Lukaiskaapa
kirjoitukseni Turun Sanomien mielipidepalstalta. Yksinkertaistettu, mutta selkokielinen ratkaisu julkisen terveydenhuollon tehottomuuteen ja muihin ongelmiin.
Lyhyesti sanottuna, yksi sosialistisen terveydenhuoltomme ongelmiahan on se, että kenelläkään ei ole oikein intressiä tai kykyä hoitaa sairasta potilasta kokonaisuutta ajatellen järkevästi. Sairaalalle se aiheuttaa vain ikäviä kustannuksia ja työtä kun potilaspaikka täyttyy, eikä potilaan jonossa pitäminen maksa mitään. Työnantajaa ja Kelaa se harmittaa, koska ne joutuvat kuitenkin maksamaan sairaspäivärahoja kun työntekijä ei saa nopeasti tarvitsemaansa hoitoa vaan viruu työkyvyttömänä kotona tai sairaalassa. Kunta säästää yhdellä budjettikaudella rahaa, kun ei investoi uuteen vanhainkotiin vaan vanhukset makaavat sairaalan osastolla passivoitumassa. Yhteiskunnalle se tulee kalliiksi, koska nopea ja tarkoituksenmukainen hoito on kokonaisuutena tehokkaampaa ja halvempaa kuin sairauden paheneminen ja hidas hoitaminen. Potilas itse puolestaan ei useinmiten voi mennä yksityiselle puolelle, koska rahaa ei ole (ja hän on jo veroissa maksanut julkisesta terveydenhoidosta kuitenkin) ja hän saa kärsiä ja odottaa yksinkertaistakin toimenpidettä kuukausimääriä...ja saada huonoa hoitoa tehottomasti ja kalliilla, ilman valinnanvaraa ja vapautta.
Potilasta pompotellaan ja jonotutetaan. Kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta hoidosta eikä intressiä huolehtia potilaasta ihan aikuisten oikeasti. Jokainen taho vain koettaa väistellä vastuuta ja säästää rahaa - sillä seurauksella, että kokonaislasku on paljon suurempi ja inhimillinen kärsimys huomattava. Potilaat makaavat jonoissa kärsimässä kuukausimääriä ja erikoissairaanhoidossa ja osastoilla makuutetaan potilaita kuukausikaupalla, koska kunta ei viitsi järjestää jatkohoitoa. Vasen käsi ei useasti edes tiedä, mitä oikea tekee. Vastuu ja laskut menevät niin monelle eri taholle (kunta, asiakas, kela, valtio, sairaanhoitopiirit, terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat, apteekit, jne.), että kukaan ei tiedä kokonaisuudesta mitään, eikä ketään kiinnosta se edes. Sanonta on, että kun tarpeeksi vastuuta jaetaan, niin jokaisen vastuu oikeastaan katoaa olemattomaksi.
Mikäli koko tämä järjestelmä purettaisiin perustuksiaan myöden, hommaan saataisiin jotain järkeä.
Kun kaikilla olisi vaikkapa kunnan kollektiivisesti kaikille asukkailleen ottama sairaskulu- työkyvyttömyys- kuolemantapaus- ja vammautumisvakuutus, he voisivat hoidattaa itseään missä tahansa yksityisessä lääkäriasemassa tai sairaalassa heitä sattuisi huvittamaan ja jonka he kokisivat hyvänä paikkana. Valtio voisi vaikkapa maksaa osan tästä vakuutuksesta, jotta yksittäisille kunnille ei iskisi liian kova maksutaakka kannettavakseen.
Kuluttajan itsensä intresseissä olisi tällöin tietysti pyrkiä saamaan hyvää hoitoa mahdollisimman nopeasti ja edullisesti (jos ja kun järjestelmässä olisi jonkinlainen omavastuuosuus). Hän valitsisi hänelle sopivimman hoitopaikan ja ajan - ei sitä, minkä kunnan terveyskeskus hänelle suuressa viisaudessaan soisi antavan. Jos haluaisi vieläkin parempaa, hän saisi maksaa siitä ekstraa. Valinnanvapaus olisi huomattava. Turhia ei kannattaisi sairastella eikä lääkäriin mennä turhanpäiten, koska taas kerran, ne omavastuut, ne omavastuut painaisivat päälle.
Yksityisen sairaalan intressissä ei ole antaa potilaan odottaa hoitoa - koska potilas menisi silloin kilpailijalle hakemaan hoitoa ja rahat jäisivät saamatta. Yksityisellä sairaalalla ei ole myöskään mitään syytä kasvattaa budjettiaan tai tehdä surkeita investointeja, koska silloin kustannukset nousevat ja asiakas valitsee mieluummin edullisemman vaihtoehdon (jos ja kun vakuutuksessa on jonkinlainen omavastuujärjestelmä). Yksityisen sairaalan intressissä on hoitaa potilas mahdollisimman hyvin ja nopeasti, jotta saadaan uusi potilas sisälle (eikä jouduta maksamaan hoitovirheistä korvauksia tai menetetä mainetta kuluttajien silmissä). Yksityisella sairaalalla ei ole myöskään pienintäkään intressiä noudattaa joka 4. vuosi vaihtuvaa poliittista suuntausta tai muutenkaan alistua poliitikkojen ja byrokraattien pompotettavaksi ja kaikkien hullumpien ideoiden toteuttajiksi, kuten nykyisellä, poliittisin perustein johdetulla julkisella terveydenhuollolla on.
Vakuutusyhtiön intressissä olisi sitten puolestaan vahtia, että tarpeettomia hoitoja ei tehdä ja että hoito on hyvälaatuista ja nopeaa. Surkea hoito maksaa näet vakuutusyhtiölle paljon ekstraa. Jos potilas on työkyvytön, vakuutusyhtiön intressissä on saada hänet äkkiä takaisin työkykyiseksi, koska vakuutusyhtiöparka joutuisi maksamaan työkyvyttömälle sairaspäivärahaa tai korvata hänen palkkansa...puhumattakaan, miten paljon vakuutusyhtiölle tulee maksamaan, jos tauti pääsee niin pahaksi, että henkilöstä tulee pysyvästi työkyvytön! Niin, kun on omaa rahaa (eikä rajoittamatonta veronmaksajien rahoitusta kuten julkisella puolella on) kiinni niin sillä on kummallinen vaikutus rahankäytön järkevyyteen näet. Sijoittajat jättävät äkkiä vakuutusyhtiön ja sen osakkeiden kurssi romahtaa, jos vakuutusyhtiö toimii leväperäisesti tai tuhlaa rahojaan.
Kaikki voittaisivat.
On turha ruikuttaa, että kunnilla ei olisi varaa ostaa moisia vakuutuksia jäsenilleen. Kunnilla on nytkin varaa tehottomaan julkiseen terveydenhoitoon, joten kunnilla olisi varmasti varaa tehokkaaseen, kilpailevaan yksityiseen terveydenhoitoon. Samantasoisen palvelun tuottaminen vapailla markkinoilla on aina tehokkaampaa kuin sen tuottaminen sosialistisesti kunnan- tai valtion toimesta. Tähän sopisi vertaus Trabantin ja Mercedes-Benzin suhteen, toinen on esimerkki sosialistisesta tehokkuudesta, toinen kapitalistisesta.
On niin ikään turha parkua, että köyhillä ei olisi varaa maksaa omavastuuosuuksia sairaanhoidostaan. Köyhillä ei nykyäänkään tuon logiikan mukaan olisi varaa maksaa hoitopäivämaksuja ja käyntimaksuja terveyskeskukseen...niin, Suomessa ei terveydenhoito ole ilmaista asiakkaalle, jos ette ole vielä kuulleet. Tarvittaessa köyhät voisivat saada esimerkiksi toimeentulotuesta lisärahoitusta omavastuuosuuksiensa maksamiseksi.
Varmasti joku keksii, että niin, mutta eihän johonkin korpeen saisi millään täysin varustettua terveyskeskusta vuodeosastoineen ja sydänvalvontayksikköineen. No saisi, saisi ihan varmasti. Sen todelliset kustannukset olisivat toki melkoiset ja ne erääntyisivät sitten toisaalta kunnan maksettaviksi kalliiden vakuutusmaksujen muodossa, sekä kuntalaisten maksettaviksi kalliiden omavastuuosuuksien muodossa. Mutta näinhän sen pitää ollakin. Jos haluaa keskelle korpeen palveluita, joita hädintuskin on kannattavaa tuottaa suuriin kaupunkeihin, niin sitten pitää kaivaa kuvetta. Jos minä haluan mersun, minun on kaivettava kuvetta. Hyvin yksinkertaista. Tämä olisi terve signaali asukkaille siitä, millaista hinta-laatusuhdetta he voivat odottaa saavansa susirajan taakse, eli, miten hankalaa ja kallista sinne on tuottaa palveluita. Jos tämä ei kelpaa, voisivat asukkaat toki muuttaa jonnekin ihmisten ilmoille asumaan tai käydä edes lääkärissä naapuripitäjässä - sairaskuluvakuutushan mahdollistaisi heidän vapaasti valita hoitopaikkansa!
Mutta eihän kukaan myy vakuutusta sairaille ja vanhuksille? No, ei ainakaan halvalla, siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää, että kunta ostaisi kilpailuttamalla vakuutuksen kollektiivisesti jokaiselle kuntalaiselleen. Jokaiselle. Kyllä, ihan jokaiselle sama vakuutus. Tarjouskilpailu ja sopimusten määräaikaisuus (vaikka 5v) takaisi, että hinta olisi edullisin mahdollisin. Näin suuren luokan sopimusten määrä varmasti houkuttelisi myös ulkomaalaisia vakuutusyhtiöitä tarjoamaan palveluitaan Suomen markkinoille, mikä entisestään lisäisi kilpailua ja olisi tietysti kuluttajille ja veronmaksajille mieluinen yllätys.
Eikö olisi kamalaa, mitä tapahtuisi kaikille julkisen terveyskeskuksen työntekijöille? Hehän joutuisivat työttömiksi, työpaikat menisivät alta! Niin, he päätyisivät yksityisen sairaanhoitopalvelun palkkalistoille. Jos joku alkaa tästä ruikuttamaan, voin vihjata, että tutkimusten mukaan yksityisellä puolella palkkaus ja työtyytyväisyys on selvästi julkista puolta korkeammalla tasolla. Ottaen huomioon kysynnän ja tarjonnan lain, olisi hyvin todennäköistä, että hoitohenkilöston palkat nousisivat selvästi, koska palvelurakenne muodostuisi markkinaehtoisesti eikä sosialistisesti, kuten nykyään...ja hoitohenkilökunnasta ja hyvästä hoidosta tuntuu olevan Suomessa krooninen pula! Tietysti ongelmaksi tulisi lukuisien sairaalabyrokraattien uudelleenkoulutus ja työllistyminen, koska yksityisellä sairaalalla ei ole mitään intressiä pitää byrokraattista ja raskasta hallintorakennetta kuten julkisella puolella tuppaa käymään.
Eivätkö kustannukset nousisi pilviin, koska pahat, inhat yksityiset vakuutusyhtiöt ja sairaalat vain tavoittelevat ahneesti voittoja? Avainsana on kilpailu, joka pitää hinnat alhaisina. Jos joku terveysalan ammattilainen ei tätä usko, niin haastan hänet perustamaan oman hoivapalvelun ja katsomaan, miten rikkaaksi saa itsensä tehtyä - en usko, että minun tarvitsee pidätellä hengitystäni. Ajatus siitä, että vastaavasti julkinen taho toimii tehokkaasti, koska sen ei tarvitse tavoitella voittoa, on surkuhupaisa, koska nimenomaan voitontavoittelu yhdessä kilpailun kanssa takaa sen, että toiminta on tehokasta. Ei tehokkuutta voi saavuttaa vain hyvällä tahdolla, jos sellaista edes löytyisi politisoituneesta ja byrokratisoituneesta julkisesta hallinnosta tai terveydenhoidosta. Tehokkuus edellyttää todellista tietoa kustannuksista, joita julkisella puolella ei voi olla koska kustannukset eivät määräydy todellisten hintojen ja kysynnän ja tarjonnan mukaan vaan poliittisin päätöksin. Tehokkuus edellyttää järkevää toimintaa (johon julkisella puolella ei ole mitään intressiä), sekä kykyä tuottaa sitä, mitä halutaan kuluttaa, johon siihenkään julkisella puolella ei ole mitään intressiä, koska se ei toimi markkinaehtoisesti. Tehokkuus edellyttää myös jatkuvaa pelkoa siitä, että kilpailija toimii fiksummin ja vie omat asiakkaat pois, seikka, josta julkisella puolella ei ole mitään pelkoa, koska kilpailijoita ei käytännössä ole ja toiminta jatkuu poliittisten päätösten vuoksi vaikka yhtään asiakasta ei olisikaan.
Onko täydellistä kilpailua sitten saatavissa vaikkapa johonkin korpeen? Onko sitä tarpeeksi laskemaan hintoja ja aikaansaamaan valinnanvapautta? No, joka paikkaan ei kannata perustaa sydänvalvontaosastoa ja sillä hyvä. Kaikkialle ei tarvita isoja sairaaloita, vaan keikkalääkäri ja kiertävä kotisairaanhoitokin voisi riittää aivan hyvin. Vakuutus mahdollistaisi kuitenkin sen, että hoitoa voisi hakea vaikka toiselta puolen Suomea jos huvittaa. Mutta fakta on, että jos kukaan ei halua korpeen tulla tekemään sairaanhoitajan töitä parilla tonnilla kuussa, niin sitten sairaanhoitajalle saadaan luvan siellä maksaa enemmän, jotta sinne sellainen saadaan. Tätä kutsutaan kilpailuksi: 6000 euroa kuussa sairaanhoitajalle houkuttelee muitakin hoitsuja apajille, mikä puolestaan laskee palkkoja, kunnes löytyy tasapaino sen suhteen, paljonko ollaan valmiita maksamaan "omasta sairaanhoitajasta" ja paljonko pitää maksaa, jotta joku suostuu tulemaan korpeen töihin.
Entäpä sitten vaikkapa onnettomuusuhrit ja kiireellistä hoitoa vaativat potilaat - minne ne oikein vietäisiin vai alettaisiinko niistä tapella jo ambulanssissa? Eiköhän maalaisjärkikin jo sano, miten toimia. Ei potilasta kannata viedä kotisairaanhoitajan vastaanotolle huomenna, jos tarvitaan tehohoitoa tänään. Vakuutusyhtiökin varmasti sanoo sanottavansa, koska ei halua maksaa kuolemantapaus- tai vammautumiskorvauksia potilasparalle. Luultavasti hätätapauksia varten kunta ja kuntalaiset voisivat sopia joistakin riittävän tehokasta hoitoa antavista sairaaloista, jonne tietyltä alueelta kyytiin otetut potilaat kiidätettäisiin tai ehkä vakuutusyhtiö voisi määritellä jopa sellaiset sopimuksessaan.
Esittämä järjestelmähän olisi suorastaan mullistava uutuus, ei voida mitenkään tietää, että se toimisi?!? No, ei nyt ihan, Hollannissa on hyvin samankaltainen järjestelmä olemassa jo tänä päivänä, enkä ole kuullut kenenkään valittavan, että Hollannin terveydenhuolto on jotenkin huonoa tai kallista - päinvastoin.
Sen haluaisin vielä sanoa, että varmastikaan hahmoittelemani systeemi ei olisi täydellinen. Se olisi vielä kaukana todellisesta liberaalista vaihtoehdosta, mutta se olisi silti merkittävä parannus Suomen umpisosialistiseen terveydenhuoltojärjestelmään verrattuna. Kaikille, jotka hakemalla hakevat siitä ongelmia ja pulmatilanteita, heittäisin mietittäväksi, miten paljon ongelmia ja pulmatilanteita nykyinen järjestelmä aiheuttaa? Miten nykyinen, byrokraattinen ja politisoitunut järjestelmä kykenee vastaamaan yhä kasvaviin terveydenhuollon tarpeisiin järkevästi? Onko budjettien paisuttaminen ja jatkuva, todellisuudesta irtautunut kehittäminen ja palvelurakenteiden mielivaltainen muuttaminen "ainoa oikea tie"? Vai olisiko aika tarkastella jotain todellista vaihtoehtoa?
Olen aivan varma, että esittämääni muutosta vastustavat etenkin sosialistit, joiden mielestä jo pelkkä ajatus yksityisestä palveluntuottajasta on kirosana - jostain syystä nämä sosialistit kuitenkin käyvät ilomielin yksityisessä ruokakaupassa ja ajavat yksityisesti tuotetulla autolla joka päivä töihin. Nii-in. Moni pelkää myös työpaikkansa puolesta, jos julkinen terveydenhuolto ajettaisiin alas, mutta mielestäni tämäkin pelko on turha - kokeneet ja hyvät hoitajat ja lääkärit saavat varmasti töitä, mutta huonojen onkin syytä miettiä uranvaihtoa jo potilasturvallisuudenkin puolesta.
Niin, mainitsinko muuten, että itse olen vakituisessa työssä julkisella puolella sairaanhoitajana? Ehkäpä sekin on hyvä mainita, ihan vain vastineena kaikenlaisiin ad hominem - heittoihin, joita varmasti tulen kirjoitukseni vuoksi saamaan niskaani. Kyllä, minäkin olisin yksi niistä sairaanhoitajista, jotka joutuisivat työttömiksi, jos julkinen terveydenhoito lakkautettaisiin. Siltikin kannatan sitä, että julkinen terveydenhuolto lakkautettaisiin viimeistä terveysasemaa ja sairaanhoitopiiriä myöden. Miettikääpä sitä.
