Pravda kirjoittaa tänään, että Suomen armeija saa uuden it-ohjusjärjestelmän venäläisen BUK-1M järjestelmän korvaajaksi lähitulevaisuudessa. Järjestelmä on norjalais-yhdysvaltalainen NASAMS (II) ja hankinnan hinta on ohjuksineen vajaat puoli miljardia euroa.Kirjoitin jo ennen valintapäätöksen julkistamista Suomen Sotilas lehteen kyseistä lehteä ja NASAMS järjestelmää kohtaan kohdistuvaa kritiikkiäni, jonka lehti julkaisikin viime numerossaan. Lukaiskaapa läpi ja miettikää sen jälkeen, oliko NASAMS huono vai kenties aivan surkea päätös, joka tehtiin poliittisista syistä.
Olen pitänyt pitkään Suomen Sotilas -lehteä luotettavana ja puolueettomana tiedonlähteenä erilaisissa sotilasasioissa. Viime aikaisten artikkeleiden taso, etenkin NASAMS-hankintaan liittyen, on kuitenkin kallistamassa minua toisiin aatoksiin. Viimeisissä numeroissanne olette esittäneet täysin kriitikitöntä mainospuhetta ko. järjestelmälle. Muut järjestelmät ja vaihtoehdot on miltei kokonaan sivuutettu. Artikkelien sisältö on ollut niin ympärimaireaa ihailua ja järjestelmän ominaisuuksien hehkuttamista, että katson, että toisenlainenkin näkemys asiaan on paikallaan.
Ensinnäkin, NASAMS järjestelmän AN-MPQ-64 tutka kykenee mittaamaan julkisten lähteiden mukaan vain 4km korkeuteen asti. Kantomatkaa annetaan 40km. Järjestelmän AMRAAM-ohjukset kykenevät sentään 10km korkeus- ja noin 22km etäisyyteen julkisten lähteiden mukaan. AMRAAM ohjuksen kappalehinta on n. 400000 euroa, joten kahden lavetin, eli 12 ohjuksen hinta on 5 miljoonaa euroa pelkkine ohjuksineen. Kokonaishintaa on vaikea arvioida.
On totta, että verkottunut järjestelmä on hyvä - jos verkko toimii. Jos verkko lamautetaan hakkeroimalla, tuhoamalla sen solmukohdat, häiritsemällä sen liikennettä, tai verkkoa ei ole ehditty vielä rakentaa kuntoon, NASAMS on vain kasa sinne tänne ripoteltuja lavettaja. Verkottuneisuus on etu - mutta siihen nojaaminen myös vakava uhka. Tämä pitäisi muistaa.
Mikäli NASAMS aiotaan saada oikeasti toimivaksi, pitäisi sitä tukemaan hankkia tehokkaampia tutkia, jolloin järjestelmät AN-MPQ-64 tutkat toimisivat vain lisukkeena. Niin ikään AMRAAM d-mallin ohjuksien käyttäminen tulevaisuudessa kasvattaisi kantamaa selvästi. Mikäli elektro-optisia MSP-500 sensoreita hankitaan myös riittävästi, voidaan jokaisesta lavetista tehdä periaatteessa itsenäinen, passiivinen järjestelmä. Kaikki tämä tulisi mielestäni ehdottomasti tehdä, mikäli NASAMS järjestelmä aiotaan hankkia. Mutta, mikäli näin tehdään, kustannukset kasvavat väistämättä selvästi. Myös yhdistelmää SAMP/T + NASAMS järjestelmä on vilautettu, eikä se olisi lainkaan huono ajatus, mikäli edellä mainitsemani seikat otetaan huomioon.
Hankintaan on varattu kuitenkin rahaa 500 miljoonaa euroa. Mitäpä muuta sillä saisi, jos puhutaan ilmapuolustuksesta?
Venäläisen huippunykyaikaisen Pantsir-S1E ilmatorjuntajärjestelmän kappalehinta ohjuksineen kaikkineen on n. 12miljoonaa euroa. Pantsirejä saisi siis 40kpl. Jokainen Pantsir on itsenäinen, liikkuva alusta, joka sisältää 4x 30mm tykit ja 12x 57E6 ohjuksia. Järjestelmällä ei siis ole "kuollutta aluetta" ja se kykenee tulittamaan 20km etäisyydelle ja 15km korkeuteen asti. Torjunta-ala on siis selvästi NASAMSia suurempi, ilman lähikatveita ja huomattavasti paremmalla korkeusulottuvuudella.
NASAMSia voi yksinkertaista väistää lentämällä yli 10km korkeudessa, mikä ei ole mikään temppu vaikkapa Hornetille ja vastaaville koneille. NASAMSin tutkahan ei tosin mittaa kuin muutaman kilometrin korkeuteen, joten väistäminen korkealla lentämällä on sitäkin helpompaa! Pantsiria ei pääse karkuun korkealla lentämällä.
Pantsirin etuna on myöskin se, että on todellakin täysin itsenäinen ja liikkuva ohjus/tykkijärjestelmä. Vanhaa Crotalea vastaava siis. Vastaavia järjestelmiä ei länsimaissa edes ole tarjolla. 40 Pantsiria voisi ajella ympäri pääkaupungiseutua tai mitä tahansa suojattavaa aluetta ja kuunnella radiosta tai VIIRI järjestelmästä ilmatilannetiedoitteita. Kun ne saavat tiedon lähestyvästä kohteesta, ne voisivat kytkeä tutkansa päälle, havaita, lukita ja tuhota maalinsa - suoraan liikkeestä! Yksikään tutkahakuinen ohjus ei kykene niitä käytännössä tuhoamaan, eikä järjestelmän kolmea eri tutkaa ja elektro-optista tutkaa pystytä tehokkaasti häiritsemäänkään. Järjestelmän suuri kantama, tehokkaat tutkat, sekä suunnaton liikkuvuus ovat valtava etu NASAMS järjestelmän jähmeään lavetteihin ja tulenjohtoverkkoon verrattuna. Pantsiritkin kykenevät toki muodostamaan keskenään verkon halutessaan.
Pantsir on luokiteltu toki kohdetorjuntajärjestelmäksi, mutta kun sen kantama on suurempi kuin NASAMSin, niin herää kysymys, millä perusteella NASAMS viitsitään luokitella "alueilmatorjuntaohjusjärjestelmäksi"? Onko sekin vain markkinapuhetta, jolla sumutetaan asioista tietämättömiä ihmisiä? Miten järjestelmä, jonka tutka ei kykene edes mittaamaan kuin muutaman kilometrin korkeuteen asti, voi olla oikeasti edes kohdetorjuntajärjestelmä? Sopii miettiä.
Toin Pantsirin esille vain osoittaakseni vaihtoehdon. Muitakin vaihtoehtoja toki on, vaikka Puolustusvoimat eivät ehkä niitä enää harkitsekkaan. Suomen Sotilas lehden tulisi kuitenkin pysyä riippumattomana sotilasjulkaisuna, eikä toimia tiettyjen yhtiöiden tai järjestelmän markkinamiehenä. Suomen Sotilas lehden tulisi uskaltaa myös kritisoida Puolustusvoimienkin valintoja. Pantsirin ja NASAMSin lisäksi esimerkiksi SPYDER-MR ja modernisoitujen Patriot-järjestelmien hankintaa olisi syytä vakavasti harkita. On valitettavaa, jos Suomen Sotilas pitää jääräpäisesti kiinni NASAMSin markkinointipropagandasta, jättäen tosiasiat ja vaihtoehdot huomioimatta.
Terveisin,
Markus Jansson
Uusikaupunki
Eiköhän tuossa ole kaikki olennainen sanottuna. :)
Minäkin lukaisin tuon jutun Suomen Sotilaasta, mutta en hoksannut, että se olit sinä, joka sen kirjoitit.
VastaaPoistaPerusteesi ovat kieltämättä hyvät. Suomen Sotilaastahan kyllä vastattiin, että ohjushankinta on poliittinen päätös, eli järjestelmä hankitaan lännestä.
Harmi sinänsä, sillä kyllä venäläiset osaavat aseita tehdä.
Tilanne muistuttaa tavallaan vanhoja aikoja, jolloin aseita ostettiin myös poliittisin perustein, silloin tosin eri ilmansuunnasta. Ilmavoimillekin hankittiin niitä MiG-21 F-koneita, vaikka esmes joku F-4 Phantom lännestä olis varmaankin siipimiehille myös kelvannut.
Muuten, onko sulla tietoa siitä, onko ilmapuolustus luopunut kokonaan olalta ammuttavista ohjuksista?
> Muuten, onko sulla
VastaaPoista> tietoa siitä, onko
> ilmapuolustus luopunut
> kokonaan olalta
> ammuttavista ohjuksista?
Luopunut on tai juuri luopumassa. ITO2005 ja ITO2005M eivät korvaa olkapääohjuksia eikä niitä sellaisia määriä ole ostettukkaan, että voisivat edes teoriassa korvatakkaan. Ilmatorjuntaan jää iso aukko tältäkin osin, etenkin sissien jne. osalta. Kun olkapääohjuksia ostettaisiin edes jonkin verran, niillä voitaisiin luoda peloitevaikutusta matalalla lentäviä viholliskoneita vastaan, nyt sellaista ei ole.
Jotain uutta ohjusjuttua on tarkoitus käsittääkseni ostaa oliko 2015-> mutta mitä, se on vähän auki, ehkä vain Crotale NG:n modernisointia tms. Hyvällä tuurilla toki olkapääohjuksia.
Hyvä mielipidekirjoitus, Markus. Järjestelmän valinta ihmetyttää monia asiantuntijoitakin. Luulen, että kuulemme siitä vielä myöhemmin, ja paljon. Valinnassa oli mahdollisuus hankkia oikea alueilmatorjuntajärjestelmä, mutta ilmeisen poliittisista syistä valittiin yksi huonoimmista esillä olleista. Poliittisista syistä siksi, että sotilaallisin perustein NASAMSia ei olisi koskaan valittu po. tehtävään.
VastaaPoistaKuten mainitsit, NASAMS EI ole alueilmatorjuntajärjestelmä. Se ei missään muualla ole sellaisessa käytössä, eikä sitä voida sellaisessa käytössä Suomessa pitää.
NASAMS on hankittu Hollantiin kohdeilmatorjuntaan. Alueilmatorjuntaa Hollannissa hoidetaan hieman ennen NASAMSia hankituilla Patriot -ohjuksilla, joissa on Pac3 -päivitys. Amerikassa NASAMS on kohdeilmatorjuntakäytössä ja Espanjan NASAMS -patteri saatiin vastakauppana Norjasta, kun Norjalaiset ostivat laivan Espanjasta. Järjestelmää ei ole laajennettu, se onkin pelkästään kohdeilmatorjuntakäytössä Espanjan Hornetien ohjusten loppusijoituspaikkana. Se, että järjestelmää ei ole laajennettu, tarkoittaa sitä, että sitä (laajentamista) ei jostain syystä pidetä tarpeellisena (esim. ilmatorjuntaohjuksia on jo ja ne ovat suorituskykyisempiä kuin NASAMS) tai järjestelmää ei pidetä hyvänä (mihin en itse usko).
Suomi on siis ainoa maa, joka on hankkinut NASAMS -järjestelmän alueilmatorjuntakäyttöön. De facto tämä tarkoittaa sitä, ettei Suomella ole alueilmatorjuntaohjusjärjestelmää sen jälkeen, kun NASAMS syrjäyttää Bukit.
Oma arvaukseni on, että taustalla tosiaan on paljon muuta kuin Suomen puolustuksen etu. Tällaisena voitanee pitää JASSM -ohjusten potentiaalista kauppaa tulevaisuudessa ja uuden sukupolven hävittäjätyypin valintaan liittyvää members clubia. Näillä potentiaalisilla hankinnoilla on varmasti ollut näppinsä pelissä tästäkin hankinnasta päätettäessä. Ei vaadita paljon mielikuvitusta kun tajuaa asioiden yhteyden. Kongsberg myy Amerikkalaista teknologiaa Norjalaisessa säiliössä. AMRAAM ohjukset ovat amerikkalaisia. Amerikkalaisten intressissä on, että heidän tuotteensa menestyvät (l. menevät kaupaksi) maailmalla. Kongsbergin menestys=AMRAAM -ohjuksen valmistajan menestys.
Eniten ihmetyttää Suomalaisten poliitikkojen helppo vipuun meneminen. Asiantuntijoilla olisi ollut asiasta paljonkin sanottavaa, mutta ne on kategorisesti ohitettu ja taustavaikuttajat ovat saaneet amerikka-intoilunsa tuloksena muodostuneen mielipiteensä läpi. Tämä kaikki Suomen puolustuksen kustannuksella.
Pian huomataankin, että NASAMSin käytössä on sotilaallisia heikkouksia, jolloin aletaan pohtimaan ATBM -valmiuden tärkeyttä ja uusien, oikeasti keskipitkän matkan kantaman ohjusten hankinta tulee ajankohtaiseksi.
En kyllä jaksa uskoa, että ryssiltä saa muka parempaa ilmapuolustusta kuin amerikkalaisilta. Yhdysvalloissa on ne parhaimmat insinöörit ja rahaa, joten hankitaan vaan sieltä Patriot järjestelmä tai jokin parempi kuin Namaas, Yhdysvaltojen armeija on parempi kuin ryssien, piste!
VastaaPoistaToki pantsir olisi parempi, mutta se, mikä tekee buk-1m:sen suomelle hyödyttömäksi on omasuojaus, joita venäläisten ohjusjäjestelmissä on ja tulee olemaan. Eli ei voitaisi ampua venäläishävittäjiä venäläisjärjestelmillä. ja sieltä se uhka suomeen tulisi kuitenkin
VastaaPoista> En kyllä jaksa uskoa,
VastaaPoista> että ryssiltä saa muka
> parempaa ilmapuolustusta
> kuin amerikkalaisilta.
Ryssillä on pitkä etumatka länsimaihin tuolla saralla, joka juontaa juurensa jo kylmän sodan ajoista. Länsimaissa alueilmatorjunta ja muutenkin ilmatorjunta meni täysin nollakehitykseen kylmän sodan loputtua ja on vasta pikkuhiljaa nousemassa sieltä. Ryssillä on koko ajan pidetty ilmatorjuntaa tärkeänä, vaikka rahat ovatkin olleet vähissä. Fakta on, ettei länsimaista löydy mitään Pantsirin tasoista ja tyyppistä järjestelmää. Ei vain ole. Crotale NG oli viimeinen länsimainen tuon tyyppinen ja sekin on jo kohta 20v vanha.
> se, mikä tekee
> buk-1m:sen suomelle
> hyödyttömäksi on
> omasuojaus, joita
> venäläisten
> ohjusjäjestelmissä on
Ensinnäkin, systeemejä voidaan modifoida itse tai muiden kanssa ja kiertää tuota uhkaa. Näinhän Georgiakin teki ja käytti Buk-1M järjestelmää menestyksekkäästi viime sodassa.
Toiseksi, toisaalta, Venäjä on keskittänyt valtavasti resursseja keksiäkseen keinot länsimaisten aseiden ja asejärjestelmien kiertämiseen. Jos Suomi ostaa länsimaisen järjestelmän, Venäjä voi tietää sen heikkoudet paljon paremmin kuin mitä tietää omien asejärjestelmiensä heikkoudet.
Kuten sanoin, paras ratkaisu olisi ostaa parasta hinta/laatusuhdetta eli venäläistä ja sitten moodata ne systeemit vaikka yhdessä Ukrainan tai Israelin kanssa, jotta systeemin olennaiset osat olisi sellaiset, ettei kenelläkään muulla olisi niistä mitään tietoakaan, vastatoimista puhumattakaan. Joku Pantsir tai BUK-2M modifioinneilla ja kotimaisilla viestivälineillä voisi olla maailman paras ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ja vieläpä sellainen, ettei millään taholla ole oikein mitään varmaa keinoa sen kiertämiseen. Heh.
Joo, niinhän joo. Yhdysvaltojen ei tarvitse investoida ilmatorjuntaan, koska kyseillä maalla on ryssiä paremmat ilmaherruus ja torjuntahävittäjät. Luonnollisesti ryssien kannattaa satsata tällöin ilmatorjuntaan.
VastaaPoistaMitens varaosia saa sitten jos ryssien kanssa joudutaan kriisiin?
> Yhdysvaltojen ei
VastaaPoista> tarvitse investoida
> ilmatorjuntaan, koska
> kyseillä maalla on
> ryssiä paremmat
> ilmaherruus ja
> torjuntahävittäjät.
Paitsi 911 tietysti, jolloin kaapatut lentokoneet saivat lennellä puolisentoista tuntia USA:n ilmatilassa ilman mitään vastatoimia. ;)
> Mitens varaosia saa
> sitten jos ryssien
> kanssa joudutaan
> kriisiin?
Tuskin niitä saadaan muutenkaan mistään sotatilanteessa, koska ulkomaankauppa on kaputt. Niitä onkin syytä varastoida valmiiksi ja niinhän myös tehdäänkin.
On kyllä muutama reikä. Suomella on kattava tutkaverkko. Suomella on kattava ja toimiva tietovuojärjestelmä ja Hornettien MLU2 päivityksen myötä myös valmius LINK16 käyttämiseen. Sama valmius tullaan varmasti tekemään myös muihin sopiviin järjestelmiin. Esimerkiksi NASAMsiin.
VastaaPoistaTuohon puolen miljardin kauppahintaan kuuluu myös uusi KEVA-tutkajärjstelmä (liikkuva sellainen) joka luonnollisesti tukee NASAMSin omaa tutkaa olemassa olevien KAVA ja KEVA verkkojen sekä liikkuvien LÄVA tutkien lisäksi.
Tietysti kannattaa myös huomioida, että suuritehoinen tutka tarkoittaa myös sitä, että se voidaan paikantaa kauempaa, mikä ei ole erityisen hyvä asia selviytymisen kannalta.
Buk-järjestelmää olisi tietysti teoriassa voinut modifioida itse, mutta sopimus ei sitä sallinut eikä sitä haluttu rikkoa. Georgia toimi toisin.
Toinen luonnollinen syy BUK-järjestelmästä luopumiseen ja samalla venäläisten järjestelmien välttelemiseen on se, että niiden häiritsemiseen panostetaan paljon. Israelin taannoinen ilmaisku Syyriaan osoitti, että ainakin Israel pystyy pimentämään venäläisvalmisteisen ilmapuolustusjärjestelmän täysin eikä tällöin ole ollenkaan huono idea ajatella, että tarvittavaa teknologiaa voi löytyä myös muualta ja Israel voi sitä myös myydä.
On täysin mahdollista että Venäläiset itse eivät pysty häiritsemään omia järjestelmiään, BUK kestää varsin hyvin häirintää.
Pieni asiavirhe:
VastaaPoistaVäität, että Nasamsin tutkan kantama on 4km.
"The AN/MPQ-64 Sentinel automatically detects, tracks, identifies, classifies, and reports airborne threats in a range of 75 kilometers."
- Raytheon Corp.
Lähteideni mukaan se on 40km.
VastaaPoistaMuutama korjaus: Pantsyr S1 on lyhyen kantaman järjestelmä -->
VastaaPoistahttp://www.army-technology.com/projects/pantsyr/
Ohjuksen kantama on alle 12 km ja korkeusulottuvuus alle 8 km. Alhainen korkeus johtuu mekaanisista rajoitteista, jotka aiheutuvat ohjusta komentavan tutkan liikeradasta suhteessa maalin nopeuteen.
Puhut Pantsirin vanhasta mallista, eli 1S. Minä puhun 1SE mallista, jossa kantama on suurempi.
VastaaPoistaNo, ballistisena varmaan lentää sen 20 km, koska tuohon painoon pitää ottaa ohjaussiivekkeet, niiden kääntökoneistot, hyrrät ja sähköntuotantolaitteet pois, jotta ajoainetta saadaan riittävästi matkaan. Mutta minkäänlaista käännöstä tai mutkaa ei tuonpainosella ohjuksella tehdä 2o km päässä.
VastaaPoistaKannattenee ehkä suhtautua epäillen kaikkeen diskreettiin tietoon, mitä julkisilla sivuilla esitetään.
> Kannattenee ehkä suhtautua
VastaaPoista> epäillen kaikkeen diskreettiin
> tietoon, mitä julkisilla
> sivuilla esitetään.
No mistäs sinä sitten saat parempaa tietoa? ;)
Kan du svenska? :)
VastaaPoistaVad gick hela paketet på med Nasams 2?
Jag läste på EDA att Finland tittat efter MANPADS om det är erat ItO2011 tror jag det hette
MVH/Bara Jag
> Vad gick hela paketet på med
VastaaPoista> Nasams 2?
I dont think they have actually published that information.
> Jag läste på EDA att Finland
> tittat efter MANPADS om det är
> erat ItO2011 tror jag det hette
Thats true, they are checking out possible candidates, since ItO2005 is not very portable.
Jotenkin on sellainen tunne, että sotatarvikkeita ostetaan lännestä vaikka väkisin nyt kun siihen on tilaisuus. Samalla ei voi välttyä siltä ajatukselta että länsimaiset teknologiasovellukset katsotaan automaattisesti paremmiksi kuin venäläisten tai vaikkapa kiinalaisten tekemät. Kenties myös Patrian poliittinen vaikutusarvo on liian suuri mahdollisten vastakauppojen vuoksi.
VastaaPoistaOlisi myös kiva tietää missä määrin Suomen poliittisilla henkilöillä on kytkentöjä aseteollisuuteen kuten Kimmo Sasilla Raytheonin osakkeita.
Asian viereen, mutta Siivet - lehti on käytännössä käynnistänyt vastaavanlaista hehkutusta JSF hävittäjästä.
> Olisi myös kiva tietää missä
VastaaPoista> määrin Suomen poliittisilla
> henkilöillä on kytkentöjä
> aseteollisuuteen kuten Kimmo
> Sasilla Raytheonin osakkeita.
Niinpä. On outoa, ettei asioista päättävien tarvitse tehdä mitään tiliä omista "rasitteistaan" ja "tienisteistään". Näin se korruptio toimii...
> Asian viereen, mutta Siivet -
> lehti on käytännössä
> käynnistänyt vastaavanlaista
> hehkutusta JSF hävittäjästä.
Huomattu on, tosin Suomen Sotilas-lehtikin on samalle linjalle mennyt. Fakta nyt vain on, että JSF on pirun kallis ja huono Suomelle(kin), joku SU-30MKI tai SU-35 olisi paljon parempi kaikilta osiltaan.
Terve!
VastaaPoistaVakuuttavaa kritiikkiä. Tajuan, että postaus on jo, öööh, 3,5 vuotta vanha, mutta pari pointtia:
Sentinelistä tulee käyttöön päivitetty malli, jonka mittausetäisyys on 75 km maanpinnan tasalta käytettäessä, hävittäjän kokoiseen maaliin. Tuo korkeusmittaus tosin vähän ihmetyttää - eikö antenni käänny tarpeeksi ylös vai mikä on? Myös nuo korkeusulottuvuuden kaksi lukua vähän hämmästyttävät, varsinkin kun ottaa huomioon, että tehokkaampi Hawk käyttää kys. tutkaa etsintätutkanaan uudemmissa versioissa. Liittyisikö jotenkin tutkan päätarkoitukseen, eli tykistön vastatuleen? Ei kuitenkaan hätää, sillä hankinnan yhteydessä päivitetään muutakin tutkakalustoa; tosin taitavat olla lähinnä valvontatutkia. Time will tell.
Myös nuo ohjukset aiheuttavat hieman sekaannusta: muutamassa lähteessä ilmoitetaan SL-AMRAAMin pystyulottuvuudeksi ainoastaan Sentinelin mittauskorkeuden kanssa samaa luokkaa oleva 4 km. Samoin ohjusten yhteneväisyyksiä ja hintaa on spekuloitu. Onneksi ohjusvalikoima on päivittymässä: samasta lavetista on mahdollista ampua AIM-9X Sidewinder- ja RIM-162 Evolved Sea Sparrow Missile-ohjuksia. Ensimmäinen on tuttu ohjus Hornettien siipien kärjistä MLU-päivityksen jälkeen, jälkimmäinen taasen on päivitetty ja raskaampi versio AIM-7 Sparrow-ohjuksesta. Kantama on 50 km luokkaa, pitäisi riittää. Paino toki kasvaa n. 280 kiloon AMRAAMin 150 kilon sijasta, mutta on tuo vielä puolet Bukin ohjuksista. Ohjuspäivitys ilmeisesti vaatisi uuden tutkan (Hawk-järjestelmästä), joten tuo huoli Sentinelin kyvyistä poistuisi. Tämä toisaalta selittyy ESSM:n heikkoudella AMRAAMiin verrattuna, eli aktiivitutkan puutteella. Isompi ja suorituskykyisempi ohjus on hinnaltaan samaa luokkaa AMRAAMin kanssa.
Pantsirin suoritusarvot ovat tosiaankin vakuuttavia. Alkuperäinen Tunguska ampui ohjuksensa max 8 km päähän ja 3,5 km korkeudelle, kun taas varhaisen Pantsirin suoritusarvot ovat vastaavasti 12 km ja 8 km, ja uusien mallien tuo mainitsemasi 20 km ja 15 km. Kuulostaa aika uskomattomalta suorituskyvyn kasvulta, mutta toisaalta laukaisupainokin on kasvanut yli puolella, ilmeisesti lähinnä boosterin takia - ohjuksen ylempi vaihe ilmeisesti ei tuota työntövoimaa, joka huonontaa pitkän matkan suoritusarvoja. Samoin järjestelmän elektroniikka on toki ehtinyt parantua 30 vuodessa.
Ei NASAMS huono järjestelmä ole - tarvitsee vaan kaverikseen pidemmän matkan ohjuksia sekä lähitorjuntaa. NATO-maissa ilmeisesti vallitsee käsitys ilmaherruudesta ja perinteisen konfliktin epätodennäköisyydenstä, joten useimmat järjestelmät on joko suunniteltu pidemmän tai lyhyemmän matkan ohjustorjuntaan, tai rynnäkkökoneita vastaan. Eikä metsään tarvitse piiloutua. Itänaapurin panostus ilmatorjuntaan johtuu juurikin ilmavoimien kokoerosta länsimaihin verrattuna, joten kalustoa löytyy melkein jokaiseen käyttötarkoitukseen ja jokaiselle yksikkökoolle (Ryhmän IT => Moskovan ohjuspuolustus).
Joku mainitsi (sivusi aihetta), että olisi pitänyt hommata Phantomeita MiGien sijasta. Ilmavoimat oli tosiaankin päivittämässä kalustoaan 60-luvun alkupuolella. Vaihtoehtoina oli ainakin Mirage III (jota valintaryhmä puolsi), Draken ja MiGit. Neuvostoliitosta tarjottiin MiG-19:a, mutta se ei kelvannut; hieman yllättäen tarjous muuttui MiG-21F-malliksi, joka oli sillä hetkellä uusinta uutta itänaapurissa; ei ollenkaan huono kauppa. Kaluston toimitukset alkoivat jo '63, eli samana vuonna kun USAF sai ensimmäiset sarjatuotanto-Phantomit. Phantomeiden ensimmäiset export-toimitukset olivat vasta 60-luvun loppupuolella. Valitettavasti kävin jo luovuttamassa kirjalähteet pois liittyen Hornettia edeltävään aikakauteen, joten en voi tarkistaa tietoja.
Hyvä kommentti ja hyviä huomioita! Kommentoin itsekin vähän lisää vielä:
VastaaPoistaJoo, tutkasta tulee Suomeen parempi, päivitetty versio, joka on monessa suhteessa oikein hyvä. Toki tutkien lukumäärä on kovin pieni, käsittääkseni koko systeemiin tulee vain 6 ko. tutkaa, eli 2 per patteri (2x3) Elektro-optisia sensoreita tulee ilmeisesti vain 3 kpl. Ei kuusi tutkaa ja kolme lämppäriä nyt ihmeitä tee, varsinkaan jos puhutaan systeemistä, jonka pitäisi olla "vahvasti verkottunut". No, voihan sen toki kytkeä kaiketi muihin tutkasysteemeihiin kiinni, mutta siltikin...
ESSM ohjusta voisi käyttää AMRAAMin hakupäällä, mutta Suomeen ei ole tätä systeemiä tulossa. Jos olisi, asia olisikin vallan erilainen. Suomeen ei ole tulossa edes AMRAAMin D-versiota, jossa olisi suurempi kantama. Uusien AMRAAMien tai ESSM:n integroiminen Suomen valmiisiin systeemeihin myöhemmin on pirun kallista. Olisi pitänyt odottaa ja ostaa systeemi niillä varustettuna alunperinkin tai olla ostamatta koko höskää.
Pantsir on toki vain esimerkki, muitakin vaihtoehtoja on. Israelilaista Spyderiä ei taidettu edes pahemmin harkita, vaikka mm. Intia on ostanut sitä huomattavia määriä.
Moi! Juu! Symppaan & komppaan! Yt. -Ari Inkeroinen, Oulu-
VastaaPoistaOlin 1/14 2.oit HELITR. NASAMS2 patterissa ja olin paljon komentopaikalla missä selvisi yllättäviä lukuja/ominaisuuksia tästä järjestelmästä. Ei meidän ilmatila ole oikeasti niin huonosti suojattu kuin tiettyjen tietojen mukaan näyttää.AMRAAM missile range:
VastaaPoista• AIM-120A/B: 55–75 km
• AIM-120C-5: >105 km
• AIM-120D (C-8): >180 km
En itsekkään tiedä mikä puikko meillä on ja mitä ovat todelliset kantamat/havainto etäisyydet mutta enemmän ne ovat kuin tässä kirjoituksessa lukee.
AIM-120C-5:en kantama maasta ammuttaessa on n. 1/3osa ilmasta ammuttavaan versioon eli n. 35km ja pysty kantamasta ei varmaa tietoa ole(huono). Uuden AMRAAM-ER version kantama 40-50 vaaka ja 14 pysty. Tulee tuotantoon 2019. Eli todennäköisesti NASAMS 2 häviää kirkkaasti esim. SPYDER-MR:lle 50km/16km. En tiedä kuka nämä hankinnat päättää, aina tuntuu menevän metsään.
VastaaPoista