Äänestin Soinia - hieman arveluttaa kuitenkin

Tulin äänestäneeksi (jo ennakkoon kylläkin) näissä vaaleissa, toisin kuin viime eduskuntavaaleissa. Nyt hieman pohdituttaa, teinkö sittenkään oikean valinnan. Ei sikäli, että ehdokkaassa olisi ollut jotain väärää, Timo Soini on ylivoimaisesti paras vaihtoehto kaikista ehdokkaista, ainoa todellinen haastaja ja mahdollisuus muutokseen sekä valtaeliitin näpäyttämiseen. Kyse on minun kohdallani äänestämisen hyväksymisestä ja demokratian hyväksynnästä.

En näet kannata demokratiaa.

Aah, miten ihanalta tuon sanominen tai kirjoittaminen tuntuukaan ja miten paljon pyhää vihaa sen kertominen aiheuttaakaan idiooteissa, jotka eivät kykene asioita lainkaan ajattelemaan omilla aivoillaan. Tässä tunteessa voisin paistatella pidempäänkin, mutta ehkä on syytä vieläkin avata tuota asiaa hieman (ks. myös aikaisempi kirjoitukseni aiheesta).

Minä en hyväksy sitä, että kansan enemmistö (tai vähemmistökään) tekee päätöksiä vähemmistön puolesta, eli siis pakottaa muut noudattamaan heidän tahtoaan. Se on vain muunnelma diktatuurista, jossa yksi diktaattori on korvattu useammalla diktaattorilla. Perusperiaate on silti täsmälleen sama: Toiset ihmiset saavat päättää yksilön itsensä elämästä, vaikka yksilö itse ei ole tehnyt toisille ihmisille omalla toiminnallaan mitään väärää (huijannut, ryöstänyt tai satuttanut fyysisesti ketään). Erästä suosittelemaani sanontaa mukaillen: Kun sinä ymmärrät miksi sinä vastustat diktatuuria ja mielivaltaa, ymmärrät miksi minä vastustan enemmistön diktatuuria ja mielivaltaa.

Ainoa oikea tapa toimia on tietenkin se, että kukaan ei saa käyttää fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, varkautta tai petosta toista ihmistä kohtaan, ellei tämä toinen ihminen ole itse ensin syyllistynyt ko. tekoihin muita kohtaan. Tätä kutsutaan nonaggressioprinsiipiksi. Tämä on hyvin looginen, eettisesti kestävä ja arkiajattelussakin perusteena luultavasti suurimmalla osalla ihmisistä. Nonaggressioprinsiippiä on oikeasti mahdotonta (?) järkevin, loogisin perustein osoittaa millään tapaa epäoikeudenmukaiseksi tai huonoksi. Nonaggressioprinsiippi kun vain yksinkertaisesti on niin helvetin hyvä.

Jostain kumman syystä nonaggressioprinsiippi kuitenkin unohtuu suurimmalta osalta ihmisiä, kun aletaan puhumaan politiikasta ja yhteiskunnasta. Ihmisille syntyy (kiitos koululaitos, media ja poliitikot) sellainen ihmeellinen arkiajattelusta poikkeava käsitys, että kun pistetään pystyyn vaalit ja/tai annetaan poliitikoille ja virkamiehille hienot puvut, tittelit ja paperit, niin homma jotenkin voidaankin kääntää päälaelleen ja tämä perusperiaate unohtaa. Ikäänkuin ihmislaumalla tai sen "johtajilla" olisi jokin maaginen oikeus olla noudattamatta tätä perusperiaatetta. Suurinosa ihmisistä lisäksi ajattelee, että nonaggressioprinsiipin loukkaus on jotenkin "pienempi paha" tai "välttämättömyys", jotta yhteiskuntamme voisi toimia. Tai siis ajattelisi, jos he edes ajattelisivat asiaa oikeilla käsitteillä ja termeillä (kiitos koululaitos, media ja poliitikot). Eli jos minä ja kaverini viemme rahasi, se on ryöstö ja kamalaa ja pahaa ja väärin, mutta jos tulemme ovesi taakse, esitämme hienot paperit asiasta ja pistämme pystyyn "vaalit", niin voisimme siis 2/3 "enemmistöpäätöksellä" "verottaa" rahasi vai mitähäh?!? Aivan, hullua, eikö totta?

Äänestämällä vaaleissa tavallaan hyväksyy ajatuksen siitä, että vaaleilla ja niiden seurauksilla on oikeutus. Jos vaalit ja niiden seuraukset eivät ole eettisesti kestävät, niin eihän kukaan kelpoa moraalia omaava yksilö silloin suostuisi osallistumaan vaaleihin? Eihän kukaan kelpoa moraalia omaava yksilö lähde mukaan kaupan kassaakaan ryöstämään, vaikka näkisi jonkun juuri ryöstävän sitä naamansa edessä? Päinvastoin, kelvon moraalin omaavat toteavat kyseessä olevan vääryyden ja pidättäytyvät osallistumasta siihen ja ryhtyvät jopa vastarintaan (aseelliseenkin tarpeen vaatiessa)  vääryyden korjaamiseksi.

Koen siis nyt huonoa omaatuntoa siitä, että menin äänestämään. Sillä, että minä äänestin, ei ole edes mitään vaikutusta siihen, saako nykyinen valtaeliitti näpäytyksen sormilleen vaiko ei, koska yksi ääni ei ratkaise mitään. Minun on kuitenkin yksilötasolla vaikeata miettiä, mitä voisin tehdä äänestämisen ja netissä pauhaamisen sijaan. Perustaa oma puolue ja koettaa pelata eliitin säännöillä eliittiä vastaan? Sehän vasta hullua olisi ja edelleenkin se tarkoittaisi, että hyväksyn ko. pelin säännöt! Eduskuntatalon räjäyttäminen tai nykyisen virkamies- ja poliitikkokoneiston joukkomurha olisi toki aina mahdollista toteuttaa, jos sen huolella suunnittelisi, mutta auttaisiko sellainen jotakin nykytilanteeseen? Tuskin, koska uusia versoja tästä poliittisen mädänneisyyden suosta nousee tilalle joka tapauksessa. Mikään ei kuitenkaan muutu.

Ehkä äänestäminen protestimielessä oli tällä kertaa minulle jonkinlainen henkilökohtainen keino vakuuttaa itselleni, että "jotain on tehty", vaikka tiedän itsekin vallan hyvin, että tuo on valhe, eikä se kestä syvempää eettistä pohdintaakaan.

Voin sentään lohduttaa itseäni sillä ajatuksella, että demokratiassa kansan enemmistö saa juuri täsmälleen niin paskan hallinnon ja virkamieskoneiston kuin mitä se haluaa ja siis ansaitseekin. Tuli sitten millainen kusipää tahansa valittua presidentiksi, kaiken sen paskan mitä hän saa aikaan (tai on saamatta aikaan), on Suomen kansan enemmistö ansainnut. Vahinko vaan, että vähemmistötkin joutuvat tuon paskan kanssa elämään, vaikka eivät haluaisi. Siinähän oikeastaan se koko homman vääryys onkin.