Edustuksellisen demokratian ongelmia

Huolimatta tietyistä demokratiamme eduista, edustuksellisella demokratiallakin on myöskin hintansa. Harva haluaa toki sitäkään edes myöntää, vaan pitää nykyistä yhteiskuntaamme miltei täydellisenä. Mielestäni tuo hinta on kuitenkin erittäin kova ja mikä vielä pahempaa, koko fiasko on täysin tarpeeton, koska parempikin vaihtoehto on olemassa. Olen tavallaan sivuuttanut tätä aihepiiriä useasti kirjoituksissani, kun olen puhunut mm. liberalismista ja sosialistisesta pahoinvointivaltiostamme.

Lähdetään liikkelle siitä, että pohditaan, miten päätökset syntyvät nykyään. Lapsellisesti ajatellaan, että kansan tahto toteutuu ja hyvä niin. Tosiasiassa, kansalta ei kysytä mitään (kerran sukupolvessa järjestettävää kansanäänestystä lukuunottamatta) mihinkään päätökseen tai lakiin. Kansa saa vain valita ne harvat ihmiset, jotka tekevät päätökset. Kansa ei siis päätä itse oikeastaan mitään. Tämä asia tuntuu monelle olevan kovin vaikeata ymmärtää. Kärjistettynä sanottuna kansa on orja, joka voi valita aina muutaman vuoden välein isäntänsä. Orja ei saa päättää omista asioistaan mitään, mitä isäntä ei halua. Ajatus siitä, että orja on vapaa, on siis täysi illuusio, aivan kuin ajatus siitä, että kansa päättää demokratiassa jotain. Ei päätä. Asia voisikin olla eri, jos meillä olisi usein sitovia kansanäänestyksiä tärkeistä asioista, mutta kun ei ole.

Mikä pahempaa, niin itse asiassa, päätökset edes siitä, kuka saa päättää, ei suinkaan tee siis kansa, vaan kansan enemmistö. Tai jos tarkkoja ollaan, niin itseasiassa selvästi pienempikin määrä riittää, riippuen miten suhteellinen vaalitapa ja tuuri sattuu kulloinkin olemaan vaalipäivänä. Voihan toki oppositiossa keikkua ja omata muutaman paikan eduskunnassa, mutta konkreettisesti tarkasteltuna, ei sillä tapaa mistään asiasta voida päättää, vaan enemmistö jyrää aina. Eli pohjimmiltaan alle puolet kansasta (huom. kaikilla ei ole äänioikeutta) päättää, ketkä saavat päättää kaikkien ihmisten kaikista asioista...eipä kuulostakkaan enää kovin mukavalta, kun sitä oikein ajattelee, vai kuinka?

Ongelmana on sitten edelleen se, että päätetään siis kaikkien kaikista asioista. Kaikki siis pakotetaan noudattamaan päätöstä, jonka osan kansasta valitsemat edustajat ovat päättäneet. Eli, pieni joukko (200 kansanedustajaa) ihmisiä siis päättää, mitä kaikkien ihmisten tulee tehdä täysin riippumatta siitä, haluavatko kaikki tai edes kansan enemmistö tehdä niin vaiko eivät. Tätä ihana edustuksellinen demokratiamme on.

Jos tätä asiaa tarkastelee yksilön tai edes vähemmistöryhmien näkökulmasta, niin on täysin yhdentekevää, onko tuo 200 edustajaa valittu vaaleilla, arpomalla tai vaikkapa aristokraattisen sukutaustansa perusteella. Sillä ei oikeasti ole mitään väliä, koska vähemmistö ei pääse koskaan asettamaan 101 edustajaa eduskuntaan tekemään päätöksiä puolestaan. Ajatus siitä, että vähemmistön edustaja saa 1 tai 5 kansanedustajaa on kiva, mutta käytännössä moisella määrällä ei ole mitään merkitystä mihinkään. Vähemmistö on silti altavastaajana ja joutuu noudattamaan kaikkia päätöksiä, joita enemmistöt tekevät heistä ja heidän puolestaan. Edustuksellinen demokratia ei ainakaan ole vähemmistöjen etujen mukaista, päinvastoin.

Yksilön kannalta keisari tai jokin muu diktaattori voi olla käytännössä aivan yhtä hyvä tai huono vaihtoehto kuin kansanedustuslaitos: Kumpaankin yksilö voi ainakin vaikuttaa tasan yhtä paljon eli ei käytännössä mitään. Demokratian kutsumista enemmistödiktatuuriksi tai enemmistön tyranniaksi voi siis pitää aivan perusteltuna.

Keitä edustuksellinen demokratia sitten oikeasti palvelee? Kuka siitä hyötyy? No, kuten edeltä luetun perusteella voitte päätellä, niin nimenomaan kansan enemmistö tai merkittävien ryhmien yhteensovitettu koalitio "hyötyy" teoriassa, koska se voi kokonaisuutena vaikuttaa. (Niin ja tietysti kaikki poliitikot ja byrokraatit hyötyvät suunnattomasti verovaroilla maksetuista suojatyöpaikoistaan.) Tavallaan kansan enemmistö legitimoi omien halujensa toteuttamisen pistämällä pystyyn äänestyksen ja kutsumalla ko. farssia "demokratiaksi"...

"Kun mies vie toiselta auton, kyseessä on ryöstö. Kun saman tekee miesjoukko, puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kun joukko järjestää äänestyksen ja ottaa auton enemmistöpäätöksellä, sitä kutsutaan demokratiaksi."
- Oskari Juurikkala

Rautalangasta vääntäen voisi todeta, että jos minä tulen parin kaverini kanssa ovesi taakse ja päätämme pitää äänestyksen sinun jääkaappisi sisällöstä, niin olet tuomittu häviämään jääkaappisi sisällön meille kaikille. Voimme toki olla humaaneja ja päättää, että jääkaappisi sisältö jaetaan tasan meidän kaikkien kansalaisten kesken tai jollain jakosuhteella, mutta perusasia ei silti muutu miksikään: Todellisuudessa me ryöstämme jääkaappisi sisällöstä osan itsellemme ja kutsumme tapahtumaa "demokraattiseksi päätökseksi" tai vain yksinkertaisesti "verotukseksi". Älä huoli, voit lohduttautua sillä, että ensi äänestyskerralla voit äänestää toisin ja sillä on aivan yhtä suuri vaikutus kuin mitä sillä oli aikaisemmillakin kerroilla...eli ei yhtään mitään.

Ihmiset eivät tajua näitä asioita, koska eivät uskalla ajatella.

Kokonaan eri asia on puhua siitä, että ihminen antaa mandaatin jollekin toiselle ihmiselle tehdä päätöksiä hänen puolestaan. Monet selittävät, että demokratia toimii juurikin näin, mutta kyseessä on törkeä valhe, koska sellaista oikeutta, mitä sinulla ei ole, et voi antaa kenellekään toisellekaan. Koska sinulla ei kaiken järjen ja kohtuuden mukaan ole oikeutta päättää vaikkapa siitä, mitä oikeudella hankitulla omaisuudellani teen, et sinä voi myöskään antaa kenellekään toiselle ihmiselle, kuten kansanedustajalle, oikeutta päättää siitä asiasta mitään. Sinun oikeutesi rajoittuvat siihen, että voit antaa toiselle ihmiselle oikeuden päättää sinun oman omaisuutesi käytöstä. Edustuksellisessa demokratiassa nimenomaan rikotaan tätä periaatetta ja päätetään, mitä muiden omaisuudella ja elämällä voidaan tehdä. Se on väärin.

Tietysti, juuri siinähän onkin enemmistöjen tai valtaapitävien kannalta koko demokratian houkuttelevuus: Voidaan päättää muiden asioista. Voidaan käyttää toisten rahoja. Voidaan pakottaa toiset tekemään ja elämään, kuten enemmistö tai vallassa olevat haluavat.

Pohjimmiltaan kyse on siis siitä, että enemmistö saa tahtonsa läpi ja voi käyttää hyväksi muita. Valtion velkaantuminen ja eläkeikä ovat tästä hyvät esimerkit. Suuret ikäluokat tukijoukkoineen ovat vallan kahvassa ja pysyvät siellä vielä tovin aikaa, koska heitä on niin helvetisti. Nuoriso on vähemmistönä. Tämä vanhempi porukka junailee asiat niin, että he saavat hyvät eläkkeet ja terveydenhoidon ja maksattavat laskun jälkipolvilla valtavan valtionvelan muodossa, sekä estämällä muita pääsemästä eläkkeelle siedettävään aikaan.

Tästä seuraa kuitenkin surkuhupaista oravanpyörä: Nyt nuorena oleva polvi haluaa tietysti samaa mitä edeltäjänsäkin ja aikanaan tuleekin nousemaan vallan kahvaan (joskaan ikäluokkien pienentymisen vuoksi ei varmasti yhtä vahvaan kuin edellinen sukupolvi). Tällöin politiikka, joka suosii heitä, jatkuu tietenkin. Luultavasti esimerkiksi valtionvelan kasvattamisen muodossa.

Toisaalta, on erilaisia eturyhmiä, jotka liittoutuvat keskenään ja toisiaan vastaan, kukin ajamaan omaa etuaan. Vaikkapa lapsiperheet ja marginaaliryhmät, kuten opiskelijat (joita on niin vähän, ettei heillä ole mitään valtaa mihinkään heitä koskeviin asioihin). Tämä sekoittaa tietysti pakkaa entisestään, muttei suinkaan tee siitä mitenkään "parempaa" tai "oikeudenmukaisempaa". Onhan vain erilainen määrä ryöstäjiä saman uhrin kimpussa, joista yksi haluaa uhrin rahat käytettävän vaikkapa huumeisiin, toinen jaettavaksi kaikkien kesken, kolmas niiden kätkemistä pahan päivän varalle ja neljäs on sitä mieltä, että ei oteta uhrilta kuin osa rahoista. Hyvässä lykyssä koko ryöstötapahtuma muuttuu sekasotkuksi, jossa porukka ryöstää toisiaan minkä ehtii. Tämä sekasotku, eli eri ryhmien eturistiriidat ja lehmänkaupat, maksaa veronmaksajille suuria summia, sekä aiheuttaa valtavasti byrokratiaa ja päällekkäisyyttä.

Paitsi, että eturyhmiä on äänestäjien joukossa, niin eturyhmien vaikutus näkyy vahvasti myös kansanedustajien ja ministereiden taustalla, siellähän ne päätökset tehdään. Yleisesti ottaen tätä kutsutaan korruptioksi, mutta edustuksellisessa demokratiassa sitä kutsutaan vain "eturyhmäksi" tai "tukijoukoksi" tai "rahoittajiksi" tms. Vaikutushan on hyvin pitkälti sama: Saadaan tehtyä päätöksiä tietyn joukon eduksi muiden kustannuksella. Alleviivaan nimenomaan, että muiden kustannuksilla, eihän muuten demokraattista päätöksentekoa tarvittaisikaan, jos jokainen päättäisi omista asioistaan omilla rahoillaan!

Ainiin se korruptio. Suomi on kuulemma maailman vähiten korruptoituneita maita, mitenkähän lienee? Kaipa korruption määritelmäkin on vähän "joustava". Kun ryhmä ihmisiä voi sanella mihin muiden rahoja käytetään ja mitä muiden pitää tehdä, tähän ryhmään kannattaa tietysti pyrkiä vaikuttamaan ulkopuolelta. Siinä missä sijoittajat voivat myydä osakkeensa huonosti kannattavasta tai korruptoituneesta yhtiöstä, kansalaiset eivät oikein voi tehdä samaa valtiolleen ja päättäjilleen. Niin ikään yritys ei voi pakottaa ketään mihinkään, eikä voi saada loputtomasti rahaa tyhmyyksiinsä, kuten valtio voi. Näin ollen korruptio eri muodoissa tuppaa kukoistamaan valtiossa ja kuihtumaan yrityksissä.

Demokratiassa, ainakin nykyisenlaisessa, on myös ongelmana sen tuhlailevuus. Kaikenlaista kivaa ja hauskaa tehdään ja rahoitetaan, ei siksi että se olisi oikeasti tarpeen ja sen käyttäjät olisivat siitä valmiita maksamaan, vaan siksi, että se kuulostaa kivalta ja joku klikki hyötyy siitä. Kun ei käytä omia rahoja eikä tarvitse miettiä siis miten tästä itse hyötyy ja kärsii, tulee käytettyä rahoja kaikenlaiseen turhaan. Valtio ja hallinto ei ole mikään poikkeus tästä. Eturyhmien ajamat tai mediaseksikkäät kohteet saavat kansalaisilta ryöstettyjä verovaroja, kun taas jotkin järkevät kohteet eivät saa, esimerkkinä tästä vaikkapa kulttuurin ja urheilun, sekä maahanmuuttajien tukeminen. Se, mihin rahaa jaetaan, ei riipu todellisesta tarpeesta vaan eturyhmien halusta ja kansan enemmistön kuvitelmista, joten kaikenlaiset trendikkäät hullutukset rahareikinä ovat arkipäivää. Koska rahaa saadaan painokoneista tai kansalta tai lainaamalla määräämättömästi lisää, ei tuhlailulla ole välttämättä mitään rajaa.

Yksityinen yritys tai investointipankki ei voisi ikinä toimia tuolla tapaa. Jos se tuhlaisi rahansa trendin mukaan johonkin roskaan, sijoittajat vetäisivät äkkiä rahansa pois ja firma kuihtuisi kokoon. Mikäli yritys ei vastaisi sitä, mitä sen rahoittajat haluavat omilla rahoillaan tehtävän, yritystä ei olisi olemassakaan. Mutta, herää joku sanomaan: Yritys ja valtio toimivat samalla tapaa, rahoittajat, eli valtion tapauksessa veronmaksajat, saavat mitä haluavat!?! Näinhän asia ei ole, koska kaikki ihmiset on pakotettu rahoittamaan vastoin tahtoaan, toisin kuin yrityksessä, johon ketään ei voida pakottaa sijoittamaan mitään ja omat sijoituksensa voi aina rahastaa ulos ja siirtää toisaalle. Vain yritys, joka käyttää rahansa järkevästi tosiasiallisesti hyödylliseen toimintaan, voi pitkänpäälle pysyä pystyssä. Valtio ei käytännössä voi mennä konkurssiin vaikka tuhlaisi rahansa millaisiin hullutuksiin tahansa.

Valtion toiminta on muutenkin tehotonta, koska valtion byrokraatit ja poliitikot eivät voi koskaan tietää, mitä palvelua missäkin paikassa pitäisi tuottaa minkäkin vertaa. Markkinainformaatio ei kulje tehokkaasti. Kunnalliset ja valtion palvelut eivät toimi markkinaehtoisesti, joten ne ja niiden käyttäjät eivät voi suunnitella resurssiensa käyttöä tehokkaasti, on yli- ja alituotantoa ja hinnat eivät vastaa kustannuksia eikä niitä veloiteta palveluiden käyttäjiltä itseltään (jotta nämä miettisivät kaksi kertaa, tarvitsevatko kyseistä palvelua niin kipeästi vaiko eivät). Vanha esimerkki on Neuvostoliitosta, jossa leipä oli kaupassa niin halpaa, että sitä kannatti ostaa ja syöttää eläimille rehuksi...jokainen voi miettiä, millaisia ongelmia ja järjettömyyksiä tuosta seurasi...

Kyse on siis demokratiassa hyvinkin paljon eturyhmistä ja etuoikeuksista. Vaikkapa tuulivoimaa tuetaan kaikkien veronmaksajien rahoista kaikenlaisilla tekosyillä, jolloin kärsijöinä ovat kaikki veronmaksajat ja hyötyjinä tuulivoimatuottajat, sekä välillisesti kunnat jotka tuulivoimaa rakentavat. Tai peruskouluja tuetaan ja maksajina ovat kaikki veronmaksajat ja hyötyjinä ovat suurlapsiset lapsiperheet. Tai terveydenhuoltopalveluita kehitetään ja maksajina ovat taas kerran kaikki veronmaksajat ja hyötyjinä ne, ketkä sairastelevat eniten (eli yleensä naiset ja iäkkäämmät ihmiset). Kaava on aina sama: Kaikki maksavat ja tietyt eturyhmät hyötyvät.

Myönnän, on toki väärin sanoa, että maksajina ovat kaikki veronmaksajat, koska se viittaa, että ikäänkuin kaikki maksavat ja saman verran. Näinhän ei suinkaan ole. Eniten maksavat suurituloiset suhteessa tuloistaan. Kokonaisuutena laskettuna suurinosa tuloista tulee keskiluokalta, koska heitä on niin helvetin paljon. Köyhät maksavat hieman veroja, mutta saavat puolestaan veroilla maksettuja hyödykkeitä paljon enemmän kuin mitä veroja maksavat, eli ovat nettohyötyjiä.

Yksi pahoinvointivaltion propagandistisia utopioita onkin se, että ajatellaan kaikkien olevan nettohyötyjiä. Ajatellaan, että kaikki hyötyvät, kun saavat julkisia palveluita. Tämänkin roskan useimmat ihmiset uskovat silmääkään räpäyttämättä, koska eivät ajattele asioita. Matematiikka on kuitenkin murskaava: Rahaa ei tule tyhjästä. Joku sen maksaa. Kaikki eivät voi olla nettohyötyjiä, koska potti ei kasva tällä tapaa. Se ei ole mahdollista. Tavallaan kansaa siis huijataan uskomaan, että juuri HE ovat niitä, jotka hyötyvät.

Keskiluokkaiset ja heitä rikkaammat voisivat ostaa kaikki tarvitsemansa palvelut itse, heidän rahojaan ei ole mitään järkeä kierrättää maksettuina veroina ja saatuina palveluina. Tällöin itse asiassa melkoisesti rahaa menee haaskuun paitsi ihan byrokratiaan ja kaikenlaisiin talouden säätelyihin ja hullutuksiin, niin myöskin yksinkertaisesti tarpeettomiin asioihin, joita oikeasti keskimääräinen keskiluokkainen ihminen ei tarvitse eikä halua. Köyhät ovat ongelma, koska heillä ei ole rahaa ostaa kaikkia niitä asioita, joita he oikeasti tarvitsevat ja joita he luulevat tarvitsevansa tai haluaisivat. Köyhien auttamiseksi ei kuitenkaan tarvittaisi mitään massiivista pahoinvointivaltiota, vaan yksinkertainen negatiivinen tulovero riittäisi poistamaan tämän ongelman.

Koko systeemin mielipuolisuus ja surkuhupaisuus kulminoituu siihen, että pohjimmiltaan suurin kärsijä on juurikin se tavallinen Matti tai Maija Meikäläinen. Keskiluokkainen suomalainen. Häntä sumutetaan valheilla, lupauksilla ja yhdentekevällä poliittisella jargonilla. Hänen rahojaan ryöstetään kovan moninkertaisen verotuksen kautta ja hänelle annetaan vain osa hänen omista rahoistaan takaisin huonoina ja epätarkoituksenmukaisina julkisina palveluina ja kutsutaan tätä yhtälöä "hyvinvointivaltioksi". Hänen elämäänsä säädellään ja rajoitetaan kehdosta hautaan juurikin niiden byrokraattien ja poliitikkojen toimesta, jotka hän on hölmöyksissään ja tietämättään valinnut asioitaan ajamaan ja tätä kutsutaan "demokratiaksi". Hän luulee, että hän päättää ja voi valita, vaikka todellisuudessa hänellä yksilönä ei ole mitään päätäntävaltaa mihinkään yhteiskunnalliseen asiaan, eikä hän voi mitenkään kontrolloida poliitikkoja ja virkamiehiä. Hän vain ajautuu massan mukana. Kaikki tämä todellakin siis turhaan, koska keskiluokkaiset voisivat ostaa itse tarvitsemansa palvelut, jos verotus ajettaisiin aivan minimiin.

Choose Life. Choose a job. Choose a career. Choose a family. Choose a fucking big television, choose washing machines, cars, compact disc players and electrical tin openers. Choose good health, low cholesterol, and dental insurance. Choose fixed interest mortage repayments. Choose a starter home. Choose your friends. Choose leisurewear and matching luggage. Choose a three-piece suite on hire purchase in a range of fucking fabrics. Choose DIY and wondering who the fuck you are on a Sunday morning. Choose sitting on that couch watching mind-numbing, spirit-crushing game shows, stuffing fucking junk food into your mouth. Choose rotting away at the end of it all, pishing your last in a miserable home, nothing more than an embarrassment to the selfish, fucked up brats you spawned to replace yourself.

Choose your future.

Choose life.

Sitä, että kansa päättää kaikista jäsentensä asioista on mielestäni vain totuttu pitämään oikeana tapana toimia ja vain harvat uskaltavat kyseenalaistaa tämän toiminnan järkevyyden ja oikeudenmukaisuuden. Tietenkään vallanpitäjät eivät sitä kyseenalaista, koska he hyötyvät siitä. Tukieuroja veronmaksajien pussista kaapivat "yrittäjät" ja köyhät ja muut nettosaajat eivät myöskään halua kyseenalaistaa järjestelmää, joka tuo heille leivän pöytään...onhan parempi elellä tukiaisin kuin joutua kovaan kilpailuun. Rikkaat voisivat kyseenalaistaa järjestelmää, koska maksavat sen laskuja, mutta toisaalta, he voivat rahoituksensa ja eturyhmien kautta saada aikaan päätöksiä ja hyötyjä järjestelmän kautta, toisin kuin yksittäiset keskiluokkaiset, joilla ei ole rahaa ostaa itselleen mieluisia päätöksiä...monet rikkaat toki katoavat ainakin kevyemmän verotuksen piiriin Suomesta.

Historian- ja yhteiskuntaopin tunneilla kouluissa ja kirjoissa kerrotaan paljon erilaisista valtiorakennelmista ja esitetäänkin aivan asiallista kritiikkiä vaikkapa jotain mielipuolisia yksinvaltiaita kohtaan. Kertokaapa, oletteko lukeneet näistä kirjoista mitään kritiikkiä länsimaista edustuksellista demokratiaa kohtaan? Ette varmasti ole. Aivan kuten näissä kirjoissa ja oppitunneilla ei aikanaan mainittu sanaakaan kritiikkiä vaikkapa Neuvostoliittoa kohtaan (vielä tänä päivänäkään ei esim. Kiinan ihmisoikeustilannettakaan kritisoida kuin hyvin maltillisesti). Yhteiskuntakritiikki ja selkeiden, perustavaa laatua olevien ongelmien käsittely on yhä varsin tuntematon käsite. Liiaksi niellään purematta nykytilanne ja keskitytään yksittäisiin asioihin kuten vaikkapa johonkin lakiesitykseen, puuttumatta isompiin asioihin.

Demokratiassa on kuitenkin se yksi erittäin hieno piirre: Kansa saa juurikin sellaisen hallinnon ja lait kuin mitä se ansaitsee. Valitettavasti vain kansan vähemmistötkin "saavat" kaiken tuon "herkun" ja "hyödyn", vaikka eivät sitä haluaisikaan itselleen...

Suosittelen vahvasti katsomaan "Philosophy of Liberty" videon, erinomaisia huomioita nimenomaan demokratiaa vastaan yksilönvapauden puolesta.