24. helmikuuta 2013

Tehy-riidan lopputulos: Korkeimman oikeuden mukaan samasta työstä voi maksaa eri palkkaa

Tehy teki taannoin hyvin "mielenkiintoisen" ns. Tehy-sopimuksen, jonka seurauksena samasta sairaanhoitajan työstä samalla nimikkeellä ja koulutuksella samassa työpaikassa voitiinkin maksaa erisuuruista palkkaa. Kritisoin tuota Tehy-sopimusta aikoinaan blogissani ja tein siitä kantelun oikeuskanslerillekin, jonka päätös asiassa oli looginen: Samasta työstä on maksettava samaa palkkaa ja Tehy-sopimus on yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon vastainen. Kanteluni meni "läpi" myös Pirkko Mäkisen osalta, jonka toiminta oli oikeuskanslerin mielestä epäasiallista, olihan hän tasa-arvovaltuutettu ja kuitenkin osallistui aktiivisesti ko. syrjintäkiellon vastaisen sopimuksen laatimiseen.

Korkein oikeus on kuitenkin tullut asian tiimoilta toisenlaiseen, mielestäni täysin epäloogiseen ja seurauksiltaan epäoikeudenmukaiseen johtopäätökseen. Pravda kirjoitti asiasta 15.2.2013 mm. seuraavaa:
"KKO oli hovioikeuden kanssa samaa mieltä siitä, että ketään ei syrjitty. KKO:n mukaan työntekijöihin sovellettavat työehdot ja niiden keskinäinen erilaisuus ovat seurausta niistä valinnoista, jotka he itse ovat tehneet heille perus- ja ihmisoikeutena suojatun yhdistymisvapauden perusteella."

Tämä sinällään luettuna kuulostaa toki ihan ok:lta näin libertaarin silmistä katsottuna. Ihmisten tulee tietysti voida antaa jonkun neuvotella työehtonsa omasta puolestaan ja perustaa vaikka liitto sitä varten. Mutta nyt on KKO:lta unohtunut kokonaan muutama hyvin olennainen seikka, joiden puuttuminen tekee tuollaisesta järjestelystä nyky-Suomessa epäloogisen ja epäoikeudenmukaisen.

Ensinnäkin, työntekijällä ei ole mahdollisuutta neuvotella Suomessa julkisella puolella omasta työehtosopimuksestaan työnantajansa kanssa, koska työnantajataho noudattaa työehtosopimusten yleissitovuutta. Eli, verovaroilla toimiva, julkinen instanssi ei voi neuvotella palkoista erikseen vaan sen on noudatettava yleissitovia työehtosopimuksia, eli neuvotella vain tiettyjen tahojen (Tehy ja Super tässä tapauksessa) kanssa. Tästä seuraa väistämättömästi se, että jatkossa ainoa tapa saada sairaanhoitajan työssä lisää liksaa tai uusia työehtoja on kuulua Tehyyn tai Superiin. Eli seurauksena jokaisen sairaanhoitajan on pakko kuulua noihin ammattiliittoihin tai lisää liksaa ei tule koskaan.

Tämä voi kuulostaa ehkä vain hieman hassulta ja tietysti kaikkien puolueiden demarien mielestä ihan hyvältäkin jutulta, mutta ajatelkaapa hetki, mitä tämä myös tarkoittaa: Todellista vaihtoehtoa valita omaa ammattiliittoaan ei ole enää olemassa sairaanhoitajilla, koska suurin työllistäjä on julkinen sektori ja se ei neuvottele kuin Tehyn ja Superin kanssa. OIKEUS kuulua ammattiliittoon onkin muuttunut julkisen vallan käytäntöjen sanelemaksi PAKOKSI kuulua ammattiliittoon ja koko touhu pyörii pakolla otetuilla verovaroilla. Eihän se nyt näin pitänyt mennä. Eihän tuossa ole käytännössä mitään vapaaehtoisuutta tai valinnanvaraa.

Toiseksi, yhdistyksillä ei ole mitään velvollisuutta ottaa ketään jäsenekseen. Yhdistys voi itse säännöissään päättää, ketä se ottaa jäsenekseen ja ketä ei ota ja millä perusteella. Yhdistys voi itse määritellä myöskin vaikkapa sen kynnysrahan tai muun suojelurahan, jota sille pitää maksaa jotta ihminen voi olla sen jäsen. Yhdistyksiin liittyminen, niistä eroaminen ja niissä jäsenenä oleminen eivät suinkaan ole yhtä helppoa kuin leivän osto kaupasta.

Kuulostaa kenties kaukaa haetulta, mutta miettikääpä seuraavaa, KKO:n päätöksen perusteella siis jatkossa täysin laillista tapahtumaketjua: Yhdistys ei ota jäsenekseen kuin tietyn puoluekirjan, uskonnollisen vakaumuksen, ihonvärin, sukupuolen tai riittävän suuren "lahjoituksen" yhdistykselle tehneitä henkilöitä tai jäsenvaatimukset ovat jotain muuta. (Jos luulette, ettei tämä ole mahdollista, koettakaapa kokeeksi liittyä Vapaamuurarien jäseneksi ja kertokaa miten kävi.) Sitten yhdistys neuvottelee palkoista työnantajatahon kanssa ja seurauksena onkin se, että vain Kokoomuksen tai RKP:n jäsenkirjan omaavat saavatkin palkankorotukset, koska vain he voivat kuulua yhdistykseen, joka nämä työehdot neuvottelee. Fair game?

Kolmas asia, joka tuntuu unohtuvan, on se, että työnantajataholla ei ole kuitenkaan oikeutta kieltää ketään liittymästä tai eroamasta mistään ammattiliitosta, eikä työnantajataho saa jättää ketään palkkaamatta sen perusteella, että tämä kuuluu tai ei kuulu johonkin ammattiliittoon. Sellainen olisi törkeätä syrjintää, jota varmasti käsiteltäisiin mediassa pitkään ja perusteellisesti. Mutta siis palkkaa pitää maksaa sen mukaan, mihin ammattiliittoon sattuu kuulumaan. Pohtikaapa tovi, mihin tämä yhdistelmä väistämättä johtaa...

Nähdäkseni on olemassa vain kaksi oikeudenmukaista tapaa toimia tämmöisissä asioissa: Joko on olemassa yhtenäiset, yleissitovat sopimukset tai vaihtoehtoisesti (ja mieluummin) on oltava täysi sopimusvapaus joka koskee myös työnantajaakin. Kumpaankaan tilanteeseen ei tulla lähiaikoina pääsemään, koska vahvoissa asemissa olevat eturyhmät eivät halua yleissitovia sopimuksia ja pienet toimijat eivät halua sopimusvapautta. Seurauksena on umpihullu pattitilanne, joka paitsi loukkaa yksilönvapautta niin myöskin saa aikaan tämmöisiä sekavia tilanteita.

Ei kommentteja: