4. toukokuuta 2011

Visa- ja Visa Electron hullutusta

Oma pankkini veloittaa Visa-kortista vuosimaksua, joten tietysti pihinä ja pankkivihamielisenä pyrin pääsemään ko. maksusta eroon. Selvitin asiaa ja huomasin, että Hypoteekkiyhdistys tarjoaa maksutonta Visa-luottokorttia ilman mitään sitoumuksia tai kytköksiä. Eikun hakemaan vaan.

Luottokunnalta tuli kuitenkin yllätys postissa. En kelpaa Visa-luottokortin saajaksi. Miksi?

Ei, minulla ei ole luottotietohäiriöitä (tämän sentään myönsivät kirjeessään), enkä hakenut mitenkään oudolle summalle tai lyhennyksille tuota luottokorttia. Vuositulonikin ovat aivan "normaalia tasoa", keskituloa hieman korkeammat. On vakituinen työsuhde kunnallisella puolella, joten työpaikankaan suhteen ei ole pelkoja. Yksi asia taisi kuitenkin painaa vaakakupissa: Minulla ei ole velkaa ja varallisuuskin on pääosin jalometalleissa. Sehän on outoa!

En epäröi hetkeäkään, etteikö Hypoteekkiyhdistys tai mikä tahansa pankki myöntäisi minulle silmääkään räpäyttämättä vaikka 200000 euroa asuntolainaa nykyistä asuntomarkkinakuplaa paisuttamaan, jos sellaista hakisin. Mikäs siinä. Mutta, että työssä käyvä, laskunsa aina maksava, hyvin toimeen tuleva, velaton heteromies saisi oikein luottokortin - ehei, eihän se nyt käy päinsä!

Aivan umpihullua touhua. Mielipuolista toimintaa Luottokunnalta ja/tai Hypoteekkiyhdistykseltä!

Mutta löytyy tuosta Visa Electron kortistakin ja sen käytöstä outouksia. Törmäsin sellaiseen tässä eräänä päivänä, kun käytin tuota korttiani.

Visa Electronhan veloittaa suoraan tililtä katteen summalle, jolla ostat jotain. Koska kyseessä on sirukortti, ostos ja ostaja pitää varmistaa pin-koodilla, joka pitää näpytellä lukulaitteeseen. Mikäli sirukortinlukijaa ei ole käytössä, käytetään magneettiraitaa (mikä on idioottimaista tietoturvan riskeeraamista) ja käyttäjä hyväksyy maksun omalla allekirjoituksellaan. Simppeliä ja kohtuullisen turvallistakin (olen kirjoittanut sirukorttien tietoturvariskeistä mm. täällä ja täällä).

No, laitoin kortin parkkimaksun maksulaitteeseen, jossa nimenomaisesti kehoitettiin käyttämään sirukorttia ja jossa oli kortinlukijaan kuuluva näppäimistö pin-koodin näpyttelyä varten. Kortti oli laitteessa ja sitten laite sylkäisi sen ulos ja ilmoitti maksun olevan ok. Tarkistin myöhemmin verkkopankista, että maksu on todellakin "varattu" tililtäni maksettavaksi. Mitä helvettiä?

En missään vaiheessa näpytellyt pin-koodiani. Miten ko. lukulaite kykeni lukemaan korttini sirusta tietoni ja veloittamaan maksun ilman sitä? Lukulaitteessa ei vaikuttanut olevan mitään magneettiraidan lukijaa ja nimenomaisesti laitteessa puhuttiin vain sirukortin lukulaitteesta, joten eipä se tainnut magneettiraitaakaan lukea. Mitä kummaa tapahtui ja miten ja millä oikeudella ko. laite veloitti ko. maksun tililtäni?

Minä en ole hyväksynyt ko. maksua maksettavaksi sen enempää allekirjoituksellani kuin pin-koodillanikaan. Silti maksu veloitettiin. Kuka tahansa voisi siis ilmeisesti veloittaa maksuja kortiltani ilman kumpaakaan noista tiedoista (tai kortin takapuolella olevaa tarkistuslukua). Mitäpä, jos laite veloittaisikin tililtäni vaikka pari tonnia? Mitäpä, jos joku varastaa korttini ja veloituttaa siltä mielivaltaisia summia?

Taidan soittaa pankkiini ja ilmoittaa, että en ole hyväksynyt ko. maksua ja vaadin saada tietää, miten se on veloitettu. Katsotaan, miten käy. Mikäli pankki vaatii minua maksamaan ko. summan, vaadin saada nähdä allekirjoitukseni sisältävän kuitin tai vaihtoehtoisesti tiedot siitä, että olen (muka) pin-koodini näpytellyt koneelle. Kumpaakaan pankki ei kykene minulle tietenkään näyttämään, joten veikkaanpa, ettei tarvitse maksaa ko. maksua. Mikäli näin käy, sehän on ilouutinen kaikille autoilijoille: Pysäköintimaksuja, jotka tällä tapaa on veloitettu, ei tarvitse lainkaan maksaa.

Mutta varsin pelottaa se on, että sirukortin tietoturva ja asiakkaan oikeusturva on näin törkeällä tavalla taas tuhottu: Sirukortti voi veloittaa mitä tahansa maksuja asiakkaan tililtä ilman sen enempää pin-tunnusta kuin asiakkaan hyväksyntää (esim. kuitin allekirjoittamista). Siitä sietäisi olla melkoisen huolissaan!

7 kommenttia:

  1. Luottokunnalta tuli kuitenkin yllätys postissa. En kelpaa Visa-luottokortin saajaksi.

    Itselläni on myös vuosimaksullinen Visa (ja Mastercard) joten yritin vaihtaa tuohon mainitsemaasi. Ei onnistunut mullakaan.

    VastaaPoista
  2. Miksi antaa asiakkaille jotka hoitaa raha-asiansa ajoissa?
    Korko se on joka tuottaa.

    VastaaPoista
  3. Samalla tapaa, ilman PIN-koodeja, toimi Saksassa ainakin vielä toissa kesänä junalippuautomaatit. Parinsadan euron, sinällään aivan asiallinen ja oikeellinen veloitus, kirjautui Visalle sen kummempia koodeja kyselemättä. Hieman kylmäsi mieltä kyllä, kun oli tullut nostettua luottorajaa melkoisen korkeaksi nimenomaan tuon reissun ajaksi.

    VastaaPoista
  4. Pitäisi masinoida porukkaa, esim. Saksassa jne. käyttämään Visaa noihin "ei-PIN-maksuihin" ja sitten järjestäen kiistämään koskaan tekemäänsä moisia maksuja. Visa joutuisi maksamaan ja miettisi pari kertaa, kannattaisiko alkaa muuttamaan touhujaan.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa myös nettimaksuissa olla oma kortti, jossa on hyvin rajattu luottolimiitti. Itse olen ollut poikkeuksellisen tarkka näissä korttijutuissa, olen käyttänyt luotettavia ostopaikkoja (Amazon, iTunes Store, joitain muita) ja ongelmia ei ole ollut.

    Vaan meneepä se viisaskin vipuun!

    Etsin tarjouksia ohjelmasta nimeltä DVD Studio Pro. Tuota ei tätä nykyä myydä erillisenä ohjelmistona, vain osana kallista ammattilaispakettia. Muille ohjelmille ei kuitenkaan ole käyttöä. No se taustoista. Löytyikin sivu, jolla tuota noin kolmensadan dollarin ohjelmaa myytiin kahdeksallakymmenellä dollarilla! Hieman petti siinä harkintakyky ja teinpä kaupat. Kaikki hyvin tähän saakka.

    Kun vihdoin ohjelma oli ladattu ja kuitti tullut, kuten pitää, huomasin sellaisen pikkuyllärin, että rekisteröintikoodiahan ei tietenkään tullut. Ja ohjelma ei ilman sitä edes käynnisty. Perhana. Oletin, että tässä sitten meni ne oppirahat, kuusikymppiä taivaan tuuliin. Päätin ottaa opikseni. Mutta toinenkin opetuskerta tuli. Yllätys nimittäin Luottokunnalta, nimeltä luottokorttilasku.

    Luottokorttilaskussa tuota samaa kuuttakymmentä euroa (eli se noin 80$) oli veloitettu useaan kertaan, luottokortin tappiin saakka. Veloittajina oli erilaisia firmoja, joiden kotipaikkana näytti olevan Moskova. Jumalauta! Kuitin/vahvistuksen sain vain yhdestä maksusta.

    Toki Luottokuntaan on nyt lähetetty reklamaatio ja kortti on suljettu. Saa nähdä, kuinka käy. On mahdollista, että nuo firmat ovat "vanhoja tuttuja" Luottokunnalle, en kuitenkaan mielelläni maksaisi useiden satojen eurojen oppirahoja sergeinpoikien taskujentäytön kustannuksella. Tarkkana siis! Aikuisten oikeasti tarkkana, tekin, jotka koette olevanne tarkkoja ja turvassa.

    VastaaPoista
  6. KUn kaikkia näitä kortteja siis Visa, MasterCard ym. hallinnoi USA:laiset firmat, niin ei kai kaupat myy muuta kuin loppusummatietoja näille jenkkien firmoille? Vai meneekö samalla ostosten viivakooditiedot ym?

    VastaaPoista
  7. Amerikkalaiset korttifirmat ehkä hallinnoivat korttien käyttöä, mutta niiden takana eurooppalaiset pankit ja vakuutusyhtiöt kontrollovat korttiluottofirmojen toimia.

    VastaaPoista