17. kesäkuuta 2015

Hitler saa kuulla Janssonin luo tehdystä kotietsinnästä ja putkatuksesta

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Pensaikkoon piiloutuneena tähyilee kiikaritähtäimen läpi mies. Epätavallinen mies. Isänmaallinen mies. Hän on Suomen viimeinen oikeustaistelija ja maanpuolustaja Markus Jansson.

Tänään hän on valinnut oikeudenmukaisen, rankaisevan kostonsa kohteeksi mokuttajan, henkisen neekerin, joka esiintyy korkeana oikeusvirkamiehenä. Sillä tavoin kuin epäoikeudenmukaisuuden tekijät ovat aina pitäneet oikeutta pilkkanaan, tämäkin roisto on keksinyt itselleen hienon arvonimen. Mutta mainos ja mielistely ei pure soturi Markus Janssoniin, sillä hänen puhdas sydämensä ja rohkea mielensä eivät koskaan alistu uskomaan saastaisia valheita.

Mokuttava vääryyspäällikkö lähestyy saattajinaan joukko kommunistisen hallinnon miliisejä. Näiden olemuksessa heijastuu julmuus ja raakuus, ja kasvonpiirteet toisivat mieleen simpanssin tai gorillan, elleivät nuo viattomat luontokappaleet olisi kommunisteja niin paljon älykkäämpiä ja viisaampia. Siksi Markus, kommunisminvastainen oikeustaistelija, vain naurahtaa tyytyväisesti tähdätessään kiväärinsä ensimmäisen miliisin ohimoon. Markuksen ase yskäisee tuskin kuultavasti, ja sitten miliisin kommunistisen apinannaaman rumentamasta päästä on yhtäkkiä puolet pois.

Kommunististen miliisien joukossa käy kauhun kohahdus, kun he tajuavat olevansa tähtäimessä. He ovat kuin eurooppalaiset kohdannut alkuasukasheimo, joka ensi kerran näki tuliaseen toiminnassa. Mutta he eivät voi mitään, kun Markuksen kostava käsivarsi tavoittaa heidät kaikki yksi kerrallaan. Markus jättää päämokuttajan viimeiseksi. Nauttien hän napsii tämän ruumiista suuria lohkareita irti, kunnes armollisesti ampuu lopulta tappavan panoksen.

Saatuaan oikeudentyönsä loppuun Markus kohottaa oikean kätensä taivasta kohti. Jos Jumala olisi olemassa, hän tarttuisi siihen tervehtien Markusta ainoana vertaisenaan maan päällä.

Ja kun Markusta ihailevat, Suomen rohkeimmat miehet saavat tietää tästä urotyöstä, he kaikki toivovat joskus tulevansa ihanteensa kaltaiseksi: loppumattomat rivit nuoria rohkeita miehiä, jotka ulottuvat taivaanrantaan asti, ja kaikki he ovat valmiina nousemaan Markuksen tilalle sitten kun mokuttajat pahuudessaan ja kommunismissaan saavat Markuksen joskus murhattua, sillä tavoin kuin sortajat ovat aina murhanneet jalot ja hyvät sankarit.