21. marraskuuta 2014

Oikeusmurhalaitos päätti viranomaiskäräjät oikeusmurharekisterikeskuksen hyväksi

Kirjoitinkin aikaisemmin, että viranomaiset haastavat toisiaan käräjille kiihotustekstini poistamisesta. Huolimatta vastineestani ja Satakunnan ulosottoviraston kannasta, käräjäoikeus päätti ratkaista asian oikeusrekisterikeskuksen hyväksi. Asia palautetaan ulosottovirastolle "uudelleen täytäntöönpantavaksi" eli toisin sanoen, uhkasakko pyritään nyt ilmeisesti asettamaan minulle, jotta poistaisin kiihotusta herättäneen tekstini netistä. 

Minun pitänee siis seuraavaksi ilmeisesti hukata Googlen tunnukset, jotta en voi sitä netistä poistaa lainkaan edes teoriassa ja katsoa, mitä tästä mielipuolisuudesta sitten seuraa. Jatkuuko juokseva uhkasakko päälläni maailmanloppuun saakka vai mitä tapahtuu. Bloggerissa voi edelleen julkaista, vaikka ei tunnuksia olisikaan, koska voi käyttää sähköpostijulkaisua (lähetän sähköpostia salaiseen osoiteeseen X ja blogger julkaisee sen automaattisesti blogissani).

Sain päätöksen tänään sähköpostilla, joka alla:

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut      Asiassa on kysymys siitä, onko ulosottoviranomainen 
suorittanut käräjäoikeuden tuomiossa määrätyn tekemisvelvoitteen 
täytäntöönpanotehtävän tässä asiassa riittävän tehokkaasti ja 
tarkoituksenmukaisesti sekä erityisesti siitä, olisiko 
ulosottoviranomaisen tullut täytäntöönpanon tehostamiseksi asettaa 
vastaajalle sakon uhka. 


        Ulosottokaaren 1 luvun 19 §:n mukaan täytäntöönpanotehtävät tulee 
suorittaa joutuisasti, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti aiheuttamatta 
vastaajalle tai sivulliselle suurempaa haittaa kuin täytäntöönpanon 
tarkoitus vaatii. Ulosottokaaressa on säädetty velallisen suojaksi tietyt 
rajoitukset, joiden puitteissa ulosottomiehen tulee pyrkiä täysimääräiseen 
täytäntöönpanoon. 

        Tekemisvelvoitteen täytäntöönpanosta säädetään ulosottokaaren 7 
luvun 12 - 15 §:ssä. Luvun 14 §:n mukaan tekemisvelvoite voidaan 
erityisestä syystä panna täytäntöön asettamalla vastaajalle sakon uhka. 
Aiemmin voimassa olleen ulosottolain (792/1996) mukaan perusteltuna syynä 
uhkasakon asettamiselle on pidetty sitä, ettei täytäntöönpanosta 
aiheutuvia kustannuksia ilmeisesti saada perittyä vastaajalta 
(Koulu-Lindfors, Ulosotto-oikeus, 2009, s. 389; HE 92/1996 s. 21). 
Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan yleistäyttöisen 
tekemisvelvoitteen täytäntöönpano uhkasakon avulla on paikallaan lähinnä 
silloin, kun hakija ei halua itse huolehtia työn teettämisestä 
(Koulu-Lindfors, emt. s. 390). 

        Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 45 b §:n mukaan sananvapauden 
käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa 
tarkoitetun verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen panee 
täytäntöön ulosottomies ulosottokaaressa säädetyssä järjestyksessä. 
Ensiksi mainittu säännös on tullut voimaan 1.6.2013. Säännöstä koskevasta 
hallituksen esityksestä (HE 2/2013) ilmenee, että käytännössä oli ilmennyt 
epäselvyyttä siitä, mikä viranomainen on vastuussa verkkoviestin 
poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta, ja sen vuoksi 
lainsäädäntöä oli katsottu aiheelliseksi täsmentää täytäntöönpanosta 
huolehtivan viranomaisen suhteen. Koska verkkoviestin poistamis- ja 
hävittämisen kaltaisia tehtäviä voi tulla täytäntöönpantavaksi 
riita-asiassa annetun tuomion perusteella ja koska ulosottokaaressa toisin 
kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa on kattavat säännökset 
tekemisvelvoitteen täytäntöönpanosta, lakia säädettäessä on pidetty 
tarkoituksenmukaisena, että täytäntöönpano kuuluu ulosottoviranomaisille. 

        Oikeusrekisterikeskus huolehtii sakon täytäntöönpanosta annetussa 
laissa tarkoitetusta täytäntöönpanosta. Oikeusrekisterikeskuksen 
lausumasta ilmenee, että mainitun lain perusteella sen huolehdittavana 
olevien täytäntöönpanoasioiden määrä on vuosittain noin 80.000 kappaletta. 
Oikeusrekisterikeskus on pyytänyt, että ulosottoviranomainen panisi 
tekemisvelvoitteen täytäntöön asettamalla vastaajalle sakon uhka, eli 
hakija ei tässä asiassa halua itse huolehtia tekemisvelvoitteessa 
tarkoitetun työn teettämisestä. Aiemmin perusteluista ilmenevällä tavalla 
tätä seikkaa voidaan pitää ulosottokaaren 7 luvun 14 §:n tarkoittamana 
erityisenä syynä sakon uhan asettamiselle. Täytäntöönpanotehtävän tehokas 
ja tarkoituksenmukainen suorittaminen edellyttää näin ollen sakon uhan 
asettamista vastaajalle tekemisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi. 


        Ulosottoviranomaisen tulee muutoinkin tehokkaasti käyttää lain 
sille sallimia keinoja täytäntöönpanotoimitusta suorittaessaan 
ulosottokaaren 1 luvun 19 §:n säännös huomioon ottaen. 

        Mitä tulee siihen Janssonin esiin tuomaan väitteeseen, että sakon 
uhan asettaminen saattaisi johtaa hänen kannaltaan kohtuuttomaan 
tilanteeseen, käräjäoikeus toteaa, että uhkasakon asettamisessa ja 
maksettavaksi tuomitsemisessa noudatetaan ulosottokaaren säännösten 
lisäksi soveltuvin osin eräitä uhkasakkolain säännöksiä. Sovellettavat 
säännökset mahdollistavat sen, että eri tyyppisiä, laissa yksilöityjä 
seikkoja voidaan ottaa huomioon uhkasakkoa asetettaessa ja maksettavaksi 
tuomittaessa kohtuuttomien lopputulosten välttämiseksi. 

        Edellä selostetun perusteella Satakunnan ulosottoviraston päätös 
on kumottava ja asia palautettava ulosottovirastoon täytäntöönpanon 
jatkamiseksi. 

Päätöslauselma  Satakunnan ulosottoviraston päätös kumotaan. Asia 
palautetaan Satakunnan ulosottovirastoon täytäntöönpanon jatkamiseksi, 
jossa täytäntöönpanossa tulee huomioida perusteluissa lausuttu 
palauttamisen syy.

Lainkohdat      Ulosottokaari 1 luku 19 §, 7 luku 14 §

Muutoksenhaku   Annettiin muutoksenhakuohjeet. 

Käräjätuomari
Liisa-Maija Mikkonen

18. marraskuuta 2014

Tyypillinen hölmö femakkoämmä haluaa vain naisille vapauksia ja vain miehille vastuita

Mä en oikeasti tiedä, miksi edes viitsin lähteä tämmöisiin "keskusteluihin" mukaan. Kai se kertoo jostain masokismin asteesta minussa. Jälleen kerran (siis tämmöisiä vastaavia keskusteluita olen käynyt kymmenittäin) eräs hölmä naaras rientää kertomaan, miten naisella on oikeus siihen ja tähän ja tohon, mutta miehellä ei tietenkään pidä olla mitään vastaavia oikeuksia. Siis tässä on niin klassista juttua, että tämä on syytä nyt pistää esille jo pelkästään sen vuoksi. Voin sitten myös aina jatkossa viitata tähän postaukseen, eikä minun tarvitse enää uudelleen ja uudelleen vääntää samoista asiasta täsmälleen samalla lopputuloksella samanlaisille ihmisille (joita kokemukseni mukaan lienee suuri osa etenkin suomalaisesta naispopulaatiosta).

Lisäpointsit tälle ämmälle tuosta "mun lapsen isä ei tiedä, että hänellä on lapsi mun kanssa" toteamuksesta ja mentaliteetista. Se on juuri täsmälleen sellainen, kun näillä femakoilla yleensä onkin. "Mä voin tehdä näillä lapsijutuilla just mitä haluan, vitut lapsen tai miesten tai isien oikeuksista, mulla on pimpsa niin mä saan tehdä just mitä mä haluan! Läl-läl-lää!"

Olkaa hyvä. Häveliäisyyden vuoksi olen sensuroinut tämän "tyyppiesimerkin" nimen ja kuvan. Mitään syytä siihen ei tosin minusta kyllä oikeastaan olisi, koska kaikki minun käymäni keskusteluni ovat minun vapaasti käytettävissä ja toisaalta tämmöiset aivopierujen päästelijät olisikin syytä saattaa julkisen häpeän ja pilkan kohteeksi.


(Pahoittelen kuvien epäyhteneväistä kokoa ja tästä johtuvaa ehkä harmillista luettavuutta. Tämä johtuu bloggerin tavasta säätää kuvien kokoa, ei suinkaan minun surkeista kuvankäsittelytaidoistani.)

7. marraskuuta 2014

Suomen viranomaisten uskonhyvävelisysteemiä ja oikeusmurhaa

Kerronpa erään tarinan, johon olen saanut perehtyä yhteydenoton kautta. Tarina kertoo siitä, miten ei-uskovainen nuori mies joutuu viranomaismielivallan ja virkarikosten kohteeksi, koska seurustelee tytön kanssa. Peloittava, mutta opettavainen esimerkki siitä, miten Suomi ei todellakaan ole oikeusvaltio ja miten viranomaisten mielivalta, salailu ja toistensa suojelu Suomessa de facto toimii.

Nuori mies alkoi tutustumaan ja myöhemmin viettämään aikaansa paria kuukautta vaille 16-vuotiaan tytön kanssa. Seurustelu ja seksi tuli kuvioihin myöhemmin, tytön ollessa jo yli 16v. Tytön isä tuntee monia vanhoillislestadiolaisia, mutta tytön perhe ei kuitenkaan kuulu ko. lahkoon, vaikka ev.lut. kirkkoon kuuluukin. Tytön isä ei voinut hyväksyä suhdetta miehen kanssa mm. ikäerosta ja kirkkoon kuulumattomuudesta johtuen. Isä halusi muutenkin totaalisesti kontrolloida tyttöä ja häntä avusti tässä tytön sisko, joka oli isänsä kanssa samoilla linjoilla. Erinäisten vaiheiden kautta seurustelu olikin tästä syystä välillä katkolla ja jatkui myöhemmin salassa.

Tytön isän sietokyky ylittyi, kun he olivat saaneet tietää, että heidän (tällä hetkellä jo 19-vuotias) tyttönsä seurusteli yhä tämän miehen kanssa, vaikka hän oli luvannut suhteen jo lopettaa. Vanhemmat saivat tämän selville asettamalla tytön puhelinliittymään Soneran seurantapalvelun, jonka avulla tytön isä kykeni seuraamaan koko ajan netistä, missä tyttö liikkui. Tämä onnistui ilmeisesti Soneran liikkeessä ja on mielenkiintoinen sattuma, että Soneran liike antaa isän laittaa täysi-ikäisen tyttärensä puhelimeen tämän tietämättään seurantapalvelun. Kun kävi selville, että tyttö oli ollut miehen luona, isä raivostui. Koska tyttö ei kuitenkaan vanhempiensa vaatimuksesta huolimatta suostunut seurustelua lopettamaan, vanhemmat pistivät isomman vaihteen silmään ja tämä tehtiin myös miehelle selväksi, jotta tämä varmasti tietää, että "uskovaiset usutetaan niskaasi ja sinut tullaan leimaamaan".

Tytön isä houkutteli vieläpä miehen luovuttamaan omat aseensa pois, koska valehteli, ettei voisi antaa tyttärensä seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on aseita kotona. Mies myöntyi tähän ja arveli, että voisi jatkaa seurustelua kaikesta huolimatta, kun tämä kompastuskivi on saatu korjattua. Todellisuudessa kävi kuitenkin niin, että kun hän oli aseensa luovuttanut pois, tytön isä alkoi lähetellä miehelle toistuvasti tappouhkauksia ja muuta solvauksia, koettaen yhä saada seurustelun loppumaan. Nämä tappouhkaukset ja muut johtivat lopulta siihen, että tämän isän omat aseet (!!!) otettiin häneltä pois poliisin toimesta.

Tytön isä peloitteli ja pakotti tytön poliisiasemalle tekemään raiskausilmoituksen, jonka mukaan tyttö olisi raiskattu tämän "kirkkoon kuulumattoman" miehen toimesta kesällä 2010. Poliisi koetti saada suostuteltua tytön muuttamaan kertomustaan niin, että vaikuttaisi, kuin mitään seurustelua ja muuta ei olisi ollutkaan, vaan kyseessä olisi "puskaraiskaustapaus", jolloin tapauksen ajaminen läpi olisi helpompaa. Tyttö ei tähän kuitenkaan taipunut. Myöhemmin poliisi koetti tytön isän kehoituksesta ja ohjeistamana manipuloida tyttöä, väittäen miehen olevan äärioikeistolainen ammattirikollinen, sarjapedofiili, ateisti ja jumalan hylännyt jne. Myös monet muut poliisit uskoivat näitä väitteitä, vaikka niiltä ammuttiinkin pohja pois, koska poliisit uskovat sokeasti toistensa kertomuksia kaikesta. Todellisuudessa mies oli opiskelija, joka oli juuri siirtynyt työelämään, eikä hänellä ollut mitään rikostaustaa (huom. aseitakaan ei saa, jos on rikostaustaa tai edes epäilyjä rikostaustasta), puhumattakaan mistään "aikaisemmista pedofilian uhreista" tms. Vanhoillislestadiolainen poliisi uskoi kuitenkin kaikki nämä valheet ja piti miehen toimintaa muutenkin kaameana, koska mies ei kuulunut kirkkoon ja on isän kertoman mukaan kriminaali. Jotkut poliisit sentään ymmärsivät, ettei näillä väitteillä ole perää ja koko rikosilmoitus on naurettava, mutta eivät uskaltaneet eivätkä voineet puuttua asiaan, koska suojelivat virkaveljiään ja ilmeisesti myös pelkäsivät vanhoillislestadiolaisia.

Juttu oli alunperinkin kovin hataralla pohjalla. Kaksi viikkoa väitetyn raiskauksen jälkeen tyttö oli näet muuttanut miehen kanssa asumaan yhteen (ja seurustelu jatkuukin vielä seuraavat kolme vuotta erinäisissä muodoissaan) ja muutenkin ollut koko ajan yhteydessä mieheen. Tyttö katui rikosilmoitusta ja meni myöhemmin uudestaan poliisin juttusille (tällä kertaa eri poliisin puheille) ja perui aikaisemmin tehdyn raiskausilmoituksen. Tyttö selitti poliisille kyseessä olleen perättömän ilmiannon ja miten hän oli siihen isänsä pakottamana ajautunut. Tutkintailmoitukseen kirjattiin, että syyttäjältä pyydetään lupaa olla tutkimatta tapausta asianomistajan omasta pyynnöstä. Tapahtumaketju on kuitenkin jo pyörähtänyt päälle, koska vanhoillislestadiolaiset viranomaiset ovat sen ottaneet hampaisiinsa. Se, että tyttö on ollut seurustelun alussa juuri ja juuri alle 16v antaa tähän muodollisen tekosyyn ja nyt "tekijää" epäilläänkin siis raiskauksen sijaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jälkimmäinen kun on yleisen syyttäjän alainen rikos, joten sitä voidaan ajaa asianosaisen (tytön) tahdon vastaisestikin eteenpäin. Lain mukaan yli 16-vuotiaan seksisuhde alle 16-vuotiaan välillä ei ole rikos, jollei kyseessä ole todellakin seksuaalinen hyväksikäyttö, eli esim. kehitystason ero ei ole merkittävä jne. Se, että sekä tyttö että mies molemmat vakuuttavat, että kyseessä on ollut normaali seurustelusuhde, ei vaikuta mitään, koska sen ei haluta vaikuttavan mitään. Se, että todellisuudessa seksiä ei harrastettu ennen kuin tyttö oli jo täyttänyt 16 vuotta, ei vaikuta mitään, koska sen ei haluta vaikuttavan mitään. Leimat on lyöty miehen otsaan viranomaisten keskuudessa, eikä kukaan viranomainen epäile toisten viranomaisten lyömiä leimoja lainkaan.

Poliisi kutsuu miehen kuulusteluihin vasta 8kk rikosilmoituksen jättämisen (ja sen jo tultua perutuksi tytön taholta) jälkeen. Kuulusteluissa ja myös muissa yhteyksissä poliisi uhittelee miehelle, että hän on uskovainen (vanhoillislestadiolainen) ja pitää huolta siitä, että juttua tulee käsittelemään myös samaa vanhoillislestadiolaisuutta olevat uskonveljet ja sisaret. Niin tapahtuukin. Rikosylikonstaapeli, kihlakunnansyyttäjä ja käräjätuomari ovat kaikki vanhoillislestadiolaisia. Myös jo aikaisemmin esitetyt leimat ammattirikollisuudesta ja äärioikeistolaisuudesta nostetaan taas esille ja yritetään niitä käyttämällä peloitella, painostaa ja leimata miestä. Siitä, että mies ei kuulu kirkkoon ja että hänen väitetään harrastaneen seksiä alaikäisen tytön kanssa, nostetaan hirveää meteliä ja asiaa pidetään suurena syntinä. Surkuhupaisaa on, että sama syyttäjä ja tuomari ovat myös olleet syyttämässä ja tuomitsemassa muita vanhoillislestadiolaisten piirissä sattuneita lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä viime vuosina. Tästä tulee tietenkin väistämättä mieleen, onko näissäkään kaikissa syytöksissä ja tuomioissa ollut perää vai onko osa niistäkin vain vastaavanlaisia ajojahteja ei-uskovaisia tai uskostaan hairahtuneita entisiä vanhoillislestadiolaisia vastaan? Tai moniko tosiuskovainen vanhoillislestadiolainen on jäänyt tuomitsematta näissä tapauksissa tai saanut lievemmän tuomion siksi, että syyttäjä ja tuomari ovat uskonveljiä? Sattumaa tämä kaikki tuskin on.

Luonnollisesti tietenkin syyte nostetaan miestä kohtaan uskonveljien tahdosta ja ajamana. Kyseinen syyttäjä on ennenkin kunnostautunut tekaistujen pedofiliatuomioiden aikaansaajana. Mies saa kuitenkin huomata ennen käräjäoikeuden istuntoa, että poliisin sinne toimittama, hänen kuulustelupöytäkirjansa ei vastaa todellisuutta. Poliisi on väärentänyt sen sisällön, ilmeisesti kopiokoneella yksinkertaisesti laittamalla toisenlaisen tekstin pöytäkirjan tekstiosiin ja jättämällä miehen allekirjoituksen taustalle. Myös miehen äidin kuulustelupöytäkirjaa on ilmeisesti väärennetty ja puhelimitse kuulustellun miehen ystävänkään kertomus ei täsmää siitä tehtyjen pöytäkirjojen kanssa. Mies tekee asiasta kantelun Poliisihallitukseen, joka puolestaan vie asian Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Mies anoo oikeudelta lykkäystä oikeudenkäyntiinsä, koska todisteita on väärennetty ja vaatii, että asia tutkitaan ensin niiden osalta perinpohjin. Syyttäjä kuitenkin valehtelee oikeudelle, että mitään virkarikosepäilyä, eikä valitusta tai kantelua ole olemassakaan! Oikeus uskoo uskonveli-syyttäjää ja kieltäytyy lykkäyksen antamisesta oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäynnissä, ennen kuin virallinen osuus alkaa ja nauhurit laitetaan nauhoittamaan, miestä haukutaan tuomarin toimesta uskonnottomaksi, ihmetellään, miksei hän kuulu kirkkoon ja miksei usko jumalaan jne. Mies joutuu tukalaan asemaan paitsi vanhoillislestadiolaisen tuomarin ja syyttäjän vuoksi, niin myös siksi, että syyttäjä esittää vanhoillislestadiolaisen poliisin väärentämän kuulustelupöytäkirjan todisteena miehen syyllisyydestä. Sama nimittely ja epäasiallinen kysely ja syyttely jatkuu myös oikeudenkäynnin jälkeen, kun nauhurit on jo kytketty pois päältä. Kuten arvata saattaa, mies tuomitaan tässä farssissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (jota siis ei ole tapahtunut).

Valtakunnansyyttäjävirasto katsoo, että sillä ei ole asiassa näyttöä, että olisi tapahtunut rikosta asiakirjaväärennöksen ja/tai virkarikoksen osalta. Mies kantelee Oikeuskanslerinvirastoon viranomaismielettömyydestä ja väärennöksestä ja siitä, että sitä ei tutkita lainkaan, vaikka kyseessä on ilmiselvä poliisin suorittama virkarikos. Oikeuskanslerinvirasto kieltäytyy tutkimasta asiaa, koska miehellä ei ole esittää todisteita siitä, että kuulustelupöytäkirjaa on väärennetty. Todisteita ei ole tietenkään esittää, koska poliisi kieltäytyy jatkuvasti luovuttamasta alkuperäistä kuulustelupöytäkirjaa tutkittavaksi vaan antaa vain kopion - eli sen väärennetyn version. Valtakunnansyyttäjä, sen enempää kuin Oikeuskanslerikaan, eivät vaadi poliisia esittämään alkuperäistä kuulustelupöytäkirjaa missään vaiheessa, vaikka juuri se todistaisi kiistattomasti, miten asian laita oikeasti on! Sen sijaan kantelun tehneeltä mieheltä vaaditaan moista todistetta esitettäväksi - todistetta, joita viranomaiset tietävät, hän ei voi esittää, koska hänelle ei sitä poliisin tarvitse antaa!

Viranomaisten logiikka on "aukotonta": Todisteita vaaditaan tai ei suostuta tutkimaan, mutta todisteita ei tietenkään ole esittää, koska poliisi kieltäytyy antamasta niitä, vedoten siihen, että kopio kelpaa, vaikka nimenomaan tarkoitus olisi tutkia, vastaako kopio ja alkuperäinen toisiaan! Kun todisteita ei ole esittää, viranomaisten ei tarvitse tutkia asiaa ja koko homma voidaan haudata totaalisesti! Tyypillinen byrokraattinen virkarikoksen hautaustoimitus siis.

Prosessi on viranomaisrikollisuuden osalta nyt käsitelty loppuun, mutta oikeusmurhan uhrin varsinainen oikeusjuttu on vielä kesken hovioikeudessa. Toivoa sopii, että siellä tapaukseen tulee jotain järkeä. Vanhoillislestadiolaiset tuskin ovat sentään hovioikeusjärjestelmää saaneet miehitettyä. Toisaalta, mikäli hovioikeus vapauttaa miehen, niin silloin hovioikeus joutuu epäsuorasti myöntämään tapahtuneet viranomaismielipuolisuudet, joten tätä tuskin tulee tapahtumaan. Korppi ei korpin silmää noki ja kuten sanoin, viranomaiset eivät halua paljastaa keskuudessaan olevaa mädännäisyyttä, koska sitä on niin paljon, että luottamus koko systeemiin romahtaisi. Siis niiden keskuudessa, joilla sitä vielä on olemassa. Minulla ainakaan ei ole jo omakohtaistenkin kokemusteni osalta.

Mielenkiintoinen piirre tapaukseen liittyen on se, että miehen isä on jo eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli (evp.). Hän osaa kertoa koko poliisitutkintaprosesseista ja tätä kautta koko systeemin yhdestä olennaisimmasta ongelmakohdasta seuraavaa: 
Mitään puolueetonta tutkintaa ei ole edes ylipäätään olemassa. Jokaisen rikosasian alustavassa selvittelyssä, jolloin päätetään aloitetaanko tutkinta vai ei, ratkaistaan viranomaiskanta – syytön vai syyllinen. Tätä kutsutaan tutkintalinjan valinnaksi ja tällöin tutkinta käynnistetään. Rikostutkijoilla on jo monta vuotta ollut tulosvastuu. Tämä lasketaan jokaisen poliisin osalta ns. selvitysasteena, eli kuinka monta epäilyä ja mikä prosenttiosuus johtaa langettavaan tuomioon. Tämä selvitysaste vaikuttaa urakehitykseen, mutta niistä saa myös tulospalkkioita. Eli riihikuivaa rahaa jos epäilty saa tuomion.

Tällä tapaa toimivat viranomaiset ja "oikeus"laitos Suomessa. Hyvävelisysteemi pyörii, virkarikoksia tehtaillaan omien uskonnollisten harhakuvitelmien vuoksi, epäiltyjä leimataan mielipuolisesti täysin ilman mitään perustetta ja jutut runnotaan väkisin "oikeus"prosessin läpi. Viranomaiset suojelevat kaikki toisiaan, eivätkä uskalla paljastaa keskuudestaan löytyviä virheitä. Viranomaisten omat henkilökohtaiset mieltymykset ja uskomukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten ihmisen asia tulee käsitellyksi ja ratkaistuksi. Valittamiset eivät auta. Byrokratia on aukotonta ja itseään suojelevaa.

Tämä kertomus on jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, miksi poliisikuulustelu kannattaa aina nauhoittaa - vaikka salaa. Ja miksi viranomaisiin ei kerta kaikkiaan voi Suomessa luottaa yhtään ja miten oikeusjärjestelmämme on aivan läpimätä. Koko prosessi on tyyppiesimerkki suomalaisesta viranomaismädännäisyydestä, jossa "kun syyllinen tiedetään niin rikoskin löytyy" ja kaikki soraäänet haudataan byrokratian taakse. Kuten vaikkapa tämä ja tämä tapauskin osoittavat kiistattomasti. Muistakaan, että Suomen ihmisoikeustilanne on huomattavasti Venäjääkin surkeampi.