1. Ukraina ei tehnyt liikekannallepanoa etukäteen
Iso virhe. Massiivinen virhe. Venäjä keräsi joukkoja pari kuukautta Ukrainan rajoille. Edes kuukausi sitten aloitettu liikekannallepano olisi mahdollistanut tehokkaan vastarinnan aloittamisen välittömästi ja estänyt Venäjältä kaikki edellytykset nopeaan voittoon. Liikekannallepano olisi toki voinut antaa Venäjälle syyn hyökätä, mutta lienee selvää, että Venäjä ei syytä tarvitse. Toki, on niin ikään mahdollista, että mikäli liikekannallepano olisi määrätty, olisi Venäjä aikaistanut hyökkäystään.
2. Ukraina ei ehtinyt siirtyä alueelliseen puolustusjärjestelmään
Ukraina oli ottanut noin vuosi sitten käyttöön alueellisen puolustusjärjestelmän opit, joissa joukot jaetaan karkeasti sanottuna yleis- ja paikallisjoukkoihin. Tätä oppia ja sen soveltamista ei oltu vielä ehditty siis harjoitella ja toteuttaa kunnolla, mikä olennaisesti heikensi kykyä torjua hyökkäystä. On myös selvää, että paikallisjoukoille ei ollut hankittuna - tai ainakaan ehjäksi jääneissä varastoissa - riittävästi materiaalia raskaampaan taisteluun, mm. miinoista ja singoista on huutava pula.
3. Ukraina ei ehtinyt hajauttaa sotamateriaaliaan
Tämä liittyy olennaisesti kohtiin 1-2. Koska materiaalia ei oltu hajautettu, oli Venäjän kohtuullisen helppo tuhota sitä ohjuksilla suoraan tukikohtiinsa ja asevarikoihin sodan alkaessa. Onneksi Venäjä ei saanut ilmeisesti tuhottua kuitenkaan leijonanosaa materiaalista, mutta epäselväksi jää, paljonko materiaalia on saatu loppupeleissä tuhottua ohjusiskuilla, erikoisjoukoilla ja paljonko sitä on jäänyt sotasaaliiksi eteneville venäläisjoukoille.
4. Ukraina ei täysin onnistunut erikoisjoukkojen torjunnassaan
Erikoisjoukot ilmeisesti maalittavat yhä kohteita, iskevät useisiin sotilas- ja siviilikohteisiin, sekä yrittivät saada Kievin haltuunsa ja muuta ilkeää. Tältä osin peli meni fifty-sixty, eli mielestäni vähän liian hyvin venäläisten osalta. Toki tässäkin vaikuttavat kohdat 1-3: Liikekannalle laitettu armeija, vahva paikallispuolustus ja hajautetut kohteet olisivat vaikeita erikoisjoukkojen maaleja. Nimenomaan paikallisjoukot ovat tälläkin hetkellä torjuneet merkittävästi erikoisjoukkojen iskuja mm. Kievissä.
5. Ukraina ei ehtinyt valmistella taistelukenttää ja siviileitä hyökkäystä vastaan
Tämä liittyy luonnollisesti kohtiin 1-3, tavallaan myös kohtaan 4. Venäjän armeijan joukoilla oli käytännössä esteetön eteneminen haluamiinsa kohteisiin, tankit ja miehistönkuljetusvaunut saattoivat vapaasti ajaa kaupunkeihin ja maaseudulla. Mikäli tiet, sillat, rautatiet jne. olisi oikeaoppisesti tuhottu tai murrostettu ja miinoitettu (edes mallia sepeliä asfaltille ja miinoja ja muttereita sekaan), ei tämä olisi onnistunut mitenkään. Kelirikkokausi ja siihen liittyvä Venäjän joukkojen pakotettu pääteillä liikkuminen olisivat tehostaneet näiden toimenpiteiden vaikutusta huomattavasti. Lisäksi tämä olisi auttanut suuresti puolustajaa ostamalla aikaa ja mahdollistamalla taistelun edullisista olosuhteista käsin, eikä ad hoc -tyylisesti. Siviiliväestölle taas ei ollut riittävästi pommisuojia, eikä muutakaan suojaa tai menettelyitä heidän suojaamiseksi, evakuoimiseksi jne. toki ei aikaakaan ollut, koska ei alettu toimimaan ajoissa. Siviilit jäivät pahasti sodan keskelle.
6. Linnoitetut asemat kestivät venäläisten hyökkäykset
Itä-Ukrainassa on sodittu enemmän tai vähemmän viimeiset 8 vuotta ja siellä on suomalaisittain verrattuna melko heikohkot, joskin laajat kenttälinnoitetut puolustusasemat. Nämä ovat kestäneet venäläisten "tulijyrän" alla siinä, missä muualla venäläiset joukot ovat voineet edetä enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Ukraina ei (kuten kohdassa 5. todettiin) tältäkään osin ollut valmistellut taistelukenttää, ei edes teiden suunnassa! Mikäli Ukraina olisi tehnyt edes pääteiden suunnassa eri tasoilla puolustusasemia, se olisi voinut, yhdessä miinoitteiden ja murrostusten kanssa, merkittävästi viivästyttää ja jopa pysäyttää venäläisten etenemisen sodan alussa, puhumattakaan, miten paljon helpompaa sillä olisi ollut puolustaa isompiakin kaupunkeja, jos niiden laitamat olisi varustettu kenttälinnoitetuilla puolustusasemilla. Toki kaupunkejakin voi ja pitää ehdottomasti linnoittaa, mieluiten kenttälinnoitteilla, eikä ad hoc -ratkaisuin, kuten nyt on tehty.
7. Ukraina ei onnistunut vastaiskussaan (ohjuksilla) kovinkaan hyvin
Ukrainalla on/oli lukuisia ballistisia ja risteilyohjuksia arsenaalissaan, myös meritorjuntaohjuksia. Näitä ei kuitenkaan, ilmeisesti kohdista 1-4 johtuen, saatu käytettyä kovinkaan tehokkaasti. Mikäli ohjukset olisi hajautettu, kätketty ja niiden tulenosoitus ja muu saatu hoidettua kuntoon, olisi niillä voitu iskeä välittömästi sodan alussa venäläisiä lentotukikohtia ja joukkojenkeskittymiä ja tukikohta vastaan vastaan suurin tappioin. Myös maihinnoussut olisi voitu helpohkosti torjua.
8. Ukraina sai värvättyä kansan tuen taakseen ja aloitettua jonkinlaisen "kansanmiliisin" varustamisen
Alkushokin jälkeen ukrainalaisten mieliala nousi ja tavallisia kansalaisia alettiin aseistaa suurissa määrin. Tämä on tavallaan ymmärrettävää ja välttämätöntä, mutta voi luoda jatkoa ajatellen epävakautta, kun suuri määrä aseita on jaettu ties kenelle. Luonnollisesti tämä on seurausta kohdista 1-6.
9. Kansainvälinen yhteisö on hidas reagoimaan
Monen mielestä muutaman päivän reagointiaika on todella hyvä, ottaen huomioon, miten byrokraattinen ja varovainen virkamieskoneisto esim. EU:lla on. Minusta on todella hidasta. Oli tiedossa, että hyökkäys saattaisi tulla, joten pakotteita ja muista olisi voitu päättää jo etukäteen ja välittömästi iskeä niin kovat pakotteet yms. päälle, että se olisi tuntunut heti Venäjällä. Myös nopeasti aloitettu aseapu ja pakolaisten vastaanottojärjestelyt olisivat auttaneet Ukrainaa suunnattomasti. Suomi ei ole vielä kerinnyt reagoimaan oikein mitenkään, lähinnä korkeintaan nyökyttelemään varovasti kansainvälisen yhteisön mukana.
10. Suvakkeja ei kiinnosta, kun pakolaiset ovat kristittyjä naisia ja lapsia
Surkuhupaisaa katsoa suvakkien hiljaisuutta ja persekipuilua, kun kerrankin olisi tarjolla oikeita sotapakolaisia, naisia ja lapsia, vieläpä lähialueelta, niin suvakit ja suvakkivaltiot ovat hipihiljaa, eivätkä puhu mitään. Ei ole suvakkeja heiluttamassa "Refugees Welcome" -kylttejä, ei ole VOK-bisnestä, ei ole oikeastaan muuta, kuin hiljaisuutta. Syvää, syvää hiljaisuutta. Entistä surkuhupaisampaa ja suvakkien persekipuja aiheuttavaa on katsoa, miten esim. nolla muslimipakolaista ottanut Puola on avannut kokonaan rajansa kaikille Ukrainan pakolaisille, siinäpäs onkin suvakeilla sulateltavaa, kun kerrankin joku ottaa oikeita pakolaisia, eikä elintasopakolaisia partavauvoja!
11. Kybersodankäynti on tehokasta, etenkin yhdessä pakotteiden kanssa
Anonymous jne. ovat julistaneet täyden sodan Putlerille ja hänen kätyreilleen, mm. julkaisemalla oligarkkien nimiä, puhelinnumeroita, kotiosoitteita jne. sekä hakkeroimalla venäläisiä sivustoja ja suorittamalla massiivisia palvelunestohyökkäyksiä venäläisiä pankkeja jne. kohtaan. Tämä yhdistettynä alkavaan bankrunniin, niin johan alkaa keskimääräistä venäläistä vituttaa Putlerin touhu ja luultavasti pakotteista ja muusta harmistunut lähipiirikin alkaa kammeta ukkoa vallasta.
12. Venäjän armeijan tehokkuus jättää paljon toivomisen varaa...ehkä.
Venäjän armeijan joukoilta on kuuleman mukaan loppuneet polttoaineet, ne ovat eksyneet, sekavat sotilaat ovat antautuneet kohdattaessa ja touhu on ollut amatöörimäistä pelleilyä. Ehkä. Onko tämä vain Ukrainan kehittämää sotapropagandaa, emme voi sitä oikeasti tietää. Ukrainan on helppo ainakin tehdä moista propagandaa, koska kalusto ja kielikin ovat hyvin samanlaisia kuin Venäjällä. Vaikka nuo tapahtuneet pitäisivätkin paikkaansa, on syytä muistaa, että Venäjällä on paljon hyvin erilaisia joukkoja, eikä kaikkia niistä ole suinkaan "heitetty peliin" vielä, päinvastoin, parhaat joukot odottavat ilmeisesti yhä ratkaisutaisteluita.
13. Lennokit ovat olleet tehokkaita
Ilmeistä on, että Venäjän armeijalla ei ole huomattavasta ilmatorjunnastaan huolimatta kykyä havaita ja tuhota lennokkeja. Ukrainan armeija on saanut pienellä määrällä Bayraktar lennokeita aikaan melkoista harmia hyökkäjien keskuuteen. Tiedustelutietojen lisäksi lennokeilla on voitu hyökätä venäläisiä joukkoja vastaan useissa paikoissa, aiheuttaen tappioiden lisäksi melkoista tappiomielialaa. Valitettavasti Ukrainalla ei ole näitä(kään) lennokeita tarpeeksi ja tuntematon määrä niistä on tuhoutunut jo ensi-iskuissa tukikohtiin.
Mitä me voimme sitten oppia tästä?
Paljon. Todella paljon. Kaiken kaikkiaan pitää sanoa, että Suomella on teoriassa kohtuullisen hyvin pullat uunissa Ukrainaan verrattuna. Toki meillä on täysin kyvytön hallitus, joka ei varmasti uskaltaisi määrätä liikekannallepanoa tai mitään muutakaan, joten voi olla, että loppupeleissä olisimme aivan yhtä pahassa pulassa kuin Ukraina on. Teoriassa kuitenkaan emme: Meillä on kyvykäs, suuri reservi, vaikeakulkuinen maasto, vuosikymmeniä harjaannutettu alueellinen puolustusjärjestelmä, väestönsuojat, jne. Ongelmia kuitenkin on.
1. Valmiutta pitäisi oikeasti nostaa hyvin alhaisella kynnyksellä ja viimeistään sotatoimien alkaessa pitää toimintojen automatisoitua. Ei ole aikaa hukattavaksi väittelyyn, keskusteluun, pilkunviilaamiseen ja ties mihin valitus- ja lausuntokierroksiin mistäkin tulkinnasta, kuten esimerkiksi koronaviruspandemian osalta on tapahtunut. Kannattaa lukea "Juliste seinällä" -blogikirjoitukseni asiaan liittyen. Minun valtiossani olisi jo Putlerin alettua keräämään rautaa rajalle nostettu valmiustaso "tehostettuun valmiuteen" ja kun sota näytti todennäköiseltä, olisi menty "korotettuun valmiuteen", sekä otettu haltuun Ahvenanmaa ja siirrytty "Suojajoukkovalmiuteen" viimeistään siinä kohtaa, kun ensimmäinen huopatossu astuu Ukrainan maaperälle.
2. Alueellinen puolustusjärjestelmämme on hyvä, mutta sitä pitää kehittää ja joukot pitää myös oikeasti varustaa sitä varten, pelkkä teoria ei riitä. Olen käsitellyt asiaa "Parveilustako pelastus maavoimien taistelukykyyn" sekä myös "Suomen puolustusvoimien jälleenrakennus, v2.0" -blogikirjoituksissani. Luonnollisesti tämä vaatii rahaa ja halua reagoida nopeasti.
3. Sotamateriaali olisi hajautettava jo rauhan aikana, ja/tai suojattava se muuten riittävän hyvin sabotaasia vastaan. Tämä liittyy toki myös vahvasti kohtaan 1. eli riittävän aikaiseen valmiuden kohottamiseen. Toki myös esim. kodinturvajoukot jne. tulevat mukaan tässä kohtaa. En sanoisi, että tilanne on nykyään huono, mutta siinä on kyllä paljon parantamisen varaa, etenkin tilanteessa, jossa tapahtuu vaikkapa erikoisjoukkojen yllätyshyökkäys (vaikkapa kun valmiutta ei ole tajuttu/uskallettu kohottaa), mallia "ISIS iskee Suomessa - miten se tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä".
4. Erikoisjoukkojen torjunta olisi Suomessa helppoa jo pelkästään siitä syystä, että Suomen kieltä on vaikea vieraan hallita hyvin. Valitettavasti vain tilanne on nykyään se, että maahamme on päästetty hirveät määrät vierasmaalaisia, strategiset maapläntit ja saaret on myyty venäläisille ja jopa Venäjän konsulaattien henkilöstöille on jaeltu avokätisesti aselupia sotilasaseisiin (!!!). Kun vielä valmiudessa ei ole vakinaisessa palveluksessa olevia sotilaspoliisikomppanioita ja Suojeluskuntiakaan, voisivat erikoisjoukot mellastaa Suomessa mielinmäärin ennen paikallisjoukkojen perustamista. Tässäkin suhteessa auttaisi "Yksinkertaiset ja karut ratkaisut maahantunkeutujien torjuntaan" ja "ISIS iskee Suomessa - miten se tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä" kerrotut varautumiset/toimenpiteet.
5. Taistelukentän ja kotirintaman valmistelu sotaa varten on merkittävä ponnistus. Se pitää toteuttaa ajoissa ja riittävällä päättäväisyydellä. Sitä pitää oikeasti harjoitella laajamittaisesti edes kerran vuosikymmenessä! Suomessa ei ole milloinkaan vaivauduttu esimerkiksi testaamaan väestönsuojia ja koko kriisiajan yhteiskunnan toimintaa. Jos koronapandemiasta voimme jotain suuntaviivoja vetää, on selvää, että tässä homma kusee ja pahasti, kun kukaan ei edes tiedä, kuka päättää ja mistä ja loputon valitusrumba käynnistyy pienestäkin asiasta. Kriisitilanteessa pitää vain yksinkertaisesti ampua jokainen ulisija ja valittaja ja toimia, tai meidät kaikki hukka perii. Karua, mutta vielä karumpi on lopputulos muuten. Ruotsi oli varautunut erinomaisesti sotaan kylmän sodan aikana, Suomen olisi syytä ottaa oppia ja palauttaa täällä jo aikoinaan tehnyt valmistautumiset käyttöön, sekä päivittää niitä. Kiireellisesti.
6. Suomen uudistetussa taistelutavassa alueiden linnoittamisesta kenttä- ja kantalinnoittein, sekä alueiden jäykästä pitämisestä on käytännössä luovuttu (!!!) miltei kokonaan, koska on ajateltu, että moiset linnoitteet eivät kuitenkaan kestä vihollisen tykistö- ja ilmapommituksessa. Ukrainan kokemukset ovat opettaneet näiden arvioiden olevan perusteellisesti VÄÄRIÄ. Perusteellisesti. Venäjällä on suuria vaikeuksia saada keskitettyä tulta edes kauttaaltaan neliökilometrin alueelle avomaastossa, joten sen kyky saada keskitettyä tulta nopeasti 100x300m suuruiselle alueelle peitteisessä maastossa on käytännössä nolla. Uhanalaisilla alueilla jäykkään torjuntaan perustuva puolustus paikallisjoukoilla ja torjuntapataljoonilla ON YHÄ tehokas menetelmä venäläisiä vastaan paitsi hyökkääjän hidastamisessa ja kuluttamisessa, niin myös pääsyn estämisessä ja jopa torjunnassa! Ei ole näköpiirissä, että tilanne merkittävästi muuttuisi lähitulevaisuudessakaan, koska se ei ole muuttunut Venäjän osalta 80 vuodessakaan. Lisäksi näillä linnoitteilla voidaan suojata myös liikkuvankin puolustuksen joukkoja, eikä jokaisessa linnoitetussa asemassa ole mikään pakko taistella, jos on oletettavissa, että ko. asema on joutumassa tulijyrän alle. Suomen olisi pikaisesti palautettava laajamittainen valmisosalinnoittaminen, paikallisjoukkojen ja torjuntapataljoonien käyttö, sekä jäykkään torjuntaan perustuva puolustus käyttöön. Näsäviisaille tiedoksi, että tämä ei tietenkään tarkoita I maailmansodan sotimistapaa, vaan ainoastaan sitä, että liikkuvien mekanisoitujen joukkojen ja liikkuvan taistelutavan LISÄKSI ja LISÄNÄ olisi syvyydessä useita eri puolustustasoja, joissa valmistaudutaan torjumaan hyökkäys jäykän torjuvana puolustuksena. Samalla myös asutuskeskuksien puolustus helpottuu ja siviilien kurjimus vähenee, kun taistelu voidaan käydä myös asutuskeskusten laitamilla linnoitetuissa asemissa, eikä pelkästään kaupungin talojen ad hoc -puolustusasemissa.
7. Suomella on kohtuullinen määrä vastaiskuihin sopivia ohjuksia, mutta niitä tarvitaan selvästi lisää, kuten esim. "Suomen puolustusvoimien jälleenrakennus, v2.0" -blogikirjoituksissani suunnittelin. Toki ohjukset pitää pystyä pitämään suojassa iskulta ja ne on joka tapauksessa hajautettava ja suojattava, jotta ne voivat myös oikeasti toimia kun tarvitsee. Massiivinen vastaisku ohjuksille hyökkääjän lentokentille, tukikohtiin ja muualle, sekä kotirintaman keskuuteen tehnyt strategiset iskut voivat merkittävästi vaikuttaa sodan lopputulokseen ja hyökkäyksen rajuuteen. Venäjän ollessa riippuvainen rautateistä joukkojen huoltoon seuraa, että myös rautatiesillat ja rautateiden solmukohdat pitäisi pystyä tuhoamaan, myös kaukana Venäjällä.
8. Suomalaiset ovat paskahousuja valittajia, eivätkä ole tottuneet sellaiseen karuun elämään, kuin vaikkapa ukrainalaiset. Pelkkä maskin pitäminen naamalla aiheuttaa näille suomalaisille lumihiutaleille mukamas traumoja ja rokote pelottaa kovasti. Lisäksi kulttuurimarxistinen mädätys on pilannut suomalaisten kansallistunteen ja yhtenäisyyden. Ei ole oletettavissa, että suomalaisista olisi samanlaiseen "kansannousuun" hyökkääjää vastaan mitä ukrainalaisista on. Tälle emme voi lyhyellä aikavälillä tehdä mitään muuta, kuin hirttää joka ikinen kulttuurimarxisti lähimpään lyhtypylvääseen (samalla moni muu, oikeastaan miltei kaikki, ikävät asiat katoavat aivan itsestään), niin pitkällä aikavälillä tilanne alkaa aivan itsestään parantua.
9. Älä luota vieraaseen apuun. Ainakaan kovin äkkiä. Olen ollut itse NATO vastaan, mutta nyt, Ukrainan kriisin myötä tuntuu siltä, että Suomen on syytä hakea NATO jäseneksi. Se ei ole hyvä vaihtoehto, mutta parempi, mikä se toinen vaihtoehto on. Sen Ukraina sai juuri näet kokea. Lisäksi NATO jäsenyys aiheuttaisi massiivisesti ns. persekipua Putlerille ja pistää tavallisen venäläisenkin miettimään, ketä on tullut äänestettyä viime vaaleissa valtaan ja mitäpäs ikävää siitä nyt seurasi. Kuitenkaan siihen ei saa luottaa, että NATO sotii sodan Suomen puolesta. Pitää varautua itse taistelemaan ja pitää kaikkea NATO:n antamaa tukea sitten "ekstrana".
10. On turha herätellä toivoa, että esimerkiksi Ruotsi ottaisi Suomesta vastaan valkoihoisia, kristittyjä naisia ja lapsia, jos sota tulee. Viro ehkä ottaisi, mutta siellä lienee siinä tilanteessa omatkin murheensa hoidettavana. Tästä suomalaiset saavat osittain toki syyttää itseään, kun ovat antaneet kulttuurimarxismin mädätyksen pesiytyä pohjolaansa. Parempi koettaa järjestää asiat niin hyvin (väestönsuojat ja muu suojautuminen), että täältä ei tarvitse lähteä mihinkään pahankaan kriisin aikana. Lukaiskaapa vaikkapa "Häiriötilanteisiin voisi varautua jos haluttaisiin" -blogikirjoitukseni ja katsokaa "Preppausasiaa: Parannusehdotuksia väestönsuojiin" -videoni asiasta.
11. Suomen mahdollisuudet omaan kybersodankäyntiin eivät ole kovin hyvät, joten parempi lienee tässä suhteessa luottaa propagandan tehoon ja yleiseen mielipiteeseen, joka herättää kybersodankäynnin "ammattilaiset" toimimaan Suomen puolesta, kuten nyt on toimittu Ukrainan puolesta. Toki Suomi voisi aina ampua muutaman JASSM-ER ohjuksen muutamaan netin solmukohtaan Venäjällä kriisin tullen ja aiheutaa melkoista harmia sillä rintamalla. Suomalaisten tulisi itsensä aina varautua siihen, että vihollisen kybersodankäynti katkaisee meiltä netin ja lukea vaikkapa tämä "Mitä tehdä, jos valtio kytkee netin pois päältä" -blogikirjoitukseni, jossa olen tätäkin asiaa sivunnut.
12. Luultavasti suuri osa venäläisistä sotilasta jättäisi sotimisen Suomea vastaan kesken, jos heille tarjottaisiin viisumia ja/tai kauttakulkua EU-maahan vastineeksi siitä. Propagandan ja mielikuvien vaikutusta ei pidä väheksyä ja tälle sektorille olisi syytä panostaa entistä enemmän. Mutta se, että osa sotilaista olisi valmis luovuttamaan tai eivät kykene täyttämään tehtäviään, ei pidä luottaa liikoja. Venäjällä riittää joukkoja ja joukkoja valvomaan muita joukkoja.
13. Suomen pitäisi välittömästi ostaa esim. Baykar Bayraktar Akıncı ja Baykar Bayraktar TB3 vastaavia lennokkeja "riittävä" määrä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lennokin kykyyn väistää ELSO:a ja mahdollistaa luotettava tiedonsiirto myös vahvan häirinnän alaisuudessa. Näissä turkkilaisissa lennokeissa asia on huolehdittu moninkertaisesti varmistetuilla eri tiedonsiirtomenetelmillä, järjestely, mitä useissa muissa lennokeissa ei ole. Lennokeista on hyötyä paitsi sodassa, myös harjoituksissa, kun voidaan selvittää niiden kykyä havaita omia joukkoja ja kehittää torjuntamenetelmiä lennokeille. Niin, myös lennokeiden torjuntaan pitäisi kyetä, esim. Draco tai Drone Dome -järjestelmillä tai omilla joukoillamme on rajoitetummat mahdollisuudet selvitä tulevaisuuden taistelukentillä.
🇺🇦 Слава Україні! 🇺🇦
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti