10. lokakuuta 2009

Vaalirahakohu suomalaisen korruption malliesimerkkinä

Olen saanut muutamia sähköposteja, joissa on ihmetelty, miksen ole kommentoinut mitenkään jo tovin vellonutta vaaliraha- ja lautakasakohua. On jopa ajateltu, että koetan "vetää kotiinpäin" ja suojella tai olla herättämättä meteliä tässä omien intressieni (mitähän ne olisivat?) vuoksi. Totta puhuen, en oikeastaan tiedä, miksi en ole kommentoinut asiaa mitenkään, vaikka tapaus on kovin herkullinen esimerkki suomalaisesta korruptiosta ja koko pahoinvointivaltiomme toiminnasta.

Suomalainen korruptio toimii oikeastaan kahdella saralla: Yksityiseltä julkiselle ja julkiselta julkiselle taholle. Tietysti myös yrityksiä jne. lahjotaan, mutta tuo lienee varsin vähäistä, kyseessä voi olla lähinnä erilaisten kartellien keskinäiset sopimukset jne. Pääosa suomalaisesta korruptiosta on sitä, että poliitikkoja ja virkamiehiä lahjotaan tai voidellaan haluttujen päätösten aikaansaamiseksi ja/tai haluttujen poliittisten suuntaviivojen ylläpitämiseksi tai luomiseksi. Rahat tulevat joko yrityksiltä tai sitten suoraan verovaroista, eli julkiselta sektorilta kierrätettynä.

Systeemi toimii rautalangasta vääntäen seuraavasti:

  1. Julkinen taho tai yritys antaa rahaa jonkinnimisenä tukena vaikkapa yhdistykselle. Tuki voi olla esimerkiksi ympäristöministeriön, jonkun säätiön, kunnan nuoriso- tai kulttuuritoimen tai vastaavan antamaa toiminta- tai investointiavustusta. Antajatahoja on lukematon määrä ja toki tukien antajien joukossa voi olla myös siis yrityksiä.

  2. Avustus voidaan antaa joko suoraan rahana tai välillisesti esimerkiksi ostamalla ylihintaisia ja/tai yleensä olemattomia palveluita (seminaareja, projekteja, kiinteistöjä, jne.). Tässä vaiheessa kaikki vaikuttaa vielä ihan "asialliselta", koska "pitäähän" vaikkapa kunnan nyt tukea vaikkapa paikallista urheiluseuraa tai kunnan virkamiesten ja poliitikkojen osallistua jotakin ajankohtaista aihetta käsittelevään "seminaariin" tai "tutustua" jonnekin hornantuutinpaikkaan.

  3. Kukaan ei tarkista tai välitä siitä, mikä taho oikeasti tuen tai avustuksen saajana on ja mihin se rahoja tuppaa käyttämään - tai vaihtoehtoisesti joku tuen antajista tai kaikki sen antajista tietää hyvinkin tarkkaan, mikä tuen saajataho oikeasti on. Luultavasti vaikutusvaltaiset tahot taitavasti ja huomaamattomasti vain ohjaavat valtavat ja sekavat tukirahavirrat omien tarkoitusperiensä mukaisesti oikeisiin uomiin, rivikansalaisten, lautakuntien jäsenten ja jopa kunnanvaltuutettujen ja virkamiestenkin oikeastaan tajuamatta, minne ja miksi rahaa ollaan kuppaamassa. Ottaen huomioon sen, että vaikkapa kunta oikeasti jakaa rahaa surutta oikealle ja vasemmalle ja jos jonkinmoisiin hankkeisiin ja tukiin, on täysin ymmärrettävää, että toiminnan sekavuuden vuoksi kukaan ei välttämättä edes voi tietää, minne raha lopulta päätyy. Jos siis joku asiasta ei hyötyisi ja haluaisi nostaa meteliä.

  4. Yhdistys tai muu taho, jolle raha maksetaan, ei todellisuudessa ole välttämättä edes olemassa "hyvää hyvyyttään", vaan vähintäänkin poliittisesti kallellaan tiettyyn suuntaan. Mahdollisesti koko yhdistys tms. on vain pelkkä kulissi (vrt. Kehittyvien Maakuntien Suomi), joka täysin häpeilemättömästi ajaa tiettyjen piirien tai poliitikkojen uran edistämistä. Mahdollisesti ainoa merkittävä tulonlähde ko. yhdistykselle tms. on juurikin julkisen tahon sille antamat avustukset ja siltä ostamat palvelut. Huomatkaa tämä, se on olennaisinta: Yhdistys tms. toimii hyvin pitkälti julkiselta taholta tulevan rahoituksen turvin, tekee sitten mitä tahansa ja mitä kautta tahansa raha sille kierrätetäänkin.

  5. Yhdistys tai muu taho, aina sopivasti vaalien alla, ostaa puolestaan jonkin tietyn poliittisen ryhmän tai henkilön palveluksia erilaisissa muodoissa, eli siirtää julkiselta taholta saamansa rahat poliitikon taskuun. Raha voi siirtyä esimerkiksi taas seminaarilippujen ostamisen kautta, suorana rahallisena tukena, ylihintaisten puoluetuotteiden ostamisen kautta tai vaihtoehtoisesti epäsuorasti, jolloin yhdistys tai yritys vaikkapa painattaa poliitikon vaalimateriaalia alta tuotantokustanusten tms. Yrityksen tapauksessa yritys voi myös maksaa vain röyhkeätä ylihintaa poliitikon tai hänen oman yrityksensä palveluista.

  6. Tuettu poliitikko kerää näitä rahoja ja tukia joka puolelta ja pääsee valtaan, kiitos kovan mainostamis- ja kampanjarumban.

  7. Poliitikko järjestelee virkamiehiä tai itse tai puolueensa kautta rahoitusta yhdistyksille jne. tahoille, jotka häntä tukivatkin. Yhdistykset saavat jos jonkinmoisia tukia jos jonkinmoisiin projekteihin ja tarkoituksiin ja yritykset puolestaan saavat rahakkaita työkeikkoja kunnalta "kilpailutuksen" kautta tai sitä ilman (kilpailutuksilla kun on tapana mennä niin, että yksi taho esittää vaikka muutamia euroja halvemman tarjouksen kuin toiseksi tullut - hupsista). Valtiollisella tasolla vaikkapa Keskusta puolestaan lobbaa kaikenlaisia valtion virastoja ja toimipisteitä hajasijoitettavaksi susirajan taakse, poliitikkojen koti- ja tukikuntiin työllistämään. Kunnallisella tasolla tehdään vaikkapa myönteisiä kaavoituspäätöksiä megamarketille, jonka taustavoimat ovat avokätisesti tukeneet suurpuolueen vaalikampanjointia.

  8. Kaikki systeemiin kuuluvat tahot siis hyötyvät siitä, eikä kukaan systeemiin kuuluvista menetä mitään (tietenkään, jos menettäisivät, eivät ne olisi siinä mukana). Ainoa, kuka kärsii tappiota on veronmaksaja, jonka rahoja tuhlataan sekä suoraan tähän korruptioon, että myös epäsuorasti tehottomien palveluiden tuottamiseen.

  9. Systeemi jatkuu kohdasta 1.

Yksi hyvä esimerkki tästä on vaikkapa se, että eräs kunta, kutsutaan sitä vaikkapa Muumilandiaksi, päätti myydä arvokiinteistönsä tontteineen paikalliselle yhdistykselle. Virkamies, joka asiaa valmisteli ja lautakunta, joka asiasta päätti, oli tietyn poliittisen puoluevärin kovasti kansoittama. Yhdistyksen tarkoitus oli tietysti olla kovinkin yleishyödyllinen ja hyvä ja tarpeellinen ja Muumilandian kiinteistö ja tontti tietysti olivat "tarpeettomia" ja Muumilandia pyrki "vähentämään omistuksiaan". Kaikki siis kuulosti oikein hyvältä ja pintapuolin asialliselta.

Kiinteistö ja tontti myytiin tietysti ilman avointa ja rehellistä tarjouskilpailua, räikeään alihintaan. Yhdistys puolestaan hankki vieläpä kiinteistön ylläpitoonkin avustuksia Muumilandian ympäristö- ja nuorisotoimelta (no, ei suoraan, mutta yhdistys sai tukia, jotka se käytti kiinteistön ylläpitoon). Kun savun arveltiin hälventyneen eikä kenenkään enää ajateltu muistavan koko myyntitapahtumaa, yhdistys pistikin kyseisen kiinteistön tontteineen myyntiin vapaille markkinoille ja teki tietysti hirveät voitot. Yhdistys puolestaan antoi rahoistaan tukea Muumilandian valtapuoleelle, tai tarkemmin sanottuna valtapuolueen nuorisosiivelle joka puolestaan maksoi valtapuolueen laskuja mukavasti.

Veronmaksajien omaisuutta siis myytiin pilkkahintaan puolueen tukielimille, jotka ylläpitivät sitä verovaroilla ja myivät sen tovin kuluttua eteenpäin, tilittäen voitosta kertyneet rahat valtapuolueen toimintaan, luultavasti juurikin niiden poliitikkojen kampanjoihin, jotka kyseisen myynnin olivat alunperinkin lanseeranneet tapahtuvaksi.

Tämä on suomalaista korruptiota puhtaimmillaan.

Suomessa ei sujauteta kirjekuoria poliitikon tai virkamiehen käteen sopivan päätöksen tai aloitteen aikaansaamiseksi. Suomessa rahat kierrätetään yhdistysten, säätiöiden ja kunnallisten hankkeiden kautta oikeaan osoitteeseensa. Suomessa kunnallisella ja valtiollisella tasolla ei tehdä päätöksiä verovarojen käytöstä tai jollekin osapuolelle edullisista regulaatioista "tarjouksena, josta ei voi kieltäytyä", vaan asia valmistellaan ja muotoillaan jo virkamiestyönä sellaiseksi, että harva edes tajuaa papereita pyörittäessään, mistä asiasta ollaan oikeasti mitäkin päättämässä ja minne raha on menossa - jos se oikeasti edes asiasta päättäviä kiinnostasi tai jos raha ei olisi menossa heille mieluisaan korruptioreikään.

Toisaalta, on olemassa erilaisia eturyhmiä ja klikkejä, joiden sanattomatkin sopimukset edellyttävät pelaamista yhteiseen pussiin tai toistensa hyödyksi. Hyväveliverkosto siis toimii. Paperille eikä edes sanallisesti tarvitse sopia mitään, mutta kas kummaa, kunnan rakennusurakka päätyykin tuttavan rakennusfirmalle tai vaihtoehtoisesti tuttavafirma antaa tilojaan vaikkapa vaalikäyttöön kyseiselle poliitikolle tai puolueelle. Kunta voi myös myöntää avokätisesti tukia vaikkapa serkunkumminkaiman nuoriso- tai urheiluseuralle, tai rakennusluvan tämän rakennusyhtiön havittelemaa rakennusta varten.

Suomalainen korruptio on piilevää, byrokraattista, hyvävelikauppaa, joka pääosin keskittyy julkiselle sektorille ja verovarojen väärinkäyttöön. On turha selitellä, että tämä ei ole korruptiota tai että jokin taho ei voi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja verovarojen käyttöön omaksi hyödyksiin tällä tapaa...jos ei voisi, moista toimintaa ei yksinkertaisesti harrastettaisi.

Suomessa on korruptiota ja sitä on paljon, se on vain erilaista kuin mitä vaikkapa Venäjällä tai Italiassa korruptio tuppaa olemaan. Ainoa tehokas lääke korruptioon on avoimuuden ja julkistalouden tarkan kirjanpidon ja tutkinnan lisäksi tietysti se, että julkiselta vallalta riisutaan rahat ja päätäntävalta pois. Kun ei ole rahaa eikä valtaa, ei ole mitään syytä eikä merkitystä korruptiollakaan. Kun päätäntävalta yksilöiden ja yritysten asioista annetaan yksilöille ja yrityksille itselleen kuntien byrokraattien ja poliitikkojen sijaan, byrokraattien ja poliitikkojen lahjomisesta ei ole mitään hyötyä ja se loppuu kuin seinään. Maailman korruptoituneimmat maat ovat aina maailman sosialistisimpia maita.


PS. Hitler vaalirahakohun keskellä. Nauroin kippurassa kun katsoin tämän: 


PPS. Napattua huuto.net myyntipalstalta huumorikevennykseksi:

Ei kommentteja: