Mitä voimme oppia tapaus Anneli Auerista?

Olen lukenut tässä vuosien saatossa runsaasti Auerin juttua käsitteleviä kirjoituksia, yhden kirjan ja katsonut parikin dokumenttia. Loppupelissä on alkanut jo vähän puuduttamaan, koska sama perusteema nousee aina vain uudelleen ja uudelleen esille. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän alkaa nähdä, että Auerin tapauksessa on hyvin vähän tekemistä murhan ja seksirikosten kanssa, mutta sitäkin enemmän tekemistä viranomaisten ja oikeuslaitoksen hulluuden ja "maan tavan" kanssa. Tarkoitan tällä suoraan sanottuna sitä, että Auer on kyllä syytön molempiin rikoksiin, mutta se on vain pieni sivujuoni koko jutussa.

Mitä olen oppinut? En hirveästi uutta, sen sijaan jo tietämäni asioiden ymmärtäminen on kyllä syventynyt. Lässyttämättä sen enempää, pitkä luettelo siitä, miten kuviot Suomessa menevät viranomaisjutuissa:

1. Viranomainen on Suomessa yleensä täysin leväperäinen, laiskottelee ja hutiloi. Harvaa viranomaista edes kiinnostaa tehdä työnsä hyvin ja miksi kiinnostaisikaan, kun palkka on hyvä ja työ taattu loppuiäksi perseilyistä huolimatta.
2. Viranomainen valehtelee, vääristelee ja huijaa, sekä lavastaa mielensä mukaan etenkin silloin, kun voi jotenkin hyötyä jotain siitä (vaikka vain välttää epämieluisa lopputulos). Moraalia ei ole lainkaan. Ei lainkaan.
3. Kaikissa toimissa ja jutuissa esitetään aina ja kaikkialla, että viranomainen on täysin erehtymätön ja lahjomaton, täydellinen. Tätä ei voi milloinkaan kyseenalaistaa millään muotoa tai joudut silmittömän viranomaisten yleishyökkäyksen kohteeksi, koska syyllistyt pyhäinhäväistykseen.
4. Viranomainen peittelee toisten viranomaisten kaikkea "ikävää" toimintaa käytännössä poikkeuksetta. Ja jos jää siitä kiinni, joku toinen viranomainen peittelee kyllä sitten sitäkin.
5. Vaikka oikeus ei aina tuomitsekaan syyttäjän ja poliisin vaatimusten mukaan (yleensä tuomitsee), niin tämä ei tarkoita, että syyttäjän ja poliisin virheet ja valheet myönnettäisiin. Ei suinkaan. Asia esitetään vain niin, että syyttäjä ja poliisi on ollut oikeassa mutta oikeuskin on ollut oikeassa, vaikka nämä kaksi ovat siis tietenkin keskenään täysin ristiriitaisia faktoja. Yleensä tämä sitten peitellään hienosti jonkin "no ei se näyttö riittänyt tuomioon" jargonin taakse, jotta esimerkiksi poliisin törkytemput eivät paljastuisi ihan niin selvästi.
6. Oikeusmurhia tapahtuu liukuhihnalla Suomessa. Yleisin oikeusmurha alkaa "oikeus katsoo toteen näytetyksi" fraasilla, jolla voidaan mikä tahansa oikeuden tuomion kannalta epämieluisa fakta kutistaa ikäänkuin merkityksettömäksi sivuseikaksi. Oikeusvaltioissahan asia menee niin, että jos löytyy faktoja syyttömyyden tueksi niin henkilöä ei syylliseksi tuomita.
7. Huuhaa ja pseudotiede jyrää, tieteellinen ja skeptinen ajattelu on täysin tuntematon käsite. Poliisien ja lasujen mutu ja "arkijärki" muuttuu kivenkovaksi faktaksi aina kun tilanne sitä vaatii. Tosiasioilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, jos niillä ei haluta olevan merkitystä. Toki jos ne tukevat viranomaisten linjaa, niihin voidaan vedota jos se katsotaan tarpeelliseksi.
8. Viranomainen turvautuu myös "kuoliaaksi vaikenemiseen" erittäin usein. Eli mikä tahansa esitetty asia vain yksinkertaisesti jätetään huomioimatta, ikäänkuin leikitään, ettei sitä olisi koskaan esitettykään. Siihen ei vaan vastata, niin ei vastata, niin ei vastata yhtään mitään. Tämähän on tietenkin täysin laitonta ja ilmeisen läpinäkyvää kusetusta, mutta siitä huolimatta sitä käytetään säännöllisesti.
9. Viranomainen tietää, että tyhmä lammaskansa luottaa siihen. Tätä luottamusta käytetään hyväksi kaikin mahdollisin tavoin kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Älä koskaan luota viranomaiseen.
10. Suurinosa kansasta ei välitä nostaa meteliä kokemistaan vääryyksistä ja sisimmässään tietää, ettei häntä edes uskota, jos hän avaa suunsa. Tämä kollektiivinen suukapula tekee viranomaisten toiminnan entistä helpommaksi, koska ei ole pelkoa, että viranomainen joutuisi koskaan oikeaan, massiiviseen palaute- ja valitusryöpytyksen kohteeksi ja olisi pakotettu muuttamaan toimintaansa mihinkään suuntaan. Yksittäiset valittajat ja palautteet on helppo sivuuttaa tai käyttää riittävästi virka-aikaa niiden "käsittelemiseen".
11. Viranomaisilla on koko työviikko aikaa kusettaa, lusmuta ja hutiloida. He tekevät sitä työkseen. Sen sijaan uhrien pitää puolustaa itseään omilla rahoillaan, omalla ajallaan ja omalla tietotaidollaan. Jokainen ymmärtää, miten epäreilu asetelma tämä on ja mihin se väistämättä tuppaa johtamaan.
12. Viranomaisilla ei ole koskaan mitään vastuuta mistään tekemästään. Ei koskaan. Ei mistään. Eli vaikka joku joskus saisikin oikeutta viranomaisia vastaan, entä sitten? Ei viranomaismielipuolisuus siihen lopu, ei sen tekijä saa oikeasti rangaistusta teoistaan, eikä uhri oikeasti asianmukaisia korvauksia. Eli mielipuolisuus voi jatkua jatkossakin, kuten ennenkin.
13. Kenenkään ihmisen elämä, ura, vapaus, omaisuus tai mikään muukaan seikka ei merkitse mitään viranomaisten auktoriteetin ja "pyhyyden" rinnalla. Kuka tahansa voidaan esimerkiksi oikeusmurhata vaikka miten törkeästi, jos sen vaihtoehtona olisi vaikka joutua myöntämään viranomaisten toimineen väärin. Esimerkiksi Anneli Auerin ja hänen lastensa elämä ei merkitse yhtään mitään viranomaisille sen rinnalla, ettei viranomainen vaan joudu huonoon valoon / vielä huonompaan valoon.
14. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta (eikä toki riippumattomia tuomioistuimia muutenkaan), eikä perinnettä kansalaisjärjestöjen tai median toimesta pistää viranomaisia kuriin ja puolustaa ihmisten oikeuksia. Pieni ihminen on täysin yksin koko massiivista viranomaiskoneistoa vastaan.
15. Kyseessä on oravanpyörä, josta ei ole mitään helppoa ulospääsyä. Asiat eivät ole muuttumassa paremmaksi, eikä niitä voida muuttaa paremmaksi ilman suoraan sanottuna sisällissotaa ja massiivista viranomaiskoneiston uunitusta. Jota ei tule, koska ks. kaikki edelliset pointit.

En lähde selittelemään faktoja Auerin tapauksesta, ne ovat helposti löydettävissä esimerkiksi kaikista näistä lähteistä Mikko Niskasaaren blogista:
- Auer-syyttäjille nauravat naurismaan aidatkin
- Auer-fiasko pahenee: aika puuttua valtionsyyttäjien rikoksiin
- Ulvilan surman tutkimattomat tiet
- Tapaus Anneli Auer: salaisuudet vuotivat julki

- Auerin jutut olisi pitänyt yhdistää

- Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet
- Näin syntyivät Auerin lasten videoinnit
- Poliisi keksi Ulvilan uudet todisteet
- Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä ajaa terrorilla Auer-tuomiota
- Auer-käräjien yhteenvetoa
- Auerin seksuaalirikostuomio on purettava
- Anneli Auer ja katkerat toimittajat
- Tapaus Auer: KKO hyväksyy voodoon tieteeksi
- Elokuva kysyy ikäviä Ulvilan surmasta

Asiaan liittyen kannattaa katsoa myös tämä video:
- Dokumenttiprojekti Ulvilan murhamysteeri

Sekä lukea tämä kirja:
- Ulvilan surma: Miksi Anneli Auer on syytön

Kannattaa toki samalla vaivalla lukaista nämäkin jutut Niskasaaren blogista:
- Eivät auttaneet poliisin tekaisemat ”todisteet”
- Ensimmäiseksi poliisit ja syyttäjät aina valehtelevat
- Oikeuksien käyttäminen vei aseluvat: POLIISILTA PUUTTUU PERUUTUSVAIHE
- Poliisi jäi kiinni väärennöksestä
- "Ja kaikkein tasa-arvoisimpia ovat poliisit”
- Eivät auttaneet poliisin tekaisemat ”todisteet”
- Ihanko totta laki on kaikille sama?
- Ihanko totta laki on kaikille sama? Osa 2.
- KRP:n rikoslaboratorio väärentää todisteita
- Näin valtionsyyttäjät valehtelevat
- Poliisi valehtelee aina
- Poliisilla on oikeus valehdella, sanoo poliisi
- Tuomari kyllästyi poliisin valehteluun