12. helmikuuta 2007

Kaavoitusmonopoleille kyytiä

Asuntojen hinnat suurimmissa kaupungeissa jatkavat tasaisesti nousemistaan. Etenkin keskustoissa asuntojen neliöhinnat ovat jo "aivan helvetin korkealla", mutta tulevat pian olemaan vielä siitäkin korkeammalla. Asuminen on kallista ja kun harvakseltaan ja väljästi rakennetaan, epäekologistakin.

Lähdetään ajatusleikistä, että kunta ei kaavoittaisi mitään. Jos jokin taho ostaisi tontin X, hän voisi periaatteessa rakentaa siihen mitä vain huvittaa (olettaen ettei aiheuta vaaraa tai vahinkoa muille). Mikäli paikassa Y olisi kysyntää asunnoista, niiden hinnat tietysti olisivat korkeat ja nousisivat yhä. Tontin X ostanut tai ostoa harkitseva ryhtyisi kiireesti rakentamaan asuntoja. Paljon. Koska vaakatasossa hän ei voi rakentaa kuin tontin X koon mukaisesti, hän rakentaisi tietysti pystysuunnassa "tarpeeksi". "Tarpeeksi" tarkoittaa sellaista määrää kerroksia, joihin mahtuu sellainen määrä asuntoja, jonka rakentaminen per asunto ei ole "liian" kallista vaan tuottaa optimaalisen tuoton. Korkeampaa taloa ei kannata rakentaa koska kustannukset per kerros nousevat ja myynti/vuokratulot per asunto laskevat mitä enemmän rakentaa.

Seurauksena olisi tietysti, että asuntopulaa ei olisi. Asuntojen myynti- ja vuokraushinnat olisivat optimaaliset, eli toisinsanoen vapaan kilpailun vuoksi kaikki rakennuttajat saisivat vain hyvin vähän voittoa ja asuntojen hinnat olisivat kuluttajalle pirun halvat. (Nykyään asunnoista on pulaa, koska kunta päättää mitä ja minne ja miten paljon saa rakentaa, eikä kunnan byrokraattien hatusta repimät arviot ja halut kaavoittaa vastaa todellisia kuluttajien tarpeita.)

Yhä suurempi joukko ihmisiä voisi asua lähempänä palveluita, esimerkiksi kaupungin keskustoissa ja/tai entistä tilavammin ja/tai entistä paremmin varustetuissa asunnoissa. Autoilu vähenisi, koska palvelut olisivat kävelymatkan päässä (lue: kadun toisella puolen tai vaikka samassa talossa). Palveluiden käyttö lisääntyisi, koska ne olisivat helposti saatavilla aivan vieressä. Ennen kaikkea, ihmisiltä jäisi enemmän rahaa käytettäväksi johonkin muuhun kuin asumiseen.

Kuka voittaisi, jos kuntien kaavoitusmonopolit lakkautettaisiin? Kuluttajat. He saisivat parempia asuntoja lähempänä palveluita edullisemmin. Entä kuka häviäisi? Asuntosijoittajat, joiden tulot perustuvat asuntojen hintojen (jatkuvaan) kasvuun asuntojen kysynnän jatkuvasti ylittäessä niiden tarjonnan jossain kasvukeskuksessa.

(Tietysti joku pahanilmanlintu lentää selittämään, että jos ei kaavoitettaisi, minne tahansa rakennettaisiin herraties mitä, mikä alentaisti kaiken kiinteistön arvoa siellä. Kun asiaa hieman pohtii, huomaa, että väite on järjetön: Kenenkään ei kannata rakentaa hölmösti ja itsepäisesti, koska silloin ei voi maksimoida voittoaan. Kannattaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja sopia ja suunnitella yhdessä, jolloin kaikki hyötyvät eniten. Ei kannata rakentaa 20 ostoskeskusta keskelle korpea tai isoa tehdasta kalliille maapläntille kaupungin keskustaan. Kukaan, joka omilla rahoillaan [vrt. verovaroilla] rakentelee, ei halua niitä haaskata vaan pyrkii käyttämään ne mahdollisimman fiksusti.)

Tässäkin tapauksessa siis vapaat markkinat toimivat järkevämmin ja tehokkaammin kuin kuntien/valtion byrokraatit ja poliitikot. Lakkautetaan siis kuntien ja valtion kaavoitusmonopolit ja vapautetaan rakentaminen niin saamme parempia asuntoja paremmilta paikoilta edullisemmin!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jossain vaiheessa tulee kuitenkin raja vastaan, kun uusille asunnoille ei enää ole tilaa. Seurauksena hinnat nousee.

"
Tietysti joku pahanilmanlintu lentää selittämään, että jos ei kaavoitettaisi, minne tahansa rakennettaisiin herraties mitä, mikä alentaisti kaiken kiinteistön arvoa siellä. Kun asiaa hieman pohtii, huomaa, että väite on järjetön: Kenenkään ei kannata rakentaa hölmösti ja itsepäisesti, koska silloin ei voi maksimoida voittoaan.
"

Kyllä joissakin tapauksissa joku saattaa rakentaa pilvenpiirtäjän, joka jättää erityisesti alempana sijaitsevat viereiset asunnot varjoon.

Tuollaista tapahtuu jatkuvasti. Toisaalta taas pitää ottaa huomioon, että valtio edistää tuotakin asiaa erittäin jäykillä yleiskaavoilla yms. paskalla.

Täysin vapaassa markkinataloudessa joku ostaisi riittävän ison maapläntin, jotta voi itse rakennuttaa siihen asuntoja sopivan väljästi.