10. kesäkuuta 2007

Tekniikka auttaa lunttaamisessa

Energiapolitiikasta takaisin tietoturvan ja tekniikan ihmeelliseen maailmaan. Tavallaan.

Digitodayssä oli juttu, jossa kerrotaan, miten Kiinassakin jo luntataan pääsykokeissa tekniikkaa hyväksi käyttäen. Vanhat "kirjoita knoppitiedot kämmeneesi" ja "jätä viesti vessan peilin taakse" keinot joutavat romukoppaan kun tekniikka astuu kehiin. Lunttaajilla on käytössään miljardien eurojen tietoliikennetekniikkateollisuuden arsenaalit, siinä missä kokeiden valvojilla on yleensä käytössään vain hoksottimensa. Ei liene epäselvää, kumpi on johdolla siinä kisassa...

Mitenkä voisi luntata tehokkaasti tietotekniikkaa ja muuta teknistä vermettä käyttäen? No, ensinnäkin, onko epäeettistä kertoa siitä julkisesti? Minusta ei, koska jotkut joka tapauksessa tietävät sen ja on vain tasapuolista että kaikilla on sama tieto käytössään. Antaa mennä vaan.

Otetaanpa ensiksi halpa ratkaisu: Matkapuhelin, pieni nappikuulokemikrofoni, pitkät hiukset ja avulias kaverin puhelimen toisessa päässä netti auki. Matkapuhelin auki, nappikuulokemikrofoni kiinni, soitto kaverille, puhelin taskuun tai teipillä kiinni kehoon ja mikkikuuloke hiusten alle piiloon ja kokeeseen. Käsi suun eteen ja mumisten puhuen kysymykset kaverille, joka kertoo oikeat vastaukset. Kun olennaiset vastaukset on saatu, visiitti vessaan, jossa systeemi puretaan ja piilotetaan esimerkiksi alushousuihin tai muuten vain vaatteisiin. Ja kas kummaa - vastaukset paranevat kummasti. Budjetti 0-50 euroa.

Kalliimpi ratkaisu, mutta yhä toteuttamiskelpoinen ja pääsykokeen tuloksesta riippuen ehkä hyvinkin kannattava investointi: Nettikaupasta ostettu minikamera teipataan kiinni pitkähihaisen ja löysän villapaidan hihaan, kaveri talon ulkopuolelle autoon vastaanottimella, telkulla ja kannettavalla tietokoneella (jossa nettiyhteys) sekä tarvittaessa aiheen kirjallisuutta ulottuvillaan kyttäämään. Korvaan lunttaajalle vaikka kännykän nappikuulokemikrofoni tai miniradiovastaanotin, johon apuri kertoo vastaukset, jotka hän näkee kameran kautta paperista. Tarvittaessa olennaiset kysymykset voi kirjoittaa pikkulapulle, jonka voi kätkeä hihaansa kun menee vessaan ja näyttää siellä ne kameralle tai sitten vain raottaa hihaansa sopivasti, jotta kamerasta näkyy koepaperin kysymykset kaverille hetkiseksi. Budjetti muutamasta satasesta jopa tuhansiin euroihin.

Mikäli raha ei ole este ja halutaan minimoida kiinnijäämisen riski, voi tietysti koepaikkaan koettaa saada ujutettua hyvissä ajoin ennen koetta piiloitetun kameran tai kameroita katonrajaan. Vaikka avustettavan sijaintia koesalissa ei tiedetä, useampi kamera varmistaa, että joku kameroista pystyy tarkentamaan avustettavan koepaperiin, jota tämä pitää sopivasti edessään. Sitten vaan korvaan edellä mainittu miniradiovastaanotin ja kaveri autoon parkkiin koepaikan ulkopuolelle katsomaan ja kertomaan vastauksia vastaanottimeen. Budjetti on pakostakin tuhansia euroja, mutta toisaalta, mitäpä ei sitä joku tekisi hyvän opiskelupaikan eteen - hyväpalkkainen ammatti varmasti maksaa tuon panostuksen takaisin korkojen kera. Parhaassa tapauksessa pari kaverusta voivat yhdessä puolittaa hankintakustannukset kun kumpikin käyttää samaa systeemiä apunaan.

Jotta tässä suppeasti kuvattujakin lunttaamiskeinoja voitaisiin ehkäistä, opettajilla tms. pitäisi olla valtuudet tarkistaa koetilaisuuksiin tulijat varsin perusteellisesti, jotta vaatteisiin ja ruumiiseen kätketyt laitteet voitaisiin löytää. Lisäksi etenkin matkapuhelinten paljastinta ja jumittajaa pitäisi voida käyttää. Toki tämä kaikki voitaisiin korvata elektronisella tarkastuksella jolla voitaisiin löytää käytännössä kaikki koetilaisuuksiin tulevat elektroniset laitteet.

Ei kommentteja: