Uskonnonvastainen pläjäys

Halla-ahon saaman tuomionkin kannalta lienee taas paikallaan kritisoida hieman uskontoja ja niiden nauttimaan erikoissuojaa. Tai oikeastaan voisi samalla kritisoida vähän enemmänkin.

Ihan aluksi kaikkien uskovaisten kannattaa pohtia, onko heidän jumalansa ja uskontonsa ja uskonsa niin heikko, että se ei kestä kritiikkiä vaan tarvitsee "uskonrauhan rikkominen" jne. lakipykälät tuekseen? Jos oma usko on horjumaton ja oma jumala on kaikkivaltias, niin miten ihmeessä jokin vaivaisen maan matosen kirjoitus tai lausahdus voi niitä mihinkään suuntaan heilauttaa tai loukata? Ehkäpä jokaisessa uskovaisen ärähdyksessä ja loukkaantumisessa onkin kyse vain piilotajuisesta pelosta ja omasta epävarmuudesta siitä, että uskovainen onkin itse kusetuksen uhri ja koko oma uskonto onkin vain typerää taikauskoista hapatusta. En minäkään loukkaannu ja huuda poliisia ja mediaa apuun, jos joku pilkkaa libertarismia, koska en ole epävarma libertarismin hyödyistä enkä siitä, että kannatan itse libertarismia.

Miksi ihmiset ovat uskonnollisia? Mikä ajaa ihmisen uskomaan vastoin järkeä ja kaikkia todisteita olevia asioita? Ehkä yhden hyvän selityksen antaa Wikipedian taikauskoa käsittelevä artikkeli ja toisen uskontoa käsittelevä artikkeli. Kyseessä on lyhyesti sanottuna ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus, jonka voimakkuus vaihtelee yksilöstä toiseen ja johon geenit vaikuttavat hyvinkin voimakkaasti.

Uskonnon voisi siis rinnastaa perinnölliseen sairauteen. Ottaen huomioon uskontojen erityispiirteet ja niiden todellisuudentajun heikkouden ja vastaisuuden, uskontoja voisi törkeästi sanottuna pitää eräänlaisina mielenterveyden häiriöinä kuten vaikkapa psykoosia.

Huvittavaa on, että nimenomaan tiede kykenee osoittamaan, että näiden epätieteellisten ja humpuukia uskovien ihmisten ominaisuuksien takana ei ole mikään yliluonnollinen asia, vaan selkeästi havaittavissa ja mitattavissa oleva biologinen mekanismi. Tiede siis paitsi kykenee osoittamaan taikauskon humpuukiksi, niin myöskin osoittamaan, mistä johtuu, että taikauskoon uskotaan, vaikka se onkin osoitettu humpuukiksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Paitsi, että taikauskoon on siis selvä mitattavissa oleva fysiologinen selitys, niin myöskin vaikeammin (vielä nykytekniikalla) konkreettisesti mitattavissa oleva psykologinen selitys uskontoon on helppo löytää: Usko antaa voimaa ja toivoa vaikkapa kuolemaa kohdatessa. Ihminen haluaa uskoa, että elämää on vielä tämänkin jälkeen, koska ajatus siitä, että kaikki tulee loppumaan fyysiseen kuolemaan, on niin kamala hyväksyä. Kun vielä maailmassa tapahtuvan pahan voi ulkoistaa yliluonnollisesta tai muusta kuin meistä itsestämme tai puhtaasta sattumasta johtuvaksi, on houkutus tarttua kusetukseen hyvin suuri.

Onko siinä sitten jotain kamalaa ja väärää, että ihminen on uskonnollinen?

Esittäisin vastakysymyksen, että onko siinä jotain hienoa ja oikeudenmukaista, että ihminen elää valheessa? Niin, ja mikäli valheessa eläminen on hyvää, niin miksi se pitää rajata vain uskontoon kuuluvaksi asiaksi, miksei koko elämä ja yhteiskuntakin voisi perustua aivan täyteen kusetukseen ja aivopesuun sitten, jos kerran "valheessa on hyvä elää"? Eikö olisi kivaa, kun syypää vaikkapa nälkään ja kurjuuteen eivät olisikaan omat valinnat ja poliittiset päätökset, vaan "suuri spagettihirviö"? Jep, olisihan se. Ainahan se on kivaa, kun ei tarvitse katsoa peiliin ja asioista voi syyttää jotakin toista. Se on silti epärehellistä ja tyhmää, eikä auta ongelmien ratkaisua eikä niiden ennaltaehkäisyä ei sitten yhtään.

Ongelmana ei uskontojen suhteen ole yhteiskunnallisella tasolla niinkään se, että ne ovat valhetta ja humpuukia, vaan se, että ne eivät jää kenenkään henkilökohtaiseksi asiaksi. Ei tarvitse katsoa edes islamia ja sen totalitaristista hullutusta, vaikka islam ja muslimivaltiot ovatkin erinomainen esimerkki siitä, mitä kaikkea umpihullua ja hirveää uskonto saa aikaan. Uskonto luo normeja, rituaaleja ja tapoja, sekä kahlitsee ihmisten ajattelua, sananvapautta, uskonnonvapautta (mikä on jokseenkin huvittavaa) ja aiheuttaa vastuun pakoilua sekä suunnattomasti kärsimystä viattomille ihmisille, kuten vaikkapa lapsille. 

Uskontojen seurauksia on niin paljon, että en viitsi edes alkaa tekemään listaa. Lyhyesti voin mainita vaikka lasten silpomiset, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, naisten alistamiset, elämää rajoittavat dogmit, tosiasioiden pakoilun aiheuttamat ongelmat, uskontoon ja normaaliin elämään liittyvän ahdistuksen ja häpeän, sekä ylipäätään elämän haaskaamisen epätodelliseen humpuukiin. Rahallisesta ja ajallisesta menetyksestä nyt puhumattakaan. Niin ja sokerina pohjalla ne uskontoihin liittyvät sodat, jossa arvokkaita, ainutlaatuisia ihmishenkiä tuhoutuu valheiden ja taikauskon vuoksi! Nämä kaikki ovat tosiasiallisia ongelmia, jotka aiheutuvat vain ja ainoastaan siitä, että ihmiset eivät ajattele ja toimi loogisesti vaan umpihullun taikauskon mukaan.

Voisiko uskonto toimia ilman, että se vaikuttaa muihin ihmisiin? En usko. Ei ainakaan enemmistödiktatuurissa, jossa ihmisten uskonnolliset vakaumukset kanavoituvat poliittisiksi ja kaikkia sitoviksi päätöksiksi. Lisäksi uskonnoilla on paha tapa aivopestä esimerkiksi lapsia ja muutenkin muita ihmisiä kannattajikseen, vaikka jokin lahko väittäisikin uskonnon olevan aina vain "henkilökohtainen asia".

Mikäli uskonto jäisi ihmisen pään sisälle, omaksi asiaksi, omiksi valinnoiksi ja omaksi tahdoksi, ei luultavasti mitään valtavan suuria ongelmia tai moraalisia dilemmoja uskonnoista olisikaan yhteiskunnallisella tasolla. Jos ihminen haluaa silpoa itseään ja elää vaikkapa askeettisesti, niin siinäpä sitten elää. Voihan ihminen joka tapauksessa tehdä elämässään huonoja valintoja, kuten vaikkapa äänestää Keskustaa tai Vihreitä vaaleissa. Sääli se toki on, että ihminen ei perusta toimintaansa järkeen ja toimi järkevästi, mutta ihmisillä pitää olla vapaus toimia myös hölmösti ja kantaa itse vastuu siitä.

Silloinkin, kun uskonto on vain henkilökohtainen asia, se on silti käytännössä henkilökohtainen katastrofi. Jokainen uskontojen kynsistä irti päässyt ihminen on katunut syvästi kaikkea sitä aikaa ja touhuilua, jonka hän tuhlasi uskontoonsa. Mikäli uskonto olisi ollut henkilökohtaisella tasolla hyvä asia, se olisi sitä myös siitä pääsemisen jälkeenkin...ihminen voisi vain myöhemmin todeta, että no, ihan hyväähän se oli silloin, mutta nyt olen toista mieltä siitä miten haluan nyt ja jatkossa elämäni järjestää. Näinhän ei todellakaan uskontojen uhrien kannalta asia ole, vaan aina jälkikäteen kaduttaa ja ahdistaa kaikki se hukattu aika ja kusetus, jonka uhriksi on joutunut.

En tiedä, voiko uskovaista ihmistä pelastaa järkimaailmaan mitenkään ulkoapäin yrittämällä. Luultavasti ei voi, aivan kuten ei voi psykoottista ihmistäkään vakuuttaa harhojen erheellisyydestä ja epäloogisuudesta. Tämä on hyvin surullista, koska ihmispolot elävät ulkoa aivopestyinä tai oman ajattelunsa noidankehässä ja kärsivät siitä, eikä heitä voi helposti auttaa. Kun henkilön ajatustoiminta on järjen ja logiikan vastaista, ei järkiperustelu ja logiikka auta sitä kumoamaankaan. Ehkä parasta, mitä voi uskontoon hurahtaneelle ihmiselle tehdä, on ohjata Uskontojen uhrien tuki ry:n sivuille lueskelemaan ja katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain, joka laittaisi ajattelemaan. Uskovaiselle voi sanoa, että hänen on turha pelätä sitä, koska jos hän on oikeassa ja uskomattomat (heh) ovat väärässä, niin ei hän menetä kuin vähän aikaansa lukemalla noita sivuja - mutta, jos jostain syystä onkin niin, että hän on väärässä ja uskomattomat ovat oikeassa, hänen koko elämänsä voi muuttua hyvinkin perustavalla ja positiivisella tavalla. Riski kannattaa siis ottaa. Tämäkin on tietysti järkeen ja logiikkaan vetoava perustelu, joka ei tietenkään järkeä ja logiikkaa vastustava uskonto tai uskovainen voi ymmärtää, mutta...

Paras ratkaisu olisi mielestäni kohdella uskontoa kuten mitä tahansa sairautta. Toisiin ei saa tartuttaa ja jos ongelmia tulee, on ne uskallettava kohdata ja hoitaa, vaikka se voisikin olla kivuliasta. Samaan aikaan pitää kaikin tavoin pyrkiä vähentämään uskontoa ja lievittämään uskontojen vaikutuksia yhteiskunnassa, koska kaiken kaikkiaan kyse on haitallisesta asiasta. Jo lapsien olisi syytä saada opetusta kriittiseen ajatteluun ja kaikkia uskontoja tulisi kohdella tasavertaisina (eli osana kaikenlaista muutakin taikauskoista hömppää) niiden historiaa ja tapoja opetettaessa. Missään tapauksessa uskonto ei saa saada mitään erityissuojelua ja paapomista ("Älkää tappako ruttobakteeria, sillä on oikeus elää"), vaan päinvastoin, sitä vastaan tulee pyrkiä taistelemaan kaikilla rintamilla. Jokainen naula uskonnon arkkuun on pylväs järjen temppeliin.