Miten koulutus ja lastenhoito tulisi järjestää normaalioloissa ja pandemiatilanteessa?

Surkuhupaisaa seurata, millaiseksi sekoiluksi on nyt mennyt lastenhoito- ja opetus tämän epäselvän hallituksen selittelyn ja valmiuslain jälkeen. Ihmiset eivät tiedä, voivatko viedä lapsensa tarhaan kuten ennenkin (voivat viedä, mutta suositus on, että eivät veisi) ja mitä tehdä 1-3. luokkalaisille lapsille, voiko viedä kouluun (voi viedä, jos kuuluu itse kriittiselle alalle työnsä puolesta), vaiko pitääkö muksu jättää pois koulusta (jos ei kuulu kriittiselle alalle työnsä puolesta niin pitää, mutta yksin lasta ei saa jättää, joten joko jäät itse kotiin tai joku muu hoitamaan). 4. luokkalaisten ja sitä vanhempien muksujen pitää jäädä joka tapauksessa kotiin, kouluja ei heille enää ole, eikä tarvitse jättää ketään heidän kanssa kotiinkaan (mutta toki olisi hyvä jättää).

Lisäksi on tullut epäselvyyttä siitä, kuka korvaa ja mistä, jos vanhemman pitää jäädä kotiin sairastuneen lapsen kanssa (normaali sairastuminen, normaali case), josko lapsi on määrätty karanteeniin altistuksen kanssa (Kela maksaa tartuntalain perusteella päivärahaa), vai onko kyse vain "varmuuden vuoksi" kotiin jättämisestä (kukaan ei maksa mitään), vaiko valmiuslain nojalla määrätystä koulusta pois jättämisestä (tästä ei ole vielä tietoa, ehkä tulee pian lisäinfoa).

Jotkut vanhemmat ovat ruikuttaneet jopa siitä, että lapset eivät nyt saa laissa määrättyjä ilmaisia kouluruokiaan, jos ja kun koulua ei ole. Kymmeniätuhansia, mahdollisesti jopa satojatuhansia suomalaisia on kuolemassa koronavirukseen, talous on romahtamisen partaalla ja joillakin on elämässä niin suuria ongelmia, että pitää ruikuttaa lapsen kouluruoan saamatta jäämisestä ja siitä, että pitäisi ehkä ITSE ja oman lähipiirin osalta huolehtia ihan OMASTA LAPSESTA. Toki joillakin on ilmeisesti ollut elämässään nyt suurinpana ongelmana vessapaperin ja pulloveden hamstrauskin. Ongelmansa kullakin. Mietityttää kyllä, miten tämä pumpulikansa voisi ikinä selvitä esim. sodasta tai nälänhädästä, kun jo nyt on näin vaikeaa?

Lastenhoito poikkeustilanteissa ei ole toki ihan helppoa, onneksi siihenkin olisi voinut varautua ajoissa niin yhteiskunnan, kun yksilöidenkin toimesta. Kas kummaa, tähänkin oli jo ratkaisu minullakin tarjolla vuosia sitten. Olisiko kannattanut kuunnella ja varautua? Ilmeisesti ei, kun on kivampi ihmetellä ja sekoilla, kun paskat ovat jo tuulettimissa. Kirjoitin jo yli neljä ja puoli vuotta sitten blogissani poikkeusoloihin varautumisen osalta seuraavaa:

"Henkilöstöä olisi pystyttävä majoittamaan sairaaloiden ja laitosten alueelle tai läheisyyteen. Kimppakyydit olisi järjestettävä kotiin pääsemiseksi jne. Lastenhoito jne. olisi saatava järjestymään joko laitosten ylläpitämien tarhojen jne. avulla tai esim. määräämällä terveydenhuolto (ja muu kriittinen) henkilöstö sellaiseksi, että heidän puolisonsa tai muut heidän määräämänsä henkilöt (isovanhemmat, naapurit, jne.) tms. voivat jäädä kriisitilanteessa kotiin hoitamaan heidän lapsiaan."

Mutta paneudutaanpa nyt asiaan uudestaan, paremmin ja yksityiskohtaisemmin. Eli, miten tulisi lastenhoito järjestää normaaliolojen tilanteissa tautien leviämistä, vanhempien työssäkäyntiä ja ansionmenetyksiä huomioiden:

1. Tarhaikäisten- ja alakouluikäisten lasten osalta sairastuneet päätyisivät kotiin toisen vanhempansa hoitoon ja samalla otettaisiin aina automaattisesti ko. lasten sisarukset kotihoitoon, jotteivat levitä tartuntaa eteenpäin tarhoissa ja kouluissaan. Valtio maksaisi palkan näiltä päiviltä työnantajalle, jottei yksityisille yrittäjille jne. aiheudu kohtuutonta kulua (nykyään aiheutuu), eli työnantaja saisi rahaa valtiolta tältä ajalta ja yritys voisi palkata sijaisen tilalle. Kotiin lasta hoitamaan jäänyt työntekijä saisi siis normaalisti palkkansa näiltäkin päiviltä. Mikäli sairastelu pitkittyy (esim. yli 4 vrk) tai tuntuu toistuvan turhan tiheästi, pitäisi toimittaa lääkärin- terveydenhoitajan- tai hoitopaikan/koulun todistus sairaudesta, jottei systeemiä käytetä ainakaan suurimmalti väärin. Kotiin jääneistä lapsista maksettaisiin lisäksi ruokarahaa.
   
2. Yläkouluikäisten lasten osalta lapsi jäisi itsenäisesti kotiin, paitsi mikäli lääkärin- terveydenhoitajan- tai koulun todistuksella kyse on sellaisesta sairaudesta, joka vaatii aikuisen valvontaa, jolloin pätee palkan jne. osalta sama mikä 1. kohdassa. Ruokaraha maksettaisiin niin ikään.
   
3. Vaihtoehtoisesti tehtäisiin 1-2 kohdan tilanteissa niin, että voisi olla normaalioloissakin hoitopaikkoja sairaille lapsille, joissa olisi luonnollisesti sairaanhoitajan, lääkärin jne. palvelut käytössä. Lasta ei tarvitsisi viedä kotiin, eikä vanhemman tarvitsisi olla poissa töistä, hän vain veisi lapsen sairaanhoitopaikkaan päivähoito/koulupaikan sijasta. Vastaavasti päiväkoti tai koulu voisi viedä kesken päivää sairastuneen lapsen ko. paikkaan, eikä vanhempaa tarvitsisi asialla sen enempää vaivata. Näitä paikkoja voisi olla myös tavanomaisissa tarhoissakin ja kouluissa, eristyksessä muista ja sinne määrättyine hoitajineen. Niin ikään, jos vanhemmat ovat vakavasti sairastuneet ja lapsi pitää karantenoida, lapsi voitaisiin laittaa tämmöisiin paikaan karanteeniin (jos karanteenia ei tarvita, voi lapsia olla sukulaistensakin nurkissa). Ta-daa. Samalla poistuisi ongelma "pitää jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin" työpaikoilta. Toki mikäli lapsella on herkästi aikuisiinkin tarttuva tauti, pitäisi vanhemman ehdottomasti jäädä kotiin häntä hoitamaan ja ottaa myös muut perheen lapset kotiin eristyksiin. Näin estettäisiin normaalioloissakin tartuntatautien eteneminen. Mikäli kyse on ko. alueella yleisesti lasten parissa riehuvasta taudista, ei ole väliä, vaikka lapsi olisi muiden samaa vaivaa potevien lasten kanssa samassa sairaanhoitopaikassa hoidossa vanhempien ollessa töissä.
   
4. Mikäli lasten vanhempi sairastuu tarttuvaan tautiin ja jää töistä sairaslomalle, hänen tulisi ottaa myös lapsensa kotiin koulusta ja tarhasta, sekä puolisonsa tämän töistä, jottei sairaus tartu tarhaan, kouluun ja toisiin työpaikkoihin. Jos sairaus ei ole tarttuva, ei lapsia ja puolisoakaan luonnollisestikaan tarvitse vetää pois koulusta ja tarhasta. Sairaanhoitajan- terveydenhoitajan- lääkärin- tai työpaikan todistus asiasta pitäisi esittää ja valtio korvaa työnantajille kulut. Ruokarahat tietenkin lapsista ko. päiviltä. Tämän kohdan mukaan mentäisiin myös, jos vanhemmalla tai jollain lapsista todetaan tartuntatautilain mukainen sairaus ja eristys määrätään. Tällä tavalla ehkäistäisiin luultavasti suurinosa kausin-influenssista jne. leviämästä, joten rahaa itse asiassa säästyisi melkoisesti.
   
5. Alakouluikäisten kotiopetus järjestynee vanhemman avulla ilman sen suurempia systeemeitä ja härdellejä, opettajalta voi esim. Wilman kautta varmistaa, missä koulussa edetään ja mitä tehtäviä tehdään, jos lapsi ei itse ko. asioista ole perillä. Käytännössä esikoulua ja koulua ei tarvitse asiassa edes konsultoida, mikä vähentää näiden opettajien taakkaa.
   
6. Vanhempien koululaisten osalta olisi hyvä ottaa käyttöön jo normaalissa opetuksessa teknisiä apuvälineitä ja verkko-opetusta. Kun lapsi sitten jää kotiin, näitä hyödyntämällä olisi helppoa pystyä jossain määrin osallistumaan tehtäviin ja opetukseen, ilman eri härdelliä. Koulua ei pitäisi joutua erikseen konsultoimaan asiassa, koska opetuksen olennaiset sisällöt ja se, "missä mennään", olisi joka tapauksessa saatavilla verkosta jne, eli opettajien taakkaa tämäkään ei kasvattaisi, kuin poikkeustilanteissa tai oppilaan tarvitessa lisäapua.

Pandemiavaaran uhatessa, valmiuslakien ollessa voimassa (eli jo minun valtiossani jo 2kk sitten), tulisi ottaa käyttöön tiukemmat menetelmät tartuntojen ehkäisemiseksi:

1. Päivähoidossa ja esikouluissa kriittisten alojen henkilöstöjen lapset pitäisi eristää muista. Kunnassa tai naapurikunnassa yksi ennalta määrätty ja valmisteltu ympärivuorokautista hoitoa tarjoava päiväkoti ottaisi tämän homman hoitaakseen ja kaikki ko. lapset siirrettäisiin tilapäisesti sinne hoitoon ja muut lapset sieltä pois. Ko. päiväkodin lasten hoitajien omat lapset tulisi myös siirtää ko. tiloihin hoitoon, jotta tartuntaketju katkaistaan. (Suuret sairaalat jne. voisivat perustaa omia päiväkotejaan jo normaalioloissakin, jolloin voisivat toimia tässä roolissa työntekijöidensä lapsille.) Luonnollisesti tilat pitäisi huolella desinfioida ennen siirtoa. Kyseinen päiväkoti tulisi myös varustaa varavoimalaitteilla jne. (tähän tapaan) jotta toiminta voisi jatkua myös esim. sähkökatkon tms. aikana. Toki kaikille ko. vanhemmille suositellaan, että jos mahdollista, ottaisivat lapsensa kokonaan pois hoidosta ja järjestäisivät hoidon jollakin muulla tapaa.
   
2. Muut lapset jatkaisivat oleiluaan omassa päivähoitopaikassaan tai tilojen vuoksi muualle siirretyssä päivähoitopaikassa. Tarkkaa hygieniaa noudatettaisiin jne. joilla ehkäistäisiin tartuntatautien leviäminen. Toki vanhemmille suositellaan, että jos mahdollista, ottaisivat lapsensa kokonaan pois hoidosta ja järjestäisivät hoidon jollakin muulla tapaa.
   
3. Sairastuneet ja myös sairaudelle altistuneet päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset päätyisivät kotiin molempien vanhempiensa ja sisarustensa kanssa eristyksiin, jottei tartunta leviä eteenpäin. Valtio maksaisi palkan näiltä päiviltä työnantajalle yms. kuten normaalioloissakin.
   
4. Koulujen alaluokilla kriittisten alojen vanhempien lapset eristettäisiin omaan luokkaan tiettyyn osaan heidän omaa koulua tai jotain naapurikoulua ja osoitetaan heille omat vessat, jotka desinfioidaan ennen siirtoa ja usein sen jälkeenkin. Eli osa koulusta laitetaan tähän eritykseen. Samassa luokassa voidaan opettaa eritasoisiakin lapsia, tämä ei ole mikään suunnaton ongelma. Ruokailu toteutetaan niin, että nämä eristysluokat ruokailevat muita ennen ja ruokasali desinfioidaan heitä ennen. Välitunnit jaotellaan niin, etteivät eristysluokat ole välitunneillakaan tekemisissä muiden kanssa.
   
5. Koulujen yläluokilla siirryttäisiin etäopetukseen ennalta sovittuja ja jo normaalissakin opetuksessa käytettäviä ohjelmia jne. käyttäen. Eli eristyksiin. Vanhemmille maksettaisiin ruokarahaa tai yksinkertaisesti laitettaisiin muksuille lounaseteleitä, joilla voivat tilata vaikka pitsaa kotiinsa syödäkseen. Ylioppilaskirjoituksia jne. voitaisiin järjestää tiukan hygienian (kasvomaskit kaikilla jne.) alla, mutta niiden lykkääminen olisi suositeltavaa.
   
6. Ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa jne. siirrytään etäopetukseen ja opetusten lykkääntymiseen/viivästymiseen. Kriittisten alojen opiskelijat, esim. terveysalan, perehdytetään poikkeusolojen työpisteeseensä ja ryhdytään muuttamaan esim. terveydenhoito-oppilaitoksia tilapäissairaaloiksi.

Kun sitten ollaan jo pandemiatilanteessa (eli nyt), tulisi toimia entisestään kiristää:

1. Päivähoidot, esikoulut ja koulut kiinni ilman poikkeusta.
   
2. Kriittisten alojen vanhempien lapset, mikäli ei perään katsominen järjesty omin järjestelyin tai esim. sairaalan omassa päiväkodissa, saisivat kotiinsa kotihoitajan lapsia katsomaan tai lapset osoitettaisiin perhepäivähoitajille hoitoon pienryhmiin (joissa vain ko. lapsia, ei muita, ei edes omia), valtio maksamaan. Mikäli toinen vanhempi voi jäädä lasten kanssa kotiin (ei ole kriittisillä aloilla töissä), tämä olisi tietenkin ensisijainen vaihtoehto ja valtio korvaa, kuten ylläkin. Mikäli tarvitaan "omia järjestelyitä" (esim. sukulainen, naapuri), niin valtio korvaamaan esim. 50€ viikko per lapsi lastenhoitokuluja.
   
3. Muiden alojen vanhempien lapset kotihoitoon, hoitakoot itse miten parhaaksi katsovat, tarvittaessa sitten toinen vanhempi jää palkattomalle vapaalle töistä tms. Valtio korvaa esim. 50€ viikko per lapsi lastenhoitokuluja vanhemmille.
   
4. Opetus lopetetaan tilapäisesti esiopetuksen ja alakoulujen osalta kokonaan, vanhemmat hoitakoot lastensa opettamisen toistaiseksi.
   
5. Koulujen yläluokilla opetus perutaan ja oppilaat siirtyvät itseopiskeluun. Ylioppilaskirjoitukset perutaan.
   
6. Ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa jne. opiskelut keskeytetään toistaiseksi. Kriittisten alojen opiskelijat siirretään avustamaan erikoisalojensa pariin ja esim. terveydenhoito-oppilaitokset on otettu käyttöön varasairaaloina oppilaineen kaikkineen.