Valitukseni hovioikeuteen kotietsintägatesta

Sananvapauskamppailuni jatkuu. Alla lähettämäni valitus (valituslupapyyntö, whatever) hovioikeuteen käräjäoikeuden tuomiosta, jossa viranomaisten toiminta todettiin vääräksi siltä osin, mitä tulee kuvaamisen kieltämiseen, mutta muilta osin ei. Otettu huomioon erityisesti tekemäni havainnot käräjäoikeudessa todistamassa olleilta poliiseilta.

Todennäköisesti valituslupaa ei heru, koska Suomen viranomaiset eivät voi olla koskaan väärässä missään asiassa ja fuck you. Mutta on sitten ainakin tehty, eikä kukaan selkärangaton paskahousu pääse inisemään blogini kommenteissa tms. että "en käyttänyt laillisia valitusreittejä loppuun asti, joten en voi ruikuttaa mistään mitään" tms. hevonpaskaa. Katsokaa ja ihmetelkää, ei tule siis mihinkään johtamaan, mutta onpahan tehty sitten. Sama pumaska on pdf:nä tässä.

VAASAN HOVIOIKEUDELLE                 VALITUS

TUOMIO: SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUS, 30.9.2015.
PÄÄTÖS: 15/647
ASIANUMERO: PK15/1380
ALKUPERÄINEN ASIA: 5650/R/23381/14/KEM/1
VALITTAJA: Markus Mikael Jansson

VAATIMUKSET: Vaadin kirjallista käsittelyä valitukseeni liittyen. Olen tyytymätön käräjäoikeuden päätökseen muilta osin, paitsi mitä käräjäoikeus päätti kuvaamisen estämisen asiattomuudesta kotietsintäni aikana.

PERUSTELU: Viittaan aikaisempaan kanteluuni käräjäoikeuteen ja siihen tehtyihin lisäyksiin kaikilta osin.

Korvausvaatimukseni ovat samat kuin käräjäoikeudessa.

Tuon uutta todistusaineistoa siihen, että poliisi ei tunnistautunut ennen sisääntuloaan asuntooni (videotodiste) ja väkivaltaa käyttäen riisti kädestäni kameran, jolla halusin kuvata sisääntuloa ja kotietsintää. Samaa videotodistetta voidaan käyttää myös ”kuvaamisen estämistä arvioitaessa”, mikäli vastapuoli valittaa ko. päätöksen osalta käräjäoikeuden päätöksestä omassa vastavalituksessaan tms. Tätä todistusaineistoa ei ollut käytettävissäni käräjäoikeudessa, koska poliisi kieltäytyi luovuttamasta sitä minulle ennen käräjäoikeuskäsittelyä (vaikka ko. materiaali oli jo palautettavana).

Tuon uutta todistusaineistoa poliisin toimintaan liittyen, joka pohjautuu ko. poliisien valaehtoisiin lausumiin ko. käräjäoikeuskäsittelyssä ja jotka vahvistavat kertomani kuvauksen tapahtumien kulusta todeksi.

LIITTEET: 2 videoklippiä kotietsintähetkestä (video1.mp4 ja video2.mp4), joiden sisältöä, enkä kestoa en ole editoinut ja jotka olivat videokamerani muistikortilla.



YLEISTÄ

Koko takavarikko on perusteeton ja täysin kohtuuton, hyödytön, luultavasti vain rankaisumuotoisena viranomaiskäytäntönä suoritettu kiusantekotoimenpide, joka pitää sellaiseksi todeta ja kumota, sekä maksaa minulle korvauksia aiheutetusta vahingosta. Muuten oikeuslaitos de facto hyväksyy ja yllyttää siihen, että viranomaiset voivat aina jatkossakin tehdä tämän kaltaisia rankaisutoimenpiteitä ilman mitään sanktioita, oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti, eivätkä niiden uhrit saa mitään apua eivätkä korvausta kärsimyksistään viranomaisten kaltoinkohtelun uhreina.

Viranomaisten toiminta ei ollut ns. vähän pielessä vaan täysin pielessä miltei kaikilta osin, kuten käräjäoikeuteen tekemästäni valituksesta (puhumattakaan oikeusasiamiehelle tekemästäni valituksesta) ja alla olevasta valituksestani käy ilmi. Minulle tapahtumista koitunut haitta ei ole sekään ns. vähäistä tai ns. asiaan kuuluvaa. Olen yhä traumatisoitunut tapahtuneesta, herään yöllä mm. pieniinkin ääniin rappukäytävästä ja jos ovikelloani soitetaan, menen täysin paniikkiin. Minulle tuotti suuria vaikeuksia saada tietokonetta käyttööni, jotta pääsen internettiin ja voin kommunikoida ystävieni kanssa ja hoitaa asioitani. Tietokoneeni, jonka kiintolevyillä ovat kaikki henkilökohtaiset kuvani, muistoni ja asiani, ovat edelleen, kuukausien jälkeekin, viranomaisten hallussa, enkä tiedä, saanko niitä koskaan takaisin. Tämä, yhdessä perussairauteni (SEID-oireyhtymä, ent. krooninen väsymysoireyhtymä) kanssa on aiheuttanut minulle huomattavaa kärsimystä ja rahan menoa, tilanteessa, jossa voimani ovat muutenkin vähäiset ja tulotasoni huomattavan heikko (olen kuntoutustuella) esim. korvaavan tietokoneen hankkimisen suhteen.

On huomattavaa, että poliisi on jo tähän mennessä palauttanut kaiken takavarikoidun materiaalin minulle lukuunottamatta pöytätietokonetta ja Koraania. Katson tämän osiltaan todistavan, että poliisi itsekin myöntää, ettei niiden viemisestä ja pitämisestä ole ollut mitään hyötyä tutkintaan liittyen, eikä niiden viemiseen ollut mitään syytä alunperinkään. Vetoan oikeuteen, jotta koko takavarikko, alunperinkin, todetaan liioitelluksi ja tarpeettomaksi viranomaistoimeksi, sekä viranomaisten toiminta ko. kotietsinnän aikana saa ansaitsemansa tuomion.

KÄRÄJÄOIKEUDESSA KÄSITELLYISTÄ ASIOISTA

Poliisit sanoivat käräjäoikeudessa, että he ryhtyivät näihin toimiin ja toimivat varovasti, koska olivat odottaneet, että teen vastarintaa tms. Tämä väite on naurettava. Poliisin olisi pitänyt ymmärtää asiayhteys (sarkasmi ja viranomaismielipuolisuudesta ns. kuittailu), jossa ”tappouhkaukseni” on annettu, eikä suurennella tapahtunutta. Poliisilla oli varmasti tiedossa, että minulla ei ole mitään väkivalta- , päihde- , järjestäytynyt rikollisuus tms. taustaa, en omista aseita tms. ja että olen 35-vuotias sairaanhoitaja ja kahden pienen tytön isä. Poliisin toiminta on täysin yliampuvaa ja kohtuutonta kaikilta osin. 

Käräjäoikeudessa kävi selväksi, että poliisi takavarikoi Koraanin, koska se on rikoksentekoväline. Tiedän kyllä, että koraanilla perustellaan lukuisia rikoksia vääräuskoisten kaulojen katkomisesta homojen hirttämiseen asti, mutta mikäli tämä on peruste, tulisi poliisin takavarikoida kaikki Koraanit Suomesta, eikä vain minun Koraaniani. Surkuhupaisinta on, että mikäli Koraani todella katsotaan rikoksentekovälineeksi, viranomaisten tulee hävittää, ts. joko kierrättää se paperinkeräyksen kautta vessapaperiksi tai lähettää se sekajätteen mukana polttolaitokselle eli polttaa se. Herää pakostakin kysymys, syyllistyykö poliisi itse uskonrauhan rikkomiseen ja Koraanin häpäisyyn, jos se aikoo Koraanin viedä ja sitä kautta hävittää rikoksentekovälineenä?

Käräjäoikeudessa poliisi Montonen myönsi, että poliisi hakkasi oveani. Muut poliisit, eli Hiltunen ja Virtanen, kiistivät hakanneensa ovea. Minun väitteeni on, että ovea hakattiin ja postiluukkua rämpytettiin, kuten Montonenkin myöntää ja tämä ei ole asiallista toimintaa poliisiilta ja on osaltaan aiheuttanut minulle psyykkistä kärsimystä.

Käräjäoikeudessa poliiseista Montonen ja Hiltula väittivät, että he muka tunnistautuivat poliiseiksi ja huhuilivat postiluukun kautta jne. olevansa poliiseja. Poliisi Virtanen sen sijaan omasi tässä selkärankaa ja myönsi, että eivät tainneet tunnistautua poliiseiksi postiluukun tms. kautta huhuilemalla lainkaan. Videoklippini todistavat minun ja Virtasen väitteet paikkaansa pitäviksi siltä osin, kun videokamerani oli päällä (eli ei valitettavasti koko ajalta): Poliisit eivät tunnistautuneet poliiseiksi ovikelloa soittaessaan, postiluukkua rämpyttäessään, eivätkä ovea avatessaan, vaan vasta, kun he olivat jo avanneet oven ja tulossa sisälle. Tämä ei ole asiallista toimintaa poliisilta ja on osaltaan aiheuttanut minulle psyykkistä kärsimystä.

Haluan lisäksi huomauttaa, että videoltakin (video2) käy ilmi, poliisit eivät olleet pukeutuneet virkapukuunsa, eikä heillä ei ollut virkamerkkiä näkyvillä, ei siis mitään, millä he de facto tunnistautuivat poliiseiksi, ennen kuin he tunkeutuivat asuntooni! Poliisin pitää aina tunnistautua ja toisen kotiin tunkeutumisen aikana (oven jo avattuaan) kerran hihkaistu ”täällä on poliisi”, ei ole kelvollinen tunnistautumismuoto (kuka tahansa voi väittää olevansa poliisi). Tämä ei ole asiallista toimintaa poliisilta ja on osaltaan aiheuttanut minulle psyykkistä kärsimystä.

Poliisi Hiltula kertoi oikeudessa, että he pyysivät sähköpostiosoitettani kun veivät minua päivystykseen, mutta en sitä heille antanut ja selittivät, että he olisivat voineet lähettää terveydentilaani sisältävät tiedot takavarikoimaltaan muistitikultani sinne. Hiltula kuitenkin sanoi minulle kuulustelujen lomassa, että he eivät lähetä mitään minulle sähköpostitse, eivätkä he sähköpostiosoitettani myöhemmin kysyessäänsä sanoneet aikovansa lähettää ko. tiedostoja sinne. (Tosin olin tuossa vaiheessa hyvin stressaantunut ja sekaisin, joten en pystynyt enää vastaamaan joka tapauksessa mitään). Hiltula siis ilmaisi, etteivät aio lähettää ko. tiedostoja minulle, eivätkä mitään muuta asiaan liittyen sanoneet missään vaiheessa. Tästä seurauksena minun ko. terveystiedot eivät olleet käytössäni kun kävin lääkärissä kotietsintään, takavarikkoa ja putkatusta seuraavien päivien aikana, jossa niitä olisin tarvinnut. Tämä on kohtuutonta toimintaa poliisilta ja on osaltaan aiheuttanut minulle psyykkistä kärsimystä ja ongelmia.

Käräjäoikeudessa kävi selväksi, että poliisit, joka lähetetään noutamaan tietokoneita takavarikkoon, eivät tiedä, mikä on Yubikey ja mikä on muistitikku. Tämmöisiä poliiseja ei pitäisi olla suorittamassa mitään tietokoneiden takavarikkoja. Järkevä poliisi olisi voinut edes tarkistaa jostain netistä, että kyseessä on Yubikey ja palauttaa sen minulle välittömästi, mutta ko. kotietsintää suorittaneet poliisit eivät vaivautuneet em. asiaa tekemään, vaan pitivät Yubikeyn takavarikossa, joka aiheutti minulle suuria ongelmia. Tämä on kohtuutonta toimintaa viranomaisilta ja on osaltaan aiheuttanut minulle psyykkistä kärsimystä ja ongelmia.

Käräjäoikeudessa kävi selväksi, että poliisi kieltäytyi kiintolevyistä, vaan halusi viedä kokonaiset tietokoneet. Poliisi Hiltula kertoi oikeudessa, että he eivät tiedä, mikä on kiintolevy. Poliisi, joka ei tiedä, mikä on tietokoneen kiintolevy ja mistä sen tunnistaa, ei pitäisi olla suorittamassa mitään tietokoneiden takavarikkoja. Tietokoneen kiintolevy voi näet esimerkiksi sijaita myös tietokoneen ulkopuolella tai olla ns. verkkokiintolevy ja jos poliisi ei osaa tunnistaa kiintolevyä, he eivät de facto pysty niitä myöskään takavarikoimaan tarpeen vaatiessa! 

Koko tietokoneiden vienti oli täysin kohtuutonta, sillä se estää minua käyttämästä ko. tietokoneita, vaikka vain kiintolevyjä tutkitaan. Poliisi olisi voinut olla kohtuullinen ja antaa minun irroittaa kiintolevyt tietokoneesta heille tutkittavaksi, kerroin heille, että voin sen tehdä ja se ei vie kuin pienen hetken. Hiltula sanoi käräjäoikeudessa, ettei epäillyn voida antaa irroittaa tietokoneen kiintolevyjä tms. poliisien seisoessa vieressä, mutta mitään perustetta tälle hän ei kertonut. Tämä on kohtuutonta toimintaa viranomaisilta ja on aiheuttanut minulle suurta vaivaa ja monimutkaisia järjestelyitä, jotta olen saanut käyttööni tietokoneen, jotta voin asioitani hoitaa eri tahojen kanssa. Heikon fyysisen kuntoni vuoksi tämä on ollut erittäin vaikeaa toteuttaa ja kuitenkin erittäin tärkeää minun toteuttaa, koska ilman tietokonetta ja nettiä en voi asioitani hoitaa käytännössä lainkaan. Pelkät kiintolevyt olisi ollut suhteellisen helppo korvata uusilla tms. mutta koko tietokoneen korvaaminen on huomattavasti monimutkaisempaa ja kalliimpaa.

Käräjäoikeudessa tutkinnanjohtaja Peltonen ei osannut sanoa mitään konkreettista esimerkkiä siitä, että esimerkiksi mitä tietokoneestani (sen kiintolevyiltä tarkemmin sanottuna) voisi edes teoriassa löytyä, vaikka sitä nimenomaisesti häneltä vaadin. Toisin sanoen, de facto Peltonen myöntää, ettei itsekään tiedä, mitä ihmettä tietokoneelta voisi edes teoriassa löytyä, joka voisi edes teoriassa jollain tavalla auttaa rikoksen selvittämisessä. Tämä siitä huolimatta, että Peltonen itse on vaatinut tietokoneen takavarikoitavaksi, koska sen kiintolevyltä kuulemma saattaa löytyä jotain. Peltonen puhui itsensä pussiin käräjäoikeudessa asian suhteen ja hänen oma lausuntonsa siellä todistaa, että tietokoneen takavarikolle ei ole, eikä voi olla, mitään tosiasiallisia eikä ainakaan mitään kohtuullisia perusteita.

(Tämä sama Peltonen sanoi oikeudessa, että takavarikoitu materiaali on noudettavissa lähipäivinä poliisilaitokselta, vaikka se todellisuudessa oli jo ollut pari päivää noudettavana poliisilaitokselta! Jos Peltonen olisi puhunut totta, olisin todellakin voinut hakea kamerani heti kesken oikeudenkäynnin sieltä asemalta ja näyttää tuomarille, mitä kotietsinnässä tapahtui!)

YHDENVERTAISUUS

Olen saanut itse osakseni lukuisia tappouhkauksia (rikosilmoitus 5500/R/0006043/15), joita poliisi ei vaivautunut edes tutkimaan ja tuohon tutkimattomuuteen Helsingin syyttäjänvirasto yhtyi (15/454), sekä myöhemmin myös valtakunnansyyttäjä yhtyi. Saamani tappouhkauksien ei katsottu olevan ”todellisia uhkia”, joten poliisi ei reagoinut niihin mitenkään, vaikka toimitin poliisille uhkaajieni tarkat nimet ja kotiosoitteetkin. Syyksi esitettiin mm. ”asun eri paikkakunnalla”, ”minulla on turvakielto” (mikä ei pitänyt tuolloin paikkaansa), ”uhkaukset tuskin käyvät toteen”, ”olen itse omalla toiminnallani provosoinut ko. uhkaukset”, jne. jotka kaikki pätevät myös minun esittämiini ”uhkauksiin” aivan yhtäläisesti! Ko. poliisit ja syyttäjä, joihin ”tappouhkaukseni” osoitin, täyttävät kaikki em. kriteerit aivan yhtäläisesti kuin mitä minä ja minulle uhkauksia esittäneet täyttivät!

Onkin perin kummallista, miten minuun kohdistuneet todelliset ja uskottavat, suoraan minulle annetut tappouhkaukset eivät johda edes poliisikuulusteluihin, kotietsinnästä, takavarikoista ja putkatuksesta puhumattakaan, mutta minun sarkastisesti toteamani heitot johtavat kuulusteluihin, kotietsintään, takavarikkoon ja putkatukseen. Hovioikeuden on otettava tämä asia huomioon ja todettava, että yhdenvertaisuutta lain edessä on törkeästi rikottu poliisin toimesta!

Ei voi olla mahdollista, että niiden ihmisten tietokoneita ei tarvitse takavarikoida (kuulusteluista, putkatuksesta yms. puhumattakaan) todisteita varten, jotka esittävät minulle tappouhkauksia – mutta minun tietokoneeni pitää ehdottomasti takavarikoida todisteita varten kun minä esitän ”tappouhkauksia”! Oikeuslaitos ei voi pestä käsiään tältä eriarvoistavalta kohtelulta vetoamalla ”eri tapauksiin” tai ”ei kuulu meille” tai ”on poliisin harkinnassa” tms. tyhjänpäiväisiin heittoihin vetoamalla. Hovioikeuden on otettava kanta siihen, miten on mahdollista, että viranomaiset kohtelevat näin räikeän eriarvoistavasti eri henkilöitä samasta teosta!

Haluan vielä erikseen huomauttaa, että poliisi perusteli saamieni uhkauksien tutkimatta jättämistä mm. sillä, että ko. uhkauksien tekijöiden IP-osoitteet pitäisi selvittää Facebookin kautta jne. ja tässä on ”liikaa työtä ja vaivaa”. On niin ikään selkeästi yhdenvertaisuuden rikkomista, että minua uhkailevat pitää jäljittää vain IP-osoitteen perusteella, eikä tietokoneiden takavarikko tule heidän osaltaan kysymykseen – mutta minun kohdallani IP-jäljitystä ei mukamas voida missään nimessä käyttää, vaan tietokoneet pitää nimenomaan takavarikoida. Poliisin perustelut ovat täysin epäloogiset, kestämättömät ja yhdenvertaisuutta rikkovat. Hovioikeuden on tämäkin asia otettava huomioon tuomionsa perusteluissa.

KIINTOLEVYN SISÄLTÖ EI VOI TUODA LISÄTIETOA POLIISILLE

Itse pidän itseäni jonkin sortin tietoturva-asiantuntijana, tietoturva ja yksityisyydensuoja on ollut minulle harrastus jo yli 15 vuoden ajan, joten selitän tätä asiaa ja osoitan, että tässä tapauksessa esimerkiksi selaimen välimuisti ei auta, eikä voi auttaa poliisia (ja Peltonen tietää tämän varmasti itsekin). Voin tarpeen vaatiessa esittää ko. asiat vaikka valan alla, jos hovioikeus niin haluaa:

Selaimen välimuistista voidaan ehkä, jos se on ylipäätään päällä ja jos se ei ole ylikirjoittunut ja jos ei käytetä ns. SSD-levyä (SSD-levyn TRIM-toiminto pyyhkii poistetut tiedostot palautuskelvottomiksi), saada todellakin jotain tietoa. Minun käyttämäni selain käyttää ns. incognito-tilaa, pyyhin historiatietoja muutenkin ja koneeni ohjelmistot sisältävä kiintolevy on ns. SSD-levy, joten ko. tietoja ei voida saada, mutta tietenkään poliisi ei tätä voinut tietää ennen takavarikkoa. Muista kiintolevyn sisällöistä ei voi löytyä de facto edes teoriassa mitään, millä olisi näiden rikosten kannalta mitään merkitystä.

Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että selaimen välimuistista voidaan osoittaa ehkä, että henkilö on käynyt sivulla X, esimerkiksi http://markusjansson.blogspot.com ja http://facebook.com. Sitä, mitä henkilö on ko. sivulla tehnyt, ei voida selaimen välimuistista selvittää, koska ko. toiminnot tapahtuvat palvelimella, eivät selaimessa. Tieto siitä, että henkilö on käynyt sivulla X, voi olla joissain rikoksissa ratkaisevan tärkeätä, esimerkiksi silloin, kun epäilty kiistää koskaan käyneensä sivulla X tai ei ole oletettavissa, että henkilö jostain muusta syystä sattumalta kävisi sivulla X. Selaimen välimuisti voi myös joissain harvinaisissa tapauksissa pystyä kertomaan ajan, jolloin sivulla X on viimeksi käyty ko. selaimella ko. tietokoneelta.

Minun tapauksessani selaimen historiatiedot eivät todista mitään uutta, koska on itsestään selvää, että käyn sivulla http://markusjansson.blogspot.com sillä se on blogini osoite. Olen pitänyt blogia ko. osoitteessa jo vuodesta 2006 lähtien ja tämä tieto on varmasti poliisin ja kenen tahansa nähtävillä, koska se lukee blogini oikeassa reunassa ”Arkisto” kohdassa. Myös kotisivuillani http://www.markusjansson.net on linkki blogiini. Näin ollen tieto siitä, että olen selaimellani käynyt ko. osoitteessa, ei auta poliisia rikoksen selvittämisessä, koska on jo faktatietoa joka tapauksessa, että käyn ko. osoitteessa päivittäin, sillä ko. blogi on minun blogini, eikä tästä asiasta voi olla mitään epäselvyyttä kenellekään.

Edellä mainittu pätee myös esimerkiksi http://www.facebook.com osalta, siellä profiilini on ollut jo useita vuosia ja ko. profiiliin on suora linkki myös kotisivuiltani http://www.markusjansson.net. Näin ollen tieto siitä, että olen selaimellani käynyt ko. Facebookissa, ei auta poliisia rikoksen selvittämisessä, koska on jo faktatietoa joka tapauksessa, että käyn ko. osoitteessa päivittäin, sillä ko. palvelussa on minun profiilini https://www.facebook.com/jansmark, eikä tästä asiasta voi olla mitään epäselvyyttä kenelläkään. 

Mikäli poliisi selvittäisi minun mahdollista kirjoitteluani jossain muualla, esimerkiksi tyyliin http://www.huippusalainenkeskustelufoorumi.net/suuriterrori-iskusuunnitelma/, tällöin voisi selaimen välimuisti todellakin, ainakin teoriassa ja ehkä, paljastaa minun käyneen ko. osoitteessa. Tällä voisi olla tutkinnallista merkitystä siltä varalta, että kiistäisin käyneeni ko. nettiosoitteessa. Mutta tätähän poliisi ei ole selvittämässä, vaan vain ja ainoastaan tutkimassa Facebookissa ja blogissani olevia kirjoitteluitani, etenkin ns. ”tappouhkauksien antamistani”. Näin ollen perusteita takavarikolle ei ole, eikä voi olla. 

Ylipäätään selaimen välimuisti on erittäin huono paikka selvittää mitään aikaisempia nettisurffailuja. Oikea tapa selvittää, missä henkilö on surffannut ja milloin, olisi kääntyä ko. palvelun tarjoajan puoleen (esim. Blogger ja Facebook) ja tiedustella sieltä, milloin ja mistä IP-osoitteesta tietyt julkaisut tms. on tehty ja linkittää tämä IP-osoite sitten internet-palveluntarjoajalta epäillyn nettiliittymän IP-osoitteeseen juuri ko. hetkenä. Linkittämällä julkaisun IP-osoite epäillyn tietokoneeseen julkaisun aikana olisi nimenomaan ”täsmätodiste”, josta olisi hyötyä tutkinnassa! Tällöin ei tarvitsisi myöskään takavarikoida tietokoneita, eli ns. vähemmän haitan periaate täyttyisi (yhden IP-osoitteen linkitys versus tietokoneen takavarikointi kuukausimääriksi)! Näinhän ei poliisi kuitenkaan osaamattomuuttaan (tai kiusantekotarkoituksensa vuoksi) toiminut, vaan nimenomaan vei tietokoneeni! 

Näin ollen, toistan vielä, tietokoneen kiintolevyltä, esimerkiksi selaimen välimuistista, ei ole todellista hyötyä asian selvittämisessä, eikä se missään tapauksessa voi tuoda mitään sellaista tietoa, jota poliisilla ei jo ennestään olisi hallussaan (poliisilla on kuvankaappaukset ko. kirjoituksistani jo tallessa ja blogit ja Facebook-profiilit ilmiselvästi ovat minun)!

Toinen tärkeä huomio on, että on myös syytä ymmärtää, että se, että tietokoneeltani löytyy materiaali Y, ei todista mitään siitä, että minä olen tuottanut tai laittanut materiaalin Y nettiin. Materiaali voi olla ladattu netistä, itse olen ladannut gigatavukaupalla materiaalia netistä erilaisista syistä. Tämä ei ole mikään todiste siis mistään. Tiedän faktatietona, että uset ihmiset ovat tallentaneet mm. minun kirjoituksiani ja videoitani koneilleen mm. pelätessään sitä, että ne sensuroidaan netistä pois. Tämäkään perustelu takavarikon taustalla ei siis kestä lähempää tarkastelua.

Kolmas tärkeä huomio on, tässä minun tapauksessani väitetyt teot ”kiihottaminen kansanryhmää kohtaan” ja ”uskonrauhan rikkominen” ovat lisäksi tekoja, joihin voi syyllistyä vain julkisesti esim. netissä: Minkään kiihottavan tai uskonrauhaa rikkovan materiaalin hallussapito omalla tietokoneella ei ole mikään rikos, eikä mitään tietokoneella olevaa ko. materiaalia voi oikeus määrätä poistettavaksi sieltä, koska sen pitäminen omalla tietokoneella ei ole, eikä voi olla, mikään rikos! Rikos on vain ko. materiaalin laittaminen nettiin ja poistomääräykset jne. voivat koskea vain ko. materiaalia, joka on netissä, ei tietokoneella. Tälläkin perusteella tietokoneiden takavarikko on täysin tarpeeton toimenpide.

Myös ”virkamiehen väkivaltainen vastustaminen” rikoksen tunnusmerkistö ei täyty millään, mitä minun tietokoneeltani edes teoriassa voisi löytyä, koska rikoksen tunnusmerkistö täyttyy vain, jos ko. ”uhkailu” esitetään joko suorassa viranomaiskontaktissa (ns. päin naamaa) tai sillä pyritään vaikuttamaan viranomaistutkintaan (”Jos et lopeta jutun tutkintaa, tapan sunt” tms.). Näin ollen mikään, mitä minun tietokoneeltani edes teoriassa voisi löytyä, ei millään muotoa voi tuoda mitään uutta todistetta tämänkään rikosnimikkeen osalta. Myöskään mitään ko. rikokseen liittyvää materiaalia ei voi oikeus määrätä poistettavaksi tietokoneeltani, koska sen hallussapito ei ole rikos – vain julkaiseminen on. Tälläkin perusteella tietokoneiden takavarikko on täysin tarpeeton toimenpide.

On selvää, että rikoksissa, joissa epäillään esimerkiksi laittoman materiaalin hallussapitoa tai levitystä (kuten lapsiporno), tietokoneen kiintolevyltä voi hyvinkin löytyä todisteita ja tällöin kiintolevyjen takavarikointi on perusteltua. On myös selvää, että rikoksissa, joissa epäillään esimerkiksi tietomurtoja tai varastetun omaisuuden (esim. luottokorttitiedot tms.) hallussapitoa, tietokoneen kiintolevyltä voi hyvinkin löytyä todisteita ja tällöin kiintolevyjen takavarikointi on perusteltua. Minun tapauksessani, kuten jo osoitin, näin ei kuitenkaan ole, koska kyse on täysin eri rikoksista ja niiden todistamisista. 

Poliisin pitää tai ainakin pitäisi kaikki em. tietää jo itsekin, mikäli he eivät sitä tiedä, sitä suuremmalla syyllä heidän ei pidä viedä ihmisten tietokoneita tai tehdä muutenkaan asioita, joista he eivät ole lainkaan perillä. Viranomaisten vähien resurssien haaskaaminen tämän tyyppisiin kosto-operaatioihin on törkeää ja hovioikeuden pitää asia sellaiseksi myös todeta ja korvata minulle tehty vääryys esittämieni korvausvaatimusten mukaisesti.