Suomi on sananvapauden kehitysmaa: Case Janitskin ja MV-lehti

Syyttäjä Heikki Wendorfin ajama vaatimus (poliisi Harri Saaristolan ansiosta) MV-lehden päätoimittajan Ilja Janitskin vangitsemiseksi hyväksyttiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa tuomari Marjut Oksasen toimesta. Toisin sanoen, Suomen viranomaiset ryhtyvät nyt ajamaan eurooppalaista pidätysmääräystä, jotta sanan- mielipiteen- ja lehdistonvapautta käyttänyt Ilja Janitskin saadaan vangittua tekaistujen syytteiden vuoksi Espanjassa MV-lehteen liittyen ja toimitettua Suomeen. Tarkoituksena on tietenkin häiritä MV-lehden toimintaa ja ajaa mielipuolisen raskaan tuomion kautta massiivista peloitevaikutusta kaikkia niitä kohtaan, jotka uskaltavat tänä valheen ja mädätyksen aikakautena vielä puhua julkisesti totta!

Tälle tasolle on siis tultu.

Edes lehdistonvapaus ei merkitse enää mitään. Tosiasiat ovat niin epämieluisia eliitillemme ja paljastavat valtamedian systemaattisen valehtelun, että niitä kertovat pitää nujertaa keinolla millä hyvänsä, jotta tyhmä ja tietämätön kansa pysyy tyhmänä ja tietämättömänä siitä, mitä ja miksi Suomessa todella tapahtuu. Päättäjät, mediamafia ja virkamiehet pelkäävät ja vihaavat totuutta näin paljon. Oikeuslaitos toimii demlamaiseen tapaansa kumileimasimena näille sananvapauden vihollisille ja hyväksyy tämän kaiken ilman hetkenkään epäröintiä, tai pahimmassa tapauksessa tekaisee lisää syytteitä tuomion suurentamiseksi.

Sanoin jo tammikuussa, että aseellinen vastarinta on nykytilanteessa jokaisen kansalaisen velvollisuus. Nyt tapahtunut tosiasia entisestään vahvistaa tuota toteamustani. Tosiasioita ei saa kertoa ihmisille sen enempää yksityisten ihmisten toimesta (esim. minun case), kuin myöskään median toimesta (case MV-lehti ja Janitskin), tai viranomaiset käyvät kimppuun. Miten kansa voi demokratiassa tehdä oikeat päätökset, jos kansaa estetään saamasta tietoa tosiasioista? Ei mitenkään.

Koska demokraattisin keinoin ei voida enää asioita muuttaa, vaihtoehdot vähenevät kummasti. Koska oikeuslaitos on täysin demlaantunut ja sieltä ei oikeutta enää saa, sekin vaihtoehto sulkeutuu pois. Kun viranomaiset ovat läpimätiä, sieltäkään kautta on turha kuvitella mitään apuja saatavan valituksin ja vetoomuksin. Mitä jää jäljelle?

Minun on vaikea nähdä mitään muuta ratkaisukeinoa, kuin aseellinen vastarinta ja terrori valtaa pitävää eliittiä, virkamiehiä, poliitikkoja, bankstereita, hyvävelisysteemiä, mädätysmediaa ja kaikkia niitä tukevia kohtaan. Muut optiot on jo käytetty loppuun aikoja sitten. Muuta ei enää ole jäljellä. Vain raaka, silmitön väkivalta näitä ihmisten perusoikeuksia törkeästi loukkaavia tahoja vastaan voi meidät enää pelastaa totaaliselta tuholta. Pitää iskeä nopeasti ja päättäväisesti ja kohdistaa iskut paitsi suoraan pahimpiin mädättäjiin henkilökohtaisesti, niin myös järjestelmän tukirunkoon, kuten tuomioistuimiin, poliisilaitoksiin, eduskuntataloon, Yleisradioon, jne.

Kenenkään edellä kirjoittamani lukeneen on turha väittää, että vaihtoehtoja väkivallalle on vielä muka olemassa. Ei ole, eikä voi olla.

Lukekaa kirjoitukseni "Varautumisvinkkejä tulevan varalle", "Suojautuminen viranomaisiltakin" ja "Systeemiä ei voi voittaa systeemin säännöillä", sekä ryhtykää toimimaan niiden mukaan. Puheet on nyt puhuttu, vetoomukset vedottu, kirjoitukset kirjoitettu, "oikeus"laitos katsottu, viranomaiset käyty läpi, äänestykset äänestetty. Nyt pitää muiden keinojen alkaa puhumaan ja lujaa. Jos tämä maa edes teoriassa vielä aiotaan pelastaa.