1000 blogikirjoitusta takana!

10 vuotta blogin pitämistä, yli 1,1 miljoonaa yksilöityä lukemiskertaa ja nyt 1000 julkaisua on tullut täyteen. Aihepiirit pysyneet aika selkeästi samana, eli yhteiskunta, politiikka, tietoturva, yksityisyydensuoja, sananvapaus, viranomaisten mielipuolisuus ja gestapon trollaus. Ja jatkoa seuraa, minä en vaikene, en sitten millään, seurauksista riippumatta.

Haluankin nyt omistaa tämän juhlakirjoitukseni blogini pitkäikäisimmille ja aktiivisimmille lukijoilleni, nimittäin nettipoliiseille, valtakunnansyyttäjänvirastolle ja suvakeille.

Mieltäni lämmittää, kun tiedän, että jokainen julkaisuni luetaan tarkkaan, jokainen sananmuoto analysoidaan huolellisesti, jokainen kuva käydään huolella läpi ja kaikesta otetaan kuvankaappaukset talteen. Ei löydy monelta blogin pitäjältä yhtä aktiivista, innostunutta ja paneutunutta lukijakuntaa, kuin mitä minulla on!

Huolimatta siitä, että kadut ovat muuttuneet entistä turvattomiksi maturaiskaajien vuoksi, valtiontalous on täysin kuralla ja vanhustenhoitokin on muuttunut rahapulassa täysin ala-arvoiseksi kidutukseksi, minua kohtaan riittää aina veronmaksajien varoja ja viranomaisten aikaa käytettäväksi. On suuri ilo olla kaiken tämän huomion jatkuvana kohteena, kustannuksista välittämättä!

Valtio ja kunnat säästävät talousongelmissaan jatkuvasti kaikkialta, myös viranomaisista, esimerkiksi lakkauttamalla käräjäoikeuksia jne. Vaikka satoja poliiseja joudutaan todennäköisesti irtisanomaan lähiaikoina säästösyistä, minun toimintaani seuraavat poliisit saavat varmasti pitää työpaikkansa nyt ja aina jatkossakin. Oi mikä kunnia minulla onkaan saada olla vaikuttamassa lähialueeni viranomaisten työllisyystilanteen positiiviseen kehitykseen!

Mikäli tahti jatkuu tämmöisenä, ei minulla tule vanhuksenakaan olemaan pelkoa yksinäisyydestä ja tekemisen puutteesta: Vähän väliä poliisi piipahtaa oven taakse tai asuntoon sisälle, jatkuvasti tulee lappusia postissa kuulusteluihin ja muuhun, sekä käräjäoikeus muistaa aina uusilla istunnoilla minua. Näin laajamittaisia yhteiskunnan aktivointitoimenpiteitä ja kuntouttavaa työtoimintaa ei liene kukaan muu suomalainen saava osakseen!

Olen kuitenkin hieman huolissani, miten kaikkien murhaajien, ryöstäjien ja raiskaajien (muista kriminaaleista nyt puhumattakaan) terveys ja omanarvontunto kestää, kun he jäävät kokonaan paitsi näin laajamittaista viranomaisyhteistyötä ja huomiosta, jonka minä saan osakseni? Eikö viranomaisia lainkaan kiinnosta, miten loukkaantuneiksi monet ammattirikollisetkin tuntevat itsensä, kun poliisi ei heitä ehdi jahtaamaan, mutta "Janssonin kiusausta" kytätään koko ajan? Miten suomalaiset viranomaiset voivatkin olla noin tunteettomia ja piittaamattomia, kun aiheuttavat jatkuvasti mielipahaa heille? Koen asiasta huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä ja pyydänkin nyt vilpittömästi anteeksi kaikilta murhaajilta, ryöstäjiltä, raiskaajilta ja muiltakin rikollisilta, että olen tällä tapaa päätynyt omimaan kaiken viranomaishuomion itseeni.

Näissä tunnelmissa eteenpäin! :)