Suomen asuntojärjestelmä on umpisosialistinen

Kiinteistöliiton tekemän tutkimuksen mukaan jopa 60% kaikista omistusasuntojen vastikkeista menee suoraan kunnalle tai valtiolle pakollisten maksujen ja verojen muodossa. Luku on järjettömän suuri. Kysymys on kustannuksista, joille asukas tai taloyhtiö ei voi mitään. Kustannuksista, joita ei voi kilpailuttaa, leikata tai jättää maksamatta yhtiölle tarpeettomina.

Ongelmana on, että kunnat omaavat useasti esimerkiksi jätehuoltomonopolin, eli taloyhtiö ei voi kilpailuttaa jätteiden keräämistä ja lajittelua, vaan asukkaiden on pakko maksaa minkä ikinä summan kunta päättää tuosta touhustaan periä. Kun kilpailua ei ole ja sen lisäksi vielä sosialistinen byrokratia ja tehottomuus riivaa, ei ole mikään ihme, että jätehuoltokustannukset ovat nekin käsittämättömän suuret ja jatkuvasti nousussa. Lisäkustannuksia aiheuttavat mielivaltaiset kiinteistöverot, kunnan monopoliasemassaan pitämät vesi, jätevesi ja kaukolämpö. Puhumattakaan valtion typeristä asumista ja asunto-osakeyhtiöitä koskevista lakipykälistä, jotka luovat byrokratiaa ja kuluja yhtiöille.

(Ainiin, jätteisiin liittyen minun on pakko taas heittää piikki viherhörhöille: Niin, kertokaapa, jos se lajittelu on oikeasti järkevää resurssien käyttöä ja ekologista, niin miksi se ei ole edullista ja jätteistä suorastaan kilpailla? Miksi kunnan pitää pakottaa kaikki lajittelemaan ja vielä veloittaa kaikesta siitä paskasta ja sen keräämisestä hirveitä summia? Miettikääpä tätä ja sitä, onko kierrätys oikeasti vain hörhöilyä...)

Jos joku väittää Suomen olevan markkinatalousmaa, suosittelen hänelle pikaista psyykelääkityksen tehostamista. Kun yli puolet omistusasunnon juoksevista kustannuksistakin menee kunnan ja valtion pussiin, kyse on sosialismista. Kun lisäksi otetaan huomioon, miten laajalti kunnat omistavat ja vuokraavat verovaroilla subventoituja vuokra-asuntoja ja miten paljon kunnat säätelevät mm. vuokria ja asumis- ja korkotuilla sekaantuvat asuntomarkkinoiden toimintaan, voidaan rehellisesti sanoa, että koko suomalainen asumiskulttuuri on umpisosialistinen. Tähän vielä päälle kuntien kaavoitusmonopolit ja asuntorakentamisen kilpailun keinotekoiset esteet, niin ei liene kovin suuri yllätys, miksi asuntojen hinnat ovat mielipuolisen korkeat Suomessa.

En usko olevani väärässä kun sanon, että tämäkin on yksi osa-alue, jossa valtion ja kuntien säätely ja muu toiminta on aiheuttanut valtavia ongelmia JA jota suurinosa ihmisistä ei ymmärrä. Koko toiminta on niin paljon pilkottu ja piiloiteltu erilaisten maksujen ja pykäläviidakon alle, että tavallinen ihminen ei kykene hahmottamaan, että kaiken takana on loppujen lopuksi kunta ja valtio. Mikäli jokainen omistusasunnon omistaja joutuisi joka kuukausi maksamaan vaikkapa 150 euroa kuussa kunnalle ja valtiolle könttäsummana, ihmiset voisivat havahtua tuohon tosiasiaan edes hieman. Mutta kun tuo summa piiloitetaan pakollisiin jätehuoltokustannuksiin ja muihin, joiden lähtökohta ja koko olemassaolo johtuu kuntien monopoleista ja määräyksistä, tuo tosiasia hämärtyy.

Niin ikään, mikäli mitään asumistukia ei maksettaisi eikä kunta omistaisi eikä tuottaisi yhtäkään asuntoa kenellekkään tai muuten sääntelisi asumista mitenkään, ihmiset hoksaisivat hyvin nopeasti, miten paljon missäkin asuminen ihan aikuisten oikeasti maksaa. Nykyään ihmiset hoksaavat vain sen, miten paljon heidän pitää maksaa asunnostaan vuokraa. Kaikki piilokustannukset verotuksen, pakollisten maksujen ja sääntelyn aiheuttaman kilpailun vähyyden vuoksi pysyvät piilossa, vaikka niiden lasku tulee tietenkin myös vuokralla asuvan maksettavaksi - muodossa tai toisessa.

Kyse on asumisessakin hyvin pitkälti samasta periaatteesta, kun on kaikessa muussakin sosialistisessa touhuilussa Suomessa: Asioita peitellään byrokratialla ja muodollisuuksilla, eikä tavalliselle ihmiselle synny todellista kuvaa siitä, mistä mikin oikeasti johtuu ja miksi mikäkin maksaa sen mitä maksaa. Ihmiset ovat tietämättömiä siitä sosialismin määrästä, jota Suomessa on. Tietämättöminä ja ajattelemattomina he eivät osaa protestoida sitä vastaan ja joutuvat maksamaan itsensä kipeiksi, kun samaan aikaan byrokraatit ja karteilleina toimivat rakennusliikkeet saavat vapaasti säädellä ja rahastaa heitä.

Ainoa oikea tapa toteuttaa asuminen olisi tietysti ottaa kokonaan valtio ja kunnat irti siitä, eli liberalisoida asuminen. Se olisi kaikkien etu, koska silloin edullisia vuokra- ja omistusasuntoja olisi riittävästi tarjolle kaikille, eikä markkinoita keinotekoisesti vääristeltäisi asumisen erilaisin rajoituksin ja tukimuodoin. Asukkaat voisivat itse suoraan nähdä mitä kustannuksia mikäkin aiheuttaa ja tehdä sen pohjalta omat johtopäätöksensä ja priorisoida valintojaan järkevästi ja säästää rahaa. Ainoat häviäjät olisivat suuret rakennusliikkeet ja kuntien byrokraatit, jotka joutuisivat kovan vapaan kilpailun vuoksi tinkimään omista voitoistaan ja tehottomuudestaan, eivätkä voisi enää sanella miten ja missä ihmiset haluaisivat asua ja paljonko heidän "pitäisi" siitä maksaa.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut asumisen hullutuksista blogissani.