Kirjoitin viitisen vuotta sitten blogissani "Varautumisesta häiriötilanteisiin" ja tuoreeltaan "Varautumisvinkkejä tulen varalle". Kun tämän päivän uutisia lukee, huomaa, että mitään ei ole opittu. Joka kerta, kun tulee pieni myräkkä, niin istutaan sormi pyllyssä itkien ja ihmetellen "miksi näin taas tapahtui"? Kun yksi pieni myräkkäkin ajaa osan maasta kaaokseen, miettikääpä, mitä tekisi yhdistetty kyber- erikoisjoukkojen ja tavanomaisten aseiden isku sähköverkkoamme vastaan? Puhumattakaan, jos se tapahtuisi vielä jonkun myräkän aikaan, tai sen jälkeen talvella?
Suomi putoaisi esiteolliseen aikaan ja pysyvästi, ihmisiä kuolisi kasapäin. Mutta ei syy olisi loppupeleissä siinä, mitä tapahtuisi. Syy olisi siinä, että ketään ei kiinnosta hevon paskaa varautua mihinkään sähköverkon ongelmiin tai ylipäätään mihinkään modernin teknologian tuomiin ongelmiin. Varautumista ei ole. Varasuunnitelmia ei ole. Vaihtoehtoisia toimintamenetelmiä ei ole. Toimintaa ei ole harjoiteltu. Toimintaan ei olla valmistauduttu. Välineistöä ei ole. Infrastruktuuria ei ole. Kukaan ei tiedä, miten toimia. Ketään ei kiinnosta, miten toimia. Ollaan vaan ja ihmetellään. "Pitkä sähkökatko ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen" on hieno opus, mutta käytäntö on jotain aivan muuta.
Ongelmaan olisi olemassa helpohkoja ratkaisuja, mutta ne vaatisivat hieman rahoitusta ja paljon päättäväisyyttä, sekä pikkuisen aikaakin. Käydäänpä läpi muutamia ydinkohtia ja ratkaisuja niihin:
Sähkönsaanti - Ongelma:
Sähköverkko ei oikeasti ole verkko, vaan enemmänkin lanka. Kun se katkeaa jostain kohdasta, laajat alueet jäävät ilman sähköä. Sähköä ei saada kierrätettyä muuta kautta, koska verkko ei kestä kuormitusta ja toisaalta "muuta kautta" ei ehkä ole olemassakaan.
Sähkönsaanti - Ratkaisu:
Sähköverkko ei oikeasti ole verkko, vaan enemmänkin lanka. Kun se katkeaa jostain kohdasta, laajat alueet jäävät ilman sähköä. Sähköä ei saada kierrätettyä muuta kautta, koska verkko ei kestä kuormitusta ja toisaalta "muuta kautta" ei ehkä ole olemassakaan.
Sähkönsaanti - Ratkaisu:
- Sähköntuotantoa on pyrittävä lisäämään ja hajauttamaan siten, että alueellisesti pystytään hätätilassa tuottamaan välttämättä tarvittava sähkö ainakin ydinkohteisiin. Paras ratkaisu olisi tietenkin pienoisydinvoimalat kallion sisälle rakennettuna, jotka voisivat tuottaa sähkön lisäksi kaukolämpöä pienempienkin kaupunkien tarpeisiin - samalla päästäisiin irti riippuvuudesta ulkomaiseen sähköön. Vähimmäisenä vaatimuksena olisi kuitenkin otettava paikallisista sähköntuotantomahdollisuuksista kaikki irti ja solmuttaa sähköverkko entistä tehokkaammin, sekä kaivaa sähkölinjat ja muuntajat maan alle.
- Hätätilanteessa kaikki ylimääräinen sähkön käyttö on lopetettava (teollisuus, katuvalaistus, jne.), koska tuotanto ei voi pystyä vastaamaan täyteen tarpeeseen. Olisi selvästi priorisoitava sähkön käyttö esimerkiksi kolmeen kiireellisyysluokkaan, jotta tarpeen vaatiessa voitaisiin helposti pudottaa vähemmän tarpeelliset kulutukset pois totaalisesti. Myös jakamalla alueet osiin, joille annettaisiin sähköä esimerkiksi 8h vuorokaudessa ja sopeuttamalla kansalaiset siihen, voitaisiin saada paikallinen sähkö riittämään hätätilanteessa "riittävästi". Tätäkin pitäisi luonnollisesti myös harjoitella säännöllisesti.
- Erilliset, suorat sähkölinjat on vedettävä paikallisista sähköntuotantolaitoksista ainakin vesilaitoksiin ja pumppaamoihin, sairaaloihin, isoille huoltoasemille, isoihin tavarataloihin, sekä viestintäkeskuksiin. Erillisten sähkölinjojen vaatimat muuntajat jne. olisi luonnollisesti myös hankittava ja nekin mieluiten kaivaa maan alle suojaan sähköjohtojen kanssa. Näin ollen, tapahtuu sähköverkossa mitä tahansa, nämä paikat pysyvät aina verkossa, kaikissa tilanteissa. Ihmiset voivat saada edes jonkin verran polttoainetta, ruokaa, lääkinnällistä apua ja palo- ja pelastusapua, poliisista nyt puhumattakaan.
- Sellaiset ydinpaikat, joihin ei ole mahdollista vetää mitään suoria sähkölinjoja sähköntuotantolaitoksista, on varustettava riittävillä generaattoreilla ja polttoaineilla, jotta ne pystyvät toimimaan riittävän pitkiä aikoja ilman verkkoa. Tämä tarkoittaa vähintäänkin useita viikkoja. Aurinkoenergiaa ja jopa tuulivoimaa voidaan käyttää tässä myös hyväksi paikallisesti. Generaattorien polttoainetäydennykset on suunniteltava ja hoidettava asianmukaisesti, mieluiten suoraan esimerkiksi öljynjalostamoilta tai polttoaineiden varmuusvarastoista tähän tarkoitukseen erikseen korvamerkityillä ajoneuvoilla ja henkilöstöllä.
- Välttämättömät ydintoiminnot on pystyttävä hoitamaan myös ilman sähköä. Sairaaloissa on voitava hoitaa potilaita papereja käyttäen, kauppojen ja huoltamoiden kyettävä toimimaan käsikassakoneilla tai kynällä ja paperilla, polttoainetta on saatava pumpattua säiliöistä käsipumpuilla jne. Toimintaa olisi harjoiteltava etukäteen säännöllisesti. Ydintoiminnot eivät saa pysähtyä silloinkaan, kun sähkönsaanti, kaikista varotoimista huolimatta, katkeaa tilapäisesti tai pysyvästi.
- Kriittisiä sähköverkon komponentteja on oltava suojatuissa varastoissa valmiina käyttöön otettavaksi kriisiaikana. Esimerkiksi Ruotsissa kylmän sodan aikaan oli laajamittaiset varautumiset kallion sisään rakennettuine varamuuntajineen kaikkineen. Suomessa ei ole. Erilaisia komponentteja ja laitteita ei ole varastossa välttämättä yhtään. Uuden muuntajan korvaaminen voi viedä kuukausia, koska se pitää tilata suoraan tehtaalta. Näin ei saisi olla. Olisi varauduttava siihen, että osa sähköverkon komponenteista, muuntajakentistä, muuntajista ja muista voivat vaurioitua tai tuhoutua erinäköisistä syistä ja toisaalta uusia voidaan tarvita sähkön uudelleenjohtamisen ja tilapäisten sähkölinjojen vuoksi muuallakin.
Viestintä nojaa edelleen kaikissa muodoissaan langattomaan viestintää ja sen tukiasemiin, joiden sähkönsaantia ei olla varmistettu mitenkään. Kun lisäksi viestikeskuksetkaan eivät ole sähkönsaanniltaan varmistettuja, koko viestintä voi romahtaa totaalisesti.
Viestintä - Ratkaisu:
Viestintä - Ratkaisu:
- Langallinen viestintä on säilytettävä. Lankapuhelimet alueellisine puhelinkeskuksineen, jotka syöttävät virtaa puhelinverkkoon, ajaisivat asiansa. Lankapuhelimia ei tarvitsisi olla joka asunnossa, riittää, kun jokaisessa väestönsuojassa olisi lankapuhelin, jonne voisi mennä soittamaan välttämättömät puhelut. Vastaavasti olennaisilla viranomaistahoilla, kuten hätäkeskuksilla, sairaaloilla, poliisilla, jne. olisi myös lankapuhelinlinjansa. Kuten tietenkin edellä mainituissa muissa ydinkohteissa, kuten suurimmissa huoltoasemissa ja tavarataloissa. Puhelinlaitosten ei tarvitsisi kyetä välttämättä edes toimimaan täysin digitaalisina, koska lankapuhelinten määrä ei kuitenkaan olisi päätä huimaava, analoginenkin keskus voisi riittää, kunhan se saataisiin pikaisesti käyttöön kriisitilanteessa. Puhelinkeskukset pitäisi olla luonnollisesti kallion sisällä, turvattuna tunkeutumista ja sabotaasia vastaan.
- Viranomaisverkko Virven tukiasemat olisi liitettävä paikallisten sähköntuotantolaitosten yhteyteen tai lähelle, jotta niissä riittäisi virtaa aina ja kaikissa tilanteissa. Siellä, missä tämä ei ole mahdollista, olisi vedettävä erilliset virtajohdot ko. sähkölaitoksista tai sitten huolehdittava riittävästä generaattori- ja polttoainemäärästä. Mieluiten Virven tukiasemien määrän olisi oltava niin suuri, että vaikka puolet tukiasemista putoaisivat pysyvästi verkosta, loput kykenisivät huolehtimaan kaikesta liikenteestä ilman ongelmia. Tilapäisiä tukiasemia pitäisi olla erilaisten viestintäkonttien jne. muodossa saatavilla ja valmiina sijoitukseen sinne, missä jostain syystä verkko ei kykene toimimaan normaalisti.
- Virven lisäksi pitäisi perustaa maanlaajuinen hätäviestintäverkosto, joka pystyisi kaikissa olosuhteissa välittämään sanomamuotoista viestintää koko maan laajuudelle ainakin viranomaisille (viranomaiset voisivat sitten välittää olennaiset viestit kansalaisille paikallisradion kautta). Myös siinä tapauksessa, että osa maasta joutuu esimerkiksi miehitysjoukkojen haltuun tms. Periaatteessa tämän voisi toteuttaa yksinkertaisesti vanhoilla SanLoilla ja analogisilla radioilla, joiden sähkönsyöttö on varmistettu. Parempi olisi kuitenkin toteuttaa se modernimmalla teknologialla, kuten Rasperry Pi pienoistietokoneilla ja softaradioilla, jolloin voidaan hyödyntää hajaspektrilähetteitä, pitäen viestintä hyvin suojattuna suuntimista, häirintää ja salakuuntelua vastaan. Laitteisto pitäisi kaikki vähintään kahdentaa ja säilyttää varmistuslaitteistoa EMP-suojatuissa koteloissa, jottei se voi tuhoutua EMP-iskullakaan.
- Paikallisradioiden toiminta olisi varmistettava kaikissa olosuhteissa viranomaisten hätäviestien välitykseen ja tiedotukseen kansalaisille. Sähkönsyöttö pitäisi varmistaa edellä kuvatusti, laitteisto pitäisi kaksintaa, mieluiten vielä siirrettävällä laitteistolla (jossa olisi omat sähköntuotantomenetelmänsä) kolmentaa. Kansalaisilla tai vähintäänkin jokaisessa väestönsuojassa pitäisi olla ns. kampiradioita tai vastaavia, jotka eivät ole riippuvaisia edes paristoista, jotta kansalaiset voisivat saada tietoa paikallisista ja valtakunnallisista asioista radion välityksellä.
- Jokaiseen väestönsuojaan olisi hankittava EMP-suojattuna säilytettävä perusradiokalusto ja turvallisuustiimin olisi hallittava sen peruskäyttö. Tällä mahdollistettaisiin radiotaajuuksinen viestintä eri taajuuksilla siinäkin tilanteessa, että lankapuhelinverkosto ei olisi käytettävissä. Radiokaluston sähkönsaanti olisi varmistettava esimerkiksi kampien jne. avulla kaikissa tilanteissa. Taajuudet ja viestintä olisi suunniteltava luonnollisesti etukäteen eri tarkoituksia varten valtakunnallisesti.
- Satelliittipuhelimet ja niiden akkujen latauspisteet otettava laajamittaiseen käyttöön, ainakin eri viranomaisten toiminnassa. Satelliittipuhelimet ovat nykyään halpoja ja mahdollistavat erittäin luotettavan viestinnän kaikissa tilanteissa. On uskomatonta, suorastaan vastuutonta, että näitä härveleitä ei vieläkään viitsitä ostaa ja niiden käyttöä harjoitella ja niiden puhelinnumeroita jne. jaeta keskenään kriisitilanteita varten. Jos jokaisessa väestönsuojassa olisi yksi satelliittipuhelin, voisi sanoa suoraan, että valtaosa viestintäongelmista olisi ratkaistu.
Asunnot ja eläminen - Ongelma:
Asunnot kylmenevät, vesi- ja viemäröinti ei toimi, eikä ilmanvaihtokaan, jos sähköä ei ole. Ruoanlaitto ei onnistu, peseytyminen ei onnistu, oikeastaan mikään ei onnistu, koska kaikki vaatii sähköä toimiakseen. Vain harva omakotitalokaan kykenee toimimaan edes tyydyttävästi ilman sähköä.
Asunnot ja eläminen - Ratkaisu:
Asunnot kylmenevät, vesi- ja viemäröinti ei toimi, eikä ilmanvaihtokaan, jos sähköä ei ole. Ruoanlaitto ei onnistu, peseytyminen ei onnistu, oikeastaan mikään ei onnistu, koska kaikki vaatii sähköä toimiakseen. Vain harva omakotitalokaan kykenee toimimaan edes tyydyttävästi ilman sähköä.
Asunnot ja eläminen - Ratkaisu:
- Talojen lämmitys ja välttämätön ilmanvaihto olisi saatava sellaiseksi, että se ei ole riippuvainen 100%:sti verkkovirrasta, vaan edes jonkinlaista lämmitystä ja ilmastointia voidaan ylläpitää ilman verkkovirtaa. Generaattoreilla ja polttoainesäiliöillä väestönsuojassa tai vain sisäisillä järjestelyillä (ts. sähköt pois talosta muualta kuin näiden härveleiden osalta) tämä voisi onnistua kohtuullisen helposti. Kerrostaloon voisi laittaa aurinkopaneelit ja katolle tuulihyrrät tuottamaan minimimäärä sähköä em. tarkoituksiin, jos esimerkiksi kaukolämpöä piisaisi yhä. Omakoti- ja rivitaloissa varaava hella ja sauna olisi aivan ehdoton ja se tulisi olla pakollisena uusissa rakennuksissa + tietenkin polttopuuta riittävästi muutaman kuukauden tarpeisiin. Ilmanpainepohjainen ilmastointi varajärjestelmänä olisi helppo rakennusvaiheessa suunnitella ja tarpeen tullen ottaa käyttöön kaikissa rakennuksissa.
- Ruoan valmistus ja veden saanti olisi turvattava rivi- ja omakotitaloissa puuhellalla ja vaikka 4 naapurin tai edes korttelin yhteisellä käsipumppukaivolla. Kerrostaloissa asiaa auttaisi väestönsuojassa oleva käsipumppukaivo ja asuntokohtaiset kaasukeittimet tms. Kotivararuoassa pitäisi tietenkin keskittyä hamstraamaan ruokaa, jota voidaan syödä tai ainakin valmistaa ilman lämmittämistä. Veden säilytystä varten tarvittaisiin tietenkin kasapäin kanistereita jne. jos sitä vettä pitää ja voisi muualtakin hakea. Veden säilytykseen riittäisi pieni ripaus vaikkapa Betadinea per vesisäiliö, jos säiliöt olisivat muuten puhtaat.
- Peseytyminen olisi ongelmana vaikeasti ratkaistava, joskaan ei kovin paha, koska ihmisten ei tarvitse oikeasti peseytyä kovinkaan usein. Sen sijaan astiat pitää saada pestyä, mutta astiat voisi hätätilanteessa korvata kertakäyttöastioilla, jos siihen olisi varauduttu. (Kertakäyttöastiat voisi polttaa, mikä taas auttaisi lämmityksessä jne.) Paras ratkaisu olisi puulämmitteinen sauna, jossa olisi myös puulämmitteinen vesipannu, mutta hätätapauksessa puulämmitteinen hellakin tarjoaisi mahdollisuuden lämmittää riittävästi vettä peseytymistä varten.
- Kerrostalossa väestönsuojaan tulisi minusta asentaa yksi puuhella, jossa olisi vesiboileri, tällä voitaisiin edes hieman lämmittää ruokaa ja vettä asukkaiden tarpeisiin hätätilanteessa, sekä tietenkin pitää väestönsuojaa lämpimänä hätätapauksissa (se lämpiää asukkaiden lämmölläkin jo aika hyvin tosin). Luonnollisesti polttopuita tai hiiltä pitäisi olla varastossa riittävästi, joskaan yksi hella ei nyt mahdottomia kuluta. Puun poltosta aiheutuvat savut eivät ole ongelma kaupunkialueellakaan kriisitilanteessa, mutta ilmanotto puuhellaan olisi toki väestönsuojissa järkevää suunnitella siten, että se tulisi erillisesti suoraan ulkoa ylipaineventtiilien kautta ja toisaalta poistuisi järkevästi venttiilien kautta. Näin hellaa voisi käyttää myös tilanteessa, jossa väestönsuojaan joudutaan suojautumaan esim. pommituksien aikana tms.
- Jos jätevesipumppaamot eivät saa sähköä, viemäriverkosto menee tukkoon. WC-toiminnot voidaan hoitaa kuivakäymälöillä jne. joita pitäisikin väestönsuojissa olla tarpeeksi. Mutta tuskinpa on, ainakaan pidempiaikaista käyttöä varten. Järkevät kuivakäymälät erottavat kusen ja paskan erilleen, jolloin kusi voidaan vaikka kaataa maahan pihalle ja paska vaikka polttaa jos sikseen tulee. Omakoti- ja rivitaloasukkaat voivat tehdä ja käyttää huussia. Näihin pitäisi olla valmiudet aina, silloin on myöhäistä tehdä mitään, kun tilanne on jo päällä.
- Kiinteistöt pitäisi pystyä laittamaan hätätilanteessa nopeasti "sulkutilaan", eli laskea vedet pois putkistosta pakkasella ja muutoinkin huolehtia siitä, että talot eivät mätäne tai homehdu, jos ilmanvaihto jne. katkeaa. Näin ollen asukkaat voitaisiin evakuoida muualle (tai vaikka vain väestönsuojaan) ja talo säilyisi kuitenkin ehjänä ja käyttökelpoisena sitä hetkeä odotellessa, kun sähköt jne. saadaan palaamaan. Nykyisellään talot jne. eivät säily käyttökelpoisina, koska putket rikkoontuvat jäätyessään ja talot homehtuvat, koska niitä ei ole tehty kestämään tämmöisiä olosuhteita vaan oletuksena on aina, että ne pysyvät 24/7 lämpimänä ja ilma vaihtuu niissä normaalisti.
- Valtio voisi tulla vastaan näissä asioissa esimerkiksi poistamalla takoista, puuhelloista, puusaunasysteemeistä, kaivoista jne. kaikki verot, sekä osallistumaan muutoinkin taloudellisesti valmiuteen suurimittaisiin evakuointeihin jne. Pahimmassa tilanteessa kaupunkien väestö voidaan joutua evakuoimaan haja-asutusalueille ja majoittamaan tilapäisesti "muiden nurkkiin". Aikoinaan nämä järjestelmät olivat olemassa, mutta sittemmin laajamittaisia evakuointeja ei ole enää ajateltu tehdä...asiaa olisi mietittävä uudestaan.
Terveydenhoito - Ongelma:
Kaikki toimii sähköllä ja atk:lla. Henkilöstö ei välttämättä pääse töihin kriisitilanteissa. Resurssit ruoan valmistukseen jne. voivat olla niukat. Kulkutaudit jne. voivat uhata. Toimintaa joudutaan supistamaan ja toimipisteitä vähentämään ehkä radikaalistikin.
Terveydenhoito - Ratkaisu:
Kaikki toimii sähköllä ja atk:lla. Henkilöstö ei välttämättä pääse töihin kriisitilanteissa. Resurssit ruoan valmistukseen jne. voivat olla niukat. Kulkutaudit jne. voivat uhata. Toimintaa joudutaan supistamaan ja toimipisteitä vähentämään ehkä radikaalistikin.
Terveydenhoito - Ratkaisu:
- Edellä kuvattu jo ratkaisuja mm. sähkönjakelun ja vedensaannin suhteen, sekä paperi-ja-kynä-systeemien käyttöönottoon ja sen harjoitteluun. Olisi oikeasti ymmärrettävä heittää byrokratia helvettiin ja keskityttävä olennaiseen työhön, vähintäänkin kriisitilanteessa.
- Henkilöstöä olisi pystyttävä majoittamaan sairaaloiden ja laitosten alueelle tai läheisyyteen. Kimppakyydit olisi järjestettävä kotiin pääsemiseksi jne. Lastenhoito jne. olisi saatava järjestymään joko laitosten ylläpitämien tarhojen jne. avulla tai esim. määräämällä terveydenhuolto (ja muu kriittinen) henkilöstö sellaiseksi, että heidän puolisonsa tai muut heidän määräämänsä henkilöt (isovanhemmat, naapurit, jne.) tms. voivat jäädä kriisitilanteessa kotiin hoitamaan heidän lapsiaan.
- Pienet vanhainkodit, hoitolaitokset ja vastaavat olisi pyrittävä ensisijaisesti evakuoimaan nopeasti toisille alueille tai paikkoihin, joissa järjestelmät vielä toimivat. Esimerkiksi sairaanhoito-oppilaitokset ja muut koulut voisivat toimia suojaväistötiloina tällaisia tarkoituksia varten, mikäli ne olisi linkitetty tehokkaasti sähköverkkoon jne. kuten sairaalatkin. tai niillä olisi varajärjestelmiä jne. Pelkästään sairaaloiden kapasiteetti ei tule riittämään nimittäin näiden kaikkien hoitamiseen, vaikka suuriosa ei-kriittisistä potilaista kotiutettaisiinkin.
- Maakuntajoukot ja armeijan kenttälääkintäpuoli voisi keskittyä hoitamaan "ei-kriittisiä" tapauksia, jolloin sairaalat voisivat keskittää voimansa olennaiseen toimintaansa. Myös kulkutautien ehkäisy ja hoitaminen sopisi parhaiten näille joukoille. Maakuntajoukot ja kenttälääkintäpuoli voisi majailla sairaaloiden jne. lähistöllä, samalla tuoden suojaa ja turvaa sairaaloihin. Asiaa pitäisi harjoitella ja vastuujakoa tehdä selkeästi jo rauhanaikana.
Kaupat ja liikenne - Ongelma:
Yhteiskunta on 9 aterian päässä anarkiasta. Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen on välttämätöntä yhteiskunnan toiminnalle myös kriisiaikana. Tavaroita ja polttoaineita riittää varmuusvarastoissa, mutta niiden saaminen sinne, missä niitä tarvitaan, ei välttämättä onnistu.
Kaupat ja liikenne - Ratkaisu:
Työvoima ja henkilöstö - Ongelma:
Palvelusektorin henkilöstö jäisi de facto työttömäksi toviksi aikaa, kun ilman sähköä suurin osa palvelusektorista lakkaisi toimimasta. Toisaalta muut sektorit voisivat tarvita paljonkin lisähenkilöstöä apuun. Henkilöstön pääsy työkohteisiin ja lastenhoito pitäisi järjestää.
Työvoima ja henkilöstö - Ratkaisu:
Yhteiskunta on 9 aterian päässä anarkiasta. Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen on välttämätöntä yhteiskunnan toiminnalle myös kriisiaikana. Tavaroita ja polttoaineita riittää varmuusvarastoissa, mutta niiden saaminen sinne, missä niitä tarvitaan, ei välttämättä onnistu.
Kaupat ja liikenne - Ratkaisu:
- Edellä kuvattu jo ratkaisuja mm. sähkönjakelun ja vedensaannin suhteen, sekä paperi-ja-kynä-systeemien käyttöönottoon ja sen harjoitteluun. Olisi oikeasti ymmärrettävä heittää byrokratia helvettiin ja keskityttävä olennaiseen työhön, vähintäänkin kriisitilanteessa. Käteinen on kova sana, mutta myös luotto - ihan kynä-paperi-systeemillä olisi oltava käytössä.
- Em. suurimmat huoltamot ja kaupat toimisivat, joten ihmiset saisivat niistä tarvitsemaansa ainakin välttävästi.
- Joukkoliikenteessä pitäisi olla varautumissuunnitelma kriittisten vuorojen ajamiseen ja ihmisten pitäisi myös tietää, mitä se tarkoittaisi käytännössä. Kaikkia vuoroja ei ajettaisi ja reititkin voisivat hieman ehkä muuttua. Joukkoliikenteen varikoiden pitäisi kyetä toimimaan jollakin mittapuulla ilman verkkovirtaa...aikaisemmin, kun oli kunnallinen, keskitetty joukkoliikenne, tämän asian hoitaminen olisi ollut helpompaa.
- Yksityisautoilua pitäisi rajoittaa, mutta tämä tapahtuisi automaattisesti, kun polttoaineen saanti rajoittuisi ja toisaalta, kun suuriosa liikkeistä jne. on kiinni, ei ihmisten tarvitse hirveästi ajellakaan mihinkään. Pienempi määrä yksityisautoilua tarkoittaisi myös, että jokaista tietä ei tarvitsisi aurata, eikä polttoainetta kuluisi huoltoasemilta niin paljoa.
- Polttoaineen ja olennaisen ruoan saaminen oikeaan paikkaan vaatisi varautumista. Polttoaineen saaminen vielä käytössä oleville huoltoasemille pitäisi kaikissa oloissa varmistaa, em. jo korvamerkinnällä ja kuljetusten suojaamisella. Varmuusvarastoissa ja öljynjalostamoilla pitäisi olla mahdollisuus toimia, eli siirtää tavaraa ilman verkkovirtaa kaikissa tilanteissa.
- Sähköveturit. Oikeasti, pitääkö tähän edes kommentoida mitään? Junaliikenne seisoo, koska radoille ei saada sähköä. Vähintäänkin VR:llä pitäisi olla koipussissa dieselvetureita hoitamaan edes kriittisin osa junaliikenteestä kaikkina aikoina. Junaliikenne ei saa pysähtyä siksi, että sähköä ei saada jollekin pätkälle tai koko junaradalle.
Palvelusektorin henkilöstö jäisi de facto työttömäksi toviksi aikaa, kun ilman sähköä suurin osa palvelusektorista lakkaisi toimimasta. Toisaalta muut sektorit voisivat tarvita paljonkin lisähenkilöstöä apuun. Henkilöstön pääsy työkohteisiin ja lastenhoito pitäisi järjestää.
Työvoima ja henkilöstö - Ratkaisu:
- Edellä kuvattu jo ratkaisuja mm. liikenteen järjestämisen, päivähoidon suhteen, henkilöstön majoittamiseen liittyen jne.
- Edellä kuvattu jo ratkaisuja mm. maakuntajoukkojen toiminnan osalta jne. armeija voisi tulla avuksi, jos liikekannallepano saadaan toteutettua nopeasti ja joustavasti.
- Valmiustilalait mahdollistavat ihmisten määräämisen työtehtävään tarpeen mukaan. Ongelmana on, että nämä lait ovat valtakunnallisia. Niitä tulisi voida ottaa käyttöön myös kuntakohtaisesti, jolloin kynnys käyttöönotolle olisi matalampi. Käyttöönottoa pitäisi myös harjoitella, koska kriisin iskiessä ei ole tarvetta byrokratisoida asiaa päiväkaupalla.
- Työvoiman uudelleensijoittamista pitäisi suunnitella ja harjoitella etukäteen. Se lakto-ovo-vegaani hum.kandi pitäisi pystyä uudelleensijoittamaan hiilisäkkejä nostelemaan ja se parturikampaaja uudelleensijoittamaan vanhustenhoitoon. Tämä ei oikeasti toimi, jos asiaa ei ole suunniteltu ja harjoiteltu ennalta. Niin asiasta päättävässä tahossa, asiaa ohjaavassa tahossa, kuin myöskin niiden ihmisten kohdalla, joita asia koskee. Ideaalitilanteessa jokainen tietäisi, mikä heidän kriisitilanteen sijoituspaikka olisi ja osaisi mennä sinne kun kuulee radiosta ilmoitettavan, että on kriisitilanne päällä.
- Maalaisjärki käyttöön. Sitä 3v Minna-Maariaa ei tarvitsisi vielä pakosta sinne tarhaan toiselle puolen kaupunkia, vaan sen voisi jättää sinne väestönsuojaan naapurin hoidettavaksi, kunhan sinne tarhaan saa viestin asiasta tai kunhan asia on etukäteen valmisteltu jotenkin. Sen Pertti-Anteron ei tarvitsisi olla töissä klo 8-16, jos pääsisi sinne jo klo 6 ja voisi vaikka yöpyä duunipaikallaan silloin tällöin. Jos se Raimo-Ilari lähettää perheensä kesämökilleen turvaan, niin voisi samalla kertoa asiasta naapurilleen tai lähisukulaiselleen, joka voisi myös änkeä perheensä sinne samalle mökille turvaan. Seurauksena Raimo-Ilari ja naapuri/sukulainen voisivat olla täysin käytettävissä missä tahansa mihin tahansa hommaan niin pitkään kuin tarvitaan, koska heidän ei tarvitse murehtia, miten heidän perheensä voi jne.
Hyvää pohdintaa ja järkyttää suoraan sanoen se, etten itsekkään ole pahemmin varautunut. Tosin on sovittu paikka maatilalla johon kokoonnutaan jos tulee isompi ongelma.
VastaaPoistaNyt tuli omiinkin asenteisiin herätys ja kirjallisuutta hommattu. Vahinkohan ei tunnetusti tule kello kaulassa..
Luulin jo hetken, että Markus puhuu jostain omista fantasioistaan "täydellisessä maailmassa" kun hän mainitsi jonkun kerrostalon "turvallisuustiimin". Mutta kyllä sellainen näköjään pitäisi oikeasti olla ja joku kerrostalon turvallisuuspäällikkökin.
VastaaPoistaOlen asunut kahdeksassa eri kerrostalossa neljällä eri paikkakunnalla. En ole koskaan kuullutkaan, että yhdessäkään kerrostalossa olisi jotain turvallisuuspäällikköä saati sitten jotain turvallisuustiimiä. Onko tällaisia enää vai liekö joku jäänne sodan jälkeisiltä ajoilta?
En usko, että kriisiaikana kukaan tässä(kään) kerrostalossa tulisi laittamaan väestönsuojaa kuntoon tai että paikalle ilmaantuisi jotain turvallisuustiimiä. Naurettava ajatuskin.