Systeemiä ei voi voittaa systeemin säännöillä

Mietitäänpä hetki, miten kasino toimii. Kasinossa on tiettyjä pelejä ja jokaisessa voi voittaa tai hävitä. Jokaista peliä voi pelata vain kasinon säännöillä. Säännöt on aseteltu siten, että loppupeleissä kasino jää aina voitolle. Vaikka jotkin yksittäiset ihmiset voivatkin saada suuria voittoja, jokainen kasinolla oleva peli ja sen säännöt on viritetty sellaisiksi, että pitkällä aikavälillä kasino jää aina voitolle. Kukaan ei voi koskaan pitkällä aikavälillä voittaa kasinoa pelaamalla kasinon omilla säännöillä kasinoa vastaan. Sillä, mitä peliä tai pelejä pelaat ja millaisilla summilla, ei ole mitään merkitystä. Kasino jää aina voitolle jokaisen pelipäivän päätteeksi.

Minä tulkitsisin, että nykyinen demokratiamme ja yhteiskuntamme kokonaisuutena on tälläinen järjestelmä. Siellä on tietyt säännöt, joiden rikkomisesta rangaistaan. Säännöt, jotka takaavat, että viime kädessä valtaapitävät, eli sääntöjen luojat, voittavat aina itse. Täysin riippumatta siitä, mitä teet tai ketä äänestät tai onnistutko saamaan tuurilla jonkin järkevän lain tms. ajettua läpi, lopputulos on aina sama. Valtaapitävät voittavat. Vaikka et äänestäisi ketään tai vaikka miltei kukaan ei äänestäisi ketään (eli pelaisi systeemin säännöillä), valtaapitävät voittavat silti. Säännöt on alunperinkin luotu sellaiseksi, että sinä ja minä emme voi ikinä voittaa, vaikka tekisimme mitä, jos noudatamme sääntöjä. Vain systeemi ja sen omistajat ja hallinnoijat voittavat.

Tietysti demokratiamme ja yhteiskuntamme on moiseksi rakennettu. Se on hyvin loogista ja suorastaan välttämättömyys. Vain sillä tapaa valtaa pitävät tahot, byrokraatit, virkamiehet, Bilderbergiläiset, vapaamuurarit, banksterit, poliittisten puolueiden taustavaikuttajat ja johtohahmot ovat turvanneet oman selustansa ja valtansa jatkumisen. Riippumatta siitä, minkä niminen henkilö kulloinkin on jossain muodollisesti demokraattisessa elimessä kuten eduskunnassa. Suurinosa vallasta, kaikilla portailla, kaikissa vallankäytön keskuksissa, on aina saman systeemin hallussa. Vaikka jotkin osat siitä vaihtuvat säännöllisesti ja joka kerta joku ulkopuolinen "kapinallinen" pääseekin systeemiin sisälle, mitään todellista muutosta ja vaikutusta sillä ei ikinä ole, eikä voi olla. Aivan kuten yksittäisillä kasinon asiakkaiden saamilla megajättipoteilla ei ole mitään todellista vaikutusta kasinon taloudelliseen tulokseen: Kasino voittaa silti, aina.

Miten systeemi sitten toimii? Miten se on voitu rakentaa tämmöiseksi?

Lähdetään liikkeelle heti (väitetyltä) vallan huipulta. Pohditaan hieman eduskuntaa ja kansanedustajia, heillähän on se suurin valta ja heitähän on helppo vaaleissa vaihtaa, vai mitä? Otan esimerkin: Perussuomalaiset saivat viime eduskuntavaaleissa 39 kansanedustajaa, eli viidenneksen kaikista paikoista. Miltei tyhjästä ponkaisten siis valtasivat uusilla kasvoilla, monenlaisilla erilaisilla ihmisillä, joista suurimmalla osalla ei varmastikaan ole minkäänlaisia kytköksiä hallitsevaan eliittiin, viidenneksen eduskunnasta. Historiallinen vaalivoitto ja huima saavutus. Mutta entä sitten? Niin, kysyn, entä sitten? Mitä he ovat saaneet aikaan? Montako uutta heidän esittämäänsä lakia on hyväksytty? Montako heidän vastustamaansa lakia on hylätty? Montako lakia he ovat saaneet kumotuksi? Aivan. Kasino voittaa jälleen, vaikka yksittäinen asiakas saakin kerran tai kaksi megajättipotin itselleen.

Todelliset vallanpitäjät eivät kuitenkaan istu eduskunnassa. Eduskunnassa istuvat sätkynuket ja koko eduskunta on vain illuusio, jota eliitti pitää esillä kansaa hämätäkseen. Kansan annetaan luulla, että eduskunta ja kansanedustajat merkitsevät jotain ja että yksittäinen kansanedustajakin voi tehdä vaikka mitä hienoa. Tosiasiassa eduskunta on vain julkisivu, demokratian pr-toimisto ja mallinukke hölmön kansan sumuttamiseen. Teoriassa toki, mikäli eduskuntaan tulisi yht äkkiä jokin uusi puolue, joka kaappaisi suurimman osan eduskuntapaikoista, se voisi säätää kaikenlaisia mielenkiintoisia lakeja. Tämä on samalla tapaa teoriassa, kuin että yht äkkiä suurinosa kasinon peleistä läväyttäisi megajättipotit pelaajilleen samalla hetkellä. Ei sitä tapahdu, koska kasinon säännöt pitävät siitä käytännössä huolen ja jos se tapahtuisi, se olisi silti vain yksittäinen ihme, joka voitaisiin vielä paikata muilla keinoin eikä kasino välttämättä menisi konkurssiin.

Todellisia vallankäyttäjiä ja vallanpitäjiä löytyy aivan muualta kuin eduskunnasta.

Eräs merkittävä vallankäyttäjä Suomessa on massiivinen (jopa 500000 henkilöä), kriittisiltä osiltaan poliittisin perustein nimitetty virkamieskoneisto. Etenkin ns. ylemmät virkamiehet kuntien ja valtion eri elimissä omaavat suunnattoman määrän valtaa. Näitä virkamiehiä ei ole valittu tehtäviinsä pätevyyden perusteella, määräajaksi tai kansan tahdon mukaisesti. Nämä virkamiehet on valittu tehtäviinsä poliittisten voimasuhteiden, hyväveliverkostojen ja sopimusten perusteella ja virkasuhde kestää käytännössä aina eläkeikään saakka.

Virkamiehet ovat ne käytännön toimijat kunnissa ja valtiolla. Heillä on viime kädessä valta päättää, miten asiat hoidetaan. Miten lait tulkitaan (lähinnä eri oikeusasteissa viimekädessä), mitä ja missä aikataulussa ja millä tapaa tehdään...verovaroilla tietysti. Virkamiehet valmistelevat asioita ja esityksiä, sekä valikoivat ylöspäin ja alaspäin komentoketjussa vietäviä asioita. Yleensä asiat päätetään virkamiesten esittämällä tavalla, poikkeukset ovat harvinaisia ja esimerkiksi tuomarit, syyttäjä ja poliisi toimivat tiiviissä ja usein laittomassa yhteistyössä epäiltyjä vastaan. Virkamiehillä on yleensä paljon kytköksi paitsi poliittisiin puolueisiin, niin etenkin erilaisiin "herrakerhoihin" kuten Lions, Vapaamuurarit, jne.

Hämärän peittoon jää helposti myös eräs toinen todellisten vallanpitäjien ryhmä: Rahoittajat ja muut taustahahmot, jotka ohjailevat epäsuorasti yhteiskuntaa. Suuryritykset, banksterit, rikkaat suvut, Bilderbergit jne. On huvittavaa lukea, että Suomessa korruptio on maailman vähäisintä, kun tosiasia on, että Suomessa korruptio on aivan jotain muuta mitä elokuvissa korruptioksi esitetään. Suomessa ei anneta ruskeita kirjekuoria poliitikkojen ja virkamiesten käsiin. Sen sijaan Suomessa rahoitetaan tai ollaan rahoittamatta erilaisia yhdistyksiä, säätiöitä, hankkeita, vaalikampanjoita, jne. ja antamalla tai eväämällä erilaisia elinkeino- jne. tukia halutuilta tahoilta tai sektoreilta. Myös lakeja säädetään, kumotaan tai muutetaan jatkuvasti siten, että ne suosivat toisia ja syrjivät toisia osapuolia. Paljon tapahtuu sen mukaan, onko kyseinen taho tai sen edustaja toiminut "oikein" vaiko väärin ja kuuluuko se "oikeaan" ryhmään vaiko ei. Tarvetta ruskeisiin kirjekuoriin ei ole. Suomessa korruptio toimii hyväveliverkoston, virkamiesbyrokratian ja suosimisen muodossa tehokkaasti.

Rahoittajat ja taustapirut toimivat tietysti kaikilla tasoilla kunnista aina maailmanlaajuisiin saakka. Siinä missä sopivaa kaavoitusta tai tarjouskilpailua ajanut eliitin suosikki saa kuntatasolla tukea ja menolipun eteenpäin vallan pyramidilla, valtiotasolla onkin kyse jo paljon suuremmista rahoista. Bilderbergien ja bankstereiden etujen ajajat ja tukijat hallinnossa ja politiikan huipulla ovat käsittämättömän tuottavia eliitille. Esimerkiksi mainittakoot päästökauppaoikeuksiin liittyvä bisnes, Kreikan jne. paskavaltioiden lainoitukset jne. Huippupoliitikot eivät suinkaan aja päästökauppaa tai Kreikan kaltaisten paskavaltioiden lainoituksia siksi, että kuvittelisivat niiden "pelastavan maapallon" tai "vakauttavan Euroopan", vaan siksi, että heidän tukijoukkonsa ansaitsevat näillä kusetuksilla ja kuppauksilla mielipuolisia summia rahaa.

Valtaapitävien ja sitä nimenomaisesti ylläpitävien verkosto ei suinkaan lopu tähän.

On nimittäin neljäs merkittävä sektori, joka pitää mainita: Aivopesurit. Aivopesurien tehtävänä on toisaalta pitää huolta siitä, että kansa saa mahdollisimman paljon eliitin kannalta "sopivaa" tietoa, mutta myöskin siitä, että kansa ajattelee (tai tarkemmin sanottuna on ajattelematta) eliitin kannalta "sopivasti" asioista. Tärkeimmät aivopesurit lienevät siis media ja koulujärjestelmä, mutta tietysti poliitikoillakin on oma roolinsa kansan aivopesureina ja keskustelun ja huomion ohjaajina.

Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, media on voimakkaasti keskittynyt. Alma-Media, Sanoma Oy, Sanoma Media Oy, jne. hallitsevat suvereenisti markkinoita. Vaikka media esittää olevansa puolueeton, esimerkiksi Helsingin Sanomat on myöhemmin suorastaan ylpeillyt sillä, että se manipuloi Suomen kansan EU-jäsenyyden taakse aikoinaan. Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen on yhä kova sensuurin puolustaja ja poliittisen muutoksen vastustaja. Valikoimalla, mistä ja mitä ja miten kirjoitetaan tai julkaistaan, voidaan helposti saada kansa uskomaan ja kannattamaan mitä ikinä halutaankin. Yksi keino tähän on median tapa esittää selkeästi vääristeltyjä mielipidemittauksia, joiden tulokset tietenkin palvelevat eliitin päämääriä. Ei liene sattuma, että nimenomaan nämä mediajätit vastustavat vapaata internettiä, koska vain vapaa internet tarjoaa keinon irtautua mediajättien kahleista.

Koululaitoksesta ja etenkin peruskoulusta en viitsi kirjoittaa kovin paljon, koska sen suorittamasta aivopesusta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Todetaan nyt kuitenkin, että mikäpä sen parempi eliitin kannalta kuin saada ainakin suurinosa lapsista tasapäistävään kouluun oppimaan poliittisesti korrekteja näkemyksiä, sekä oppimaan orjamoraalia: "Toista. Opettele ulkoa. Älä kyseenalaista. Älä erotu joukosta. Tee kuinka käsketään." Kouluissa on jatkuvalla syötöllä tarjolla erilaista viherpropagandaa kierrättämisestä, ilmastonmuutoksesta, suvaitsevaisuudesta, sekä tietenkin hyvinvointivaltion ihastelusta. Muistan vielä elävästi, miten aikoinaan koulukirjoissani luki: "On lottovoitto syntyä Suomeen" ja "Demokratia on oikeudenmukainen hallintomuoto". Sen sijaan, että koulussa opetettaisiin lapsia olemaan skeptisiä, hakemaan tietoa ja kyseenalaistamaan näkemäänsä ja kuulemaansa, kouluissa aivopestään lapsia toistamaan eliitin syöttämiä valheita vailla pienintäkään kritiikkiä.

Otetaan hieman konkreettista, ehkä kärjistettyä esimerkkiä.

Voit menestyä taloudellisesti ja sosiaalisesti vain käymällä eliitin määrittelemiä kouluja ja altistumalla niiden aivopesulle. Muutoin et saa pätevyyttä työhön etkä varsinkaan mihinkään merkittäviin julkishallinnon tai politiikan tehtäviin. Koko ajan ympärilläsi on mediajättien propagandaa, joka ohjaa ajatteluasi ja huomiotasi. Sinun on noudatettava virkamieskoneiston ja hallinnon pilkuntarkkaa byrokratiaa, joka tunkeutuu yksityiselämäänkin lakien ja määräystensä voimin. Kyseenalaistaa ei saa, vaan on mukauduttava ja sopeuduttava.

Korrekti henkilö saa mukavasti puolueen tukea toiminnalleen. Hänet esitellään asioista enemmän päättäville tahoille ja hän saa luotua kontakteja. Hän ymmärtää, että hänen pitää edistää vaikkapa K-ryhmän kauppojen kaavoitusta kunnassaan, koska kyseisen puljun mahtihenkilöitä on hänen kontakteissaan ja ryhmänsä tukijoina. Hän hyväksyy sen hakemuksen pikavauhtia ja kehoittaa asian käsittelyssä etenemään viivyttelemättä. Samalla hän voi jättää kilpailevan kaavoitushakemuksen mätänemään pöydälleen pitkäksi aikaa, kunnes se viimein pitää viedä eteenpäin, silloinkin tosin ei-suositella merkinnällä varustettuna. Mikäli haluttu kaavoitus ei mene läpi, hän voi esittää sen aina uudelleen ja uudelleen eri muodoissaan, kunnes se lopulta hyväksytään. Jos niin ikävästi käy, että kilpaileva kaavoitus tulee hyväksytyksi, hänen toverinsa voivat alkaa käräjöimään sitä vastaan ja saada sen myöhemmin kumottua tai jumiutettua oikeusjärjestelmään vuosikausiksi. Kun korrekti henkilö itse nousee arvoasteikolla, hän voi päästä juurikin oikeusjärjestelmän sisään itse moisia päätöksiä "korjailemaan" tai vaihtoehtoisesti edetä esimerkiksi poliittisella kentällä eteenpäin.

Korrekti henkilö on saavuttanut lisää valtaa ja ymmärtää, että hänen puolueensa ja sidosryhmiensä ja yhdistystensä rahahanat sulkeutuvat vikkelään, mikäli hän ei "muista" rahoittajiaan ja kontaktejaan ja näiden etuja. Rahahanojen sulkeutuessa sulkeutuvat myös käytännön edellytykset nousta tai edes pysyä nykyisessä asemassa. Tämän vuoksi korrekti henkilö esimerkiksi laatii tai hyväksyy lakialoitteen, joka tuo verohelpotuksia, valtionavustuksia, elinkeinotukia tai lisää valtaa hänen rahoittajilleen ja kontakteilleen eli hyväveliverkostolle. Korrekti henkilö pyrkii kaikin tavoin edistämään erilaista sensuuria, sääntelyä ja byrokratiaa, koska sitä kautta hänen ja hänen piirinsä valta kasvaa ja hänen todennäköisyytensä saada silmilleen jotain ikävää pienenee. Mikäli hän joutuu jostain syystä pulaan, hyväveliverkosto auttaa mediasta ja poliisista aina tuomioistuimiin saakka häntä - mikäli hänet katsotaan sen arvoiseksi. Palkkauksen ja vallan kasvaessa yhä enemmän, alkavat yhä suuremmat piirit ohjailemaan häntä. Jossain vaiheessa hänet kutsutaan ehkä Bilderbergien kokoukseen, jossa hänelle kerrotaan, mitä eliitti aikoo tulevaisuudessa tehdä ja miten hän voi ja joutuu sen asian hyväksymään ja sitä tukemaan. Miksi hän vastustelisi tai edes voisi vastustella? Haluaako hän saada jonkin skandaalin niskaansa ja menettää kaiken saavuttamansa? Tuskin.

Epäkorrekti henkilö ei saa minkään puolueen tukea toiminnalleen, eikä muutenkaan tule edes huomatuksi, ellei häntä voida käyttää selkeästi hyväksi johonkin vähäpätöiseen tehtävään. Hän ei saa kontakteja, koska ei aja minkään eturyhmän asiaa. Hän voi, mikäli sattuu pääsemään vallan kahvaan jotenkin kiinni, antaa kaavoituksessa tasapuolisesti tilaa vuoronperään kummallekin osapuolelle, jolloin kummankaan osapuolen silmissä häntä ei ole järkevää kannattaa (kun kannatuksen voi antaa vain sillekin, joka antaa vain toiselle osapuolelle jotain toista vastaan). Hän voi nostaa meteliä, kun eliitti laittaa kapuloita rattaisiin ja perustella hyvinkin loogisesti, miksi toista kaavoitushakemusta ei pidä hylätä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kaavoitus jää jylläämään byrokratia ja oikeuslaitoskoneistoon vuosikausiksi ja asia menettää jo merkityksensä, kunnes lopulta huterasti perusteltu päätös tulee - kaavoitus hylätään. Hän voi nostaa lisää meteliä ja valittaa, että kyse on nyt jostain korruptiosta, päätös on väärä. Poliisi tutkii hyvin vastahakoisesti tapausta, koska eihän hyväveliverkoston osapuolta nyt sovi vääryydestä epäillä. Muut virkamiehet ovat nihkeitä antamaan asiasta tietoja, päinvastoin, suunnittelevat jo ehkä selkäänpuukotusta moista epäkorrektia henkilöä kohtaan. Oikeuslaitos voi lopulta todeta, että ehkä jotain korruptiota tapahtuikin ja antaa siitä pari kuukautta ehdollista vankeutta rangaistukseksi virkamiehelle X, joka on jo muuten siirretty vallan toisiin, parempipalkkaisiin tehtäviin...tai sitten jättää tuomitsematta hyvävelisysteeminsä palvelijan.

Epäkorrekti henkilö huomaa nopeasti, että hän ajautuu ongelmiin. Mitä korkeammalle hän on ehtinyt kiivetä, sitä korkeammalta hän uhkaa pudota. Hänen tekemiä ilmoituksia ei tahdota tutkia eikä tuomita langettavasti, mutta hänestä tehtyjä kyllä tutkitaan hyvinkin hanakasti ja lisää satelee koko ajan. Sattumalta hänen kesämökkinsä kohdalta on juuri muuten kaavoitettu kunnan tie. Sattumalta poliisi tekee hänen luokseen laittoman kotietsinnän. Epäkorrektin henkilön yritys häviää sattumalta yhdellä eurolla kunnan kilpailutuksen toiselle yritykselle ja ajautuu talousvaikeuksiin tai vaihtoehtoisesti sen rahahanat alkavat mystisesti katkeamaan kun pankki ei suostu myöntämään luottoa. Työsuhdekin irtisanotaan, perustelut ovat vähintäänkin ympäripyöreät tai vaihtoehtoisesti hänet siirretään toisiin, vähäpätöisempiin ja raskaampiin tehtäviin, pois tieltä. Hänet voidaan myös eristää ja vaieta hiljaiseksi, mikään hänen tekemänsä asia ei oikein etene eikä oikeus tunnu toteutuvan, joten ehkä hän kohta uupuu ja lakkaa yrittämästä ja mukautuu. Mediakin suhtautuu asiaan väheksyvästi, ei vaikuta kiinnostavalta - ei tietenkään vaikuta, kun päätoimittaja ei suostu julkaisemaan juttuja asiasta ja moittii toimittajia, jotka viitsivät "aikaansa haaskata" tuollaisen tyypin tarinoihin. Sattumalta päätoimittaja on korrektin henkilön Vapaamuurariveli. Epäkorrektille henkilölle ei tukea heru mistään suunnasta.

Epäkorrekti henkilö voi silti saada haluamiaan asioita ajettua läpi. Mikäli hän on tarpeeksi korkealla, jopa lakejakin luotua. Samaan aikaan eliitti on kuitenkin luonut sata uutta lakia ja hetken kuluttua toisella lailla kumonnut epäkorrektin henkilön aikanaan ajaman lain. Hän on voinut saada ajettua valtion tai kunnan tukea jollekin järjestölle tai toiminnalle, mutta ne saadaan kyllä peruttua ensi vuonna. Hän on voinut saada asiaansa kuuluviin internettiin tai mediaan, mutta hänen sanomansa on vain pisara meressä, jossa isot kalat uivat. Hän ei ole hyödyksi millekään eturyhmälle, millekään rahoittajalle eikä millekään eliitin jäsenelle. Ja miksi ihmeessä olisikaan heidän suosiossaan, kun ei suostu tai ymmärrä heidän peliään pelata ja heidän etuaan ajaa verovarojen ja ihmisten vapauden kustannuksella?

Joko nyt alkaa hahmottua, miksi muutos on niin vaikeaa tai suorastaan mahdotonta?

Järjestelmä elättää itse itsensä muiden rahoista. Se perustelee oman olemassaolonsa ja tarpeellisuutensa itse ja määrittää sen ainoaksi käytettäväksi järjestelmäksi. Se määrittelee siis itse itsensä asemaansa ja valtaansa ja verhoaa tämän kaiken lain ja "yhteiskunnan" kaapuun. Se on kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla legalisoinut ja monopolisoinut asemansa ja tehtävänsä. Kaikki sen jäsenet yrittävät tehdä itsensä ja toisensa ja koko järjestelmän ainakin muodollisesti tarpeellisiksi.  Rahoittajat tarvitsevat poliitikkoja ja virkamiehiä. Poliitikot tarvitsevat rahoittajia ja virkamiehiä. Virkamiehet tarvitsevat poliitikkoja ja rahoittajia. Kaikki nämä toimijat tarvitsevat tuekseen tehokkaat aivopesurit. Kaikki elävät symbioottisessa suhteessa toisiinsa - veronmaksajien varoilla ja selkänahoilla tietysti.

Järjestelmä ei mahdollista "laillista" toimimista sen ulkopuolella. Asioita voi ajaa vain järjestelmän kautta, järjestelmän määrittelemillä tavoilla, järjestelmän päätöksien mukaisesti. Aivan kuten kasinolla et voi valita pöytään pakasta tulevia kortteja tai pelikoneen antamia kiekkoja, et voi toimia järjestelmässä kuin sen määräämiä sääntöjä käyttäen.

Osaatko päätellä, miten tämmöinen järjestelmä suhtautuu ja on varautunut kaikkiin yrityksiin sen itsensä muuttamisesta? Aivan samalla tapaa kuin keisari suhtautuu hankkeisiin hänen valtansa leikkaamisesta ja vapauksien antamisesta kansalaisilleen. Kieltävästi tietysti. Ei hän sentään hullu ole. Kun keisarilla on kaikki valta päättää asioista ja hänen ei tietenkään kannata sitä valtaa antaa pois, miten kansa voi saada asioita muuttumaan? Pyytää keisaria muuttamaan systeemiä? Pyytää oikein kauniisti ja useita kertoja keisaria muuttamaan systeemiä? Sehän on ainoa tapa, jolla systeemiä voi muuttaa - hänen majesteettinsa suostumuksella, mitään muuta keinoahan ei ole, ei ainakaan laillista!

Haluaako byrokratisoitunut, politisoitunut, korruptoitunut virkamieskoneisto, rahoittajat ja poliittiset päättäjät muutosta järjestelmäänsä? Ei halua. Antaako se mahdollisuuden muutokseen järjestelmänsä kautta? Ei anna. Antaako se mahdollisuuden muutokseen järjestelmänsä ulkopuolelta? Ei tietenkään anna. Ei kasinokaan anna asiakkaidensa pelata pelejä omilla säännöillään, vaan ainoastaan, että kasinolla pelataan kasinon itsensä määrittelemillä säännöillä - joilla kasino jää aina voittajaksi.

Seuraa pakollinen libertaristinen vuodatus.

Lienee selvää, että mikäli valtiolla, kunnilla ja sitä kautta virkamieskoneistolla ei olisi nykyisenlaista valtaa asioihin, näitä ongelmia ei olisi. Jos valta olisi yksilöillä itsellään, ei systeeminlaajuinen korruptio ja kuppaus olisi mahdollista. Poliitikkoa tai virkamiestä ei kannata lahjoa, jos hänellä ei ole valtaa tehdä mitään, mitä lahjuksen antaja haluaa. Esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen virkamiehiä, joilla ei ole valtaa tuomita uhrittomista rikoksista, ei kannata patistaa antamaan tuomiota vaikkapa monopoliaseman rikkomisesta tai "vääränlaisesta" rakentamisesta, koska tuomioistuinlaitos ei moiseen pystyisi. Hyväveliverkoston käyttäminen omien asioiden ajamiseksi toisten kustannuksella ei auta, mikäli hyväveliverkostolla ei ole valtaa antaa etuoikeuksia ja määrätä sanktioita julkista valtaa käyttäen.

Mutta miten voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa järjestelmä olisi toisenlainen?

Sen tiedän, että ainakaan järjestelmän kautta, järjestelmän ehdoilla ja järjestelmän säännöillä pelaamalla siihen ei ole mahdollista päästä. Historiasta voimme oppia sen, että itsensä tarpeellisiksi määrittävät ja totaalisen vallan itselleen haalineet tahot, kuten monarkit, ovat lopulta kukistuneet ainakin kansanjoukkojen suoran väkivallan kautta, kuten esimerkiksi Ranskan vallankumouksessa. Toinen vaihtoehto muutokselle on ollut, että kansa on valaistunut ja asettanut järjestelmän niin suuren painostuksen alle, että sen on ollut pakko taipua tai pelätä murtuvansa, kuten monille monarkioille on käynyt ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Nykysysteemiä ei kuitenkaan voi verrata näihin, koska nykyjärjestelmässä vallassa ei ole yksi selkeä taho, vaan pikemminkin lukuisa joukko erilaisia tahoja, joita ohjataan kulisseista.

Ehkä voimme vain odottaa, että järjestelmä kuppaa ja tukehduttaa itsensä kuoliaaksi. Kuten Neuvostoliitto aikoinaan teki. Jälki ei kyllä ole hienoa katseltavaa, eikä sitä seuraava puhdistus ja uuden järjestelmän muodostuminen ole valitettavasti mitenkään täydellistä. Ehkä parempaa ei kannata edes toivoa, kuin dramaattista romahdusta, sekasortoa ja anarkiaa.

Kuten George Carlin asian sanoi (kiitos kommenttina lähetetystä linkistä):