14. heinäkuuta 2011

Isyyslain hullutuksia ja miesten ja lasten oikeuksien polkemista

Kirjoitin jo aikaisemmin blogissani siitä, miten suomalainen laki syrjii räikeästi miehiä ja lapsia liittyen vanhemmuuteen. Käytännössä nykylaki mahdollistaa naisen pelata lapsen vanhemmuuden kanssa mielivaltaisesti, eli esimerkiksi päättää, haluaako hän lapselle lainkaan isää vaiko pitää lapsen kokonaan itsellään, sekä estää miestä saamasta lapseen isälle kuuluvia oikeuksia vaikka olisi 100% varmuus siitä, että hän on lapsen oikea biologinen isä. Tilanne on täysin mielipuolinen ja ilmeisesti ko. lakien tarkoituksena on vain taata naisen "kunnia" ja "siveellisyys", miesten ja lasten oikeuksien kustannuksella.

Törmäsin sattumalta Oikeusministeriön muistioon, jossa kaavaillaan muutoksia näihin lakeihin. Aloin lukemaan tuota muistiota toiveikkaana siitä, että vihdoin miesten ja lasten oikeuksia oltaisiin lisäämässä silläkin uhalla, että naisten holtitonta ja petollista seksuaalista käyttäytymistä jouduttaisiin kyseenalaistamaan. Mutta ehei, turha toivo. Otan muutaman esimerkin muistiosta:


"Äidin vastustus on siten myötävaikuttavana tekijänä siihen, että yli 1 % kustakin ikäluokasta jää vaille isää"

Joka vuosi siis Suomeen syntyy satoja lapsia, joilla ei ole mitään merkittyä isää ja vain siksi, että äiti ei halua lapselle isää. Ajatelkaapa tätä itsekkyyttä ja lapsen ja isän oikeuksien polkemista, jolle kukaan ei tee mitään! (Tässä jätetään huomioimatta se sankka joukko tapauksia, luultavasti vähintään satoja, jos ei jopa tuhansia lapsia, joille tulee väärä isä, lähinnä naisten petollisuuden vuoksi.)


"Isäksi itseään väittävän miehen kanneoikeus voisi myös johtaa siihen, että kanne nostetaan kiusamielisesti esimerkiksi tarkoituksessa vahingoittaa äidin ja aviomiehen suhdetta tai jotta äidin menneisyydestä saataisiin esille äidille kiusallisia seikkoja."

Sattuuko totuus? Miten äidin ja aviomiehen välinen suhde kärsisi siitä, että joku ulkopuolinen saisi teetettyä dna-testin, jolla totuus selviää? Eiköhän sen olisi syytäkin kärsiä, jos testi näyttää, että aviomies ei ole lapsen isä, vaan nainen on pettänyt miestään? Toisaalta, miten se kärsisi, jos testi näyttää, että aviomies on lapsen isä? Pyh ja pah. Ihme selittelyä ja naisen suojelemista.


Olisi myös hyvin vaikea arvioida, onko isyyden kumoamiskanteen nostaminen lapsen edun mukaista.

Siis lapsen edun mukaista ei ole se, että lapsi voisi tietää varmuudella, kuka on hänen isänsä? Mikä logiikka tuossa on.


Se voisi olla sitä joskus, jos lapsen ja äidin aviomiehen välille ei ole muodostunut perhesidettä. Sitä vastoin toimivan isyyden katkaiseminen vastoin isän tahtoa ja juridisen isyyssuhteen vahvistaminen mieheen, johon lapsella ei ole sosiaalista sidettä, olisi päätös, jonka vain erittäin harvoin, jos koskaan, voidaan etukäteen arvioida olevan lapsen edun mukainen.

Kysymys: Miten perhesidettä ylipäätään, alunperinkään, edes voi muodostua biologisen isän ja lapsen välillä, kun avioliitto nykylaissa 100% ESTÄÄ biologista isää saamasta isyyttä ja sitä kautta oikeuksia lapseen?!? Tietenkään perhesidettä ei voi syntyä biologisen isän ja lapsen välille, kun lapsen biologisella isällä ei ole mitään keinoa saada mitään oikeuksia lapseen (tapaamisoikeutta, huoltajuutta, jne. jne.)! Aivan naurettavaa selittelyä ja kehäpäätelmää taas kerran!

Kysymys2: Mikäli "perheside" on järkiperuste (vale)isyyden ylläpitoon, miksi perheside ei ole sitä myöskin perinnön suhteen? Miksi lapsi voi periä biologisen vanhempansa, vaikka ei olisi tämän kanssa perhe-elämää viettänyt lainkaan ja tätä perustellaan juurikin "lapsen oikeudella"? Kaiken logiikan mukaanhan lapsella tulisi siis olla perintö- jne. oikeus vaan siihen mieheen, jonka kanssa hän on perhe-elämää viettänyt.


Vuonna 1997 tehty DNA testi osoitti, ettei valittaja voinut olla lapsen biologinen isä, jolloin valittaja vaati uutta oikeudenkäyntiä isyydestä. Vaatimus hylättiin sillä perusteella, että tieteen (= isyystutkimusmenetelmien) kehittymistä ei voitu pitää sellaisena ylivoimaisena esteenä, joka oikeuttaisi uuden oikeudenkäynnin

Lukekaapa hyvin tarkkaan tuo. Myönnetään, että tuossa ei kerrota, miten tuo dna-testi on voitu edes suorittaa, koska siihenhän ei ole mahdollisuutta nykylain puitteissa, joten ehkä kyseessä on ollut sellainen sattuma, että kaikki osapuolet ovat halunneet sitä. Mutta kuitenkin. On siis dna-testillä osoitettu äärimmäisen suurella varmuudella, että mies on lapsen isä - mutta siltikään hän ei saa isyyttä itselleen Suomessa. Täysin käsittämätöntä taas kerran.

Kuten kaikki aikaisemman(kin) blogikirjoitukseni aiheesta lukeneet ovat varmasti ymmärtäneet, Suomessa miehillä ja lapsilla ei ole juurikaan oikeuksia. Äidin oikeus varjella omaa rietasta seksielämäänsä ja huijata isyys miehiltä kulkee lasten ja miesten oikeuksien ylitse Suomessa. Tilanne on täysin järjetön. Eikö naisille voida antaa edes hitusen verran vastuuta omasta käytöksestään, vaan naisia pitää suojella kuin syyntakeetonta, jottei heille ja heidän pettämille (avio)miehilleen vain tule totuuden tuomaa mielipahaa?

EHDOTUS:
Nykyinen ja tuleva isyyslaki on niin byrokraattinen, monimutkainen ja lasten ja miesten oikeuksia polkeva, että sitä ei saa hyväksyä. Voin ehdottaa yksinkertaista isyyslakia, joka on erittäin kustannustehokas, tasapuolinen ja takaa oikeudenmukaisuuden toteutumisen kaikissa tilanteissa. Yksi tuollainen dna-testi maksaa muutamia kymppejä, eli testien automaattinen tekeminenkin on edullisempaa kuin pitkän byrokratiarattaiston kulkeminen, vaikka isyydestä ei (muka) olisi epäselvyyttäkään. Ehdottamani laki kuuluisi seuraavanlaisesti:

"Jokaiselle syntyvälle lapselle ja synnyttävälle äidille suoritetaan heti synnytyksen jälkeen dna-testi, jolla voidaan 99,99% varmuudella selvittää isyys. Testi tehdään myös sille miehelle, joka isäksi ilmoittautuu ja mikäli testi näyttää positiivista, isyys määriytyy sen perusteella automaattisesti. Mikäli testi ei näytä positiivista, tai ketään miestä ei ilmaannu tunnustamaan isyyttä, äiti velvoitetaan (vankeusrangaistuksen uhalla) yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa auttamaan isäehdokkaiden selvittämisessä, jotka kaikki testataan isyyden selvittämiseksi ja isyys määräytyy testien tulosten perusteella. Mikäli isää ei vieläkään löydy, tai myöhemmin joku mies haluaa tunnustaa isyytensä (huolimatta aikaisempien testien tuloksista), voidaan asiasta nostaa milloin tahansa kanne siviilioikeudessa, joka teettää asiaan kuuluvat dna-testit ja tekee päätöksensä ensisijaisesti niiden pohjalta."

Mitäs tuumaatte, olisiko parannusta ja ennenkaikkea paljon yksinkertaisempi verrattuna nykyiseen lakiin?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vuonna 1997 tehty DNA testi osoitti, ettei valittaja voinut olla lapsen biologinen isä,

On siis dna-testillä osoitettu äärimmäisen suurella varmuudella, että mies on lapsen isä



?

Anonyymi kirjoitti...

Miehet ovat oikealla asialla ja isyyslakiin tehdään todennäköisesti muutoksia.
Yksi lisäys lakiin voisi olla, että lääketieteellisten tutkimusten (DNA 99.99 %varmuus)jälkeen isyys voidaan myöntää siitä huolimatta milloin lapsi on syntynyt, mutta isyyden vahvistamiseen ei liittyisi mitään perintöoikeudellisia eikä muitakaan seuraamuksia.

Avioliittolaki kaipaisi myös tarkistusta lähinnä omaisuuden jaon suhteen, silloin kun avioero on todellinen vaihtoehto yhteiselämälle.

Anonyymi kirjoitti...

Suuren meren takaa tämäkin on Suomeen tullut, niinkuin oikeastaan kaikki tiettyihin ideologioihin liittyvät vaatimukset.

Tässä aiheesta USA:ssa

http://www.the-spearhead.com/2010/11/02/feminists-who-cares-if-its-your-kid/

Pähkinänkuoressa, sielä haluttaisiin kieltää kaikenlainen DNA -tutkinta isyyden osalta, "lapsen edun takia". Vaikeaa ei liene nähdä kenen etu on tosiasiassa mielessä.