Tuomioistuinkäsittely pidetty - mitä jäi käteen?

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että oikeuskäsittely pidetty, mutta sitten muistin jälleen, että Suomessa ei ole oikeuslaitosta, koska oikeuttahan se ei tunnetusti jaa. Sanotaan siis, että tuomioistuinkäsittelyni liittyen tähän tapaukseen oli tänään täällä Raumalla. Noin parin tunnin mittaista verovarojen tuhlausta oli paikalla oli yleisönä vain kolme henkilöä, eikä mediaa tapaus kiinnostanut, mustamaalaukseni tapahtui jo aikaisemmin paikallislehden jutussa.

Minulla ei ollut asianajajaa, joten sain hoitaa ja etenkin puhua itse asiani. Vaikka perusasiat oikeudenkäynnin touhuista ja kulusta tiesin toki ennestäänkin, oli tapahtuma tietysti hieman haastava ja vähän jännittäväkin. Haastava ja jännittävä siksi, että, että osaanko ja muistanko sanoa olennaiset asiat oikeassa kohdassa ja vastata kaikkiin syyttäjän esittämiin väitteisiin riittävän kattavasti. Koska tiedän olevan oikeassa väitteissäni ja pidän sanomisiani sananvapauteen kuuluvina, minulla ei ollut sen puolesta mitään pelättävää. Seisoin puolustamassa oikeaa asiaa. Täysin riippumatta syyttäjän, tuomioistuimen tai minkä tahansa muun tahon tai keiden tahansa muiden ihmisten mielipiteestä kyseiseen asiaan.

Prosessina juttu eteni byrokraattisesti syytekohtien lukemisena ja toistelemisena ja vaatimusten esittämisenä ja vahvistamisena jne. Itse asiasta syyttäjä totesi kaiken sen, joka jo aikaisemmin on tullut todetuksi, hokien loputtomasti kaikissa kohdin väitettä, jonka mukaan koko kirjoitukseni oli suunnattu nimenomaisesti maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, pakolaisia, islaminuskoisia jne. tms. vastaan. Vastasin tietysti kategorisesti, että syyttäjä on väärässä, kirjoitukseni oli suunnattu pedofiilejä ja etenkin ko. jutussa mainittua 20 henkilön roskasakkia kohtaan, joka raiskasi yhden ja ahdisteli seksuaalisesti suurta joukkoa pikkutyttöjä kylpylässä. Mitä tuomioistuin siitä sitten tulkitsee, jää nähtäväksi.

Syyttäjän toimista paistoi läpi jonkinlainen osaamattomuus tai perehtymättömyys itse juttuun ja sananvapausasioihin. Sinällään se on ymmärrettävää, koska syytteen oli laatinut Mika Illman ja paikallinen syyttäjä vain ajoi sitä Illmannin puolesta. Oli valitettavaa, ettei Illman itse saapunut paikalle, olisi ollut hupaisaa saada lyödä jauhoja kyseisen sananvapauden vihollisen suuhun. Mutta ei minun käräjäni kaiketi ollut tarpeeksi korkean profiilin juttu, että Hänen Pyhyytensä ja Armonsa, Suomen Ajatuspoliisin Pääinkvisiittori, Mika Illman (ks. Illmanismi) olisi viitsinyt vaivautua paikalle tulemaan.

Yksi hupaisa episodi oikeudenkäynnissä oli, kun syyttäjä veti hihastaan paperin, jossa oli muuta blogissani ollutta materiaalia. Ajattelin ensin kieltää sen käyttämisen oikeudessa, koska siitä ei ole ollut mitään mainintaa kuulustelupöytäkirjassa eikä syytekirjelmässä, mutta kun kuulin mitä syyttäjä oli kaivanut esille, annoin homman olla ja edetä, naurua pidätellen. Syyttäjä kysyi minulta, tai tarkemmin sanottu totesi halveksuvasti, että minun käsitykseni sananvapaudesta on tämmöinen joka blogissanikin lukee:"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa." Ilmeisesti syyttäjän tarkoitus oli saattaa minut huonoon valoon ja vihjata oikeudelle, että haistatan pitkät Suomen sananvapauslainsäädännölle ja yleiselle käsitykselle siitä, mitä sananvapauteen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu.

Minun oli hupaisaa todeta, että olen todella pettynyt syyttäjään, mikäli hän on eri mieltä sananvapaudesta tuon lauseen kanssa. Sanoin, että minä olen tuota mieltä sananvapaudesta ja niin on Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinkin ja onneksi sillä, mitä mieltä syyttäjä tai oikeuslaitos siitä on, ei ole mitään merkitystä, koska EIT:n näkemykset jyräävät heidän näkemyksensä aina ja kaikissa tilanteissa. Koko lainaushan (jonka oikeudessa kerroinkin) on peräisin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta ja se kuului:

"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa."
- Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin

Että silleen.

Toinen hupaisa kohta oli, että vaikka syyttäjä vaati langettavan tuomion tullessa minua poistamaan kyseiset kohdat blogistani, hän ei esittänyt tämän vaatimuksen tueksi mitään uhkasakkoa tms. Käräjätuomari kyseli vielä, että onko jotain sanktiovaatimuksia tämän tueksi tms. mutta syyttäjä haparoi ja totesi, että ei ole. Eli, vaikka (kun) oikeus tuomitsisi minut poistamaan ko. jutun blogistani, sen poistamatta jättäminen ei tule aiheuttamaan minulle mitään ikäviä seuraamuksia (kuten vaikkapa lisäsakkoja tms.). Hahahahahaa! Amatöörimäistä. Mutta kiva tietysti minun kannaltani.

Jään odottelemaan tuomiota. Tuomio annetaan kansliapäätöksenä 7.11.2013.