10. maaliskuuta 2008

Tiedustelupalveluilla takaportteja salauksissa ja laitteissa

Tiedustelupalveluiden laitteisiin ja ohjelmistoihin asentamat takaportit ovat tuntuneet jääneen tietoturva-alalla ja mediassa kovin pienelle huomiolle kautta aikojen. Asiasta ei haluta tai suoraan sanottuna edes uskalleta puhua, koska pelätään astumasta "isoveljen" varpaille ikävin seurauksin. Usein ihmiset ovat lisäksi kuitanneet väitteet NSA:n ja muiden tiedustelupalveluiden takaporteista vain "paranoidisena salaliittoteoriana" kaikista viittauksista ja todisteista huolimatta.

Mutta asia on niin vakava uhka tietoturvalle, että siitä pitää puhua. Se pitää olla ihmisten ja yritysten tiedossa. Utopistista lienee toivoa, että joskus jopa virkamiehet ja poliitikot voisivat tajuta ongelman laajuuden ja ottaa sen huomioon tietoturvaan liittyviä päätöksiä tehdessään...

Lukekaapa nyt mitä tietoa esimerkiksi Crypto AG:n jutusta on ilmennyt viime aikoina... Sen omat työntekijät ovat myöntäneet haastatteluissa, että sveitsiläinen Crypto AG takaportitti salausjärjestelmiään NSA:n pyynnöstä, jotta NSA pystyisi salakuuntelemaan helpommin niillä salattua liikennettä, esimerkiksi vieraiden valtioiden viestintää. Myös Bruce Schneier kirjoittaa asiasta blogissaan. Kyse ei siis ole mistään spekulaatiosta, vaan faktatiedosta. Maailman yksi kuuluisimmista salauslaitteiden valmistajista on vuosikymmenet rakentanut takaportteja salausjärjestelmiinsä isoveljeä varten. Ymmärrättekö, miten isosta asiasta on kysymys? Pohtikaapa hetkinen.

NSA on myös ilmeisesti laittanut takaportin Windowsin satunnaislukugeneraattoriin ja tietokoneiden prosessoreissa on mahdollisesti vakavia takaportteja. On myöskin todennäköistä, että tietokoneiden ja toki muidenkin laitteiden komponentit on tietoisesti rakennettu sellaiseksi, että niistä on helppo kerätä etäältä tietoa tempest-hyökkäyksen avulla...ja juuri siksi mm. NSA itse on hyvin tarkkana USA:n viranomaisten ja sotilastahojen riittävästä tempest-suojauksesta.

On toki ihan hauska nähdä, että myös amerikkalaiset ja britit ovat joutuneet viime aikoina pelkäämään, että heidän käyttämänsä laitteistot ovat takaportitettuja mm. kiinalaisille. Mielenkiintoista on huomata, että media ja turvallisuuselimet eivät ole aikaisemmin osoittaneet mitään huolta siitä, että järjestelmät on takaportitettu NSA:ta ja GCHQ:ta varten, mutta kun onkin vaara, että Kiina vakoilee, niin johan nouseekin meteliä. Tekopyhyys kukoistaa ja voi hyvin.

Tietysti jotkut ihmiset ajattelevat lapsellisesti, että NSA on "hyvien" puolella ja Kiina on "paha", joten miksi murehtia NSA:n takaporteista? Fakta on, että on olemassa eri valtioita ja jokainen valtio pyrkii pääasiassa ajamaan omia etujaan. NSA ei ole olemassa ajaakseen Suomen, Ruotsin, Saksan, Iso-Britannian tai Venäjän etua. NSA on olemassa ajaakseen USA:n etua. Jos ja yleensä kun eri maiden edut menevät ristiin, tai toisesta maasta voidaan jotenkin hyötyä, peli menee likaiseksi ja tiedustelupalvelut tulevat nopeasti hyötykäyttöön, kuten vaikkapa Echelon verkon suoma tiedustelutieto.

Mikä ratkaisuksi?
  • Avoin lähdekoodi ja siihen perustuvat (salaus- ja muut) järjestelmät tarjoavat ainakin jonkinlaista suojaa, mutta tällöin pitää olla hyvin huolellinen sen suhteen, että kaikki järjestelmän komponentit ovat turvallisia. Ketju on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Rautalangasta väännettynä: GnuPG:n tai PGP:n käyttäminen tietokoneessa, jonka satunnaislukugeneraattori on vaarantunut, ei hyödytä juuri mitään.

  • Tärkeät tietojärjestelmät tulee eristää tehokkaasti ympäristöstään fyysisesti, jotta elektromagneettinen säteily vaimenee niin paljon, ettei sitä voida ympäristöstä juurikaan havaita ja tätä kautta vaarantaa järjestelmää. Tämä on vaikeaa, kallista ja tekee järjestelmien käyttämisestä yleensä hyvin epäkäytännöllistä.

  • Laitteistohankinnoissa kannattaa välttää ainakin Kiinaa ja USA:ta, mutta kuten Crypto AG:n esimerkki kertoo, mitään maata tai yritystä ei voi pitää turvallisena valmistajana. Kotimainen valmistus ei auta, kun komponentit ja suunnittelu tulee ulkomailta ja yrityksessä on kasapäin ulkomaalaisia työntekijöitä.

  • Päättäjien pitäisi saada aikaan lakimuutoksia, joilla vieraiden valtioiden tai ylipäätään minkä tahansa tahon kanssa takaportteja järjestelmiin rakentaneet tahot saataisiin henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen - sekä korvausvastuuseen teoistaan. Tämä nostaisi kummasti kynnystä suostua yhteistyöhön tiedustelupalveluiden kanssa rakentelemaan takaporttia järjestelmiinsä.
Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin ylipäätään tiedostaa takaporttien olemassaolo ja suunnitella oma ja yrityksen (sekä valtion tietysti) toiminta sen mukaisesti. Ongelman tiedostaminen on joka tapauksessa ensimmäinen askel ongelman korjaamiseen. Piilottelu ja vähättely vain pahentaa tilannetta.

9. maaliskuuta 2008

Turun Sanomissakin juttu korttien tietoturvasta

Hieman huvittuneena luin sinällään paljon asiatietoakin sisältävän TS artikkelin. Jutun kirjoittaneelle toimittajalle lähti vastine menemään, saas nähdä mitä siitä seuraa. Muistutin aikaisemman kirjoitukseni sisällöstä, eli siitä, että sirukortinkin tietoja voidaan kopioida, koska se mokoma sylkee niitä lukulaitteille ei-salattuna ja kortin numeroa sinällään voidaan väärinkäyttää mm. netissä tai tunkemalla se magneettiraidalliseen korttiin.



20.3.2008 päivitystä:
Turun Sanomat julkaisi tänään etusivullaan(kin) kattavan artikkelin sirukorttien tietoturvaongelmista, joka, yllätysyllätys, oli hyvin pitkälti saman sisältöinen kuin toimittajalle lähettämäni vastine oli. Sen verran pitää kuitenkin korjata artikkelia, että siinä kerrottiin biometrisen tunnisteen, esimerkiksi sormenjäljen, oleva parempi vaihtoehto PIN-koodille. Näinhän ei asian laita ole. Biometriset tunnisteet on helppo väärentää, kuten esimerkiksi täällä kerrotaan. PIN-koodia taas ei voi väärentää, sen voi vain koettaa kurkkia tietoonsa.

2. maaliskuuta 2008

"Mitä minä sanoin": Luottokortteja kopioitu lukulaitteilla Ruotsissa

Yle uutisoi, että Ruotsissa Ikean tavaratalossa on luottokorttien lukulaitteisiin asennettu "lisälaite", jonka avulla luottokorttien tietoja on varastettu. Tarkkoja tietoja tapahtuneesta ei ole vielä saatavilla, eli oliko kyseessä magneettiraidan- vaiko EMV-sirun lukeminen. Väistämättä mieleeni tulee kuitenkin vain muutamia päiviä sitten kirjoittamani juttu, jossa varoitin juuri tämäntyyppisestä hyökkäyksestä luottokortteja vastaan...

Koettakaa nyt hyvät luottokorttien käyttäjätahot tarkistaa säännöllisesti, että lukulaitteenne eivät sisällä "ylimääräisiä" osia, sekä vaatikaa luottokorttitahoilta tiukempaa tietoturvaa ja EMV-sirun(kin) turvallisuuden kohottamista!

28. helmikuuta 2008

HOK-Elannon nettiäänestys hakkeroitiin (?)

Hiphei, näin siinä käy. Olipas yllättävää. Eduskunta- ja presidentinvaalitkin digitaaliseksi vaan, niin päästään toteuttamaan todellista "kansanvaltaa" kun hakkerit voivat häiritä tai muuttaa vaalituloksen mieleisekseen...

27. helmikuuta 2008

Sirukorteissa tietoturvaongelmia

Lyhyesti sanottuna, meille on uskoteltu, että uudet, sirulla varustetut luotto/maksu/plussa/pankkikortit ovat turvallisia lukulaitteineen. Voi miten väärässä onkaan oltu.

Manipuloimalla lukulaitetta on mahdollista saada napattua paitsi kortin PIN-koodi talteen, niin myöskin kaikki kortin sisältämät tiedot kuten tili- ja/tai luottokortinnumero. Näillä tiedoilla voidaan kloonata samanlaisen kortin magneettiraidalla varustettu versio, joka puolestaan käy miltei kaikkialla maksuun ja ehkä käteisnostoihinkin, koska siruversion käyttö ei ole pakollista vielä. Lisäksi noilla EMV-kortista imetyilla tiedoilla voidaan tietysti ostaa netistä mitä lystää, koska luottokortin numero saadaan napattua talteen.

Varsinaista sirun kloonaamista ei ole vielä virallisesti onnistuttu tekemään, mutta tämän tiedon valossa tuskin sekään kaukana on (ainakin voidaan spekuloida että EMV-sirulla olevat avaimet voidaan erilaisia virrankulutus- ja muilla hyökkäystoimin vaarantaa, kuten miltei kaikki älykortit). Nyt ovat vaarassa "vain" sirun sisältämät tiedot, joita sirukortit syytävät hallitsemattomasti maksulaitteille.

Ongelmana on, että lukulaitteet eivät ole manipuloinnilta suojattuja eikä edes siten tehtyjä, että ne varoittaisivat jos niitä on peukaloitu. Lisäksi, kortin ja lukulaitteen välinen yhteys ei ole (yleensä) salattu, vaan PIN-koodit ja kortin tiedot kulkevat salaamattomana lukulaitteen muistiin saakka, jossa ne vasta salataan. Lukulaitteelta ne siirtyvät tietysti salattua yhteyttä pitkin eteenpäin. Kaikki lukulaitteet eivät suinkaan ole haavoittuvaisia - tämän hetkisten tietojen mukaan, mutta jos voit olettaa että rikollinen pääsee peukaloimaan lukulaitetta, hän voi tietysti aina vaihtaa sen haavoittuvaiseen versioon, koska "kaikki versiot toimivat" kortin kanssa.

Ratkaisuehdotuksiani ongelmaan:
- EMV-kortit pitäisi laittaa sellaisin asetuksin, että ne hyväksyvät vain salatut ja todennetut yhteydet lukulaitteiden tai päätteiden kanssa.
- Jokainen lukulaite ja pääte pitäisi olla siis (suojatulta ohjelmistoltaan ja muistiltaan) autentikoitu pankin tai Luottokunnan toimesta, joten laitteiden käyttäminen olisi aina turvallista, täysin riippumatta siitä miten hämärä taho laitetta pääsee peukaloimaan.
- EMV-korttien tietojen pitäisi olla aina erilaiset kuin kortissa olevan magneettiraidan tiedot ovat. Näin ollen toisen tiedoilla ei voitaisi vaarantaa toista.
- Magneettiraitaisten korttien käytöstä tulisi kokonaan pyrkiä luopumaan, sekä mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa ylipäätään luottokorttinumeroihin perustuvasta järjestelmästä. Maksutapahtuman pitäisi aina, kotitietokoneellakin, tapahtua sirukortin ja turvallisen PIN-näppäimistön kautta, jolloin väärentäminen ja hyväksikäyttö olisi miltei mahdotonta.
- Edelliseen liittyen, olisi tietysti tietoturvan kannalta erittäin hyvää, jos olisi mahdollista käyttää aina maksaessaan omaa sirukortin lukijaa- ja näppäimistöä, jolloin voisi olla varma ettei PIN-koodi päädy vääriin käsiin. Tähän on ehkä vielä matkaa... :)

http://news.bbc.co.uk/1/hi/programmes/newsnight/7265437.stm
http://www.cl.cam.ac.uk/research/security/banking/ped/
http://www.cl.cam.ac.uk/techreports/UCAM-CL-TR-711.pdf
https://www.pcisecuritystandards.org/pdfs/pci_dss_v1-1.pdf

On hieman epäselvää toistaiseksi, miltä osin Suomessa käytetyt maksupäätteet ja systeemit ovat haavoittuvaisia tälle hyökkäykselle. EMV-kortit joka tapauksessa ovat, koska samoja sirukortteja voi käyttää myös ulkomailla, joissa hyökkäyksiä on tehty ja joissa haavoittuvuuksia on ollut (tai kääntäen, jos Suomessa käytettävät EMV-sirukortit olisivat suojattuja tältä hyökkäykseltä, ne eivät voisi toimia ulkomailla niissä laitteissa, joissa hyökkäykset ovat mahdollisia).



20.3.2008 päivitystä:
Lukaiskaapa Turun Sanomien artikkeli asiasta. Heh.

26. helmikuuta 2008

Ruotsissa ja Norjassa asevelvollisuus koskemaan myös naisia?!?

No niin, on kiva huomata että oikea tasa-arvokin etenee pohjoismaissa. Norjassa ollaan kaavailemassa, että asevelvollisuus koskisi jatkossa myös naisia siinä missä miehiäkin. Nyt Ruotsissakin ollaan ajamassa samaa systeemiä. Kirjoitin aikaisemminkin sukupuolten välisestä tasa-arvosta Suomessa mm. täällä ja täällä, lukekaa muistin virkistykseksi.

Niin uskomatonta kuin se onkin, tätä asevelvollisuuden ulottamista naisiin siinä missä miehiinkin perustellaan aidosti ja suoraan nimenomaan tasa-arvolla. Eli koko homma kuulostaa ihan oikeasti järkevältä ja rehelliseltä. Aika uskomatonta, että joudun toteamaan, että jokin huippupoliitikkojen ja/tai heidän lakeijoidensa julkisesti esittämä "tasa-arvoon liittyvä" ehdotus on hyvä. Yleensä ne ovat olleet ns. perseestä, eli lähinnä ajaneet etuja ja poikkeuksia vähemmistöille ja lisärasitteita valkoihoisille heteromiehille.

...Suuri osa kansalaisista on sitä mieltä, että asevelvollisuus pitäisi olla molemmille sukupuolille samanlainen siinä missä mikä tahansa muukin asia...

...Nuoret näkevät itsensä kuitenkin sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisina. Jos se pätee työelämässä, miksei siis myös armeijassa?

...luotaisiin edellytykset tehokkaammalle ja tasa-arvoisemmalle puolustukselle...

On minusta täysin itsestään selvää, että jos asevelvollisuus on käytössä, sen pitäisi tietysti koskea naisia siinä missä miehiäkin. Muuten se syrjii sukupuolen perusteella. Niin simppeliä se on. (Turha ruikuttaa, että naiset kärsivät muutenkin kauheasti siitä ja tästä, se on pääosin valetta ja vaikka olisikin totta, niin niin pienet fyysiset eroavaisuudet eivät voi olla peruste erilaiselle kohtelulle lain edessä missään oikeusvaltiossa)

On käsittämätöntä, miten voidaan selitellä, että lain edessä sukupuolten ei tarvitse olla tasa-arvoisia vain ja ainoastaan tässä armeija-asiassa. Vielä käsittämättömämpää on, että kukaan ei tunnu tajuavan noin selkeän ja räikeän epäkohdan olemassaoloa lainkaan. Asia on tabu. Siitä ei saa edes oikein puhua ja jos puhuu, leimataan heti "kahjoksi" tai "naisvihamieliseksi". Ajatuspoliisi tuntuu toimivan oikein hyvin.

Koskahan joku Pääesikunnasta tai puolustusministeriöstä uskaltaa ehdottaa samaa myöskin Suomeen? Kuka voisi olla niin rohkea, että uskaltaisi edes ehdottaa (vaatimisesta nyt puhumattakaan!), että asevelvollisuuden tulisi jatkossa koskea myös naisia tasa-arvon vuoksi?

Tietysti parempi vaihtoehto asevelvollisuudella olisi palkka- tai sopimusarmeija, joka ei syrjisi sukupuolen perusteella eikä perustuisi pakkotyöhönkään. Turha ruikuttaa, että se maksaisi hirveästi, koska
A) Nykyinen armeijamallikin maksaa sen kävijöille vuoden ansiotulot kun he eivät ole töissä vaan intissä.
B) Palkka-armeija ei tarkoita koko ajan hampaisiin asti aseissa olevaa satojen tuhansien sotilaiden joukkoa - sopimus voi olla, että asepalveluksen lisäksi nämä palkkasotilaat sitoutuvat puolustamaan maata seuraavan 30 vuoden ajan jos tarvetta ilmenee.

23. helmikuuta 2008

Valonpilkahdus: EU suitsimassa RFID:tä

The Register kirjoittaa, että EU haluaa RFID tunnisteet kaupoissa sellaisiksi, että ne deaktivoituvat kun asiakas on ostanut tuotteen, jossa on RFID tunniste. Tämä siksi, että kuluttajia ja heidän tuotteitaan ei voisi seurata jälkikäteen, eli jotta heidän yksityisyytensä suoja olisi parempi. Niin ikään ehdotus ajaa varoitustarraa kaikkiin tuotteisiin, jotka sisältävät RFID-sirun.

Loistavaa.

22. helmikuuta 2008

Kanteluni eduskunnan oikeuskanslerille internet-sensuurista

Asia: Kantelu poliisin toteuttamasta internet-sivustojen ennakkosensuurista

Keskusrikospoliisi (KRP) ylläpitää salaista estolistaa väitetysti lapsipornografiaa sisältävistä verkkosivustoista lain lapsipornografian levittämisen estotoimista perusteella. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella pyydän oikeuskansleria tarkastelemaan lain soveltamista yleisesti sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista kyseistä lakia sovellettaessa erityisesti seuraavien kysymysten kannalta:



1)
PL 12 § sisältää ehdottoman ennakkosensuurin kiellon, jota ei voi esimerkiksi Turun yliopiston tulkinnan (Lausuntokooste hallituksen esitysluonnoksesta 9.6.2006, Liikenne- ja Viestintäministeriön Viestintämarkkinaosasto) mukaan kiertää. Lisäksi Turun yliopiston antaman lausunnon mukaan ”ennakollisten esteiden osalta PL 12::n kvalifioitu lakivaraus mahdollistaa tavallisella lailla säädettävän vain kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia”.

Olisiko laki lapsipornografian levittämisen estotoimista pitänyt säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, jotta se olisi sopusoinnussa PL 12 § ja muun lainsäädännön ja perusoikeuksien kanssa?



2)
Laki ohjaa teleyrityksiä toimimaan sensuroinnissa ”vapaaehtoisesti”. Tässä tapauksessa poliisi on virkatoimena pyrkinyt ohjaamaan teleyritysten yksityiseen liiketoimintaan liittyvää toimintaa ja päätöksentekoa myötävaikuttamalla aktiivisesti ja tavalla, jolloin on katsottavissa, että kyse ”oikeuden” käyttämisestä teleyrityksissä ei ole ollut tosiasiallisesti vapaaehtoisesta harkinnasta, vaan virkamiesten tahdon ulottamisesta yritysten liiketoiminnan piiriin. Vapaaehtoisuuden ollessa kyseenalaista ovat sensuurilistasta päättäneet virkamiehet voineet tosiasiallisesti puuttua tarpeettoman paljon perustuslaissa turvattuun elinkeinovapauteen.



3)
Lain soveltamisessa ilmeisimmin käytetään perusteena poliisilain 1 §:n tulkintaa, jonka seurauksena rekisterimerkinnän tekeminen mielletään tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi. On kuitenkin huomattava, että poliisilain 1 §:n sääntely poliisin tehtävistä ei perusta poliisille yleistoimivaltaa, vaan määrittää poliisin tehtäviä: poliisin toimivaltuuksista säädetään poliisilaissa ja muualla lainsäädännössä erikseen (ks. myös HE 57/1994vp). Länsimaisessa oikeusvaltiossa poliisilla ei ole yleistoimivaltaa tehtäviensä toteuttamiseen. Poliisin toiminta tapauksissa on epäselvällä, harmaalla alueella, ja toiminta ei nähdäkseni perustu poliisilaissa säädettyihin tehtäviin.

Tältä osin pyydän myös tarkastelemaan, onko tapauksessa virkamiehet ylittäneet toimivaltuutensa eritoten edistäessään kotimaassa olevan sivuston sensurointia.




4)
Lain tarkoituksena on ollut estää tahaton pääsy lapsipornosivustoille. Tosiasiallisesti sensuuritoimenpiteiden kohteeksi on joutunut DNS-toteutukseen perustuvan sensuroinnin myötä tiettävästi myös nimipalveluiden MX-tietueet, ja näin ollen virkatoimena päätetyt sensuurilistat ovat mahdollisesti estäneet sähköpostiliikenteen sensuurilistan palvelimille. Tältä osin tulisi tarkastella perusoikeuksien toteutumista sähköisessä viestinnässä.




5)
Poliisilain 4 § mukaan poliisimiehen on ilmoitettava henkilön vapauteen kohdistuvan toimenpiteen peruste toimeenpiteen kohteena olevalle tai tämän edustajalle. Kyseissä sivustojen sensurointitapauksissa poliisi on ilmeisimmin laiminlyönyt tämän, vaikka mahdollisuus olisi ollut informoida sivustojen ylläpitäjiä tai muita edustajia toimenpiteistä kohtuullisen vaivatta nimipalvelimissa olevien yhteystietojen avulla. Näin ollen on voinut syntyä tilanne, että julkista valtaa käyttäessä poliisimiehet eivät ole ryhtyneet poliisilain edellyttämiin toimenpiteisiin.



Huomioita koskien sensuroitujen sivustojen tilalle ilmestyvän, poliisin laatiman tiedotesivun ja sen alasivun ”Vastauksia yleisimpiin kysymyksiin lapsipornografian levittämisen estotoimista” liittyen:

6)
Viranomainen, tässä KRP, ilmoittaa sensuroidun sivun kohdalla vain palautesähköpostiosoitteen. Sivustolta puuttuu myös tarkka tieto päätöksestä, jonka nojalla sivusto on lisätty sensuurilistalle. Lisäksi sivustolta puuttuu tiedot muutoksenhausta tai valituskielto/valituskelvottomuudesta. Tiedotteen alasivu on julkaistu vain suomeksi. Näin ollen tiedotteet ovat ilmeisimmin hallintolain palveluperiaatteiden ja muutoinkin hallintolain vastaisia.

7)
Kysymys-vastaus -alasivulla poliisi ilmoittaa eksplisiittisesti ”räjähdysaineita” käsittelevien sivujen olevien ”paheksuttavia”. Hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisesti viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimuksen mukaan viranomaisen on käyqtettävä asiallista kieltä. Poliisin tehtävänä ei ole arvottaa sivustoja niiden ”paheksuttavuuden” vuoksi. Maininta räjähdysaineiden ”paheksuttavuudesta” on panetteleva ja halveksiva esimerkiksi räjähdysaineteollisuutta kohtaan ja tulee siksi poistaa sivustolta välittömästi. Oikeuskansleri voi myös ohjeistaa poliisia resurssisyistä keskittymään todelliseen rikostorjuntaan, eikä pohdiskelemaan filosofisesti eri asioiden subjektiivista paheksuttavuutta.

8)
Kysymys-vastaus -alasivulla poliisi ilmoittaa sivun lopussa: ”Copyright © 2008[Keskusrikospoliisi]. Kaikki oikeudet pidätetään.”. Vaikka poliisin touhutessa olisi kiva panna putkaan ja tutkintaan rikollisten lisäksi ”oikeudetkin”, ei tämänmoiset lausumat kuulu virallisdokumentteihin. Copyrightit eivät siis kuulu julkisiin viranomaisten laatimiin dokumentteihin, eikä liiemmin oikeuksien pidättelytkään. Oikeuskansleri voisi sanoa soosoo anonyymille dokumentin laatijalle taas kertaalleen ja ohjeistaa hänet alan peruskoulutukseen – tai ohjeistaa, että jatkossa dokumentteja laativat lakimiehet tai hallintotieteilijät, eivät yksittäiset innokkaat poliisimiehet.



Pyydän oikeuskansleria tutkimaan asian ja ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin.