Suomen puolustus ansaitsee enemmän

On varsin outoa, että vaikka geopoliittinen tilanteemme on yhä mitä on, puolustusmäärärahamme eivät ole silti kelvolliset. Eivät sitten millään. Suomi käyttää edelleen maanpuolustukseen hyvin vähän rahaa verrattuna esimerkiksi muihin eurooppalaisiin valtioihin, tarkastellaan sitten käytettyä summaa per asukas, per bkt tai prosenteissa valtion kaikista menoista. Ja Venäjän asevarustelumenot vain kasvavat vuosi vuodelta. Ja Nato on tullut eteläiseen naapurimaahamme.

Suomen puolustusmäärärahat voitaisiin hyvin helposti esimerkiksi tuplata, jolloin ne voisivat olla suurinpiirtein sillä tasolla, mikä olisi minusta siedettävää. Mikäli Suomi eroaisi esimerkiksi EU:sta, karsisi valtionhallintoa, elinkeinoelämän tukia, järkeistäisi sosiaaliturvajärjestelmää, tai tekisi minkä tahansa muunkin yksittäisenkin järkevän taloudellisen päätöksen, summa saataisiin helposti kasaan. Mitään ei menetettäisi. Mistään ei tarvitsisi luopua. Ja Suomen puolustus saataisiin siedettävälle tasolle.

Mutta eihän Suomea uhkaa mikään ja Natoonkin jo kohta mennään ja sieltä suojaa saadaan vai kuinka?

Ensinnäkin, Nato on vain pala paperia. Ei muuta. Tämän asian ymmärtäminen on monille käsittämättömän hankalaa. USA:lla tai Norjalla ei ole mitään pakkoa auttaa Suomea mitenkään merkittävästi vaikka Suomi olisi Naton jäsen ja joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Suomi ei voi viedä asiaa mihinkään kansainväliseen poliisi- ja oikeusistuimeen joka "pakottaisi" Naton antamaan Suomelle merkittävää sotilaallista apua. Ulkopuoliseen apuun luottaminen on aina riskipeliä. Puhumattakaan tietysti siitä, että olemalla Naton jäsen ajautuisimme väistämättä kriiseihin joihin emme halua olla osallisia.

Ajatus siitä, että Suomea ei uhkaa mitään onkin sitten jo huvittavampi. Muistan armeija-ajaltani, kun eräs kouluttajamme totesi seuraavaa:

10 vuodessa voi tapahtua vaikka mitä, eikä armeijaa siinä ajassa ehditä rakentamaan. Vuonna 1929 kukaan ei uskonut Suomessa, että Neuvostoliitto hyökkäisi ja pystyisimme puolustautumaan menestyksekkäästi sitä vastaan. 10 vuotta myöhemmin niin tapahtui. Vuonna 1931 kukaan ei uskonut Suomessa, että Suomi hyökkää Neuvostoliittoon. 10 vuotta myöhemmin niin tapahtui. Vuonna 1934 kukaan ei uskonut Suomessa, että Suomi sotisi Saksaa vastaan ja vieläpä Suomen Lapissa ja vieläpä niin, että suomalaiset hyökkäävät etelästä ja saksalaiset pötkivät pakoon Norjaan. 10 vuotta myöhemmin niin tapahtui.

Tosiasia on, että Suomi tarvitsee ja ansaitsee enemmän kuin "malli Cajander". Paitsi, että jo vuosikymmenet varustelumäärärahat ovat olleet alimitoitetut, on tilanne pahentunut hitaasti ja varmasti sotatekniikan kehittyessä ja kallistuessa. Uutta materiaalia ja joukkojen koulutusta tarvitaan kipeästi. Joitain puutteita, joita noin äkkiseltään tulee mieleeni:

• Hornettien taistelukyky jää käyttämättä täysipainoisesti, koska tehokasta ja taistelunkestävää ilmavalvontaa ei ole riittävästi. Tarvittaisiin AWACS tyyppisiä valvontakoneita sekä esimerkiksi Vera tyyppistä passiivista ilmavalvontajärjestelmää, jolla voidaan osoittaa tehokkaasti maaleja horneteille.
  
  
• Pitkän kantaman tehokasta asevaikutusta ei ole tällä hetkellä juuri lainkaan. Juuri tovi sitten Hollanista ostetut MLRS raketinheittimistö ammuksineen on hyvä alku, mutta ei määrällisesti ja laadullisesti lainkaan riittävä hankinta. Esimerkiksi UAE osti juuri satsin HIMARS heittimiä erittäin kattavalla ammusvalikoimalla. Näillä härveleillä voitaisiin tehokkaasti ja itse suojassa pysytellen ampua satojen kilometrien päähän vaikeasti torjuttavia ohjuksia, panssarintorjunta-ammuksia tai vain "rautaa" jalkaväen kurittamiseen.
  
  
• Maajoukkojen varustuksessa on pahoja puutteita. Tarvittaisiin lisää helposti kuljetettavia ja tehokkaita kertasinkoja, pst-ohjuksia, olkapääohjuksia, suojaliivejä ja pimeänäkölaitteita. Tehokkaista ja luotettavista viestivälineistä nyt puhumattakaan.
  
  
• Meripuolustus tarvitsisi ehdottomasti tehokkaita sukellusveneitä sekä meritorjuntaohjuksia lisää. Myöskään sukellusveneistä laukaistavat ohjukset eivät olisi hullumpi hankinta.
  
  
• Reserviläisten kertausharjoituksia pitäisi myös pystyä lisäämään, mikäli reserviläisyyteen pohjautuvaa armeijaa haluamme jatkossa ylläpitää. Nykyisellään kertausharjoitustavoitteista ollaan jäljessä jo niin valtavasti, että en edes uskalla arvuutella lukuja. Vuosittain olisi jo viimeiset 15 vuotta pitänyt kertauttaa 50000 sotilasta, mutta on kertautettu vain muutamasta tuhannesta pariin kymmeneen tuhanteen per vuosi.

Suomi on puolustamisen arvoinen maa, kaikesta huolimatta. Itsenäinen, riittävän vahva puolustus on paras itsenäisyyden tae. Sopimusarmeija/palkka-armeija pohjainen järjestelmä olisi lisäksi yksilönvapautta kunnioittavampi kuin nykyinen asevelvollisuusarmeija. Joka muuten syrjii lisäksi miehiä sukupuolen perusteella (miksiköhän femakot eivät ole tästä epätasa-arvosta valittaneet mitään?).