11. helmikuuta 2010

Suomalainen vanhemmuuspolitiikka hyysää naisia ja polkee miesten, lasten ja lapsettomien oikeuksia

Satuin lukemaan taannoin tämän Turun Sanomien jutun, jossa kerrotaan, että kymmeniä lapsia hylätään suoraan synnytyssairaalaan heidän äitiensä toimesta. Tuo pisti vähän miettimään ja kaivamaan lakikirjoja asioista muutenkin. Eli pohtimaan, miten tasa-arvo ja oikeudet toteutuvat tällä saralla eri toimijoiden osalta.

Jokainen voi ihan itse miettiä, ovatko Suomen nykylait ja käytännöt tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja turvaavatko ne tasapuolisesti kaikkien oikeuksia - vai suojelevatko ne vain viimeiseen asti naisia kaikelta vastuulta näiden omista teoista miesten ja lasten kustannuksella?

Joitain esimerkkejä pohdittavaksi:

  1. Mikäli nainen on avioliitossa, lakien mukaan aviomies on syntyvän lapsen isä, jos mies ei erikseen isyyttä halua kiistää ja tutkituttaa tai äiti asiaa vaadi. Tämä on sinällään varsin outoa, koska vanhemmuuteen liittyy niin paljon vastuuta, että asian ei pitäisi olla mikään "okei, joo, whatever", vaan perustua aina varmuuteen siitä, että oikeasti on lapsen isä, koska vaimo- tai mieskin on voinut käydä vieraissa. Tutkimusten mukaan jopa 10% avioliitossa syntyvistä lapsista ei ole aviomiehen aikaansaannoksia! Aviomiehelle sen vaatimuksen esittäminen, että isyys varmistetaan, on erittäin kova pala ja voi varmasti romuttaa avioliitonkin ("Etkö luota minuun?" tms.) mutta, jos ei kiistä ja tutkituta, ei voi olla varma. Mielestäni tämä on liian paha yhtälö etenkin miehelle, ottaen huomioon kaikki jälkiseuraamukset(kin), joita käsittelen tuossa alla.

  2. Avioliitossa oleva nainen voi käydä kuitenkin vieraissa ja tehdä lapsen jonkun muun kuin oman aviomiehensä kanssa. Tämä lapsen oikea isä EI kuitenkaan voi lakien mukaan edes vaatia lapsen isyyttä selvitettäväksi ja sitä kautta saada lapseen mitään oikeuksia, jos äiti tai äidin aviomies eivät sitä halua! Kyllä, tämä on juuri niin hullua kuin miltä se kuulostaa, avioliitossa syntyvän lapsen isän selvittäminen ei onnistu ilman aviomiehen- tai vaimon lupaa (tai lapsen lupaa, kun lapsi on 15v, eli koko lapsuutensa jo elänyt väärällä isällä)! Mies voi olla lapsen isä ja haluaisi olla mukana lapsen elämässä ja kasvatuksessa ja muussa, mutta ei voi, koska äiti on naimisissa (toisen miehen kanssa). Miten tässä toteutuu lapsen oikeus omaan isäänsä ja toisaalta isän oikeus omaan lapseensa, kysynpä vaan? Ilmeisesti avioliitossaan pettävän naisen avio-onni on korkeammin arvostettu kuin lapsen oikeus omaan isäänsä ja miehen oikeus omaan lapseensa.

  3. Kun lapsi on joko syntynyt avioliittoon tai mies on avoliitossa tunnustanut (tai testien kautta määritelty) lapsen isäksi ja 2v on kulunut, jotain maagista tapahtuu Suomen lakien mukaan: Isyyttä ei voida enää kiistää (kuin lapsen toimesta tämän täytettyä 15v), vaikka kävisikin ilmi, että lapsen oikea isä onkin joku aivan muu. Toisinsanoen, nainen voi pettää avioliitossa miestään ja hankkiutua raskaaksi ja 2v kuluttua lapsen syntymästä kertoa, että lapsen isä onkin naapurin Arska. Tästä huolimatta, naapurin Arska ei voi koskaan saada mitään isälle kuuluvia oikeuksia tähän lapseen ja toisaalta naisen petetty aviomies omaa kaikki oikeudet ja velvollisuudet (mm. elatusmaksujen maksamiset avioeron sattuessa!) lapseen, joka ei ole oikeasti hänen lapsensa. Onko oikein, että mies voi joutua maksamaan elatusmaksuja lapsesta, joka ei todistettavasti ole hänen omansa, vaan naisen petoksen kautta hankkima jonkun toisen miehen lapsi?

  4. Otetaanpa sitten ajatus naisesta, joka hankkiutuu raskaaksi vaikkapa ns. baaripanolla. Tämän jälkeen nainen hylkää lapsen synnytyssairaalaan, kertomatta, kuka lapsen isä on. Lapsesta kasvaa de facto orpo, ilman isää ja äitiä oleva lapsukainen, eikä hänen oikea isänsä voi edes tietää, että lapsi on syntynyt, vaikka hän voisi haluta ottaa huolehtiakseen lapsen kasvatuksesta. Miten voi olla, että nainen voi hylätä lapsen - mutta miehen vastuurajaus loppuu yhdyntään ilman kondomia? Miten voi olla, että nainen voi olla kertomatta ja selvityttämättä lapsen oikeaa isää? Miksi naisella voi olla tälläisiä takaportteja vastuunpakoiluun ja oikeus riistää lapselta hänen oikeutensa isään ja toisaalta mieheltä oikeus hänen lapseensa?

  5. Entä, miltä kuulostaa, että nainen raiskaa miehen ja tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen. Mies ei voi lakien mukaan vaatia aborttia, vaikka olisi täysin kiistattomasti osoitettu, että lapsi on saanut alkunsa ilman miehen tahtoa, rikoksella. Mies ei voi myöskään kiistää isyyttä lakien mukaan, koska isyys ei riipu siitä, miten lapsi on saanut alkunsa. Mies joutuu siis maksamaan elatusmaksuja lapsesta, joka on syntynyt sen seurauksena, että nainen on raiskannut miehen. Miten tämä voi olla oikein? Miltä kuulostaisi vastaava toisinpäin käännettynä, eli että mies raiskaa naisen, mutta nainen ei saa tehdä aborttia, koska raiskaaja ei sitä halua ja synnytyksen jälkeen raiskaaja saa lapsen ja raiskattu nainen joutuu maksamaan seuraavat 18v elatusmaksuja raiskaajalleen? Hullulta? No miksi se ei sitä ole, kun sukupuolet ovat päinvastaiset?

  6. Tämän lisäksi pitää muistaa, että naisparit, jotka hankkivat lapsen hedelmöityshoidoilla, saavat lapsen, jolla ei ole juridisesti lainkaan isää. Eikö lapsella pitäisi olla oikeus isäänsä - kun kuitenkaan isä ei voi omasta isyydestään luopua vaikka haluaisikin? Miksi lapsi voi vasta aikuisena selvittää oikean isänsä - kun hänen lapsuutensa on jo eletty?


Edellä maininut esimerkit ovat vain yksittäisiä, nopeasti löytämiäni epäoikeudenmukaisuuksia nykyjärjestelmässämme. Enemmänkin varmasti löytyisi, jos vain viitsisi penkoa enemmän. Eiköhän ns. pointtini ole jo kuitenkin tullut selväksi?

Nykyinen vanhemmuus-perhe-isyyspolitiikka on kuin suoraan 1800-luvulta. Ajalta, jolloin sosiaaliturvaa ja ehkäisyä ei ollut ja lapsikatraalle piti hätäpäissään löytää jostain aina elättäjä (=mies). Nykyään lasten elätys on kaadettu veronmaksajien niskoille ja kasvatus ulkoistettu lastentarhoille, kouluille ja vankiloille. Samaan aikaan ehkäisy- sterilointi- ja aborttimenetelmät ovat myös kehittyneet merkittävästi, mahdollistaen suunnitellun vanhemmuuden.

Miten järjestelmää sitten tulisi parantaa? Pari vaihtoehtoa, jotka nousevat pakostakin mieleen.

  • Mikäli naisen oikeus päättää yksin abortista on pyhä ja loukkaamaton (kuten asian ajatellaan olevan) ja toisaalta nainen voi hylätä lapsen synnytyksen jälkeen sairaalaan, niin tämän vastapainoksi tulisi miehillä olla mahdollisuus kieltäytyä isyydestä halutessaan, kunhan tämän päätöksen tekee ennen lapsen syntymää tai heti lapsen synnyttyä (oletettaen, että mies tietää lapsen olevan tulossa). Eihän voi olla niin, että vain toinen sukupuoli voi kieltäytyä lapsesta/vanhemmuudesta, jos tulee nussineeksi ilman ehkäisyä tai ehkäisyn kanssa niin, että lapsi saakin tahtomatta alkunsa?

  • Mikäli toisaalta ajatellaan, että lapsella toisaalta on oikeus elatukseen ja molempiin vanhempiinsa, niin silloin tietenkään miehen ei pitäisi voida kieltäytyä isyydestä (kuten nykyään on), mutta myöskään lesboparien lasten isät eivät saisi voida siitä kieltäytyä, eivätkä avioliiton syrjähyppyjen seurauksena syntyvien lasten isien kohdallakaan saisi poikkeusta tehdä. Tämä tarkoittaisi, että jokainen lapsi pitäisi isyystestata heti neuvolassa ja todellinen, biologinen isä omaisi aina oikeudet ja velvollisuudet lapseen. Eihän voi olla, että oikeus isään ja äitiin on joskus ja joskus sitä ei ole?

Tässä on kuitenkin vieläkin ongelmia, joten en usko ratkaisun löytyvän noistakaan vaihtoehdoista. Mitenkäs sitten, jos kuitenkin joissain tapauksessa haluttaisiin, että joku toinen ryhtyy isäksi tai äidiksi toisen lapselle, riippumatta siitä, kenen sukusolut ovat pelissä? Entä tapaukset, joihin liittyy rikos, kuten raiskaus tai petos ("käytän ehkäisyä", "olen steriloitu", tms.)? Tai tapaukset, joissa isää ei tiedetä tai joissa isä pitäisi selvittää, jotta tämä voisi miettiä, miten haluaa edetä asian suhteen?

Ehkä paras ratkaisu olisi, että joka tapauksessa lapsille tehtäisiin aina isyystesti neuvolassa isyyden varmistamiseksi. Kun tiedetään oikea isä, hän saisi oikeudet ja velvollisuudet lapseen halutessaan, mutta jos hän ei niitä halua, hän voisi luovuttaa ne jollekin toiselle (vaikkapa naisen aviomiehelle tai naiselle yksinään) - näinhän naisenkin kohdalla jo on nykyäänkin. Mikäli kuitenkin nainen ja mies ovat aikaisemmin sopineet, että lapsi hankitaan (avioliittosopimukseen voisi moinen pykälä sisältyä oletuksena), niin silloin tietenkään miehen ei pitäisi voida luopua oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ei ainakaan ilman, että myös lapsen äiti siihen suostuu...niin ikään, jos moinen sopimus olisi olemassa, niin nainen ei saisi hankkia aborttia tai hylätä lasta synnytyssairaalaan, vaikka haluaisikin (mikäli aborttiin ei olisi esim. terveydellisiä perusteita tms.), ainakaan ei ilman miehen suostumusta. Kääntäen, molemmat voisivat toki myös sopia, että jos lapsi saa alkunsa, tehdään abortti tai lapsi annetaan adoptoitavaksi ja tämän mukaan olisi sitten toimittava. Tekemällä asiasta yksinkertaisesti kahden ihmisen välinen sopimusoikeudellinen asia, molemmat sukupuolet olisivat aivan samalla viivalla lapsiinsa liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksiensa suhteen, eikä kumpikaan voisi huijata tai käyttää toista puolisoa hyväkseen. Molempien vanhempien oikeudet olisi yhtäläisesti turvattu ja myös syntyneen lapsen oikeudet edes tietää kuka hänen vanhempansa ovat, olisi turvattu.

Nykyäänhän mitään mahdollisuuksia sopia etukäteen asian suhteen ei ole, koska kahdenkeskiset sopimukset esimerkiksi lapsen hankkimisesta eivät paina lainkaan, koska laki esim. huoltajuudesta ja elatusvelvollisuudesta kävelee niiden yli. Tämä onkin yksi suurimmista ongelmia: Laki, joka on huono, kävelee kahden täysijärkisen ihmisen keskinäisen tahdon ylitse, loukaten samalla pahimmassa tapauksessa kaikkien kolmen ihmisen oikeuksia ja tahtoa.

Lapsi tarvitsee joka tapauksessa jonkun, jonka hänestä huolehtii ja hänet kasvattaa ja lapsi ei voi itse tätä valita. Tämän vuoksi ei sinällään ole lapsen kannalta "väliä", kasvattaako hänet hänen biologiset vanhempansa vaiko jotkut muut, jotka ovat siihen kelvollisia (nm. kannatan voimakkaasti lasten pysyviä pakkohuostaanottoja vanhemmilta, jotka vaarantavat lapsen tulevaisuuden omalla toiminnallaan). Lapsi itse kuitenkin mieltää vanhemmikseen ne, jotka ovat hänet kasvattaneet riippumatta sukusoluhistoriasta. Toisaalta, lasta voi hänen tultua täysi-ikäiseksi kiinnostaa, kuka hänen biologinen vanhempansa on ja mitä heille kuuluu, ehkä jopa olla tekemisissäkin heidän kanssaan, joten tämäkin ovi pitää pitää auki ja siihen juurikin nuo pakolliset vanhemmuudenselvittelyt olisivat hyvä väline.

Olennaista muutosta olisi se, että kenestäkään ei ilman tämän nimenomaista tahtoa tehtäisi isää tai äitiä, eikä toisaalta kenenkään oikeutta olla isä tai äiti riistetä vain siksi, ettei jonkun toisen avio-onni rikkoudu. Niin, eikä kenenkään avio-onnea tarvitsisi koetella vain siksi, että saadaan selville, ketkä ovat oikeasti lapsen biologiset vanhemmat. Kaikki pääsisivät helpommalla ja oikeus ja kohtuus toteutuisi porsaanreikien hyväksikäytön sijaan.

Taloudellisesti tarkasteltuna oikeudenmukaista olisi tietysti se, että ne ja vain ne, jotka lapsia päättävät hankkia, kantaisivat myöskin siitä itse 100% taloudellisenkin vastuun. Nykyään näet n. 20% keski-ikäisistä on lapsettomia, kuitenkin he(kin) joutuvat veroina maksamaan kaikki lapsista aiheutuneet kulut, kuten tarhat, koulut, terveydenhoidon sun muut. Ei voi olla oikein, että jos joku haluaa jotain, niin muiden pitää maksaa siitä kertyvät laskut. Ei, vaikka kyseessä olisi lapsi. Jos tämän seurauksena monet taloudellisesti ahtaalla olevat ihmiset joutuisivat jättämään lapsen hankkimatta, ei se olisi varmasti ainakaan ympäristön kannalta mitenkään huono asia - pahinta ympäristönraiskaustahan on se, että synnyttää lapsia teollisuusmaahan kuluttamaan luonnonvaroja.


Hieman luettavaa:
-
Pohdittavaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta
- Perverssiä tasa-arvoa ja miesten oikeuksien polkemista
- Isyyshuijauksista
- Valtio aviomiehen korvikkeena
- Neljännes dna-testatuista isäehdokkaista ei ole lapsen isä
- Jopa joka toinen nainen pettää suhteessa
- Poliisia käytetään hyväksi uskottomuuden peittelyssä
- Äidin on helppo salata lapsen isyys
- Toisen miehen lasta elättänyt ei saa rahojaan takaisin
- Isättömyys yleistynyt nopeasti
- Naisen ääni painaa huoltajuuskiistoissa
- Hedelmöityshoitolaki on susi
- Isien ihmisoikeuksista
- Kaikki naiset rakastavat Jammu Siltavuorta

5 kommenttia:

Bobrowski kirjoitti...

Jaa äitien toimesta? Kai nyt lapsella isäkin on? Missä hän on?

Pilde on kelvannut, vastuu ei, eli isä hylkäsi jo varhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

"pahinta ympäristönraiskaustahan on se, että synnyttää lapsia teollisuusmaahan kuluttamaan luonnonvaroja." - hieman outo veto sinulta kuultuna :)

Totta on se, että nyt kaikessa ilmastonmuutos- ja tiedä missä huuhaassa ihan oikeasti lasten teko suomalaisessa yhden totuuden politiikassa on saanut kutakuinkin suurrikoksen maineen. Vielä pahempaa, kuin omistaa koira (jonka omistaminen on yhtä paha kuin citymaasturin). Maapallo tuhoutuu, ilmastonmuutos tulee ja ennenkaikkea pahoja kuluttajia tulee lisää ylikansoittuneeseen maailmaan. Niinpä niin.

Huomaamatta jää vain sellainen asia, että liikakansoitus ihmiskunnalla on melko paikoittaista: teollisuusmaissa "valkoinen ihminen" vähenee koko ajan, koska syntyvyys on pienentynyt. Lapsia syntyy vähemmän, kuin yksi kutakin ihmistä kohti. Matematiikka kertoo, että se johtaa pienempään populaatioon. Siksi kokonaismäärä kasvaa. Se johtuu toki siitä, että kehitysmaissa, kuten Afrikassa, on todella hallitsematon syntymistahti. Tämä vain ei tunnu menevän perille. Tämä huolettaa minua oikeastaan tulevaisuuden kannalta.

Se huolettaa minua tulevaisuuden kannalta, koska ellei nyt muutamassa vuodessa esimerkiksi Suomessa tule todellista "vauvabuumia" niin missä on oikeasti työikäinen ja lisääntymisikäinen väestö, kun esimerkiksi me olemme eläkeiässä? Sellaisen yhteiskunnan rakenteiden kannalta tärkeän väestönosuuden osuus on pieni tai sitä ei ole. Tai sitten se on kuoliaaksi verotettu, suuren eläkeläis- ja vanhusväestön määrän takia, jolle vertoja vetää vain (tummaihoisten ja työllistymättömien) maahanmuuttajien niinikään elätettävä lauma.

Yksi vaihtoehto on, että eläkkeitäpä ei enää olekaan. Nyt jo eläkeiän nostoa suunnitellaan. Ja jos ei ole eläkkeitä, on pikkupakkokin olla töissä. Niinpä säästäminen vanhuutta ja eläkettä varten on joka tapauksessa aloitettava nyt. On oletettava, että kun olemme eläkeiässä, ei ole eläkkeitä eikä eläkeikää. Eläkevakuutusyhtiöt ovat voineet keplotella omat eläkerahamme ja ne ovat ns. herrojen persiissä ja bonuksissa. Rahaa siis jemmaan. Eikö totta?

Paula

Anonyymi kirjoitti...

Loistava kirjoitus!
Suomi on todellakin takapajula, mitä tulee miesten ja lasten oikeuksiin. Akkavalta jyrää, eikä kukaan uskalla ärähtää tai hänet tuomitaan "sovinistina" tms.

Anonyymi kirjoitti...

"Jaa äitien toimesta? Kai nyt lapsella isäkin on? Missä hän on?"

Tottakai jokaisella lapsella on isä. Miksi tätä ei huomioida silloin, kun nainen päättää yksin tehdä esim abortin. Miksi miehen mielipidettä ei kysytä? Ja sen mileipiteen pitäiis olla merkityksellinen, eikä mikään rituaali.

On merkillistä, että perätään mieheltä vastuuta, mutta ei anneta ensin tasa-arvoisia oikeuksia hänelle. Ensin tasa-arvoiset oikeudet, sitten vasta peräämään vastuita. Jatossa myös naiselta on ryhdyttävä peräämään vastuuta. Nythän näin ei ole.
Jos naisella on oikeus kieltää mieheltä isyys, on miehen voitava myös irtisanoutua isyydestä.

Kerrassan mainio ja hyvin laadittu kirjoitus tärkeästä asiasta Markus Janssonilta.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan fantastinen kirjoitus!
Tätä sopisi copypastettaa vaikka demi:n ja suomi24:n keskustelupalstoille "vanhemmuus" keskusteluihin jne.