Tietotekniikan hyödyt ja haitat terveydenhuollossa

Olen aikaisemminkin kirjoittanut tästä asiasta, keskittyen lähinnä tietoturvaan. Turun Yliopistollisen Keskussairaalan laboratoriojärjestelmien jatkuvat häiriöt tietojärjestelmissä kuitenkin laittoivat minut taas kirjoittamaan asiasta, hieman toisesta näkökulmasta tosin. Pyrin nyt pohtimaan kokonaisuutena tietotekniikan merkitystä ja hyötyjä terveydenhuollossa, osin omakohtaisista kokemuksistanikin lähtien.

On selvää, että hyötyjä on valtavasti siitä, että käytännössä kaikki asiat tehdään nykyään sairaaloissa tietokoneilla ja sähköisesti. Yksi tärkeimmistä hyödyistä on, että potilaan aikaisemmat tiedot ovat saatavissa useissa eri toimipisteissä samaan aikaan ja hetkenä minä hyvänsä, eikä papereita tarvitse lähteä aina kaivamaan arkistoista toiselta puolen pitäjää. Tästä on paitsi se hyöty, että turha juokseminen ja papereiden siirtely vähenee, mutta myöskin hätätapauksissa olennaiset tiedot potilaasta saadaan nopeasti hoitohenkilökunnan käyttöön. Nämä ovat erittäin merkittäviä hyötyjä.

Toinen selvä hyöty on vastuukysymyksista, koska elektronisiin potilasasiakirjoihin tallentuu luotettavasti se, kuka on kirjoittanut ja mitä ja milloin. Vaikka hoitovirheiden tekijöiden metsästäminen on kaiken kaikkiaan mielestäni turhaa noitavainoa (koska kyse on äärimmäisen harvoin muusta kuin inhimillisestä vahingosta, joka voi sattua kenelle tahansa), on kuitenkin hyvä, että asioihin saadaan jälkikäteen tarvittaessa selvyys. Se on kaikkien oikeusturvan kannalta hyvä asia.

Eräänlainen automaatio on myöskin etuna, koska sen sijaan, että pitäisi erilaisia tilauksia (lääkkeet, varastotarvikkeet, laboratorioajat, jne.) tehdä kirjallisesti tai soittamalla, ne voidaan tehdä tietokoneella ja tieto välittyy heti vastaanottajalle. Lisäksi tiedot voidaan ottaa ulos järjestelmästä keskitetysti, eli päällekkäisyys ja jatkuva pisaratieto vähenee merkittävästi. Tämä vähentää henkilökunnan työtaakkaa ja säästää myöskin selvää rahaa.

Mutta haittojakin on, se on selvä. Suurimpia haittoja ovat omakohtaisten kokemusteni mukaan järjestelmän keskeneräisyys, epäintuitiivinen käyttöliittymä, liika riippuvuus järjestelmän toimivuudesta, epärealistiset odotukset järjestelmän käytöstä ja tietoturvaongelmat. Luultavasti myöskin hallintopuoli voi allekirjoittaa väitteeni, että järjestelmän käyttö maksaa kaikenkaikkiaan melkoisesti ja se raha on tietysti poissa muualta.



Järjestelmän keskeneräisyys johtuu yksinkertaisesti siitä, että päätökset sähköisiin tietojärjestelmiin siirtymisestä ovat tulleet ns. byrokraateilta ja poliitikoilta. Eivät missään tapauksessa potilastyössä toimivalta hoitohenkilökunnalta. Toistan: Hoitohenkilökunta ei ole näitä järjestelmiä halunut, eikä useinmiten halua niitä vieläkään (syistä jotka varmasti tämän kirjoitukseni lukemalla ovat selviä kaikille). Järjestelmät on vain päätetty ottaa käyttöön vuonna se ja se. Kyllä aina joku jonkun järjestelmän toimittaa, kun rahaa on vaan tiedossa.

Järjestelmää ei ole kehitetty ja hiottu huomioiden esimerkiksi tietoteknistä osaamista, tietokoneiden tehojen kasvua, verkkoliikennekapasiteetin heikkouksia ja henkilökunnan toiveita kuuntelemalla. Hyvä esimerkki tästä on, että vaikka järjestelmät ovat olleet jo vuosia käytössä, niinkin yksinkertaista ja tärkeää ominaisuutta kuin potilaan lääkitystä ei vieläkään useimmissa järjestelmissä ole. Miettikää hieman tätä asiaa. Sairaalan potilastietojärjestelmät, eikä systeemiin ole otettu jo suunnitteluvaiheessa huomioon sellaista "pientä" juttua kuin potilaan lääkitykset.

Mikäli järjestelmien käyttöönotossa olisi käytetty ns. tervettä järkeä, ei niiden suhteen olisi pidetty mitään kiirettä. Järjestelmiä olisi otettu käyttöön pikkuhiljaa, toisiinsa nivoutuen ja toisian tukien, sitä mukaan mitä katsottaisiin tarpeelliseksi. Näinhän toki on jossain määrin tehtykin, mutta tahti on ollut liian kiivas. Niin henkilökunnalle oppia kuin myöskin ylläpidolle ylläpitää. Rauhallisesti ja huolellisesti tekemällä olisi jokainen osa-alue voitu viimeistellä valmiiksi, eivätkä sen enempää käyttäjien kuin verkkojenkaan tai tietokoneidenkaan resurssit loppuisi kesken.

Huolellisella suunnittelulla olisi myöskin saatu aikaan järjestelmät, joissa toisaalta olennaiset, kussakin tapauksessa tarpeelliset tiedot löytyvät nopeasti ja helposti ja toisaalta, tarvittaessa muutkin tiedot saadaan järkevästi haettua käyttöön. Tilkkutäkkimäisyys ja "kyllä se jostain sieltä alavalikoista löytyy kun oikean löydät" -periaate olisi voitu korjata jo ennen ohjelmien käyttöönottoa.

Järjestelmien keskeneräisyys on kuitenkin ongelma, joka pikkuhiljaa korjaantuu. Tällä hetkellä ollaan vielä kuitenkin niin alkutaipaleella tietotekniikan hyödyntämisessä myös terveydenhuollossa, että ei voida olettaa kaiken toimivan hyvin ja olevan tiptop. On kuitenkin syytä tiedostaa tämä ongelma, ettei päätä pahkaa riennetä eteenpäin ja tehdä lisää keskeneräisiä järjestelmiä tai jätetä olemassaolevien järjestelmien kehittämistä puolitiehen.



Epäintuitiiviset käyttöliittymät ovat toinen merkittävä ongelma. Jokainen voi itse vilkaista tästä ja tästä, mitä tarkoitan. Tietysti on eri järjestelmiä, eikä kaikissa suinkaan ole yhtä karun oloiset ja sekavat käyttöliittymät. Mutta, ymmärrätte varmasti mitä haen takaa.

Epäintuitiiviset käyttöliittymät hidastavat työskentelyä, koska haluttua asiaa ei löydy nopeasti ja jo pelkästään pienen napin tai palkin löytäminen tuottaa etenkin ikänäköisille suuria vaikeuksia. Jokainen sekunti, joka kuluu klikkailuun ja hakemiseen, on poissa potilastyöstä. Lisäksi, kuten jo totesin aiemmin, olennaisia tietoja ei saa helposti esille, vaan ne tuppaavat hukkumaan tietotulvaan ja eri valikoiden taakse. Söpö käyttöliittymä on tietysti myös aina ilo käyttää.

Heitänkin ilmaan kysymyksen: Miksi käyttöliittymä ei voisi olla tehokkaampi, iloisemman oloinen ja viehättävä? Miksei käyttöliittymässä voisi olla vaikkapa virtuaalista potilaskansiota (esim. tämännäköistä), jonka eri lehtiä voisi tietokoneen näytöllä selata ja joihin voisi suoraan kirjoittaa? Siis vaikka tavanomaista potilaskansiota kaikkien lehtineen ja papereineen, mutta tietokoneen ruudulla näytettynä. Sokea Reettakin voisi selata ja nopeasti löytää haluamansa paperit, jotka siis ennen tietoteknistymistä todellakin olivat paperiversioina samannäköisessä potilaskansiossa hoitajien kansliassa.

Halpojenkin tietokoneiden näytönohjaimet kykenevät nykyään aivan mainiosti esittämään paljon monimutkaisempia ja värikkäämpiäkin liikkuvia kuvia kuin mitä parhaimmissakaan virtuaalisissa potilasasiakirjoissa voitaisiin koskaan käyttää. On syytä muistaa, että tiedonsiirtokapasiteettia verkoissa tämä ei kuormittaisi, koska vain dokumenttien sisältö, eli tiedot, haettaisiin verkon kautta. Käyttöliittymä olisi ja pysyisi tietokoneessa.



Liika riippuvuus koko tietotekniikasta on mielestäni siis myös yksi merkittäviä ongelmia terveydenhuollon tietoteknistymisessä. Jos tietotekniikka jostain syystä pettää, ollaan heti ongelmissa. Tiedot ovat "siellä jossain" eikä niihin päästä käsiksi mitenkään. Aikaisemmin, kun paperit olivat osastolla, tätä ongelmaa ei ollut. Aina voitiin lukea ja kirjoittaa ja vaikka puhelinkin tai vaikka sähkötkin olisivat katkenneet, homma toimi silti vaikka lähettien voimien.

Hyvä esimerkki riippuvuudesta saatiin siis kirjoitukseni alussa mainitsemastani TYKS:n laboratoriopalveluiden tietotekniikkaongelmista. Vain kriittisiä laboratoriotutkimuksia kyetään nyt tekemään, koska järjestelmästä ollaan niin riippuvaisia. Ajatelkaa, että ennen tietotekniikkaa, laboratoriotutkimuksia tehtiin luultavasti miltei samaan tahtiin kuin nykyäänkin kun tämä tietotekniikka sattuu toimimaan!

Varajärjestelmiä ja varmistuksia toki on, ei niistä sen enempää ;). Onneksi lisäksi yhä useita potilaspapereita ja mm. lääkityksiä tulostetaan, jotta digitaalisen tuomiopäivän koittaessa sentään jotakin on, millä työskennellä. Mutta mitäpä, jos katkokset kestäisivätkin tuntien tai päivien sijasta viikkoja? Miten sairaala pystyisi toimimaan, ottamaan sisään uusia potilaita, organisoimaan tutkimuksia jne.? Se on vähintäänkin kyseenalaista.

Tietotekniikasta riippuvaisena oleminen on erityisti poikkeusoloja ajatellen hyvin vakava asia. Onneksi ainakin vielä riippuvuus ei ole niin vakava, etteikö pärjättäisi jotenkin vaikka kaikki tietokoneet ja/tai verkkoyhteydet lakkaisivat toimimasta. Mutta ovatko henkilöstö ja tarvikkeet valmiina siihen? Niin kauan kuin töissä on sentään sitä sukupolvea henkilökuntaa, joka on aikoinaan tottunut toimimaan paperien kanssa, ongelma ei ole vielä paha. Mutta kun tämä väki pikkuhiljaa eläköityy ja uusi sukupolvi astuu remmiin, ilman tietoa siitä miten asioita voisi muuten hoitaa kuin tietokoneiden ja verkkojen välityksellä...

Onko liikaa vaadittu, että potilastiedot ja muut tehtäisiin aina tuplana, sekä paperi- että elektronisena versiona? On. Jotain muuta pitää siis keksiä. Luultavasti kompromissi, jossa potilaiden keskeiset tiedot tallennettaisiin aina myös papereina, sekä eri instanssit opettelisivat ja säännöllisesti harjoittelisivat "ei-sähköistä" toimintaa, olisi riittävä.



Epärealistiset odotukset tietotekniikan hyväksikäytöstä haittaavat oikeastaan kaikkea koko systeemissä. Tämä tietysti johtuu pääosin jo aiemmin mainitsemastani ongelmasta, eli siitä, että koko systeemin takana ovat poliitikot ja byrokraatit, joilla ei ole käytännön tarpeista juurikaan hajua. Kuvitellaan nojatuolista käsin ja kokouksessa kahvia ryystämällä, mitä kaikkea tietotekniikalla pystytään muka tekemään ja mitä vaatimuksia sille asetetaan. Nöyryys ja tietotaito puuttuu monesti.

Kaikkea ei tarvitse, eikä kannata hoitaa tietotekniikalla. Varsin yksinkertaista ja tuntuu jopa uskomattomalta, että minä, nörttinä ja tietokoneiden kanssa puuhastelevana totean moista. Mutta niin se vain on. Ei tietotekniikka ole mikään ihmelääke, jolla kaikki ongelmat saadaan ratkaistua ja jota aina vain lisäämällä saavutetaan jotakin hyödyllistä. Monesti yksinkertaisimmat ratkaisut ovat kaikkein toimivampia ja luotettavampia.

Jos joku oikeasti kuvittelee, että teknouskovaisuus ja tietotekniikan tuputtaminen tuottaa automaattisesti hyötyjä, pohtikaapa seuraavaa: Miksemme kulje autoilla joka paikkaan? Siis ihan joka paikkaan? Miksemme aja autoillamme tavaratalossa? Kuulostaisiko se hullulta? Tietysti. Miksi käytämme toisinaan omia jalkojamme, joukkoliikennettä tai lentokonettakin? Koska auto, kuten ei mikään muukaan yksittäinen ratkaisu, ole optimaalinen kaikkeen. Ei vain ole.

Käytännön tasolla sanoisin, omakohtaisista kokemuksistani johtuen, että aikaa menee hukkaan potilastyöstä tietokoneen äärellä klikkailuun aivan liikaa. Kyse ei ole osaamattomuudesta käyttää järjestelmiä, tietokoneiden tai verkkojen hitaudesta tai muustakaan selvästi osoitettavasta syystä. Eikä välttämättä edes niiden yhteisvaikutuksista. Kyse on siitä, että kaikkeen toimintaan tietotekniikka ei vain yksinkertaisesti ole optimaalinen ratkaisu.

Olisi mietittävä tarkkaan, mitä kannattaa laittaa tietotekniikan varaan ja mitä ei. Esimerkiksi sellaiset olennaiset tiedot, joita voidaan myöhemmin ja muualla tarvita, olisi hyvä laittaa järjestelmiin ja verkkoihin. Tietoja, joita tarvitaan vain käytännössä vaikkapa osastotyössä sinä päivänä, ei ole mitään järkeä kirjoitella tietokoneille, kuten ei sellaisiakaan tietoja, jotka muuttuvat nopeaan tahtiin.



Aikaisemmassa kirjoituksessani pureuduin tietoteknistymisen tietoturvaongelmiin terveydenhuollon näkökulmasta, mutta palaan asiaan vielä hieman. Lyhyesti voisi sanoa, että kun tiedot olivat papereilla, riitti kun papereiden fyysisestä turvallisuudesta pidettiin huolta. Eli, kun vesi, tuli, kahvitahrat ja asiattomat ihmiset pidettiin poissa papereiden ulottuvilta, sekä papereita tarvitsevat ihmiset pidettiin papereiden lähellä, tietoturva oli kunnossa. Se oli loppujen lopuksi siis varsin yksinkertaista.

Nykyään asia on paljon vaikeammin hallittavissa. Paljon. En tahdo pelotella, mutta, valitettava tosiasia on, että yhdenkin terveyskeskuksen tietokoneen saastuminen haittaohjelmalla voi vuotaa valtavan määrän potilastietoja pitkin internettiä, ainakin teoriassa siis. Koska mitkään virustentorjuntaohjelmat eivät kykene havaitsemaan kaikkia haittaohjelmia (eräiden arvioiden mukaan torjuntaohjelmat löytävät vain joka kolmannen haittaohjelman) ja tietoturva-aukkoja löydetään aina järjestelmistä, ongelma on iso. Eikä sitä voida ratkaista lopullisesti mitenkään, vaikka tietokoneiden fyysinen erottaminen internetistä auttaisikin merkittävästi.

Omasta mielestäni pitäisi olla itsestään selvää, että tietojärjestelmien, joissa potilastietoja käsitellään, pitäisi olla fyysisesti erotettuja tietokoneista ja verkoista, joista voidaan päästä esimerkiksi internettiin. Tämä aiheuttaa tietysti käytettävyyden kannalta ongelmia, mutta mielestäni se hinta kannattaa maksaa, koska panokset ovat liian suuret. Yhden pahaa-aavistamattoman hoitajan yöllinen sähköpostin lukeminen tai nettisurffailu voi aiheuttaa vakavia vahinkoja hyvin suurelle joukolle järjestelmiä ja ihmisiä.

Mikä vielä pahempaa kuin tietojen päätyminen väärille ihmisille, tietoihin voi pahantekijän tai vahingonkin vuoksi tulla vaarallisia vääristymiä ja virheitä. Toki, onhan virheitä voinut papereihinkin aina tulla, se pitää muistaa. Henkilökunnan ammattitaito ja valppaus on paras lääke virheitä vastaan, mutta kaikeen sekään ei auta. Ei hoitaja tai lääkäri voi olla selvännäkijä ja tietää, että potilaalla on jokin sairaus tai lääkitys, jos sitä ei missään lue eikä tietoa saada potilaalta itseltään tai tämän omaisilta.



Sanoin myös, että tietotekniikka aiheuttaa suuria kustannuksia terveydenhuollossa. On selvää, että kun osastokohtaisesti hankitaan useita tietokoneita ja ohjelmistoja jokaiseen niistä, se maksaa. Kun verkkoliikennettä on ja palvelimia on ja järjestelmiä on, se maksaa. Etenkin, kun osaavaa henkilökuntaa ja koulutusta on, se maksaa.

Ovatko kustannukset kohtuulliset ja tuottavatko investoinnit tietotekniikkaan enemmän säästöjä kuin aiheuttavat kuluja? Sanon suoraan, että en osaa vastausta varmaksi antaa. En usko, että kukaan osaa. Varsinkaan, jos tarkastellaan erilaisia aikajaksoja ja tilanteita. Se on selvää, että kuluja voitaisiin leikata enemmän ja säästöjä saada enemmän.

Kuluja voitaisiin leikata suosimalla avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja käyttöjärjestelmiä. Kaikkeen ne eivät kuitenkaan pysty yhtä hyvin kuin esimerkiksi Microsoftin tuotteet, sekä lisäksi niihin siirtyminen vaatisi pidemmän aikavälin strategiaa. Sellaista ei tunnetusti oikein ole. Myös tietokoneiden hankintamenoissa voisi miettiä, tarvitaanko tehokoneita vai riittäisikö halpiskone johonkin käyttötarkoitukseen paremmin - tai toisaalta, säästääkö nopeampi tietokone työntekijän tuntipalkassa itsensä takaisin kun asiat hoituvat nopeammin sillä?

Voisiko cd-levyltä käynnistyvä Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä halpiskoneessa olla tietoturvallisempi ja edullisempi kuin nykyiset järjestelmät? Olisi vaikea kuvitella että se voisi olla ainakaan merkittävästi kalliimpi ja tietoturvattomampi. Onko sellaista edes kokeiltu? Tietääkseni ei ole - korjatkaa toki, jos olen väärässä! Jokainen voi itse kokeilla esimerkiksi SuomiKnoppixia lataamalla ja polttamalla kyseisen .iso tiedoston cd:lle.



Voi kuulostaa siltä, että olen vain luetteloinut kasan ongelmia ja haittoja, joita tietotekniikasta terveydenhuollossa on. Syntyä vaikutelma, että tietotekniikka kokonaisuutena aiheuttaa enemmän tai pahempia haittoja kuin mitä hyötyjä. Näin ei asia kuitenkaan ole. Jos jollekin sellainen käsitys on kirjoituksestani syntynyt, suosittelen lukemaan tekstini uudelleen. Tai pistämään minulle palautetta. Kehittämistä löytyy niin minun tiedoistani kuin ulosannistani, mutta myös tietotekniikasta ja sen hyväksikäytöstä terveydenhuollossa!

Asioista tulisi kuitenkin keskustella ja tiedostaa ongelmia ja vahvuuksia, jos parannusta aiotaan saada. Tässäkin prosessissa on parantamisen varaa, koska en ole koskaan kuullut kenenkään saaneen esimerkiksi eteensä kyselyä tai palautelomaketta, jossa olisi kysytty mielipidettä nykyisistä tietoteknisistä järjestelmistä ja parannusehdotuksista. Koulutuksia ja ohjeita kyllä on, mutta tieto taitaa kulkea lähinnä ylhäältä alaspäin...

Noniin, taas tuntuu siltä, että meni negatiiviseksi kommentoinniksi, mutta... :)