22. tammikuuta 2012

Äänestin Soinia - hieman arveluttaa kuitenkin

Tulin äänestäneeksi (jo ennakkoon kylläkin) näissä vaaleissa, toisin kuin viime eduskuntavaaleissa. Nyt hieman pohdituttaa, teinkö sittenkään oikean valinnan. Ei sikäli, että ehdokkaassa olisi ollut jotain väärää, Timo Soini on ylivoimaisesti paras vaihtoehto kaikista ehdokkaista, ainoa todellinen haastaja ja mahdollisuus muutokseen sekä valtaeliitin näpäyttämiseen. Kyse on minun kohdallani äänestämisen hyväksymisestä ja demokratian hyväksynnästä.

En näet kannata demokratiaa.

Aah, miten ihanalta tuon sanominen tai kirjoittaminen tuntuukaan ja miten paljon pyhää vihaa sen kertominen aiheuttaakaan idiooteissa, jotka eivät kykene asioita lainkaan ajattelemaan omilla aivoillaan. Tässä tunteessa voisin paistatella pidempäänkin, mutta ehkä on syytä vieläkin avata tuota asiaa hieman (ks. myös aikaisempi kirjoitukseni aiheesta).

Minä en hyväksy sitä, että kansan enemmistö (tai vähemmistökään) tekee päätöksiä vähemmistön puolesta, eli siis pakottaa muut noudattamaan heidän tahtoaan. Se on vain muunnelma diktatuurista, jossa yksi diktaattori on korvattu useammalla diktaattorilla. Perusperiaate on silti täsmälleen sama: Toiset ihmiset saavat päättää yksilön itsensä elämästä, vaikka yksilö itse ei ole tehnyt toisille ihmisille omalla toiminnallaan mitään väärää (huijannut, ryöstänyt tai satuttanut fyysisesti ketään). Erästä suosittelemaani sanontaa mukaillen: Kun sinä ymmärrät miksi sinä vastustat diktatuuria ja mielivaltaa, ymmärrät miksi minä vastustan enemmistön diktatuuria ja mielivaltaa.

Ainoa oikea tapa toimia on tietenkin se, että kukaan ei saa käyttää fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, varkautta tai petosta toista ihmistä kohtaan, ellei tämä toinen ihminen ole itse ensin syyllistynyt ko. tekoihin muita kohtaan. Tätä kutsutaan nonaggressioprinsiipiksi. Tämä on hyvin looginen, eettisesti kestävä ja arkiajattelussakin perusteena luultavasti suurimmalla osalla ihmisistä. Nonaggressioprinsiippiä on oikeasti mahdotonta (?) järkevin, loogisin perustein osoittaa millään tapaa epäoikeudenmukaiseksi tai huonoksi. Nonaggressioprinsiippi kun vain yksinkertaisesti on niin helvetin hyvä.

Jostain kumman syystä nonaggressioprinsiippi kuitenkin unohtuu suurimmalta osalta ihmisiä, kun aletaan puhumaan politiikasta ja yhteiskunnasta. Ihmisille syntyy (kiitos koululaitos, media ja poliitikot) sellainen ihmeellinen arkiajattelusta poikkeava käsitys, että kun pistetään pystyyn vaalit ja/tai annetaan poliitikoille ja virkamiehille hienot puvut, tittelit ja paperit, niin homma jotenkin voidaankin kääntää päälaelleen ja tämä perusperiaate unohtaa. Ikäänkuin ihmislaumalla tai sen "johtajilla" olisi jokin maaginen oikeus olla noudattamatta tätä perusperiaatetta. Suurinosa ihmisistä lisäksi ajattelee, että nonaggressioprinsiipin loukkaus on jotenkin "pienempi paha" tai "välttämättömyys", jotta yhteiskuntamme voisi toimia. Tai siis ajattelisi, jos he edes ajattelisivat asiaa oikeilla käsitteillä ja termeillä (kiitos koululaitos, media ja poliitikot). Eli jos minä ja kaverini viemme rahasi, se on ryöstö ja kamalaa ja pahaa ja väärin, mutta jos tulemme ovesi taakse, esitämme hienot paperit asiasta ja pistämme pystyyn "vaalit", niin voisimme siis 2/3 "enemmistöpäätöksellä" "verottaa" rahasi vai mitähäh?!? Aivan, hullua, eikö totta?

Äänestämällä vaaleissa tavallaan hyväksyy ajatuksen siitä, että vaaleilla ja niiden seurauksilla on oikeutus. Jos vaalit ja niiden seuraukset eivät ole eettisesti kestävät, niin eihän kukaan kelpoa moraalia omaava yksilö silloin suostuisi osallistumaan vaaleihin? Eihän kukaan kelpoa moraalia omaava yksilö lähde mukaan kaupan kassaakaan ryöstämään, vaikka näkisi jonkun juuri ryöstävän sitä naamansa edessä? Päinvastoin, kelvon moraalin omaavat toteavat kyseessä olevan vääryyden ja pidättäytyvät osallistumasta siihen ja ryhtyvät jopa vastarintaan (aseelliseenkin tarpeen vaatiessa)  vääryyden korjaamiseksi.

Koen siis nyt huonoa omaatuntoa siitä, että menin äänestämään. Sillä, että minä äänestin, ei ole edes mitään vaikutusta siihen, saako nykyinen valtaeliitti näpäytyksen sormilleen vaiko ei, koska yksi ääni ei ratkaise mitään. Minun on kuitenkin yksilötasolla vaikeata miettiä, mitä voisin tehdä äänestämisen ja netissä pauhaamisen sijaan. Perustaa oma puolue ja koettaa pelata eliitin säännöillä eliittiä vastaan? Sehän vasta hullua olisi ja edelleenkin se tarkoittaisi, että hyväksyn ko. pelin säännöt! Eduskuntatalon räjäyttäminen tai nykyisen virkamies- ja poliitikkokoneiston joukkomurha olisi toki aina mahdollista toteuttaa, jos sen huolella suunnittelisi, mutta auttaisiko sellainen jotakin nykytilanteeseen? Tuskin, koska uusia versoja tästä poliittisen mädänneisyyden suosta nousee tilalle joka tapauksessa. Mikään ei kuitenkaan muutu.

Ehkä äänestäminen protestimielessä oli tällä kertaa minulle jonkinlainen henkilökohtainen keino vakuuttaa itselleni, että "jotain on tehty", vaikka tiedän itsekin vallan hyvin, että tuo on valhe, eikä se kestä syvempää eettistä pohdintaakaan.

Voin sentään lohduttaa itseäni sillä ajatuksella, että demokratiassa kansan enemmistö saa juuri täsmälleen niin paskan hallinnon ja virkamieskoneiston kuin mitä se haluaa ja siis ansaitseekin. Tuli sitten millainen kusipää tahansa valittua presidentiksi, kaiken sen paskan mitä hän saa aikaan (tai on saamatta aikaan), on Suomen kansan enemmistö ansainnut. Vahinko vaan, että vähemmistötkin joutuvat tuon paskan kanssa elämään, vaikka eivät haluaisi. Siinähän oikeastaan se koko homman vääryys onkin.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin. Suurin osa kansasta on aina "lampaita", jotka haluavat enemmänkin sitä että vanha meno jatkuu. Sillä ei ole merkitystä, että kaikki joutuu keritsemispenkkiin tai että osa teurastetaan. Pääasia, että ei tarvitse ajatella vaikeita omalla päällään, mutta näinhän se laumaeläimillä on aina mennyt.

jaska kirjoitti...

Eikö kuitenkin demokratia ole vähiten huono vaihtoehto, JOS katsotaan, että ihmisten asioihin voidaan puuttua valtion toimesta? Silloin ainakin mahdollisimman harvan oikeuksia loukataan ja mahdollisimman moni olisi tehnyt saman päätöksen vapaaehtoisestikin.

Vaikka yhteiskunta muutettaisiin mahdollisimman liberaaliksi, jopa minarkiaksi, niin silti jää sellaisia asioita, joista valtion on jotenkin päätettävä: ulkopolitiikka, puolususvoimien koko/resurssit, rikoslaki. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Eikö ainakin niistä jäljelle jäävistä asioista paras/vähiten huono tapa päättää ole demokratia?

Raimo kirjoitti...

Timo Soini :
"Tiedän nää neuvottelut erittäin hyvin kun kävin niitä viikkokausia ja toisin kuin EB joka ei tiennyt niistä mitään. Oli perustilanne että oli kokoomusvetoinen EU-politiikka ja perussuomalaisten politiikka, joka kumpusi EU-kriittisyydestä. Näitä yritimme sovittaa yhteen, neuvotteluja käytiin viikkoja ja viikkoja. Välistä oli sikspäkki kasassa kunnes sieltä Arhinmäen porukka tuli raput alas, ja kun ei päästy yhteisymmärrykseen, niin tuli tää tilanne. Mutta kyllä olisi muutakin vaihtoehtoa ollut. Nyt tehtiin semmoinen ratkaisu, että siellä on kaikki nämä lilliputtipuolueet mukana. Toinen vaihtoehto olisi ollut .."

"Toinen vaihtoehto olisi ollut se että perussuomalainen ja keskustalainen nykykeskustaa kriittisempi ja sosialidemokraatit, siinä olisi ollut enemmistöhallitus. Se olisi ollut myös mahdollista."

Markus Jansson kirjoitti...

> Eikö kuitenkin demokratia ole
> vähiten huono vaihtoehto, JOS
> katsotaan, että ihmisten
> asioihin voidaan puuttua valtion
> toimesta?

Eikö diktatuuri ole vähiten huono vaihtoehto, JOS katsotaan, että valtion pitää pystyä tehokkaasti jakamaan kuolemantuomioita, perustaa pakkotyöleirejä jne.jne.?


> Silloin ainakin mahdollisimman
> harvan oikeuksia loukataan

Minarkiassa ei loukata kenenkään oikeuksia, eikös se ole parempi? Diktatuurissakaan ei välttämättä loukata kenenkään oikeuksia, eikös se ole parempi sitten?


> ja mahdollisimman moni olisi
> tehnyt saman päätöksen
> vapaaehtoisestikin.

Kas, TÄSSÄ onkin sitten yksi suuri harhaluulo!
1) Mikäli henkilö joutuisi itse omilla rahoillaan ja kyvyillään tekemään päätöksen asiasta X omalta kohdaltaan, sekä kantamaan siitä vastuu, olisiko päätös sama? No ei tasan tarkkaan olisi. Mutta kun käytetään pääasiassa muiden ihmisten rahoja jne. niin asiahan on aivan toisenlainen. Tämä on yksi syy siihen, miksi yksityiset yritykset toimivat tehokkaasti ja julkiset puljut eivät: Kun ei tehdä päätöksiä omalla persnahalla, päätökset ovat helposti paskoja.
2) Mikäli ihmiset tekisivät ko. päätöksiä muka joka tapauksessa, niin mihin demokratiaa tarvitaan - silloinhan libertarismi olisi hyvä, koska siinä jokainen voisi tehdä ko. päätökset ihan itse, eikä kukaan estäisi mitenkään.


> Vaikka yhteiskunta muutettaisiin
> mahdollisimman liberaaliksi,
> jopa minarkiaksi, niin silti jää
> sellaisia asioita, joista
> valtion on jotenkin päätettävä:
> ulkopolitiikka, puolususvoimien
> koko/resurssit, rikoslaki. Vai
> olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Minarkiassa päätettäisiin vain lähinnä pilkun viilaamisesta sen suhteen, että tarvitaanko x vaiko y määrä poliiseja tai saako varkaudesta suuret vaiko helvetin suuret sakot pakkotyön uhalla tms. Ne päätökset voisi tehdä aivan yhtä hyvin diktaattori kuin edustuksellisen demokratian kautta valittu parlamenttikin. Minarkiassa toimivaa demokratiaa ei voi mitenkään verrata nykyiseen demokratiaan, joka on vain enemmistön tyranniaa.

Katso muuten tuolta minarkian rahoituksesta infoa
http://www.markusjansson.net/minarkia.html

Tuolta löytyy "Vapaan Turun perustuslaki"
http://www.markusjansson.net/vt.html

Anonyymi kirjoitti...

Miten se nonagressioprinsiippi taipuu ulkoishaittoihin?

Vastaan itse: Ei oikein mitenkän.

Käytännössä sen täydellinen noudattaminen estäisi lähes kaiken taloudellisen toiminnan, esim. niin nykyisenkaltainen liikenne tai nykyiset energiantuotantomenetelmät (EHKÄ lukuunottamatta auriknoenergiaa) olisivat madottomia jne jne. ym.

Markus Jansson kirjoitti...

> Miten se nonagressioprinsiippi
> taipuu ulkoishaittoihin?

http://liberalismi.net/wiki/Ulkoisvaikutus

Anonyymi kirjoitti...

Jos noudatetaan nonagressioprinsiippiä, niin saastuttaminen ON lähtökohtaisesti kiellettyä.

Lainaus wikistä:

Jos esimerkiksi luvaton saastuttaminen on kiellettyä, saastuttajan tulee ostaa lupa uhreiltaan.

--->

Esim. liikenne ja nykyisenlainen energiantuotanto, on käytännössä täysin mahdotonta. Kuten jo tietysti aiemmin totesinkin mutta kiva, että saman asian vielä vahvistit itsekin.

jaska kirjoitti...

Lainaan itseäni ja tarkennan vähän: "JOS katsotaan, että ihmisten asioihin voidaan puuttua valtion toimesta?"

Näillä ihmisten asioilla tässä tarkoitin lähinnä sellaisia mielipidekysymyksiä, joista ei mielestäni pitäisikään valtion päättää, mutta joista valitettavasti päätetään. Eli esimerkiksi prostituution kieltäminen, josta tälläkin hetkellä puhutaan. Jos siitä päätetään demokraattisesti (ja demokraattinen järjestelmä on edes toiminut), niin ainakin suurempi osa on tyytyväinen päätökseen verrattuna vaikka diktatuuriin, jossa riippuen päätöksestä suurinkin osa ihmisistä voisi olla tyytymätön päätökseen. Jostain syystä ihmiset voivat olla tyytymättömiä sellaiseenkin päätökseen, joka ei vaikuta heidän elämäänsä millään tavalla.

Raha-asioita koskeva kommenttisi on varmasti totta.

"Minarkiassa toimivaa demokratiaa ei voi mitenkään verrata nykyiseen demokratiaan, joka on vain enemmistön tyranniaa."

Suomen mallisessa demokratiassa on tosiaan se ongelma, että valta on täysin rajoittamaton. Eduskunta voi päättää mistä asiasta vain. Yleensä ennen eduskunnan päätöksiä ei edes pohdita ainakaan julkisesti, että onko kyseisestä asiasta oikeutta päättää edes enemmistön voimalla.

Itse en laskisi eduskunnan (tai muun demokraattisen päätäntäelimen) valtaa minarkian tasolle, mutta nykyisestä pitäisi eduskunnan valtaa kyllä selvästi rajoittaa ja määritellä se tarkemmin.

Liian liberaalissa yhteiskunnassa on mielestäni se vaara, että valta, joka on poistettu valtiolta voi siirtyä jollekkin yksityiselle voimakkaaksi muodostuneelle taholle. Oletko muuten nähnyt Robocob elokuvat, joita juuri tuli TV:stä? Nehän kärjistäen käsittelevät juuri tätä aihetta.

Norsula kirjoitti...

Mietin muuten tuossa lueskellessani filosofiaa (veronmaksajien rahoilla) tuota libertarismin ideaa. Libertarisminhan voi käsittääkseni tiivistää about tällaiseen lauseeseen: "jokaisella on vapaus tehdä mitä haluaa niin kauan kun ei riko toisten vastaavaa oikeutta".

Ihan mielenkiinnosta ajattelin kysyä, miten tämä toimii esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa joku näkee kadulla kuolevan ihmisen? Onko hän velvollinen auttamaan?

Entä ovatko vanhemmat velvollisia elättämään lapsiaan? Ja (ja kun) ovat, niin miten vanhoiksi?

Markus Jansson kirjoitti...

Suora lainaus tuolta Libertarismi Wikistä, kun et kerran ymmärrä:

Luultavasti suurin osa liberaaleista ja jokin osa libertaristeista katsoo, että merkittävistä saasteista tulee periä haittaveroa tai niille tulee asettaa kaupattavat päästökiintiöt.

Jotkut libertaristit katsovat, että pahin saastuttaminen pitää kieltää kokonaan (paitsi jos ostaa uhreilta luvan), tuomioistuin rajatkoon, mikä katsotaan suoranaiseksi toisten vahingoittamiseksi, ja muu jätetään sallituksi. Sallittua saastuttamista hillitsevät PR-syyt, mahdollisesti myös boikotit. Tällaiset libertaristit usein katsovat, että poliitikkojen oikeus määrittää haittaveroja tai päästökiintiöitä johtaa korruptioon, lobbaamiseen ja suuryritysten suosimiseen pienempien kustannuksella (ks. julkisen valinnan teoria). Tosin hekin ovat yleensä muiden liberaalien kanssa yhtä mieltä siitä, että kiellot tai pakot johtaisivat samaan vieläkin suuremmassa määrin ja olisivat vieläkin huonompi ratkaisu.

Markus Jansson kirjoitti...

Jaska sanoi:
> Liian liberaalissa
> yhteiskunnassa on mielestäni se
> vaara, että valta, joka on
> poistettu valtiolta voi siirtyä
> jollekkin yksityiselle
> voimakkaaksi muodostuneelle
> taholle. Oletko muuten nähnyt
> Robocob elokuvat, joita juuri
> tuli TV:stä? Nehän kärjistäen
> käsittelevät juuri tätä aihetta.

Se on toki totta, että ne voivat siirtyä. En kuitenkaan näe, että siinä olisi välttämättä mitään pahaa. Millään yrityksellä ei voi olla minarkiassa kuitenkaan niin paljon "valtaa" tai "voimaa" tai "väkivaltakoneistoa", että se olisi suurempi kuin mitä NYKYÄÄN poliisilla ja armeijalla on.

Minä ainakin pelkään enemmän nykyistä kansan enemmistön tahtoon ja/tai poliitikkojen/byrokraattien mielivallan mukaan toimivaa, vahvaa poliisia ja armeijaa...kuin kaikkien henkilökohtaista koskemattomuutta ja omaisuudensuojaa kunnioittavaa pienempää yritystä.

Markus Jansson kirjoitti...

> Ihan mielenkiinnosta ajattelin
> kysyä, miten tämä toimii
> esimerkiksi sellaisessa
> tilanteessa, jossa joku näkee
> kadulla kuolevan ihmisen? Onko
> hän velvollinen auttamaan?

Ei ole. Ei ole muuten nykyäänkään.


> Entä ovatko vanhemmat
> velvollisia elättämään lapsiaan?
> Ja (ja kun) ovat, niin miten
> vanhoiksi?

Useimmat libertaarit ainakin katsovat asiaa loogisesti ja juridisesti. Lapsuus voidaan määritellä tilapäiseksi vajaakykyisyyden tilaksi, jonka ovat aiheuttaneet lapsen vanhemmat. Ilman heitähän ei ko. lasta olisi olemassa, eikä hän siis voisi olla vajaakykyinen. Koska vanhemmat ovat aiheuttaneet siis ko. lapsen vajaakykyisyyden, heidän vastuulla on myöskin korvata tämä vahinko, eli käytännössä elättää lapsi ja huolehtia hänet sellaiseksi, että hän ei ole enää vajaakykyinen, vaan voi itse pitää huolta itsestään.

Tämä on siis täysin looginen päätelmä mistä tahansa muustakin tietoisesti aiheutetusta vajaakykyisyydestä, jos esimerkiksi pahoinpitelen jonkun pysyvästi vammaiseksi tms. Olen vastuussa seurauksista, joko itse henk.koht. ne korjaten tai hoitaen, tai sitten maksaen niiden korjaamisen/hoitamisen.

Kun tarve tuolle loppuu, loppuu myöskin velvollisuus huolehtia. Lapsen kohdalla se varmasti vaihtelee, eikä ehkä ole aivan suoraviivaista "kaikki elatus tai ei mitään". Olisiko siihen sitten jokin tietty ikäraja kuten nykyään on ja mikä se olisi vaiko mikä muu sen määrittäisi tarkalleen, se olisi sitten ehkä sen libertaarissa valtiossa toimivan eduskunnan asia päättää tarkemmin.

Anonyymi kirjoitti...

>> Ihan mielenkiinnosta ajattelin
>> kysyä, miten tämä toimii
>> esimerkiksi sellaisessa
>> tilanteessa, jossa joku näkee
>> kadulla kuolevan ihmisen? Onko
>> hän velvollinen auttamaan?

>Ei ole. Ei ole muuten nykyäänkään.

Olet väärässä.

Norsula kirjoitti...

Entä lapsi jonka vanhemmat ovat hylänneet? Kenelle lankeaa huolenpitovelvollisuus? Olettaen siis että vanhemmat ovat poissa kuvioista ja pysyvät.

Markus Jansson kirjoitti...

> Entä lapsi jonka vanhemmat ovat
> hylänneet? Kenelle lankeaa
> huolenpitovelvollisuus? Olettaen
> siis että vanhemmat ovat poissa
> kuvioista ja pysyvät.

Lapsi voidaan antaa adoptoitavaksi tai jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle huolehdittavaksi tms. Kyseessä on tietysti rikos, joten poliisi saa luvan etsiä ko. vanhemmat ja oikeuslaitos laittaa heidät vastuuseen teoistaan.

Anssi kirjoitti...

Noustuaan eduskuntaan Soinista on tullut itsekin sitä samaa valtaeliittiä, vaikka miten itse olisikin olevinaan KANSANMIES omissa puheissaan.