JOHDANTO
3
IOM
RAPORTTI 2015 JA DUODECIM-LEHTI 17/2015 4
MITÄ
ICD-KOODIA TULISI KÄYTTÄÄ? 5
G93.3
VIRUSINFEKTION JÄLKEINEN VÄSYMYSOIREYHTYMÄ 5
F48.0
NEURASTENIA-KOODIA EI PIDÄ KÄYTTÄÄ! 5
R53
VÄSYMYS ON OIREKUVAELMA, EIKÄ SAIRAUDEN DIAGNOOSI 5
SUOMALAISIA
VIRHEKÄSITYKSIÄ 6
1.
OIKEA DIAGNOOSIKOODI SUOMESSA ON F48.0 TAI R53. 6
2.
SAIRAUDEN NIMI ON SYSTEEMINEN RASITUSINTOLERANSSI. 6
3.
SEID ON TYÖUUPUMUSTA, BURNOUT, UNIHÄIRIÖ, MASENNUS, TMS. 6
4.
POTILAAN PARANEMISTA HAITTAA SE, ETTÄ POTILAS LUULEE KYSEESSÄ OLEVAN
FYYSISEN SAIRAUDEN. 6
5.
SEID-POTILAISTA EI VOIDA LÖYTÄÄ POIKKEAVIA LÖYDÖKSIÄ
TUTKIMUKSISSA. 6
6.
SEID:IA EI VOIDA HOITAA, MITÄÄN TEHOKKAITA HOITOJA EI OLE. 7
7.
SEID HOITOON SOVELTUVAT MASENNUSLÄÄKKEET, PSYKOTERAPIA JA LIIKUNNAN
LISÄÄMINEN. 7
8.
HOLLANTILAISTUTKIMUKSEN MUKAAN NETTITERAPIA PARANTAA JOPA 85% POTILAISTA!
8
9.
SEID-POTILAIDEN OIREET JA REAGOINTI ESIM. LÄÄKKEISIIN ON MAHDOTONTA!
8
10.
SEID-POTILAAT OVAT YLEISSAIRAITA, JOILLA ON KAIKKIA MAHDOLLISIA
VAIVOJA JA SAIRAUKSIA. 8
11.
SEID EI TAPA, SIIHEN EI KUOLE. 8
MIKÄ
ON PERIMMÄINEN SYY TÄHÄN SAIRAUTEEN? 9
YLEISTÄ
POTILAAN TUTKIMISTA HUOMIOIDEN JA MUUT DIAGNOOSIT 10
MUIDEN
SAIRAUKSIEN EROTUSDIAGNOSTIIKKA 11
ASPERGER
11
FIBROMYALGIA
11
KUVANTAMISTUTKIMUKSET
11
LABORATORIOTUTKIMUKSET
11
MASENNUS
11
SIDE/PEHMYTKUDOSSAIRAUDET
12
SYDÄNSAIRAUDET
12
UNIAPNEA
JA NARKOLEPSIA 12
SAIRAUDELLE
ALTISTAVAT TEKIJÄT 13
ALHAINEN
VERENPAINE 13
AUTISMIN
KIRJON HÄIRIÖT 13
SIDEKUDOSSAIRAUDET
13
SUKUPUOLI
13
SAIRAUDEN
LAUKAISEVAT TEKIJÄT 14
ALLERGIA
14
BAKTEERI-INFEKTIO
14
FYYSINEN
TRAUMA 14
HOMEALTISTUS
14
IKÄ
14
LOISET
14
ROKOTTEET
14
STRESSIREAKTIO
15
VIRUSINFEKTIO
15
SAIRAUDEN
OIREET 16
MITÄ
EROA ON UUPUMUKSELLA JA VÄSYMYKSELLÄ? MIKÄ ON NORMAALIA UUPUMUSTA?
16
AISTIYLI-
JA ALIHERKKYYDET 16
AIVOPERÄISET-OIREET
JA MIELIALA 16
ALKOHOLIN
SIETOKYKY 17
ALLERGIAOIREET
17
IMUSOLMUKKEIDEN
SUURENEMINEN TAI ARISTAMINEN 17
KIPU
17
LIHASVOIMAN
KATOAMINEN 17
LIIKUNNAN
JA MUUN RASITUKSEN VAIKUTUS 17
LÄMMÖNSÄÄTELYN
ONGELMAT 17
LÄÄKKEIDEN
POIKKEAVAT VAIKUTUKSET 18
RÄKÄTAUTI
18
SOKERIN
JA SUOLAN HIMO 18
SUOLISTO
JA VIRTSATIET 18
SYDÄNOIREET
JA VERENPAINE 18
UNIVAIKEUDET
JA VUOROKAUSIRYTMI 18
LABORATORIOTUTKIMUKSIA
19
MUIDEN
SAIRAUKSIEN POISSULKEMISEKSI TAI VAIKUTUKSEN ARVIOIMISEKSI 19
SEID-POTILAAN
SEURANTAAN JA ARVIOINTIIN 19
TUTKIMUKSIA
JA KOKEITA, JOISSA VOI LÖYTYÄ POIKKEAVUUKSIA 20
ADRENALIINIALTISTUSKOE
20
EEG
20
EKG,
PULSSI JA VERENPAINE 20
ELEKTRONEUROMYOGRAFIA
20
HAPPISATURAATIO
20
KLIININEN
RASITUSKOE 20
MRI
20
(F)PET
20
RUUMIINRAKENNE
21
SELKÄYDINNESTE
21
(NEURO-)SPECT
21
UNIPOLYGRAFIA
21
VERIKOKEET
21
VALTIMOIDEN
KUVAUS 21
MUITA
TESTEJÄ JA KOKEITA 21
SAIRAUDEN
HOITOMENETELMIÄ 22
LÄÄKEHOIDOSTA
YLEISESTI 22
LÄÄKEAINEET
22
ADHD-lääkkeet
22
Adrenaliini
22
Anaboliset
steroidit 22
Antibiootit
22
Antihistamiinit
22
Antiviraalit
22
GABA
23
Kofeiini
23
Kortikosteroidit
23
Masennuslääkkeet
23
Melatoniini
23
Naltreksoni
(matala-annoksinen = LDN) 23
Pirasetaami
23
Progesteroni
23
Rintatolimod
23
Rauhoittavat
lääkkeet ja/tai unilääkkeet 23
Rituksimabi
23
Verenpainelääkkeet
24
Muista
lääkkeistä 24
LISÄRAVINTEET
24
B-vitamiinit
24
D-Riboosi
24
D-vitamiini
24
L-karnitiini
24
L-tyrosiini
24
Magnesium
24
Omega3-rasvahappoja
24
Tulsi
+ Brahmi 24
Ubikinoni
Q10 24
HOIDOT
24
Hapetus
happiviiksillä 24
Liikunnan
lisääminen 24
Lepo
ja omaan tahtiin tekeminen 24
Pallolaajennus
ahtaisiin kaulavaltimoihin tai CSVI/TVAM-hoidoilla hypotalamukseen 25
Psykoterapia
25
MUUT
25
Plasebo
25
Rokotteet
25
Sokeri
(glukoosi) 25
Suolaliuos
(0,9%) 25
Viljaton
ruokavalio 25
Vähähiilihydraattinen
(ns. luolamies) ruokavalio 25
SAIRAUDEN
VAKAVUUS, ENNUSTE JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT 26
LÄÄKETIETEEN
JULKAISUJA 27
ARTIKKELEITA
MEDIASSA 31
LINKKEJÄ
JA RYHMIÄ 32
SEID
PEREHTYNEITÄ LÄÄKÄREITÄ 33
POIKKEAVUUDET
SELKÄYDINNESTEESSÄ LIIKUNNAN JÄLKEEN 34
SEID
TYYPILLINEN RUUMIINRAKENNE 35
JOHDANTO
Systeeminen
rasitusintoleranssisairaus (SEID) on etenkin Suomessa erittäin huonosti
tunnettu ja usein väärin ymmärretty sairaus. Yhdysvalloissa ja
Iso-Britanniassa se on perinteisesti ymmärretty neurologisena, tulehduksellisena
sairautena, jonka hoito on hyvin vaikeaa,
ellei mahdotonta ja on yleisesti ajateltu, että siitä ei varsinaisesti
koskaan täysin parane. Suomessa sen sijaan on yhä vallalla käsityksiä,
joiden mukaan SEID:ssa olisi kysymys luulosairaudesta, psykosomaattisesta oireilusta,
jostain masennuksen erikoisesta muodosta, tai burn-outista. Niin ikään
Suomessa yhä kuvitellaan, että SEID hoito on helppoa ja miltei kaikki
paranevat siitä, eikä mitään tarvetta sairaslomille tai
sairaseläkkeisiin
ole.
Onneksi
viimeisten 10
vuoden aikana tapahtunut kuvantamis- ja analysointitekniikoiden kehitys on pakottamassa
myös Suomenkin lääkärit ymmärtämään
tämän sairauden todellinen luonne ja ilmenemismuodot. Todistusaineisto
osoittaa täysin kiistattomasti, että SEID:ssa on kyse heterogeenisestä
neuroimmunologisesta sairaudesta, jolla ei ole mitään tekemistä
minkään luulosairauden, hysterian, psykosomatiikan tai psykiatristen
sairauksien kanssa. Niin
ikään sairauden hoitoon perinteisesti, etenkin Suomessa käytetyt
keinot, kuten psykoterapia, masennuslääkkeet ja liikunnan lisääminen,
ovat osoittautuneet tehottomiksi ja suorastaan vaarallisiksi. Uusia, lupaavia
hoitoja on niukalti, mutta ainakin tiedetään, mikä ei toimi ja
mitä ei kannata yrittää, mikä on sekin jo tietynlainen edistysaskel.
Aivan viimeisten parin vuoden aikana kehitys on ollut huimaa ja sen on ikäänkuin
kruunannut Yhdysvaltojen Institute of Medicine:n raportti, joka valmistui 2015
alussa. Kyseinen raportti vetää yhteen satoja eri tutkimuksia ja kokeita
liittyen tähän sairauteen, ollen kenties laajin koskaan SEID:sta tehty
tutkimus. Vaikka ko. raportti keskittyi
lähinnä diagnostiikkaan, eikä se anna
käytännössä suosituksia hoidoista, eikä esitä
selityksiä sairauden synnystä, se kuitenkin kertoo selkeästi,
miten vakavasta, todellisesta sairaudesta on kysymys ja kehoittaa terveysviranomaisia
ja tutkijoita paneutumaan tähän sairauteen entistä voimakkaammin.
Ilmeisesti
näin onkin
ryhdytty toimimaan, myös Suomessakin, sillä esimerkiksi asiasta kirjoitettujen
lääketieteellisten artikkeleiden ja mediassa kerrottujen juttujen
määrä on kasvanut huomattavasti. Myöskin lääkärit
ovat alkaneet hyväksymään Suomessa
ko.
diagnoosikoodin (G93.3) ja sairauden paitsi oireiden syyksi, mutta myös
sairaslomien ja kuntoutustukiin oikeuttavaksi!
Suomalaiset
pioneerit SEID esiintuomisessa ja hoitojen kehittämisessä lienevät
kiistattomasti professori Olli Polo ja kirjailija Maija Haavisto. Etenkin Olli
Polo on joutunut jopa suoranaisen ajojahdin kohteeksi (vakuutus)lääkäreiden
ja lääkintöviranomaisten taholta, koska hänen havaintonsa
ja hoitonsa eivät ole mahtuneet suomalaiseen, ummehtuneeseen ja virheelliseen
käsitykseen taudin todellisesta luonteesta. On
kuitenkin täysin kiistämätön tosiasia, että esimerkiksi
Olli Polo on kyennyt auttamaan merkittävästi suurinta osaa SEID-potilaista,
jotka eivät ole saaneet kirjaimellisesti mitään hoitoa mistään
muualta.
Olen
itse koulutukseltani sairaanhoitaja (AMK) ja tehnyt työuraani pääasiassa
psykiatrian puolella. Koulutukseni antaa sinällään vähäisiä
tietoja tähän sairauteen ja tämän opuksen kirjoittamiseen
liittyen, mutta jonkinlaisia perusteita se kieltämättä antaa.
Itse en usko huuhaahan ja vastustan ehdottomasti kaikenlaista uskomuslääkintää,
enkä ole tähän teokseen liittänyt mitään tietoa,
väitettä tai toteamusta, jolla
ei olisi vahvaa näyttöä takanaan. Toivon, että tämä
opus osaltaan karkoittaa SEID-potilaita kaikenlaisen puoskaroinnin luota, tarjoten
todellista apua ja todellisia keinoja todellisen
sairauden
hoitoon. En
ole kyennyt merkitsemään tarkkoja lähteitä kaikille esittämilleni
faktoille, mutta ne ovat suurimmaksi osin löydettävissä LÄÄKETIETEEN
JULKAISUJA kohdan linkeistä, Maija Haaviston kirjasta CFS:n ja fibromyalgian
hoito, 2010 ja Olli Polon sekä useiden SEID sairastuneiden kanssa käymistäni
keskusteluista. Mikäli minä valehtelisin, vääristelisin,
tai osoittaisin huonoa harkintaa kirjoittaessani tätä julkaisua, nolaisin
paitsi itseni, myös koko ammattikuntani. Panokset minun osaltani ovat siis
selvästi kovemmat, kuin satunnaisen netissä huutelijan kohdalla. Olen
toiminut vilpittömin mielin ja tehnyt parhaani ja myönnän ja
korjaan luonnollisesti kaikki virheet, jotka tässä opuksessani joku
voi osoittaa.
Aloin
itse kirjoittamaan tätä opusta saatuani itse diagnoosini vuonna 2014.
Halusin kerätä tietoa ensiksi omaan käyttööni, mutta
kun ymmärsin, miten paljon ko. tietoa tarvitaan muuallakin, ryhdyin muokkaamaan
siitä julkaisukelpoisempaa tuotosta. Lopputulos on nyt edessäsi ja
käytettävissäsi. Toivon, että luet sen huolella, annat lääkärillesikin
luettavaksi ja levität eteenpäin mahdollisimman paljon. Tästä
sairaudesta ei näet luultavasti ole toista yhtä kattavaa, ajankohtaista
ja tiivistä tietopakettia suomeksi. Pyrin pitämään tämän
opuksen aina ajantasalla, joten kannattaa palata hakemaan uutta versiota aina
silloin tällöin. Kannattaa myös poiketa ylläpitämässäni
Facebook-ryhmässä, josta saat aina uusinta tietoa, vertaistukea ja
apua, se löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/groups/cfsfinland/
IOM
RAPORTTI 2015 JA DUODECIM-LEHTI 17/2015
Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an Illness
(2015), Institute of Medicine. Washington, DC: The National Academies Press,
2015.
IOM raportti
(esim. s. 2 ja 234) korostaa, että kyseessä on nimenomaan vakava fyysinen
sairaus. Ei psyykkinen sairaus, ei psykosomaattinen sairaus, ei kuviteltu sairaus,
ei luulosairaus, ei tuntematon tai jotenkin mystinen, selittämätön
sairaus. Raportti selkeyttää sairauden diagnosointia ja termejä
huomattavasti. Raportissa ehdotetaan myös, että ICD-10 tai ICD-11
mukaiseen luokitteluun lisättäisiin G93.3 virusinfektion jälkeinen
väsymysoireyhtymä lisäksi tai sen tilalle "Systemic
Exertion Intolerance Disease (SEID).
Diagnoosikriteeristöä
suositellaan muutettavaksi siten, että SEID:n diagnoosin kriteerit olisivat
seuraavat:
Potilaalla
pitää ilmetä kaikki seuraavat oireet:
* Selittämätön
ja yli 6kk jatkunut uupumus.
* Fyysisen
rasituksen (pahentama) jälkeen/viiveellä tuleva huonovointisuus/uupumus.
* Virkistämätön
uni.
Potilaalla
pitää sen lisäksi ilmetä joko:
* Kognitiivisen
suorituskyvyn laskua TAI
* Epänormaaliutta
verenpaineen suhteen / ortostaattista intoleranssia (POTS tms.)
Väsymys
ja siihen liittyvät monet muut oireet vaikeuttavat merkittävästi
potilaan ammatillista ja sosiaalista toimintaa...Osa lääkäreistä
uskoo, että sairaus ei ole todellinen, koska oireet ovat epämääräisiä,
sairauden syy tuntematon eikä diagnostista testiä ole… (IOM)
Raportin keskeinen sanoma on, että krooninen väsymysoireyhtymä
on vakava, krooninen, monimutkainen ja monisysteeminen sairaus, joka rajoittaa
usein ja merkittävästi sairastuneen elämää. Krooninen
väsymysoireyhtymä on todellinen sairaus, ja se voi tehdä potilaasta
vuoteenoman...Vuonna 1988 otettiin käyttöön (nimi) krooninen
väsymysoireyhtymä. Työryhmän ja potilaiden mielestä
nimi kuitenkin yksinkertaistaa sairautta ja voi leimata potilaita. Tämän
vuoksi uudeksi nimeksi annettiin Systemic Exertion Intolerance Disease
eli SEID-oireyhtymä...Suomessa potilaita voi olla 10000 – 40000.
Valtaosa heistä lienee ilman diagnoosia ja asianmukaista hoitoa. Potilas
on väliinputoaja, sillä monien oireiden takia väsymysoireyhtymä
ei kuulu mihinkään lääketieteen erikoisalaan. IOM:n raportti
kirkastaa väsymysoireyhtymän todelliseksi sairaudeksi ja mahdollistaa
tehokkaan hoidon tutkimisen...Potilaat ansaitsevat parempaa, mitä meillä
nyt on tarjolla.
MITÄ
ICD-KOODIA TULISI KÄYTTÄÄ?
G93.3 VIRUSINFEKTION JÄLKEINEN VÄSYMYSOIREYHTYMÄ
G93.3
on näistä kolmesta ja muutenkin saatavilla olevista paras –
tai sanotaan suoraan, että vähiten huonoin. Lääkärit
arastelevat sen käyttöä etenkin tapauksissa, joissa potilaan
tilan on laukaissut bakteeri-infektio (mykoplasma esimerkiksi). ICD-10 määrittelee
kuitenkin, jos tarkkoja ollaan, että G93.3 kuuluvat myös muut
immunologisista syistä johtuvat väsymysoireyhtymät. G93.3
on oikea diagnoosikoodi tälle sairaudelle myös sikäli, että
se viittaa oikein neurologiseen sairauteen ja oireisiin. IOM raportti 2015 (s.
27) nimenomaan suosittelee G93.3 diagnoosikoodin käyttöä!
F48.0 NEURASTENIA -KOODIA
EI PIDÄ KÄYTTÄÄ!
F48.0:ssa
on kyse aivan eri sairaudesta. Neurastenia on ikivanha diagnoosi, joka tarkoittaa
hermoheikkoutta (hermoilla tarkoitetaan tässä tapauksessa psyykettä,
eikä todellakaan mitään neurologista), jossa potilas on yliherkistynyt
psyykkisille, fyysisille (ja sosiaalisille) ärsykkeille. 1900-luvun alussa
esimerkiksi poliitikot ja taiteilijat saivat neurastenia-diagnooseja ja päätyivät
hermoparantoloihin lepäämään viikkokausiksi. SEID-potilas
ei ole yliherkistynyt psyykkisille (ja sosiaalisille) ärsykkeille, joten
tämä diagnoosikoodi on väärä.
F48.0
käyttö leimaa potilaan ja johtaa lääkärit täysin
väärään suuntaan niin tutkimuksia, kuin hoitojakin suunniteltaessa.
Se myös tehokkaasti estää potilasta saamasta hänelle kuuluvia
sosioekonomisia etuuksia (sairasloma, sairaspäiväraha, kuntoutustuki,
sairaseläke, hoitotuki, vammaistuki, jne.), sekä voi pahimmassa tapauksessa
vaarantaa hänen henkensäkin (hoidot, kuten liikunnan lisääminen).
SEID ei myöskään ole psyykkinen sairaus (eikä se ole luulosairaus),
joten tämä psykiatrinen diagnoosikoodi on siltäkin osin väärä.
Jostain
käsittämättömästä syytä kuitenkin esimerkiksi
Lääkärin Käsikirja 2015 kuitenkin vihjaa, että IOM
2015 väittää, että juuri
F48.0 pitäisi käyttää, vaikka nimenomaisesti IOM raportti
2015 toteaa (s. 27),
että sitä ei pitäisi käyttää! Kehotan ehdottomasti
lukemaan netistä kirjoituksen
Duodecim
ja Lääkärin värityskirja, joka selventää
tätä diagnoosikoodisekamelskaa, johon Duodecim on laittanut soppansa,
ilmiselvästi lukematta edes ko. IOM raporttia tai ymmärtämättä
siitä yhtään mitään. Duodecim ja Lääkärin
Käsikirja 2015 on yksiselitteisesti väärässä ja ilmeisesti
ovatkin tätä virhettään pyrkineet korjaamaan Duodecim-lehden
17/2015 julkaisullaan.
R53 VÄSYMYS ON OIREKUVAELMA,
EIKÄ SAIRAUDEN DIAGNOOSI
R53 voi
periaatteessa olla hyödyllinen sairautta selvitettäessä ja potilaan
tilaa arvioitaessa, mutta sen käyttöä ei tulisi luonnollisesti
sen jälkeen enää jatkaa, kun muut sairaudet on poissuljettu ja
SEID-diagnoosi annettu. Sen käyttö ainoana diagnoosina on ongelmallista,
koska silläkään ei potilas voi saada hänelle kuuluvia sosioekonomia
etuja (sairasloma, sairaspäiväraha, kuntoutustuki, sairaseläke,
hoitotuki, vammaistuki, jne.), vaikka hän luonnollisesti niitä tarvitsee.
SUOMALAISIA
VIRHEKÄSITYKSIÄ
Harvoilla lääkäreillä ja hoitajilla on aikaa paneutua perinpohjaisesti
potilaan hoitamiseen, sekä hakea uusinta englanninkielistä tietotaitoa
siihen liittyen. On houkuttelevaa tarttua yleisesti (Suomessa) esitettyihin
heittoihin sairaudesta, kirjoituksiin jossakin lääkärilehdessä
tms. tai lukea sitä uutta neurologian kirjaa (jonka sisältö on
kyllä 25v vanhaa) ja väittää tämä oppaan olevan
väärässä. On kuitenkin täysin kiistämätön
fakta, että tähän sairauteen liittyvä uusi ulkomainen tutkimustieto
on räikeästi ristiriidassa virallisen totuuden kanssa, jota Suomessa
tästä sairaudesta kerrotaan! Onko suomalainen (usein vuosikymmeniä
vanha) virallinen totuus oikeassa ja muun maailman (yleensä vain muutamia
vuosia vanhat) tiedot väärässä?
Otan
yhden hyvän esimerkin: Duodecimin julkaisema Lääkärin Käsikirja
(2015), jossa on toki selitetty tästä sairaudesta paljonkin, valitettavasti
vain täyttä roskaa ja etenkin valehdeltu siitä,
mitä IOM
raportti
(2015) nimenomaan tästä sairaudesta pitkien ja perusteellisten tutkimustensa
johtopäätöksiksi kertoo. Voitte
lukea debunkkausta esim.
https://notsublog.wordpress.com/2015/06/03/duodecim-ja-laakarin-varityskirja/
Toisena
esimerkkinä pyydän
lukijaani
lukemaan
jo
aiemmin mainitsemani Duodecim-lehdessä
17/2015 (http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12410.pdf)
olleen pääkirjoituksen SEID:sta, joka oli pääasiassa varsin
hyvä ja vertaamaan sitä muihin suomalaisiin virallisiin totuuksiin
tästä sairaudesta: Ette voi olla huomaamatta sitä massiivista
eroa, millä tavoin ja mitä tästä sairaudesta niissä
puhutaan!
Seuraavaksi
pyrin oikomaan eräitä virhekäsityksiä, joita SEID:sta on
yhä olemassa:
1.
OIKEA
DIAGNOOSIKOODI
SUOMESSA
ON
F48.0 TAI R53.
-
Oikea diagnoosikoodi on G93.3 Virusinfektion jälkeinen väsymysoireyhtymä
-
SEID saa ehkä oman diagnoosikoodinsa ICD-10 tai viimeistään ICD-11.
-
Ks. MITÄ ICD-KOODIA TULISI KÄYTTÄÄ -kohta.
2. SAIRAUDEN
NIMI ON SYSTEEMINEN RASITUSINTOLERANSSI.
- Oikea
nimi sairaudelle on suomeksi suoraan käännettynä systeeminen
rasitusintoleranssisairaus tai vähintäänkin SEID-oireyhtymä.
-
Kyse ei ole mistään vähäpätöisestä intoleranssista
vaan vakavasta sairaudesta!
3. SEID
ON TYÖUUPUMUSTA, BURNOUT, UNIHÄIRIÖ, MASENNUS, TMS.
-
Tämä väite on täysin vailla perusteita ja osoittaa tietämättömyyttä
itse sairaudesta.
- SEID-potilaat
saavat toki esim. BDI-seulassa keskivaikean masennuksen, mutta tämä
johtuu siitä, että oirekuva menee päällekäin masennuksen
kanssa.
-
Seurannaisoireina SEID-potilailla voi tietenkin olla mm. masennusta, kuten monissa
muissakin vakavissa sairauksissa.
4. POTILAAN
PARANEMISTA HAITTAA SE, ETTÄ POTILAS LUULEE KYSEESSÄ OLEVAN FYYSISEN
SAIRAUDEN.
- SEID
on fyysinen sairaus, tarkemmin sanottuna neuroimmunologinen sairaus.
- Potilaan
paranemista voi päinvastoin haitata se, että potilas ei usko sairauden
fyysistä luonnetta ja ajattelee tämä on vaan korvienvälistä
kiinni tms. ja koettaa esimerkiksi kohottaa kuntoaan urheilemalla tms.
- IOM2015
(s. 2 ja 234) itse asiassa sanoo, että potilaan hoitoa vaikeuttaa se, että
lääkärit eivät usko, että kyseessä on fyysinen
sairaus ja luulevat turhaan, että SEID-diagnoosin antaminen jotenkin vaikeuttaa
potilaan toipumista!
5. SEID-POTILAISTA
EI VOIDA LÖYTÄÄ POIKKEAVIA LÖYDÖKSIÄ TUTKIMUKSISSA.
-
Poikkeavuuksia löytyy usein esimerkiksi seuraavilla kokeilla: Toistettu
kliininen rasituskoe (0h, 24h ja 48h) ja siinä suoriutuminen sekä
EKG-muutokset; ostostaattinen stressitesti; POTS-testi; 3 teslan MRI tai mieluiten
PET-kuvaus (poikkeavuuksia arcuate fascicuksessa ja paksuuntumista harmaassa
aineessa kohdissa, joissa se yhtyy arcuate fasciculukseen); (neuro)SPECT-kuvaus
unihalvauskohtauksen aikana ja heikentynyt veren virtaus aivorungossa; (f)PET-kuvauksessa
normaalia suurempia tulehdustiloja aivoissa liittyen mikrogliasoluihin ja astrosyytteihin
(käyttäen 11C-(R)-PK11195-ainetta) ja hidastunutta glukoosiaineenvaihduntaa
aivoissa; selkäydinnesteestä rasituksen jälkeen korkeampi laktaattipitoisuus,
lymfosyyttien, proteiinien, interleukiini-10 määrä; kohonneet
sytokiinilöydökset verestä taudin alkuvaihteessa ja alhaiset
sytokiinilöydökset taudin myöhäisemmässä vaiheessa;
EEG-muutokset unen aikana; adrenaliinialtistustesti; happisaturaatiotesti; poikkeavat
veriarvot (Diffi, ferritiini, kortisoli, jne.); NK-solujen heikentynyt teho
(ei määrä); ahtaat kaulavaltimot, jne.
- Ks.
TUTKIMUKSIA JA KOKEITA, JOISSA VOI LÖYTYÄ POIKKEAVUUKSIA -kohta.
6.
SEID:IA EI VOIDA HOITAA, MITÄÄN TEHOKKAITA HOITOJA EI OLE.
-
Rituksimabista on alustavia, lupaavia hoitotuloksia Norjasta. Niiden mukaan
2/3 potilaista on parantunut sairaudestaan, osa jopa pysyvästi.
- Klaritromysiini,
Zeckar ja muutamat muut antibiootit pitkinä, jopa puoli vuotta kestävinä
kuureina voivat auttaa, jos sairauden laukaiseva tekijän on ollut pitkäaikainen
bakteeri-infektio. Vastaavasti antiviraaliset lääkkeet pitkinä,
jopa vuosikausia kestävinä kuureina voivat auttaa, jos sairauden laukaisevana
tekijänä on ollut pitkäaikainen virusinfektio.
- Oireita
voidaan lievittää esim. matala-annoksisella naltreksonihoidolla (LDN),
hapella, veren tilavuutta lisäävällä suolaliuosinfuusiolla,
adrenaliinilla univaikeuksia, kortisonilla yleisiä oireita, pirasetaamilla
aivosumua, modalfiniilillä päiväaikaista väsymystä,
pallolaajennuksilla ahtaita kaulavaltimoita ja hypotalamusta (CSVI/TVAM) jne.
- Ks.
SAIRAUDEN HOITOMENETELMIÄ -kohta.
7. SEID
HOITOON SOVELTUVAT MASENNUSLÄÄKKEET, PSYKOTERAPIA JA LIIKUNNAN LISÄÄMINEN.
- Osa
masennuslääkkeistä voi sopia ainakin lyhytaikaisesti, johtuen
niiden hermostoa stimuloivasta vaikutuksesta. Pääasiallisesti kuitenkaan
em. menetelmät ja hoidot eivät sovi, vaan ovat päinvastoin jopa
haitaksi. Lisäksi suurimmalla osalla SEID-potilaista kevyenä liikuntasuorituksena
(ts. pulssi ei saa nousta yli 100) käy joka tapauksessa jo istumaan nouseminen
tai suihkussa käynti, ts. päivittäiset askareet! Tutkimusten
mukaan liikuntaterapia ja kognitiivis-behavioristinen psykoterapia eivät
sovellu krooniseen väsymysoireyhtymän hoitoon [1][4]. Kognitiivinen
psykoterapia on tehotonta ja liikuntaterapia johtaa lisäksi sairauden pahenemiseen
keskimäärin puolella potilaista [2][4]. Tähän asti kattavimmassa
tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että liikunnan lisääminen asteittain
pahensi sairautta 51 prosentilla vain 34 prosentin hyötyessä siitä
[2]. Vuonna 2010 ilmestyi edellä mainittua tarkempi tutkimus, jonka mukaan
33 prosentin tila heikkeni merkittävästi asteittaisen liikuntaterapian
myötä, 23 prosentin tila heikkeni jonkin verran, 19 prosentin tila
parani jonkin verran ja vain 3 prosentin tila parani merkittävästi
[2][3]. Aikaisemmissa tutkimuksissa (PACE), joissa on löytynyt tukea liikunnan
jne. hyödyille, on havaittu olleen vakavia puutteita, jotka saattavat kyseisten
tutkimusten uskottavuuden ja johtopäätökset kovalle koetukselle
[5][6]. Psykoterapiasta ja/tai liikunnan vähittäisestä lisäämisestä
ei ole sellaisia todisteita, että niistä voisi päätellä
niistä olevan de facto apua sairauden hoidossa [7].
[1] Neuroendocrinology
letters Volume 30(3) 2009. Ss.284-99.: A review on cognitive behavorial therapy
(CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME) /
chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidence-based,
but also potentially harmful for many patients with ME/CFS 2009.
[2] Tom
Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive
Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin
of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111.
[4] Twisk
FN, Maes M: A review on cognitive behavorial therapy (CBT) and graded exercise
therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME) / chronic fatigue syndrome (CFS):
CBT/GET is not only ineffective and not evidence-based, but also potentially
harmful for many patients with ME/CFS. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19855350
[5] David
Tuller: TRIAL BY ERROR: The Troubling Case of the PACE Chronic Fatigue Syndrome
Study
[6] Julie
Rehmeyer: Hope for Chronic Fatigue Syndrome- The debate over this mysterious
disease is suddenly shifting.
[7] Beyond
Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an Illness (2015),
Institute of Medicine. Washington, DC: The National Academies Press, 2015. (Sivu
265).
8. HOLLANTILAISTUTKIMUKSEN MUKAAN NETTITERAPIA PARANTAA JOPA 85% POTILAISTA!
- Kyseinen
tutkimus tehtiin lapsilla, keski-ikä oli 15v. On tunnettua, että monilla
lapsilla SEID voi parantua jopa spontaanisti ajan kanssa. Aikuisilla sen sijaan
moista parantumista ei yleensä koskaan tapahdu.
-
Kyseissä tutkimuksessa itsessäkin todettiin, että se ei ollut
pitkän ajan seurantatutkimus (24kk), eikä siinä voitu ottaa kantaa
eikä selvittää, mikä on parantuneiden todellinen vointi
esimerkiksi juuri vuoden tai parin päästä. Monissa SEID-hoidoissa
(kuten venlafaksiini, ADHD-lääkkeet, liikunnan lisääminen)
potilaiden kunto paraneekin aluksi, mutta romahtaa myöhemmin vielä
huonommaksi, kuin mitä se alunperin oli. Tämä johtuu ilmeisesti
siitä, että nämä hoidot tavallaan piiskaavat kehosta irti
tehoja, mutta kun tehoja ei oikeasti ole, elimistö joutuu ponnistelemaan
kahta kovemmin ja lopulta romahtaa totaalisesti.
9. SEID-POTILAIDEN
OIREET JA REAGOINTI ESIM. LÄÄKKEISIIN ON MAHDOTONTA!
- SEID
on heterogeeninen sairaus, joka ilmenee eri potilailla eri tavoin, riippuen
tekijöistä, joita emme vielä täysin tunne. Suurinosa oudoistakin
oireista on kuitenkin mitattavissa esim. sokkotesteillä tai valealtistuksin.
- Plasebon
vaikutus SEID-potilaisiin on poikkeuksellisen alhainen, vain n. 20% (yleensä
sairauksissa vähintään 33%, usein jopa 50%). Jos kyse olisi somatisoinnista
tms, niin plasebo tehoaisi SEID:iin (hyvin ja huonoin vaikutuksin) huomattavasti
paremmin kuin mitä se keskimäärin tehoaa sairauksiin.
- Monilla
SEID-potilaista on myös autismikirjon häiriöitä, mitkä
osiltaan selittävät poikkeavaa reagointia. SEID vielä entisestään
pahentaa mm. aistiyliherkkyyksiä ja neurologisia reaktioita, mikä
osaltaan selittää tätä outoa reagointia.
10. SEID-POTILAAT
OVAT YLEISSAIRAITA, JOILLA ON KAIKKIA MAHDOLLISIA VAIVOJA JA SAIRAUKSIA.
- Osatotuus,
joka pätee valitettavasti osaan huonokuntoisista SEID-potilaista.
- SEID-potilailla
on yleensä esimerkiksi pehmytkudossairauksia ja erilaisia suolistosairauksia,
kuten myös autismikirjon häiriöitä, jotka aiheuttavat omia
ongelmiaan ja sairauksia. SEID lisää myös mm. masennuksen ja
unihäiriöiden alttiutta.
- Olennaista
on ymmärtää, että usein alkuperäinen sairaus on SEID
ja tästä seuraa sitten myöhemmin puhkeavia lisäsairauksia.
Ilmeisesti siitä johtuen, että elimistön toimintakyky on heikentynyt
yleisesti ottaen, verenkierto ei toimi optimaalisesti, suolisto ei toimi kunnolla,
immuunipuolustus on sekaisin jne. Pahimmassa tapauksessa tästä seuraakin
ns. body breakdown syndrome, eli keho alkaa hajoamaan käsiin kuten vanhuksilla.
11. SEID
EI TAPA, SIIHEN EI KUOLE.
- Koska
SEID ei osata edes diagnosoida ja yleensä kuolema SEID:ssa johtuu sydämen
pettämisestä, ei ole ihme, ettei SEID näy kuolinsyytilastoissa.
- SEID-potilaat
ovat suuressa itsemurhavaarassa toivottomalta tuntuvan tilanteensa, hoidon saamisen
laiminlyönnin, hoitohenkilökunnan asenteiden ja surkean sosioekonomisen
asemansa vuoksi. Itsemurha ei näy SEID-kuolemana.
- Joidenkin
tutkimusten mukaan SEID-potilaan keskimääräinen elinikä
on merkittävästi normaalia alhaisempi (56v) ja esim. B-solulymfooman
riski olisi 100-kertainen ei-SEID-potilaisiin verrattuna.
MIKÄ
ON PERIMMÄINEN SYY TÄHÄN SAIRAUTEEN?
Käyn tässä luettelonomaisesti läpi useita yleisesti esitettyjä
teorioista, joiden epäillään olevan sairauden perimmäisenä
syynä. Näissä teoriassa on olennaista ymmärtää
se, että ne toisaalta aiheuttavat SEID:ssa tyypilliset oireet, mutta myös,
kehon reagoidessa niihin, seuraa usein lisäongelmia, joka selittää
sairauden heterogeenista luonnetta. Mikäli sairaus voitaisiin havaita heti
alkuvaiheessa ja sen eteneminen pysäyttää, voi olla, että
suurinta osaa SEID potilaiden kärsimistä vaivoista ei syntyisi lainkaan
(etenkään vakavia pitkäaikaisongelmia, kuten sydämen vajaatoimintaa,
aivovaurioita, lymfoomia tai itsemurhia jne.).
-
Normaali(hko)
tulehdus sattuu osumaan vagus-hermoston alueelle ja aiheuttaa sinne vaurion,
joka vuoksi elimistö saa jatkossa virheellistä signaalia siitä,
että kehossa on jatkuva tulehdustila olemassa.
-
Elimistö
on herkistynyt sytokiineille, toksiineille ja histamiinille, joita erittyy
vaurioiden, vammojen, allergioiden, tai aivan normaalin fyysisen rasituksenkin
seurauksena. Keho ylireagoi ja kärsii tulehduksista, joista ei pitäisi
kärsiä.
-
Elimistön
immuunipuolustuksen toiminta on häiriintynyt ja lymfosyytit, etenkin
B-lymfosyytit, riehuvat valtoimenaan tai toisaalta eivät toimi riittävän
tehokkaasti, aiheuttaen tulehduksellisia reaktioita ympäri kehoa ja/tai
etenkin hermostossa.
-
Elimistön
veren määrä on synnynnäisesti poikkeuksellisen vähäinen,
jolloin sydän joutuu koville, yrittäessään epätoivoisesti
pitää elimistön hapetettuna ja ravinteissa, lopulta siinä
epäonnistuen, jolloin SEID puhkeaa lopullisesti.
-
Elimistön
(side)kudoksen laatu on synnynnäisesti heikkoa, vetelää,
jolloin keho joutuu koville, yrittäessään epätoivoisesti
pitää elimistön hapetettuna ja ravinteissa, lopulta siitä
epäonnistuen, jolloin SEID puhkeaa lopullisesti.
-
Tulehdus
aivoissa vaurioittaa valkean aineen määrää, sekä
lisää harmaan aineen määrää tietyissä
kohdin aivoja. Aiheuttaa vaikeasti havaittavan neurologisen tulehdustilan,
johon keho reagoi moninaisesti oireiden mukaisella tavalla.
-
Suoliston
ongelmat (vuotava suoli -oireyhtymä tms.) aiheuttavat proteiinien ja
bakteerien epänormaalin
pääsyn verenkiertoon, mistä puolestaan seuraa moninaisia
oireita ja tulehduksia.
-
Elimistön
kaikkien tai osan mitokondrioiden toiminnassa on ongelmia, joiden vuoksi
kehon energiantuotanto ei toimi normaalisti.
-
Typen
(NO, N2O) aineenvaihdunnassa ja toiminnassa on ongelmia. Typen oksidien
puute ehkäisee hemoglobiinia luovuttamasta happea kudoksiin tehokkaasti
ja/tai dityppioksidi ei poistu elimistöstä normaalisti, vaan kerääntyy
sinne.
-
Sympaattisen
ja parasympaattisen hermoston toiminnan perustavaa laatua oleva häiriötila,
luultavasti synnynnäinen poikkeavuus, joka laukeaa sen omaavalle käytännössä
ennemmin tai myöhemmin, yleensä infektion, fyysisen trauman tai
hormonimuutoksen jälkiseurauksena.
-
Kehon
lämmönsäätelyjärjestelmän häiriötila,
jossa keho tuottaa liikaa lämpöä ja hikoilee sitä pois
pitääkseen
kehon riittävän viileänä. Tila on kuin jatkuva kuumeilu,
joka kuluttaa elimistön loppuun ja lopulta SEID puhkeaa.
SEID:in
suhteen on siis useita potentiaalisia teorioita, jotka selittävät
kokonaiskuvan sairauden oireiden taustalla. Yhtään niistä ei
ole vielä voitu kuitenkaan niin luotettavasti osoittaa todeksi, että
voitaisiin selkeästi julistaa tämä spekulointi tarpeettomaksi.
Osittain nämä erilaiset teoriat ovat ristiriitaisia keskenään
ja osittain tukevat toisiaan. Lopullinen totuus odottaa vielä löytämistään.
YLEISTÄ
POTILAAN TUTKIMISTA HUOMIOIDEN JA MUUT DIAGNOOSIT
Potilas voi oppia ennakoimaan tulevia menojaan ja levätä esimerkiksi
monta päivää ennen lääkärinkäyntiä,
jotta hän edes kykenisi menemään lääkärin vastaanotolle.
Tässä ja terveydenhuoltojärjestelmässämme on vakava
ongelmakohta, koska näin tapahtuessa de facto lääkäri ei
tule välttämättä koskaan näkemään potilasta
huonokuntoisena! Potilas ei yksinkertaisesti näet voi pitää kiinni
sovitusta lääkärinajastaan jos hän on juuri sinä päivänä
huonossa kunnossa jolloin lääkäri ei häntä silloin
luonnollisestikaan näe. Jos taas hän on sen verran hyvässä
kunnossa – joko sattumalta tai varautumisensa vuoksi – että
hän pystyy menemään lääkärin vastaanotolle, hän
vaikuttaa monesti niin hyväkuntoiselta, että päältäpäin
ei hänessä näytä olevan mitään vikaa. Jotta SEID-potilaan
todellinen fyysinen kunto ja uupumus voitaisiin huomioida, hänet pitäisi
de facto ottaa osastolle sisälle viikoksi tai pariksi, mikä ei onnistu
resurssipulan vuoksi. SEID-potilaan kunnosta voi saada luotettavaa tietoa kysymällä
esimerkiksi potilaan omaisilta, työkavereilta, tms. jotka näkevät
hänen toimintaansa päivittäin.
Usein
potilaalle voidaan asettaa myös rinnakkaisdiagnooseja ja käytännössä
miltei kaikilla SEID-potilailla on ollut ainakin sairauden alkuvaiheessa muita
diagnooseja, jopa päädiagnooseinakin toki, kuten unihäiriöt,
unettomuus, levottomat jalat, muu mielialahäiriö tai jopa masennus.
Lisäksi monilla SEID:iin sairastuneilla on löydettävissä
muita sairauksia, jotka luonnollisesti on syytä mainita oikeilla diagnoosikoodeillaan.
Pahimmassa tapauksessa SEID-potilaalla voi olla puolentusinaa erilaisia diagnoosikoodeja
ja sairauksia, tämä on valitettavasti normaalia.
Käytännössä
on parasta, mikäli, kun potilaan pääasiallinen ongelma on SEID
oireisto, asettaa päädiagnoosiksi IOM raportin mukaisesti G93.3 virusinfektion
jälkeinen väsymysoireyhtymä ja sivudiagnooseiksi tai muuten mainittavaksi
lääkärintodistuksissa jne. tärkeimmät muut sairaudet
ja/tai oireet. Mikäli sosioekonomisia etuja ei suostuta ko. oikealla päädiagnoosikoodilla
myöntämään, olisi syytä toki pohtia, pitäisikö
potilaalle laittaa edes jokin pää- tai sivudiagnoosi, jolla hän
voi saada sosioekonomisia etuja, mutta kuitenkin aina, kaikkialla muistaa mainita
edes jonakin diagnoosina G93.3! Sitä ei pidä unohtaa, jotta se varmasti
seuraa potilasta kaikkialle. Sen pois jättäminen, yhdenkin kerran,
voi johtaa pahoihin ongelmiin potilaan jatkohoidoissa ja sosioekonomisissa etuuksissa.
Ideaalista
olisi, että lääkäri ymmärtäisi määrittää,
mikä on syy ja mikä on seuraus. Unihäiriöt, levottomat jalat
ja mielialan lasku ovat seurauksia SEID:sta, eivät syy siihen! Liitännäissairaudet,
kuten EDS, SLE ja asperger puolestaan vaikuttavat toki SEID:iin, mutta eivät
ole se syy, miksi potilas nyt on sairas ja työkyvytön.
POTS-löydös ja poikkeavat unitutkimuslöydökset kuuluvat
useilla potilailla taudinkuvaan, vaikka ovatkin toki erilläänkin olemassa
olevia sairauksia ja oireita.
Perussääntö
on hyvä muistaa: Mikäli sairauden X hoitaminen ei poista SEID-oireyhtymän
kriteereinä olevia oireita, henkilöllä on sekä sairaus X,
että SEID. Mikäli SEID-oireyhtymän kriteereinä olevat oireet
poistuvat sairauden X tultua hoidetuksi, henkilöllä ei ole (alunperinkään)
tuskin ollut SEID:ia, vaan ainoastaan sairaus X.
Eri diagnoosien,
oireiden ja niiden suhteiden määrittäminen voi olla hyvin haastavaa
ja turhauttavaa, eikä toki yleensä ole tarpeellistakaan, mikäli
ymmärretään, että SEID-oireisto sisältää
jo itsessään oireita useiden eri diagnoosikoodien takaa. Valitettavasti
kaikki lääkärit ja etenkään vakuutuslääkärit
eivät kuitenkaan (vielä) tätä ymmärrä.
MUIDEN
SAIRAUKSIEN EROTUSDIAGNOSTIIKKA
On monia muitakin sairauksia erilaisista pitkäaikaisinfektioista (borrelioosi,
mykoplasma, HIV, jne.) vakaviin perussairauksiin (uniapnea, astma, keliakia,
kilpirauhasen vajaatoiminta, aivolisäkkeen vajaatoiminta, Addisonin tauti,
MS-tauti, Cushingin oireyhtymä, syöttösolutaudit (MCAS/MCAD),
masennus, aivokasvain, anemia, hemokromatoosi, jne.), joihin liittyy osittain
samoja oireita kuin SEIDiin. Tulee myös muistaa, että yleensä
SEID-potilailla löytyy poikkeavia löydöksiä esimerkiksi
veriarvoissa. Tämä ei tarkoita, etteikö henkilöllä
olisi SEID. Päinvastoin, vain ja ainoastaan, mikäli ko. poikkeavan
löydöksen hoitaminen kuntoon poistaa oireet, voidaan olettaa, että
potilaalla ei ole SEID:ia vaan oireet johtuivat poikkeavista veriarvoista tms.
(jotka ovat seurausta jostain muusta sairaudesta)!
ASPERGER
Aspergeriin
liittyy paljon samoja oireita kuin SEIDiin. Niihin ei kuitenkaan auta lepo ja
rasituksen välttäminen, vaan neurologisen kuormituksen vähentäminen
yksilöllisesti sopivimmalla tavalla. Aspergeriin ei myöskään
missään tapauksessa liity fyysisestä rasituksesta (viiveellä)
seuraavaa pahoinvointia ja uupumusta! Asperger ei myöskään puhkea
tiettynä ajankohtana ts. esim. 32-vuotiaana, vaan on ollut hänellä
aina, toisin kuin SEID.
FIBROMYALGIA
Fibromyalgiaan
liittyy paljon samoja oireita kuin SEID:iin. Niihin ei kuitenkaan auta lepo
ja rasituksen välttäminen vaan päinvastoin liikunnan lisääminen.
Fibromyalgia voidaan diagnosoida mm. kipupisteitä tutkimalla, SEID-potilailla
ko. kipupisteitä ei yleensä ole.
KUVANTAMISTUTKIMUKSET
On tärkeää
sulkea pois lähinnä aivokasvaimet ja vastaavat, jota tarkoitusta varten
tarkka MRI tai mieluiten PET-kuvaus olisi paikallaan. On huomattava, että
osalla potilaista esiintyy sairastelun jatkuessa havaittavissa (ainakin suurtarkkuus-MRI:ssä)
aivovaurioita, esimerkiksi aivolisäkkeen tuhoutumista ja tämä
pitäisi luonnollisesti ottaa huomioon ja hoitaa – mutta muistaa aina
syy-seuraus-suhde sen taustalla! Aivokuvantamisellä saadut löydökset
voivat SEID-potilailla olla hyvin samanlaisia, kuin mitä MS-taudissa on
potilailta löydettävissä, joten erotusdiagnostiikka on tärkeää.
LABORATORIOTUTKIMUKSET
Tärkeintä
olisi ottaa kattavat laboratoriotutkimukset. Nämä sisältävät
ison kasan eri tutkimuksia muiden sairauksien poissulkemiseksi tai poikkeavien
arvojen löytämiseksi, jotka viittaavat muihin sairauksiin tai SEID:iin
(ks. TUTKIMUKSIA JA KOKEITA, JOISSA VOI LÖYTYÄ POIKKEAVUUKSIA).
Ehdottomat minimit ovat PVK, CRP, keliakia, kilpirauhanen (myös
T3-hormoni!), reumafaktori, testosteroni, verensokeri, adrenokortikotropiini,
kortisoli, elektrosyytit, hemoglobiini, ferritiini, hapettuminen/verikaasut,
IgM, leukosyytit (myös Diffi!), punasolut ja rauta. Mahdollisesti myös
aldosteroli ja reniini (ja niiden suhde) olisi syytä tutkia, samoin parathormoni,
kalsium, D-vitamiini, B12, mitokondriat ja mikäli oireilu on alkanut Pandremrix-rokotteen
jälkeen (0-2v sisällä sen ottamisesta, eli 2011-2013), myös
Pandemrix / Narkolepsigeeni (HLA*0602) tulisi ehdottomasti tutkia! Vasta-aineista
pitäisi myös tutkia vähintään mykoplasma, borrelia,
HIV, EBV, HHV6, streptokokki ja klamydia.
MASENNUS
Masennus
on yleinen väärä diagnoosi, jonka SEID:ia sairastavat saavat,
mm. näistä syistä:
-
BDI-seula antaa jokaiselle SEID potilaalle vähintään keskivaikean
masennuksen, koska oireet menevät päällekkäin masennuksen
oireiden kanssa.
- Masennusta
pidetään kansantautina, joten lääkärin on helppo todeta
se kenellä tahansa. (Mitenkä monta ihmistä nykyään
meillä on, jotka eivät todellisuudessa sairasta masennusta vaan SEID:ia,
sitä en uskalla edes arvuutella, mutta luultavasti tuhansia ihmisiä.)
- Kun
potilaalle on saatu lyötyä psykiatrinen diagnoosi, ei hänen muista
vaivoistaan tai ylipäätään mistään vaivoista tarvitse
enää välittää, sillä ne ovat vain hullun horinoita.
Tämä on kärjistettyä, mutta valitettava tosiasia on, että
ainakaan perusterveydenhuollossa ei psykiatrinen potilas saa kelvollista hoitoa
somaattisiin sairauksiinsa, ei varsinkaan, jos niiden oireet voidaan laittaa
nuppivian piikkiin. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta kun
on niin on.
Masennuksen
erotusdiagnostiikka SEID:sta on kuitenkin helppoa: Pitää kysyä
potilaalta esimerkiksi seuraavat asiat:
- Aiheuttaako
voimakas/keskiraskas fyysinen rasitus oireiden pahenemista, etenkin viiveellä
(8-48h)?
- Haluaisitko
tehdä asioita, mutta et fyysisesti jaksa?
- Jos
uupumuksesi hellittäisi, olisiko mielialasi sinusta parempi?
Mikäli
vastaukset ovat Kyllä, niin kyseessä tuskin on masennus,
vaan nimenomaan SEID. Masennuksessa nimittäin liikunta helpottaa yleensä
oireita, tai ei ainakaan pahenna niitä kuten SEID:issa, eikä varsinkaan
viiveellä! Masennuksessa uupumus on nimenomaan psyykkistä, masentunut
ei koe tarvetta eikä halua toimia, SEID potilas haluaa toimia, mutta ei
jaksa. Uupumus ja kyvyttömyys tehdä asioita usein laskee ihmisen mielialaa,
etenkin kun uupumukselle ei saa selitystä ja sitä pitää
itse (ja lähipiiri) laiskuutena tms., mutta tämä on silloin seuraus
uupumuksesta – ei sen aiheuttaja!
Tahdon
nyt vielä kerran muistuttaa ja korostaa, että SEID:lla ei ole mitään
tekemistä masennuksen tai muidenkaan psykiatristen sairauksien kanssa.
SEID-potilaan leimaaminen masentuneeksi ja hänen hoitamisensa masennuspotilaana
on selvä ja räikeä hoitovirhe, joka vaarantaa paitsi kyseisen
potilaan oikeusturvan, niin myös hänen henkensä! Erotusdiagnostiikkaan
on kyettävä ja kumpaakaan diagnoosia ei saa kenellekään
ihmiselle antaa heppoisin perustein, ei edes työdiagnoosiksi tms.
SIDE/PEHMYTKUDOSSAIRAUDET
Side/pehmytkudossairauksien
ja SEID erotusdiagnostiikka voi olla hyvin vaativaa. Useisiin sidekudossairauksiin
liittyy SEID:n kaltaisia oireita ja kaikilla SEID-potilaillakin oireilu on erilaista.
Koska sidekudossairaudet altistavat huomattavasti SEID:lle, on hyvin mahdollista,
että potilaalla on molempia sairauksia. Linjanvetoa on vaikea tehdä,
mutta nyrkkisääntönä voisi ehkä pitää, että
riippumatta siitä onko potilaalla sidekudossairauksia tai ei, mikäli
kaikki oireet eivät ole selitettävissä niillä ja täsmäävät
myös SEID:iin, niin silloin potilaalla on joka tapauksessa SEID (riippumatta
siitä, onko hänellä sidekudossairauksia vai ei).
SYDÄNSAIRAUDET
Useilla
SEID-potilailla on myös POTS tai muita vastaavia outouksia
liittyen verenpaineeseen tai pulssiin. Nämä eivät kuitenkaan
yksinään selitä läheskään kaikkia SEID oireita,
joten jos SEID diagnostiset kriteerit täyttyvät, SEID-diagnoosi tulee
antaa. EKG ja muut sydäntutkimukset tulisikin aina ottaa (rasitus-EKG:ssa
nähdyt poikkeamat voivat kertoa SEID:sta) sydänperäisten vaivojen
poissulkemiseksi. Osalla SEID-potilaista esiintyy turvotuksia jaloissa, joiden
alkuperää ei kyetä luotettavasti osoittamaan, jolloin oireilu
voidaan sekoittaa esimerkiksi sydämen vajaatoimintaan. Toki, sydämen
vajaatoiminta tai muu häiriö on hyvin vakava sairaus, mutta se voi
ilmetä yhtä hyvin ilman SEID:ia kuin SEID:n seurauksenakin.
UNIAPNEA JA NARKOLEPSIA
Uniapnea
ja (etenkin epätyyllinen) narkolepsia on myös yksi mahdollinen uupumuksen
aiheuttaja ja ne ovat edelleen alidiagnosoituja Suomessa. Uniapnean voi poissulkea
vain kunnollisella unipatjatutkimuksella, mutta samalla vaivalla kannattaa myös
ottaa unenaikainen EEG (narkolepsian poissulkemiseksi). Usein SEID epäily
potilas kärsii niin pahoista univaikeuksista, että yhdeksi
yöksi sairaalaan -standardimenettely ei toimi, koska potilas ei
nuku normaalisti yöllä. SEID epäily potilas pitäisi varautua
ottamaan osastolle kahdeksi yöksi, jotta ko. kokeet saadaan tehtyä
jos ei ensimmäisenä yönä – niin seuraavana päivänä
kun potilas lopulta nukahtaa tai viimeistään seuraavana yönä.
Osastolta tarvittaisiin ymmärrystä ja joustavuutta näiden tutkimusten
suorittamiseen, koska nollatutkimus, jossa mitään ei saada selville,
ei aiheuta kuin uuden käynnin osastolle ja lisäkustannuksia aivan
turhaan!
Luonnollisesti
sama mikä pätee laboratoriokokeisiin, pätee myös tähänkin:
Mikäli jotain löytyy, mutta sen hoitaminen ei poista oireita, kyseessä
voi olla vain SEID sivusairaus tai täysin siihen liittymätön
sairaus. Mikäli siis vaikkapa löytyy uniapnea, mutta sen hoitaminen
CPAP-maskilla tai uniasentovyöllä ei poista (huom, pelkkä oireiden
lieventyminen ei riitä!) SEID-oireita, niin SEID diagnoosi pitäisi
luonnollisestikin asettaa potilaalle. Uniapnea
eikä narkolepsia aiheuta myöskään kaikkia SEID-oireita,
esimerkiksi rasituksesta seuraavaa uupumusta ja pahoinvointia, vaikka voivatkin
aiheuttaa päiväaikaista väsymystä.
SAIRAUDELLE
ALTISTAVAT TEKIJÄT
Virallisten
diagnoosikriteereiden lisäksi on olemassa huomattavasti näyttöä
siitä, että SEID on osa laajempaa kokonaisuutta tai tiettyjä
sairausperheitä. SEID potilailta on löydettävissä miltei
poikkeuksetta tiettyjä perus- tai liitännäissairauksia, tai poikkeavia
löydöksiä, jotka ovat yhtäläisiä miltei kaikille
SEID potilaille tai vähintäänkin, joita esiintyy huomattavasti
yleisimmin SEID potilailla kuin mitä tilastojen valossa pitäisi ilmetä.
Näiden tietäminen helpottaa SEID diagnostiikkaa ja potentiaalisten
potilaiden seulomista, sekä selittää osaltaan sitä, miksi
SEID puhkeaa joillekin (ainakin selvästi helpommin kuin muille) ihmisille.
Tietenkin luonnollisesti myös liitännäissairauksien hoito ja
huomioon ottaminen on tärkeää myös SEID potilailla.
ALHAINEN VERENPAINE
Alhainen
verenpaine on myös erittäin yleinen löydös SEID potilailla
ja/tai heidän lähisukulaisillaan. Syytä tähän ei tiedetä,
eikä edes sitä, onko tämä seurausta jostain geneettisestä
kummajaisuudesta, vaiko peräti osana aiheuttamassa SEID puhkeamista. SEID
potilailla esiintyy myös verenpaineen ja pulssin epänormaalia heittelyä
erilaisissa tilanteissa (esim. POTS), mutta tämä on ilmeisesti oire,
joka ilmenee vasta sairauden puhjettua, kun taas alhainen verenpaine on perustavaa
laatua oleva löydös, joka henkilöllä on siis ollut luultavasti
koko hänen elämänsä ajan.
AUTISMIN
KIRJON HÄIRIÖT
Aspergerin
syndrooma ja muut autismin kirjon häiriöt ovat niin ikään
erittäin yleisiä SEID potilailla ja/tai heidän lähisukulaisilla.
Tietämys aspergerista on hyvin vajavaista ja harvat etenkään
naispuoliset saavat koskaan itselleen asperger-diagnoosia, vaikka heillä
selvästi asperger olisikin. Toisaalta naispuoliset saavat miehiä helpommin
esimerkiksi fibromyalgia-diagnoosin tai HSP-diagnoosin. Tämä
vääristää tietysti entisestään tilastoja ja tämän
yhtäläisyyden havaitsemista. Suositeltavaa olisi, että jokainen
SEID potilas ainakin seulottaisiin aspergerin varalta, koska asperger on sairautena
sellainen, että se vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti henkilön elämään
ja kaikkien sairauksien hoitoon, etenkin erilaisen lääkevasteen vuoksi!
On kuitenkin huomattava, että seulonta on tehtävä nimenomaan
painottaen, mikä oli potilaan vointi ja tila ennen SEID puhkeamista.
SIDEKUDOSSAIRAUDET
Sidekudossairaudet
(fibromyalgia, SLE, EDS, erilaiset reumasairaudet, jne) ovat erittäin yleisiä
SEID potilailla ja/tai heidän lähisukulaisissaan. SEID potilailla
ja/tai heidän lähisukulaisissaan on myös erittäin usein
havaittavissa sidekudoksen löysyyttä ja yliliikkuvia niveliä,
sekä poikkeamia selkärangan rakenteessa (ks. SEID TYYPILLINEN
RUUMIINRAKENNE). Erotusdiagnostiikka voi olla vaikeaa samankaltaisten
oireiden vuoksi ja sitä tehdessä on syytä muistaa, että
henkilöllä monesti on SEKÄ sidekudossairauksia ETTÄ SEID
ja vieläpä niin, että ne voivat puhjeta eri aikaan tai samaan
aikaan!
SUKUPUOLI
Sukupuoli
on ilmeisesti altistava tekijä, joskin täyttä varmuutta on asiasta
mahdotonta saada, koska sairautta ei osata diagnosoida eikä varsinkaan
rekisteröidä mihinkään julkisen terveydenhuollon rekistereihin
asianmukaisesti. Valtaosa diagnoosin saaneista (jopa 90%) on oman kokemukseni
ja havaintojeni perusteella joka tapauksessa naisia.
SAIRAUDEN
LAUKAISEVAT TEKIJÄT
ALLERGIA
Altistuminen
allergiaa aiheuttaville aineille voi teoriassa mahdollisesti laukaista sairauden,
mutta tutkimustietoa asiasta ei ole. Voimakas allergiaoireilu on joka tapauksessa
infektion kaltainen tila. Ks. myös homealtistus.
BAKTEERI-INFEKTIO
Yleensä
SEID laukaisee pitkään jatkunut infektio. Vaikka ICD-10 tautiluokitus
määritteleekin SEIDin G93.3. virusinfektion jälkeinen
väsymysoireyhtymä, kyseinen termi on huono, koska
laukaisevana tekijänä on useimmiten bakteeri-infektio tai bakteeri-infektioiden
sarja, kuten mykoplasma- mononukleoosi- tai jokin (muu) (usein pitkään
jatkunut) räkätauti tai räkätautien
sarja. Mykoplasman vasta-aineita voidaan löytää verestä
jonkin aikaa tartunnan jälkeen ja sen jäädessä krooniseksi
myös vuosikausia sen jälkeen ja tämä yleensä vahvistaakin
löydettäessä tehokkaasti SEID diagnoosia. Borrelioosi on toinen
yleinen sairauden laukaiseva tekijä. Borrelioosin toteaminen Suomessa on
hyvin puutteellista, eikä edes selkäydinnesteestä otettu näyte
ole kovin luotettava tartunnan osoittaja.
FYYSINEN
TRAUMA
Myös
fyysiset vammat voivat laukaista SEID:in, ilmeisesti nämä ovat kuitenkin
harvinaisia. Epäselvää on näissä tapauksissa myös
se, onko laukaisevana tekijänä toiminut neurologinen vamma, yleinen
kehon kokema rasitus vaiko tapaturmasta johtuva voimakas stressireaktio. Periaatteessa
ne kaikki ovat mahdollisia yhdessä tai erikseen.
HOMEALTISTUS
Homealtistus
on ilmeisesti yksi hyvinkin potentiaalinen laukaiseva tekijä. Ongelmaa
on kuitenkin vaikea hahmottaa, koska homealtistuksen vaaroja ja seurauksia ei
vielä tunneta kovinkaan hyvin. Eivätkä monet homeesta kärsivät
tiedä itse altistuneensa sille. Homealtistus sekoitetaan helposti myös
erilaisiin räkätauteihin ja jotkut lääkärit
pitävät sitä suorastaan luulosairautena, vaikka kyseessä
on ilmeisesti vakava kansanterveydellinen ongelma pullotalojen ja homerakentamisen
luvatussa maassamme. Omakohtaisten keskustelujeni perusteella voin todeta, että
huomattavasti useammin kuin mitä olisi syytä olettaa, SEID:iin sairastunut
on kertonut altistuneensa homeelle kotonaan tai työpaikoillaan sairauden
puhkeamisen aikoihin. Mitään loogista selitystä sille, miksi
homealtistus ei olisi hyvinkin potentiaalinen SEID:in laukaiseva tekijä,
on hyvin vaikea löytää.
IKÄ
Ajallisesti
sairaus puhkeaa yleisemmin, (mutta ei suinkaan yksinomaan!), tietyissä
ikäkausissa, liittyen ilmeisesti hormonaalisiin tekijöihin. Pienillä
lapsilla (0-10v) tosin yleensä infektioiden tai rokotusten jälkeen.
Murrosikäisillä (14-17v) ja kolmikymppisillä (28-36v) on selvästi
suurentunut riski sairauden puhkeamiseen. Mahdollisesti myös 48-55v iässä,
mutta harvemmin enää silloin tai etenkään sen jälkeen.
Kyse on kuitenkin vain kohonneesta riskistä, eikä missään
nimessä mistään ehdottomasti faktasta, joka pätisi millään
muotoa kaikkien sairastuneiden kohdalla.
LOISET
Erilaiset
loiset ovat Suomessa harvinaisia, mutta ulkomaantuliaisina niitäkin suomalaisiin
ihmisiin päätyy. Kyse on yleensä suolistoloisista, mutta valitettavasti
muitakin mahdollisia vaaratekijöitä on olemassa, esim. Blastocystis
Hominis. On vaikea arvioida, miten yleisiä nämä ovat SEID aiheuttajina,
koska tapauksia on vähän ja diagnoosia ei osata tehdä sen enempää
loisen kuin SEID:inkaan suhteen. Parasiitit kannattaa joka tapauksessa seuloa
etenkin, jos on vieraillut ulkomailla parin vuoden sisään taudin puhkeamisesta.
ROKOTTEET
Rokotteet,
ilmeisesti riippumatta itse rokotteesta, ovat riskitekijä ja voivat aiheuttaa
SEID:in. Monesti syy ei ole kuitenkaan itse rokotteessa olevan heikennetyn viruksen/bakteerin
tms. vaan yksinkertaisesti rokotteessa olleen adjuvantin. Monella SEID on alkanut
adjuvantin aiheuttamasta reaktiosta (ASIA-syndrome), jotka niin ikään
ovat huonosti Suomessa tunnettuja oireyhtymiä.
On kuitenkin
muistettava, että rokottamatta jättäminen altistaa huomattavasti
suuremmalle määrälle potentiaalisija SEID laukaisevia tauteja,
kuin mitä yleisesti annettavat rokotteet (MPR, jäykkäkouristus,
HPV, jne.), joten rokottamatta jättämistä ei voida SEID-alttiille
henkilöllle missään nimessä suositella, päinvastoin!
Toisaalta, toki tällaisen henkilön täysin tarpeettomia rokotuksia
(tyyliin varmuuden vuoksi otettu hepatiitti-B-rokote tai lavantauti -rokote)
on syytä välttää.
Sikainfluenssarokotteen
(Pandemrix), tai pitäisi varmaankin sanoa siinä käytetyn adjuvantin
yhteyttä SEIDiin selvitetään ilmeisesti hissukseen yhä suomalaistenkin
viranomaisten toimesta. Itse olen havainnut keskusteluissani, että huomattavasti
useammin kuin mitä sattuma sanelisi, Pandemrix on laukaissut SEID:in ja
näin minunkin kohdallani ilmiselvästi kävi. Ongelmana tämän
asian todistamisessa on, että koska SEID on huonosti tunnettu ja diagnosoitu
ja lääkärit jopa yksiselitteisesti kieltäytyvät kirjaamasta
sitä diagnoosiksi potilaan julkisen puolen potilastietoihin, emme voi tietää,
kuinka moni sairastaa SEIDia...ja kun emme tiedä sitä, emme voi myöskään
tietää, koska sairaus on puhjennut ja onko ajallista ja muuta yhteyttä
Pandemrixin kanssa vaiko ei.
STRESSIREAKTIO
Voimakas
ja pitkään jatkunut stressireaktio voi myös laukaista SEIDin
joillakin potilailla. Ilmeisesti tämä vaikutus liittyy siihen, että
stressireaktio on etenkin neurologisesti pitkäkestoisena samantyyppinen
rasite elimistölle, kuin mitä pitkäaikainen infektio
on fyysisesti. Tosin on syytä pitää mielessä, että
jotkin SEID ensimmäiset oireet voivat aiheuttaa stressireaktiota ihmisillä
(univaikeudet, ei kykene enää samaan suoritukseen mitä aikaisemmin,
ahdistuu, masentaa, yrittää väkisin tehdä enemmän mitä
jaksaisi, tulee ongelmia töissä jne.), joten syy-seuraus-suhteen selvittäminen
ei ole aina helppoa.
VIRUSINFEKTIO
Viruksista
on lukuisia esimerkkejä, jotka voivat laukaista SEIDin. Sytomegalovirus,
puutiaisenkefaliitti (myös siperialainen aivokalvontulehdus), Pogostavirus,
Epstein-Barr-virus, Coxsackie-virus, Parvovirus B19, Herpesvirus (4, 6, 7 ja
8) XMRV, Ross River Virus, jne. Maailmalta on lukuisia esimerkkejä paikoista
ja ajoista, jolloin paikallisesti riehuva virusepidemia on aiheuttanut SEID
epidemian jälkiseurauksena. Toki myös aivan tavallinen
flunssa- tai influenssavirus voi laukaista SEID, mikäli henkilöllä
on riittävästi altistavia tekijöitä. Yleensä on miltei
mahdotonta osoittaa mitään selkeää virusta tai virustartuntaa,
joka olisi SEID:in laukaissut, vaan potilas osaa korkeintaan sanoa olleensa
lievässä räkätaudissa pitkän aikaa tms.
SAIRAUDEN
OIREET
Diagnostisten
kriteerien lisäksi SEID-potilailta löytyy yleensä myös muita
tyypillisiä oireita. Monilla ensimmäinen oire (ainakin havaittava
tai pelästyttävä sellainen, jonka vuoksi potilas tulee lääkäriin)
voi olla esimerkiksi poissaolokohtaus ja totaalinen voimattomuus esimerkiksi
jaloissa (Jalat menevät alta). Toisaalta toisilla potilailla
oireisto ei ehkä ikinä etene pahempaan pienistä
ja jokseenkin harmittomista oireista, kuten vaikkapa liikunnasta tulevan mielihyvän
katoamisesta tai univaikeuksista. Sairaus voi edetä hitaasti hivuttamalla,
kertarysäyksellä tai jaksoittain (esimerkiksi infektioiden jälkeen).
Osa potilaan oireista voi kuitenkin kokonaan kadota riittävän lepäämisen
ja toiminnan rajoittamisen myötä, mutta palaavat, mikäli rasitusta
lisätään pidemmäksi aikaa (viikkojen, jopa kuukausien ajaksi).
MITÄ EROA ON UUPUMUKSELLA JA VÄSYMYKSELLÄ?
MIKÄ ON NORMAALIA UUPUMUSTA?
Nyt on
tärkeää tehdä ero uupumuksella ja väsymyksellä:
Uupumus on seurausta SEID potilaan liiallisesta fyysisestä aktiviteetista
ja se on tunne kuin olisi juossut maratonin. Väsymys on seurausta
SEID potilaan univaikeuksista ja se on tunne kuin en olisi nukkunut viikkoon.
Koko suomenkielinen (vanha) termi Krooninen väsymysoireyhtymä
on itse asiassa täysin virheellinen suomennos, koska todellisuudessa kysymys
on ennen kaikkea uupumusoireyhtymästä. Mikä on epänormaalia
uupumusta ja mikä normaalia uupumusta (kun muut sairaudet on poissuljettu)?
SEID:iin liittyy nimenomaan poikkeuksellinen, normaalin fyysisen rasituksen
jälkeen seuraava/paheneva pahoinvointi/uupumus, joka yleensä tulee
viiveellä (8-48h). Ei, ei ja ei, kyse ei ole väsymyksestä. Kyse
ei ole uupumuksesta ilman (pienintäkään) fyysistä (tai voimakasta
psyykkistä tai neurologista) rasitusta. Kyse ei ole voimakkaasta rasituksesta
välittömästi seuraavasta uupumuksesta (maratonin jälkeen
uuvahdat tms.). Toki tuota on vaikea huomata, jos liikkuu koko ajan hulluna
ja on koko ajan hulluna uupunut, kun ei ehdi palautumaan. Niin ikään
se, mikä sitten on "normaalia fyysistä rasitusta" ja mikä
ei, on vaikeaa sanoa, koska se riippuu ihmisestä. Yleisesti sairauden kriteerinä
on, että se on "normaalista poikkeavaa" eli jos juokset maratonin
ja olet uupunut seuraavana päivänä, se on normaalia, jos käyt
kaupassa, imuroit ja käyt suihkussa ja uuvut, se on epänormaali eli
sairaus. Toisaalta monet urheilijat, jotka sairastuvat SEID:iin, eivät
välttämättä huomaa pitkään aikaan keskivertoihmiseen
verrattuna poikkeavaa uupumusta, mutta suhteessa aikaisempaan
energisyyteensä voivat huomata selvästi poikkeavaa uupumusta
(jota yleensä erehtyvät pitämään ylikuntona tms.).
AISTIYLI-
JA ALIHERKKYYDET
Aistiyliherkkyyksiä
ja/tai aistialiherkkyyksiä esiintyy miltei kaikilla SEID-potilaista. Valot,
äänet, hajut ja maut voivat tuntua poikkeuksellisen voimakkailta tai
miedoilta. Kipuaistimus voi olla huomattavasti herkistynyt tai heikentynyt,
vesipisarat voivat tuntua neulanpistoina iholla ja vaatteiden kosketus aiheuttaa
kipua tai epämukavaa tunnetta. Pelkästään kipuaistin herkistyminen
voi selittää SEID-potilailla esiintyvää lihas- ja nivelkipuja.
On huomattavaa, että vaikka aistiyli- ja aliherkkyydet kuuluvat esimerkiksi
aspergerin oireyhtymään (ja osalla SEID-potilaista on asperger ja
näin ollen ollut aistiyli- ja aliherkkyyksiä toki ennenkin), niin
erona on, että nämä aistiyli- ja aliherkkyydet ovat todellakin
herkistymistä ennen SEID-oireilua alkaneesta tilasta! Toisin sanoen, mahdolliset
aikaisemmat aistiyli/aliherkkyydet ovat SEID:n puhkeamisen jälkeen pahentuneet
tai uusia aistiyli/aliherkkyyksiä on tullut.
AIVOPERÄISET-OIREET
JA MIELIALA
Aivot
eivät tunnu toimivan kunnolla, potilas unohtelee asioita, eikä pysty
keskittymään eikä muistamaan asioita kuten ennen...yleensä
tämä laitetaan univaikeuksien syyksi. Uudenlaisia päänsärkyjä
voi myös tulla. Potilas ja hänen lähipiirinsä saattaa pitää
sairastunutta laiskana tai saamattomana ennemmin
kuin masentuneena. Veto tuntuu olevan poissa. Mitään
järkevää tai järjetöntäkään selitystä
ei yleensä tunnu löytyvän. Mielialassa ei usein ole vikaa (ks.
MUIDEN SAIRAUKSIEN EROTUSDIAGNOSTIIKKA - MASENNUS). Pahimmillaan
sairaus johtaa epileptisten kohtauksien kaltaisiin poissaolokohtauksiin, kun
aivojen verenkierto ja/tai hapetus ei toimi riittävällä teholla.
Poissaolokohtauksessa potilas ei välttämättä kykene lainkaan
kommunikoimaan ympäristönsä kanssa, joskin (erotuksen epileptisistä
poissaolokohtauksista) usein kuulee ja pystyy ymmärtämään,
mitä hänen ympärillään tapahtuu. Jalat ja kädet
eivät liiku tai niiden liikuttaminen vaatii potilaasta suunnatonta keskittymistä
ja voimien pinnistämistä äärimmilleen. Puhuminen on mahdotonta,
korkeintaan yksittäisiä sanoja voidaan muodostaa, mutta nekin vaivoin.
Tunne voi muistuttaa unihalvausta ja olla erittäin pelottava potilaalle
itselleen. Ulkopuoliset eivät kykene ymmärtämään eivätkä
uskomaan, että kyseinen tila on edes mahdollinen, mutta valitettavasti
se on.
ALKOHOLIN
SIETOKYKY
Alkoholin
sietokyky on yleensä selvästi heikentynyt sairautta edeltäneestä
ajasta. Yleensä jo 1-2 annosta alkoholia saa aikaan humalatilan, sekä
voinnin romahtamisen ja voimakkaan krapulan.
ALLERGIAOIREET
Allergiaoireet
voivat pahentua. Jotkin ruoka-aineet tai muut altistukset, jotka eivät
ennen ole aiheuttaneet oireita, saavat aikaan voimakasta ihon kutinaa ja histamiinioireilua.
Välttämättä kesäkausi ei kuitenkaan ole huonompaa
aikaa SEID-potilaalle, vaikka esimerkiksi siitepölyallergiat vaivaisivat.
IMUSOLMUKKEIDEN
SUURENEMINEN TAI ARISTAMINEN
Imusolmukkeiden
muutokset ovat esitetty aikaisemmin yhtenä sairauden oireena, mutta ei
enää IOM2015 mukaan, koska ne eivät ole kovin yleisiä. Joillakin
potilailla voidaan tosiaankin huomata etenkin kaulan alueen imusolmukkeissa
turvotusta ja kosketusarkuutta ainakin jossain vaiheessa sairautta.
KIPU
Usein SEID-potilailla on epämääräisiä
lihas- nivel- luusto- tai päänsärkyjä, etenkin rasituksen
jälkeen. Kivut ovat yleensä enemmän jomotuksia kuin viiltäviä
tai pistäviä kipuja. Jotkut kertovat, että kivut tuntuvat kuin
kylmät väreet menisivät luita ja ytimiä pitkin tai
uupuva, tasainen jomotus tuntuu kaikkialla. Tavalliset särkylääkkeet
eivät useinkaan auta kipuihin, mutta hermosärkyihin auttavat kipulääkkeet
voivat auttaa selvästi paremmin.
LIHASVOIMAN
KATOAMINEN
Usein
potilas kykenee käymään jotenkin töissä ja toimimaan
jopa siihen asti, että päiväaikainen uupumus alkaa käydä
sietämättömäksi ja kirjaimellisesti jalat alkavat
menemään alta yllättäen. Sen lisäksi, että
jalat eivät kanna lainkaan tai voivat mennä äkkiä alta,
lihasvoima katoaa. On tunne, kuin olisi juossut maratonin juuri äsken,
vaikka olisi nukkunut koko yön ja levännyt koko päivän.
Potilas voi olla täysin vuodepotilas, kykenemätön huolehtimaan
edes omasta hygieniastaan ja kykenemätön syömään ja
juomaan edes autettuna.
LIIKUNNAN
JA MUUN RASITUKSEN VAIKUTUS
Liikunta
ei tuota enää mielihyvätunnetta ja kropassa
hyvää oloa, vaan joko se ei tunnu miltään tai aiheuttaa
uupumusta ja/tai pahoinvointia, mutta yleensä kuitenkin viiveellä
(8-48h). Raajojen pistelyä ja kirvelyä voi myös ilmentyä,
mutta tämä on yleensä enemmänkin osoitus heikosta hapetuksesta
(joka on SEID-potilailla myös ongelmana) kuin verenkierron heikkoudesta.
Muitakin oireita heikosta kudosten hapetuksesta voi tulla, kuten esimerkiksi
maitohapoille meneminen tai uudenlaiset päänsäryt
jne. Huimausta ja voimakasta hengenahdistusta voi myös ilmetä rasituksen
aikana tai sen jälkeen. Välillä vointi on, yleensä vuorokauden
tai parin levon jälkeen, kuitenkin miltei normaali ja energinen, joten
potilas ei ehkä tajua tilanteensa vakavuutta, vaan innostuu tekemään
ja touhuamaan – vain sillä seurauksella, että hänelle tulee
viiveellä (8-48h) valtava uupumus ja/tai pahoinvoinnin tunnetta. Viiveen
johdosta potilas ei monesti ymmärrä liittää touhuamistaan
(joka voi olla hyvin pientä, tyyliin suihkussa käynti tai ruoan lämmittäminen)
siitä viiveellä seuraavaan huonoon oloon ja/tai uupumukseen! Potilas
ei kykene usein tekemään päivässä kuin hyvin rajallisen
määrän asioita ilman, että siitä seuraa totaalinen
romahdus (8-48h kuluessa). Määrä ja asiat ovat hyvin yksilöllisiä,
mutta potilas voi esimerkiksi kyetä juuri käymään suihkussa,
lämmittämään ruokansa ja käymään pikaisesti
kerran viikossa kaupassa...toinen potilas voi hoitaa mainiosti normaalit päivittäiset
askareensa, mutta ei kykene tekemään edes kohtuullisen kevyttä
työtä (sen lisäksi).
LÄMMÖNSÄÄTELYN
ONGELMAT
Lämmönsietokyvyssä
voi tapahtua huomaamatonta tai nopeaa muutosta. Yleensä ennen sairauden
puhkeamista henkilön lämmönsäätely on toiminut normaalisti,
mutta monet kertovat sairastumisen alkuvaiheessa ja sen jälkeen ilmenevästä
aina on kuuma -tuntemuksesta. Myös hikoilu voi lisääntyä,
niin päivällä kuin yölläkin. Toisaalta myös kylmää
hikoilua voi esiintyä paljonkin. Lämpöyliherkkyyttä esiintyy
useasti ja esimerkiksi saunassa käynti on vaikeaa. Kuumassa oleminen vie
myöskin voimat ja voi aiheuttaa jopa muutamassa minuutissakin pahoinvointia.
Koska samaan aikaan useilla SEID-potilailla esiintyy kuitenkin ääreisverenkierron
heikkoutta, eli jalkojen, sormien jne. kylmyyttä, voi olla hyvin vaikeaa
edes ymmärtää, että henkilö kärsii kuitenkin tästä
huolimatta aina on kuuma- tuntemuksista! Lämmönsietokyvyn
muutoksia kartoittaessa pitäisi muistaa kysyä potilaalta erikseen
raajojen kylmyydestä ja yleisestä kuumuuden tuntemuksista, eikä
niputtaa niitä samaan kysymykseen tai asiaan!
LÄÄKKEIDEN
POIKKEAVAT VAIKUTUKSET
Useilla
SEID-potilailla lääkkeiden vaikutusmekanismit ovat normaalista poikkeavia.
Esim. adrenaliini voi nukuttaa, opiaatit voivat piristää, jne. sekä
sivuvaikutuksia tulee yleensä huomattavasti normaalia useammin. Lääkkeiden
poikkeavat vaikutukset johtuvat ilmeisesti yliherkistyneestä ja/tai väärin
toimivasta hermostosta. Aistiyliherkkyydet puolestaan pahentavat useita sivuvaikutuksia.
RÄKÄTAUTI
Potilaasta
voi tuntua, kuin olisi koko ajan räkätaudissa, kurkku
voi olla kipeä ja/tai nenä nuhainen, sekä pientä lämpöä
tai alilämpöä voi ilmentyä. Lihas- ja nivelkipuja, sekä
päänsärkyjä voi ilmetä, samoin imusolmukkeiden suurentumista,
mutta ei suinkaan kaikilla sairastuneilla. Räkätauti menee välillä
ehkä ohitse, mutta palaa pian uudestaan samoin tai vähän erilaisin
oirein. Mitkään diagnostiset testit eivät kuitenkaan pysty osoittamaan,
että potilas kärsisi mistään virus- tai bakteeri-infektiosta.
SOKERIN
JA SUOLAN HIMO
Makean
tai suolaisen himoa voi kuitenkin esiintyä ja makean nauttiminen voi hetkeksi
piristää henkilöä jonkin verran (tästä seuraa
yleensä painon nousua). Jotkin potilaat kertovat, että makea himo
voi olla käsittämätön ja ennenkuulumaton.
Makeaa syömällä myös henkilön aivotoiminta tuntuu myös
vilkastuvan ja aivosumu saattaa helpottaa tilapäisesti. Raaka suola tai
suolavesi (0,9%) voi maistua hyvältä tai herkulliselta
potilaasta, vaikka terve ihminen kokee sen vastanmielisenä tai oksettavana.
Silti veriarvoissa ei ole suolapitoisuudessa mitään vikaa. Suolan
nauttiminen parantaa yleensä potilaan vointia, etenkin suolaveden (0,9%).
Monet potilaat oppivatkin nauttimaan suolavettä päivittäin (1-2l)
ja saavat siten huomattavasti vähennettyä uupumustaan.
SUOLISTO
JA VIRTSATIET
Vatsan
toiminnan häiriöitä voi ilmetä, kuten esimerkiksi ummetusta
tai ärtyneen suolen oireyhtymää, mutta myös
ajoittaista ripulia voi ilmetä. Usein ummetukseen liittyy myös ruokahalun
vähentyminen ja vatsan turvotus, koska suolisto ei ilmeisesti kykene käsittelemään
ruokaa kuten ennen. Erilaisia virtsaamisvaikeuksia voi myös tulla: Vessassa
voi joutua juoksemaan jatkuvasti, pidätyskyky voi heikentyä tai voi
kehittyä päinvastoin suoranaista virtsaumpeakin. Myös virtsaamisen
keskeyttäminen ei välttämättä onnistu, tai virtsaa
jää tiputtelemaan.
SYDÄNOIREET
JA VERENPAINE
Sydänperäisiä
oireita voi alkaa ilmenemään, yleensä joko rasituksessa tai iltaisin
tai yöllä. Rytmihäiriöt, sydämen muljahtelut
ja harvalyöntisyys ovat tyypillisimmät sydänoireet. Alhaisen
verenpaineen lisäksi verenpaine ja pulssi voi alkaa heilahtelemaan epäsäännöllisesti
ja järjettömästi, esimerkiksi äkisti henkilön
istuessa paikallaan. Vastaavasti ortostaattinen intoleranssi aiheuttaa
sen, että verenpaine ja pulssi eivät nouse silloin kun niiden kuuluisi
nousta (esimerkiksi seisomaan noustessa), eivätkä ne laske silloin
kun niiden pitäisi laskea (esimerkiksi hengitystä pidättäessä).
Verenpaine voi romahdella entisestään, mutta usein vain lyhyeksi ajaksi
(joten sen saaminen mittariin on vaikeaa), etenkin potilaan kokiessa vointinsa
poikkeuksellisen uupuneeksi. Toisaalta, verenpaine voi ennen sairauden puhkeamista,
tai sairauden alkuvaiheessa (tai potilaan kuntoutuessa) olla jatkuvasti kohollakin,
elimistön ilmeisesti yrittäessä kompenoida elimiston toimintakykyjen
ongelmia. POTS-oireilua (pulssi reilusti yli 100 seisoessa pitkään)
esiintyy yleisesti SEID-potilailla. Sydänlääkkeistä ei yleensä
ole apua.
UNIVAIKEUDET
JA VUOROKAUSIRYTMI
Yleensä,
mutta ei suinkaan aina, potilas alkaa aluksi kärsimään univaikeuksista
ja esimerkiksi levottomista jaloista iltaisella. Näihin vaivoihin eivät
kuitenkaan nukahtamislääkkeet, levottomien jalkojen hoitoon käytetyt
lääkkeet, liikunta tai unihygienian parantaminen tunnu auttavan, vaan
päinvastoin, jopa pahentavat oireita. Tuntuu myös, kuin uni ei virkistäisi
lainkaan samalla tapaa kuin ennen. Toisinaan univaikeudet ja yritykset pysyä
hereillä päivällä käyvät ylivoimaiseksi ja tahatonta
päivätorkahtelua ja rattiin nukahtamista esiintyy. Tällöin
olisi tärkeää selvittää torkahtelun syy, eli se, että
se johtuu unen puutteesta, joka puolestaan johtuu univaikeuksista, jotka puolestaan
johtuvat SEID:sta. Mikäli takerrutaan vain yksittäiseen oireeseen
(torkahtelu), voidaan helposti päätyä virhediagnoosiin ja oireiden
pahenemiseen, asiaa olisi ehdottomasti tarkasteleva osana kokonaisuutta. Vuorokausirytmissä
voi olla suuria ongelmia. Monesti liika päiväaikainen rasitus aiheuttaa
vaikeuksia nukahtaa illalla (elimistö on joko ylikierroksilla tai yliväsynyt),
mistä seuraa valvomista ja tätä kautta vuorokausirytmin heilahteluita.
Lääkitykset voivat myös entisestään vaikeuttaa nukahtamista
ja siten pahentaa vuorokausirytmien heilahteluita. Useat potilaat kertovat myös
olevansa virkeimmillään iltaisin ja voimattomimmillaan aamuisin.
LABORATORIOTUTKIMUKSIA
MUIDEN SAIRAUKSIEN POISSULKEMISEKSI TAI
VAIKUTUKSEN ARVIOIMISEKSI
- Aivolisäkehormonit:
S-PRL, S-LH, S-FSH, fS-GH
- Asetyylikoliinireseptori: S-AchR-Ab
- Autoimmuunitutkimus: S-ANA, S-Kryog-O, S-RF, S-KardAb, S-Kryog-O, S-Kyhemag,
S-RF, S-TPOAb
- Borrelia: S-BorrAbG, S-BorrAbM, Li- BorrAbG, Li-BorrAbM
- Cytomegalovirus: S-CMVAbG, S-CMVAbM, S-CMVAvi, S-CMVCF
- Epstein-Barr virus: S-EBVAbG, S-EBNAAb, S-EBVAbM
- Estroni: S-E1
-
D-vitamiini: S-D-25, S-D-1,25
- Gangliosidi: S-GangAbG, S-GangAbM
- Hemokromatoosi: HFE-geenimutaatio
(C282Y+H63D), S-Ferrit, fS-Transf, fS-Fe
- Herpersvirus 6: S-HHV6Nh,
S-HHV6AbG,
S-HHV6AbM
- HI virus:
S-HIVAgAb
- Homealtistus: S-HomePaE
-
Keliakia: S-tTGAbA
- Kilpirauhanen:
S-T3r, S-T3-V, S-T4, S-T4-V, S-TSH, S-TPOAb, S-TyglAb
-
Metanefriini ja normetanerfiini: dU-MetNor
- Mycoplasma: S-MypnAbG, S-MypnAbM, S-MyplCF
- Osmolaliteetti: S-Osmol, U-Osmol, nU-Osmol
- Parathormoni:
fP-PTH
-
Parasiitit (yleistutkimus): F-Para-O
- Pandemrix +
Narkolepsia / MS-tauti alttius: HLA-DR2
- Progesteroni: B-OHPK
- Reumafaktori: S-RF, Pf-RF
- Ribonukleoproteiini:
S-RNPAb
- Selkärankareuma alttius: Ly-HLAB27
- Sytokiinit:
Sytokiinien määrä veressä usein normaalia korkeampi taudin
alkuvaihteessa ja normaalia alhaisempi taudin myöhäisemmässä
vaiheessa (3+v sairaustumisesta).
- Muut
potentiaalisesti tutkittavat vasta-aineet jne.: S-AmebAb, S-AdenCF, S-EvirCF,
S-HSVCF, S-InfACF, S-InfBCF, S-PinCF, S-RSVCF, S-VZVCF, F-EhistAg, GiarVr, S-ChlaCF,
S-TBEAb, S-SindAb, S-StrDNAb
SEID-POTILAAN SEURANTAAN JA ARVIOINTIIN
(yleisimmin poikkeavat alleviivattu)
- Adrenokortikotropiini:
P-ACHT
- Alaniiniaminotransferaasi
ja aspartaattiaminotransferaasi: S-ALAT, S-ASAT
- Aldosteroni:
fP-Aldos, P-Aldos (huom myös aldosteroni/reniinisuhde, joka voidaan tutkia)
- Androstentioni:
S-ADIONI
- B5 ja
B12-vitamiinit: fS-Folaat, S-B12-Vit
- Erytrosyytit: B-Eryt, B-HKR
- Ferritiini:
S-Ferrit
- Hapettuminen
ja verikaasut: aB-VeKaas
- Hemoglobiini:
P-Hb
-
Immunoglobuliinit: S-IgA, S-IgE, S-IgG, S-IgM
-
Interleukiinit: P-IL2R, P-IL6, P-IL8
- Kalium: S-K, P-K, dU-K
- Kortisoli:
S-Korsol
- Kreatiniini:
S-Krea, P-Krea, dU-Krea
- Kreatiinikinaasi:
P-CK
- Leukosyytit:
fB-Leuk, B-diffi
- Lisämununainen:
S-DHEA-S
- Myoglobiini: P-Myogl
- Natrium: S-Na, P-Na dU-Na
- Punasolut:
E-MCH, E-MCV, E-MCHC
- Rauta:
fS-Fe, fP-Fe, fS-Transf
- Reniini:
fP-Reninm, P-Reninm (huom myös aldosteroni/reniinisuhde, joka voidaan tutkia)
- Testosteroni:
S-Testo
- Tulehduslabrat: B-La, B-CRP, hs-CRP
- Verensokeri:
B-Gluk, B-GhbA1C
TUTKIMUKSIA
JA KOKEITA, JOISSA VOI LÖYTYÄ POIKKEAVUUKSIA
ADRENALIINIALTISTUSKOE
- Annetaan
potilaalle adrenaliinia 0,03mg sc. Voidaan toistaa 30min kuluttua. Seurataan
pulssia, verenpainetta ja vireystilaa. SEID-potilaalla adrenaliini laskee niitä
kaikkia, etenkin kun kehon vuorokausirytmin mukaisesti pitäisi nukkua.
Terveellä ihmisellä adrenaliini nostaa niitä kaikkia, etenkin
kun kehon vuorokausirytmin mukaisesti pitäisi nukkua. SEID-potilas voi
jopa nukahtaa, kun taas terve ihminen piristyy huomattavasti.
EEG
- Pidentynyttä
uneen vaipumisen aikaa.
- Alfa-vaiheen
päällekäisyyttä tai häiriöitä delta-uneen.
- Häiriöitä
etenkin uupuneena tai rasituksessa tai sen jälkeen.
EKG, PULSSI
JA VERENPAINE
- EKG:ssä
pieniä muutoksia QT-ajassa (lyhentynyt QT-aika).
- Rasitus-EKG:ssä
rytmihäiriöitä ja muita sydänongelmia, jotka yleensä
pahentuvat, toistetussa kliinisessä rasituskokeessa (0h, +24h, +48h).
- Pulssi
voi nousta voimakkaasti seisomaan noustessa ja/tai POTS voi ilmeentyä (pulssi
reilusti yli 100) ollessa pitkiä aikoja pystyasennossa.
- Pulssi
ei välttämättä nouse eikä laske yhtä voimakkaasti
kuin normaalilla ihmisellä potilaan (tietoisesti) kiihdyttäessä
tai hidastaessa hengitysrytmiään.
- Verenpaine
voi romahtaa seisomaan noustessa tai pitkään seistessä.
- Verenpaine
yleensä tavanomaista matalampi normaalisti ja etenkin uupumuksen ollessa
voimakasta, mutta verenpaine voi olla myös tavanomaista korkeampi potilaan
voidessa paremmin (ts. elimistö taistelee vastaan).
- Verenpaine
ei välttämättä nouse fyysisen rasituksen seurauksena (kuten
terveellä).
ELEKTRONEUROMYOGRAFIA
- ENMG
tuo yleensä tuo esille heikon lihasten kunnon ja muita ongelmia.
HAPPISATURAATIO
- Normaalia
hieman alhaisempi veren happipitoisuus, etenkin uupumuksen ollessa voimakasta
ja fyysisessä rasituksessa tai sen jälkeen.
KLIININEN
RASITUSKOE
- Kuntoa
kohottavaa liikuntaa uupumukseen asti, esim. 12min Cooperin testi, kuntopyörän
polkemista, tms. Koe toistetaan 24h ja 48h kuluttua ensimmäisestä
kokeesta. SEID-potilaan suorituskyky on useilla eri mittareilla (EEG, EKG, verenpaine,
jne.) mitattuna selvästi heikentynyt toisessa ja kolmannessa kokeessa.
Terveellä ihmisellä suorituskyky on suunnilleen sama kaikissa kolmessa
kokeessa.
MRI (3
teslan laitteistolla)
- Aivojen
valkean ja toisinaan myös harmaan aineen määrä yleensä
vähäisempää.
- Poikkeavuuksia
aivojen (yleensä) oikean puolen otsalohkon ja ohimolohkon välisessä
hermoradassa
(arcuate fascicus).
- Harmaassa
aineessa paksuuntumisia kohdissa, joissa se yhtyy arcuate fasciculukseen.
- Poikkeavuuksia
(tulehdustiloja, vaurioita, tms.) gliasolujen tai muiden vagushermon lähellä
olevien solujen kohdalla ja/tai vagushermossa itsessään missä
tahansa päin kehoa.
(F)PET
- Havaittavissa
samanlaisia muutoksia aivoissa kuin MRI-kuvauksessa, mutta PET-kuvauksessa ne
tulevat esille huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa sairautta kuin MRI:llä.
- Normaalia
suurempia tulehdustiloja aivoissa liittyen mikrogliasoluihin ja astrosyytteihin
(käyttäen 11C-(R)-PK11195-ainetta).
- Hidastunutta
glukoosiaineenvaihduntaa aivoissa.
RUUMIINRAKENNE
- Ks.
SEID TYYPILLINEN RUUMIINRAKENNE.
SELKÄYDINNESTE
- Lymfosyyttien,
interleukiini-10, laktaatti, proteiinien pitoisuudet korkeampia kuin terveillä.
- Ks.
POIKKEAVUUDET SELKÄYDINNESTEESSÄ LIIKUNNAN JÄLKEEN.
(NEURO-)SPECT
- Otsalohkon
alueella heikentynyttä veren virtausta.
- Aivorungossa
heikentynyttä virtausta.
- Entistä
suurempia heikentymiä virtauksessa liikunnan jälkeen/aikana.
UNIPOLYGRAFIA
- SEID
aiheuttaa ja pahentaa unihäiriöitä ja voi siten pahentaa muita
unitutkimuksissa havaittuja löydöksiä.
- ks.
EEG -kohta.
VERIKOKEET
- Usein epämääräisiä, lievästi poikkeavia tai
juuri ja juuri vielä rajojen sisällä olevia löydöksiä,
jotka saattavat myöhemmin kadota ja uusia vastaavia ilmetä tilalle.
- Yleisimmin poikkeavuuksia löytyy seuraavista arvoista:
P-ACHT, S-ALAT, S-ASAT, S-Ferrit,
aB-VeKaas, S-IgA,
S-IgE, S-IgG, S-IgM, P-IL2R, P-IL6,
P-IL8, S-Korsol, fB-Leuk, B-diffi,
E-MCH, E-MCV, E-MCHC, S-Testo.
-
NK-solujen heikompi tehokkuus (ei määrä!) on yleinen havaittu
löydös SEID-potilailla.
- Ns. tappajasolujen alentuma (cd57)
on yleinen havaittu löydös SEID-potilailla.
- Ks. LABORATORIOTUTKIMUKSIA
VALTIMOIDEN
KUVAUS
- SEID-potilailla
voi löytyä ahtaita kaulavaltimoita.
MUITA
TESTEJÄ JA KOKEITA
- ACTH-koe, Deksametasoni-koe, PT-hikikoe, TRH-koe, Pt-Gluk-R, Laaja unipolygrafia,
Spirometria
SAIRAUDEN
HOITOMENETELMIÄ
Tässä
lueteltuja hoitoja ei suurimmilta osin käytetä Suomessa lainkaan tai
korkeintaan yksityisillä lääkäriasemilla. Virallisiin
SEID:n hoitosuosituksiin (Suomessa) kuuluvat vain masennuslääkkeet,
psykoterapia ja liikunnan lisääminen, jotka eivät todellisuudessa
auta SEID potilaita käytännössä lainkaan, vaan ovat jopa
haitaksi (ks. SUOMALAISIA VIRHEKÄSITYKSIÄ). Parantavaa
hoitoa ei SEID:ään vielä nykytietämyksellä ole, vaan
kyse on enemmänkin oireiden helpottamisesta. Joillakin potilailla oireet
voivat toki (ainakin teoriassa) lievittyä niin paljon, että SEID diagnostiset
kriteerit eivät enää täyty ja esimerkiksi työkyky palautuu
riittävässä määrin.
LÄÄKEHOIDOSTA
YLEISESTI
Tässä
eräitä lääkkeitä, joista on olemassa näyttöön
perustuvaa tai runsaasti positiivista kokemukseen perustuvaa hyötyä
sairauden hoidossa. Yleensä SEID potilaat saavat runsaasti sivuvaikutuksia
lääkkeistä ja nämä lääkkeet eivät de
facto silloin sovi heille (poikkeuksena ilmeisesti naltreksoni, jossa sivuvaikutukset
hoidon alussa kertovat yleensä hyvästä vasteesta ko. hoitoon
pidemmällä aikavälillä) lainkaan, eikä niiden käyttöä
ole järkeä jatkaa, ellei kyse ole ehdottomasta (esim. henkeä
pelastavasta) tarpeesta. SEID potilaiden keho on yleensä yli (mutta joissain
tapauksissa myös ali) herkistynyt lääkkeiden vaikutuksiin, sekä
on muutenkin hyvin hauras ja yleiskunto on heikko, joten hyvä nyrkkisääntö
on olettaa, että potilas on keholtaan kuin 70-vuotias vanhus.
Vaste
eri lääkkeisiin on yksilöllistä eri SEID potilaiden kohdalla
ja samalla lääkkeellä voi olla täysin eri vaikutus kahteen
eri potilaaseen. Myös paradoksaaliset vaikutukset, tai hyvinkin oudot ja
mahdottomatkin reaktiot mahdollisia ja ne on syytä ottaa
huomioon ja uskoa jos potilas niistä kertoo tai niihin potilaan hoidossa
törmää. Joillakin potilailla saman lääkkeen pienet
annokset toimivat paremmin kuin suuret annokset (etenkin venlafaksiini) ja toisilla
vasta suurimmilla annoksilla saadaan edes jonkinlaista vastetta aikaan. Monien
lääkkeiden kohdalla voidaan aluksi saada suurtakin vastetta ja hyötyä,
mutta vaste häviää muutamien kuukausien tai parin vuoden kuluessa
kokonaan, sekä samalla potilaan kunto voi myös romahtaa. Kaikki tämä
on normaalia SEID potilaiden hoidossa ja oikeat lääkkeet, annostukset
ja hoitomuodot yleensä löytyvät vain kokeilemalla kaikkia lupaavia
vaihtoehtoja huolellisesti läpi, tarpeen mukaan vaihtaessa lääkityksiä
myöhemmin.
LÄÄKEAINEET
- ADHD-lääkkeet
(piristeet), esim. metyylifenidaatti (Concerta) tai lisdekstroamfetamiini (Elvanse)
voivat parantaa ainakin näennäisesti fyysistä suorituskykyä.
Modalfiniili (Modiodal) voi lisäksi auttaa päiväaikaiseen väsymykseen
(mutta ei useinkaan uupumukseen). Usein hoito ei kuitenkaan sovi pitkäjaksoiseksi,
koska "polttaa kehon loppuun" (6-24kk aikana) ja siten vain pahentaa
uupumusta.
- Adrenaliini, 0,02-0,03mg sc. iltaisin ja/tai aina yöllä herätessä,
auttaa SEID-potilasta nukahtamaan ja ylläpitämään unta.
Teho perustuu ilmeisesti siihen, että se SEID-potilaan keho on yötä
vasten liian alikierroksilla eikä keho uskalla nukahtaa,
koska pelkää elintoimintojen romahdusta ja pieni adrenaliinilisä
nostaa kehon tehoja sen verran, että tämä hätätila
poistuu ja sen seurauksena keho uskaltaa nukahtaa. Yleensä
tehokas SEID-potilailla univaikeuksien hoidossa!!!
- Anaboliset steroidit (esim. pregnenolone). Voivat parantaa SEID-potilaan yleistilaa
ja vointia, sekä ehkäistä lihaskatoa, koska SEID-potilas ei voi
harrastaa normaalisti liikuntaa, eikä varsinkaan voimaa vaativia harjoitteita.
Liian suuret annokset voivat mahdollisesti romahduttaa potilaan voinnin lyhytaikaisesti
ja pitkäaikainen käyttö voi mahdollisesti polttaa kehon
loppuun (6-24kk aikana) ja siten pahentaa uupumusta.
- Antibiootit. Pitkinä, useita kuukausia kestävinä kuureina voivat
ehkä auttaa, etenkin, jos SEID:n aiheuttajana on sitkeä bakteeri-infektio.
Zeckar on mahdollisesti hyvinkin tehokas. Tetrasykliinipohjaiset voivat myös
olla tehokkaita ja myös hyödyksi siksi, koska niillä on lisäksi
tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia.
- Antihistamiinit, esim. ranitidiini(!) ja setiritsiini. Voivat mahdollisesti
auttaa suurempina annoksina (2-4x normaaliannos), etenkin ns. histamiinioireilevia
potilaita ja saattavat helpottaa ns. kiukkukohtauksia.
- Antiviraalit. Pitkinä, jopa kuukausia kestävinä kuureina voivat
ehkä auttaa, etenkin, jos SEID:n aiheuttajana on virusinfektio. Valgansikloviiri
ja Amantadiini mahdollisesti tehokkaimmat.
- GABA-järjestelmään vaikuttavat lääkkeet (Baklofeeni,
Lyrica, jne.). Voivat helpottaa SEID-potilaiden oireita, ilmeisesti laskemalla
aistiyliherkkyyksiä ja sitä kautta neurologista kuormitusta ja uupumusta.
- Kofeiini toimii usein samoin kuin ADHD-lääkkeet ja Adrenaliini.
Joillakin SEID-potilailla pienet annokset piristävät hieman oloa tilapäisesti,
mutta suuremmat annokset aiheuttavat joko rytmihäiriöitä tai
väsymystä.
- Kortikosteroidit voivat joissain tapauksissa, yleensä kuitenkin vain
tilapäisesti, parantaa SEID-potilaan vointia. Hydrokortisoni ilmeisesti
tehokkaampi kuin prednisoloni.
- Masennuslääkkeet, etenkin venlafaksiini (Efexor) ja duloksetiini
(Cymbalta) tuntuvat toimivan joillakin SEID-potilailla, ilmeisesti siitä
syystä, että ne stimuloivat sympaattisen hermoston toimintaa. Myös
bupropioni (Voxra) voi joillakin potilailla auttaa, etenkin yhdessä paroksetiinin
(Optipar) kanssa. Mahdollisesti myös milnasipraani (Ixel) tehoaa joillakin
potilailla. Etenkin venlakfaksiini ja Voxra pitkäaikainen käyttö
voi mahdollisesti polttaa kehon loppuun (6-24kk aikana) ja siten
pahentaa uupumusta! Osa SEID-potilaita hoitavista lääkäreistä
kieltää ehdottomasti käyttämästä niitä SEID-potilaiden
hoitoon em. syistä, osa lääkäreistä pitää
niitä hyvinä lääkkeinä SEID-potilaiden hoitoon. Muista
masennuslääkkeistä ei ole yleensä mitään hyötyä
(vaikka voivatkin toki auttaa SEID:n seurauksena monesti tulevaan mielialan
laskuun hieman), yleensä ne vain pahentavat univaikeuksia ja lisäävät
sivuoireita. Masennuslääkkeiden teho SEID-hoidossa ei perustu masennuksen
hoitoon, vaan masennuslääkkeen sekundäärisiin vaikutuksiin!
SEID ei ole mielialahäiriö eikä psykiatrinen sairaus, eikä
sen hoitoa masennuslääkkeillä masennuksen vuoksi
voi suositella.
- Melatoniini voi mahdollisesti tehostaa NK-solujen toimintaa ja auttaa univaikeuksissa.
Toisaalta voi pahentaa yön aikaista heräilyä SEID-potilailla(kin).
- Naltreksoni (matala-annoksinen = LDN) 1,5mg / tbl naltreksonia kolme kertaa
vuorokaudessa (esim. klo 8, klo 15 ja klo 22). Annosta nostetaan varovasti parin-kolmen
viikon välein 1tbl/vrk --> 3tbl/vrk annokseen sivuvaikutusten minimoimiseksi.
Myöskin 4,5mg aamuisin – annostelua käytetään, potilaasta
riippuen se voi tehota paremmin tai huonommin kuin 1,5mg x3 annostelu. Jotkut
potilaat kokevat myös iltapainotteisen annostelun parempana esimerkiksi
yöunien kannalta, joillakin taas ilta-annos vie yöunet piristävän
vaikutuksensa vuoksi. (Vain) Naltreksonin osalta yleensä sivuvaikutukset
(SEID oireiden paheneminen, mielialaoireet, levottomat jalat, univaikeudet,
rytmihäiriöt, jne.) kertovat, että lääke tulee auttamaan
SEID:n oireisiin hyvin ja siksi hoitoa tulisi pyrkiä ehdottomasti jatkamaan
sivuvaikutuksista huolimatta! Sivuvaikutukset yleensä vähenevät
tai poistuvat viikon-kuukauden sisällä (viimeisestä annosnostosta).
LDN teho perustuu sen opioidi- ja sitä kautta immuunipuolustusta ärsyttävään
vaikutukseen: Kehon huomatessa opioidireseptoreiden ollessa salvattuina, se
aikaansaa eräänlaisen vastareaktion kehon toimesta,
joka stimuloi immuunipuolustusta. Kun salpaus tapahtuu useita kertoja päivässä
niin, että välissä jää keholla aikaa vastatoimille,
niin myös kehon vastareaktio tapahtuu useita kertoja päivässä
ja teho on yleensä parhaimmillaan. LDN on tällä hetkellä
luultavasti tehokkain hoitomuoto SEID:n oireisiin!!!
- Pirasetaami (Nootropil) voi helpottaa etenkin kognitiivisia häiriöitä
ja aivosumua SEID-potilailla.
- Progesteroni voi helpoittaa SEID-potilaiden oireita ja ilmeisesti useat SEID-potilaat
voivatkin raskauden aikana varsin hyvin. Vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta
se liittyy mahdollisesti progesteronin vaikutuksiin immuunijärjestelmässä.
- Rintatolimod (Ampligen) hyväksytty EU:ssa vuonna 2000 SEID:n (ja aikaisemmin
AIDS:in) hoitoon, mutta sittemmin ilmeisesti poistettu käytöstä.
Erittäin tehokas, mutta myöskin erittäin kallis lääke.
Auttaa useita SEID-potilaita huomattavasti!
- Rauhoittavat lääkkeet ja/tai unilääkkeet toimivat yleensä
huonosti SEID-potilailla. Ne voivat ainakin tilapäisesti auttaa nukahtamista,
mutta eivät poista uupumusta eivätkä paranna yleiskuntoa, vaan
pidempään käytettyinä pahentavat niitä. SEID-potilaat
kärsivät kehon liian alhaisesta kierrosluvusta, eikä
asiaa luonnollisesti auta se, että kierroksia yritetään
väkisin vääntää vielä pienemmälle.
- Rituksimabi (MabThera, B-solulymfooman hoitoon käytetty lääke)
iv. Ensin 500-1000mg ja tämän jälkeen 500mg kolmen kuukauden
välein 1-2v ajan. Hoitokokeet menossa parhaillaan Norjassa. Erittäin
lupaava hoitomuoto, yli 2/3 potilasta saanut merkittävää hyötyä
ja osa parantunut ilmeisesti kokonaan SEID:stä!!!
- Verenpainelääkkeet eivät yleensä sovi SEID-potilaille,
vaan pahentavat oireita. Mikäli lääkehoitoa on käytettävä,
on käytettävä ehdottomasti pienintä mahdollista annosta,
jolla verenpaine pysyy alle vaarallisen tason. Yleensä SEID-potilaat kärsivät
liian alhaisesta verenpaineesta ja/tai voimakkaasta verenpaineen heittelystä.
Eräitä potentiaalisia verenpainelääkkeitä, joita voidaan
muiden(kin) ominaisuuksiensa puolesta käyttää SEID-potilaiden
hoidossa ovat: Pindololi (betasalpaaja), Verapamiili (kalsiumsalpaaja), Nimodipiidi
(kalsiumsalpaaja, kallis) tai Nilvadipiini (kalsiumsalpaaja, edullisempi). Myös
verenpainelääkkeenä käytetty olmesartaani voi olla hyödyksi
sen vitamiinireseptoria stimuloivan vaikutuksen kautta potilailla, joilla infektio
on häiriinnyttänyt ko. reseptorin toimintaa. Annos on tällöin
40mg x 4 /vrk, jonka pitäisi olla turvallinen, sillä olmesartaanin
teho ei lisäänny yleensä yli 20mg annoksilla.
Muista lääkkeistä vain vähän tietoa ja hyötyä,
potentiaalisia kuitenkin saattavat olla esimerkiksi Pentoksifylliini (sydänlääke),
Pyridostigmiini (myastenia graviksen hoitoon käytettävä lääke)
ja thymosin β4 (aivovaurioiden hoitoon käytetty kokeellinen lääke).
LISÄRAVINTEET
Lisäravinteiden
hyödyistä on ristiriitaista näyttöä. Ilmeisesti lisäravinteiden
hyödyt kasvavat, mitä pidemmälle SEID on edennyt potilaalla,
johtuen mahdollisesti enemmänkin suoliston imeytymisongelmista kuin varsinaisesta
"puutos" tai "vajaasaanti"tilasta.
- B-vitamiinit yleisesti ottaen suurina annoksina (5-100x päivittäinenvähimmäissaantisuositus)
suun kautta (Multivita Beko Long 1-2tbl/vrk) ja/tai B1, B6 ja B12-vitamiinit
pistoksina (Neurobion N injektioneste). B9-vitamiinin (foolihappo) sijaan suositellaan
käytettäväksi metyylifolaattia ja aina yhdessä B12-vitamiiinin
kanssa, koska foolihappo ei sovi osalle SEID potilaista, joilla MTHFR-geenimutaatio.
B-vitamiinit voivat auttaa etenkin "aivosumuun" sekä lihasvaivoihin.
- D-Riboosi (5g 3x vrk), voi helpottaa "mitokondriaalisia ongelmia".
- D-vitamiini (100mikrogrammaa/vrk), voi ehkä parantaa yleistilaa ja ehkäistä
tulehduksia.
- L-karnitiini (2-4g/vrk), voi ehkä helpottaa "mitokondriaalisia ongelmia".
- L-tyrosiini (2-4g/vrk), voi ehkä mm. tehostaa T3 ja T4-hormonien toimintaa
ja (sitä kauttakin) auttaa yleistilaa.
- Magnesium (300-600mg/vrk), voi auttaa etenkin lihasvaivoihin ja levottomiin
jalkoihin.
- Omega3-rasvahappoja, mieluiten E-EPA/E-DHA (vähintään 1600/600mg/vrk),
voi ehkä parantaa yleistilaa ja auttaa "aivosumuun".
- Tulsi + Brahmi. Intialaisia perinnelääkkeitä, joiden arvellaan
mahdollisesti tehostavan immuunipuolustusta riittävän suurina annoksina.
- Ubikinoni Q10 (300-600mg/vrk), voi helpottaa "mitokondriaalisia ongelmia".
HOIDOT
- Hapetus
happiviiksillä, parantaa yleistilaa ja vointia hoidon ajan. SEID-potilailla
yleensä normaalia alhaisempi veren happipitoisuus (95-97%, normaali on
98-99%). Suurimmalla osalla SEID-potilaista helpottaa huomattavasti oireita!
- Liikunnan lisääminen toimii vain alle 20% potilaista, lopuilla 80%:lla
pahentaa tilaa ja johtaa jopa invaliditeettiin tai kuolemaan sydämen pettäessä.
Todennäköisesti ne, jotka ovat saaneet liikunnan lisäämisestä
hyötyä, ovat alunperinkin väärin diagnosoituja.
- Lepo
ja omaan tahtiin tekeminen auttaa usein huomattavasti SEID-potilaita!
Ideaalitilanteessa SEID-potilas lepää niin täydellisesti (miltei
vuodelepoa!) kuin vain mitenkään voi ja niin pitkään, että
uupumus hellittää (viikkoja, jopa kuukausia). Tämän jälkeen
aktiviiteettia nostetaan hyvin varovasti, mutta ehdottomasti varotaan nostamasta
sitä niin paljon, että uupumus havaittavasti lisääntyisi.
Pikkuhiljaa hivuttamalla voidaan toimintakykyä saada näin ehkä
parannettua SEID-potilaalla.
- Pallolaajennus
ahtaisiin kaulavaltimoihin tai CSVI/TVAM-hoidoilla hypotalamukseen, voi auttaa
useita SEID-potilaita erittäin paljonkin!
- Psykoterapia
(yleensä kognitiivinen ns. ratkaisukeskeinen psykoterapia) toimii vain
noin 20% potilaista, lopuilla voi jopa lisätä mielialaoireita. Todennäköisesti
ne, jotka ovat saaneet psykoterapiasta hyötyä, ovat alunperinkin väärin
diagnosoituja. Tukea antavana hoitona mielialaoireisiin ja sairauden kanssa
sopeutumiseen voi kuitenkin olla hyödyllistä.
MUUT
- Plasebo.
Tehoaa erittäin huonosti SEID:n oireisiin, vaikutus masennuslääkkeiden
ja psykoterapian luokkaa (n.20%), joskaan haittavaikutuksia ei luonnollisesti
esiinny. Huomioitavaa, että yleensä sairauteen kuin sairauteen plasebo
tehoaa 30-60% tapauksista oireita ainakin lievittävänä hoitona.
- Rokotteet. Osa SEID-potilaista kokee vointinsa merkittävästi, mutta
vain tilapäisesti, parantuvan esim. influenssarokotteesta. Toisaalta esim.
hepatiitti-B-rokote voi romahduttaa SEID-potilaan kunnon. Ilmeisesti rokotteiden
vaikutus perustuu niiden immuunipuolustusta tehostavaan vaikutukseen.
- Sokeri (glukoosi). Auttaa useita SEID-potilaita, etenkin "aivosumuun"
ja antaen ainakin tilapäisesti lisää energiaa. Voidaan antaa
myös suonensisäisesti, jolloin teho vielä selvästi parempi
(harvoin suostuvat antamaan sairaalassa).
- Suolaliuos (0,9%), juodaan 1-2l/vrk, 2-4dl kerrallaan (suurempi määrä
saa vatsan löysälle). Suolaa yhteensä siis 9g/l, eli n. 2 teelusikallista
litraan vettä. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa suonensisäisesti, jolloin
teho vielä selvästi parempi (harvoin suostuvat antamaan sairaalassa).
Lisää veren tilavuutta ja hoitaa siten CFS/SEID-potilailla yleistä
veren vähyyttä, sekä nostaa verenpainetta ja sitä kautta
parantaa vointia. Suolaksi käy Jozo, merisuola tai ns. vuorisuola, mutta
ei Pan-Suola (liiallisen kaliumpitoisuutensa vuoksi)! Suolaliuos helpottaa useimpien
SEID-potilaiden oireita huomattavasti!!!
- Viljaton ruokavalio. Voi auttaa etenkin niitä SEID-potilaita, joilla
on tunnettuja tai tuntemattomia viljayliherkkyyksiä ja/tai suolistovaivoja.
Huomaa, kyse on nimenomaan viljattomasta, ei gluteiinittomasta ruokavaliosta!
- Vähähiilihydraattinen (ns. luolamies) ruokavalio. Auttaa joitain
SEID-potilaita, ilmeisesti etenkin niitä, joilla on verensokerin kanssa
ongelmia tai jotka kärsivät "mitokondriaalisista ongelmista".
SAIRAUDEN
VAKAVUUS, ENNUSTE JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
SEID on
erittäin voimakkaasti invalisoiva ja potilaan elämänlaatua rajoittava
sairaus. Potilaan toimintakykyä ja pärjäämistä jne.
mittaavien mittareiden mukaan mitattuna se on pahempi kuin diabetes, MS-tauti,
syöpä, jne. (http://www.cortjohnson.org/blog/2015/08/05/chronic-fatigue-syndrome-worse-mulitple-sclerosis-cancer/)
Suurinosa potilaista ei, ainakaan ennen diagnoosin saamistaan, osaa suhtautua
sairauteensa ja sen oireisiin asianmukaisella vakavuudella Myöskään
useat lääkärit eivät usko, miten pahasti elämänlaatua
ja toimintakykyä raunioittavasta sairaudesta on kysymys.
Suomalaiset
eläkevakuutusyhtiöt eivät ole aikaisemmin myöntäneet
edes kuntoutustukia SEID sairastuneille, mutta ilmeisesti tilanne on hieman
muuttumassa. Ilmeisesti vuonna 2015 ensimmäiset ihmiset Suomessa saivat
SEID perusteella (G93.3 virusinfektion jälkeinen väsymysoireyhtymä)
kuntoutustukia. Muutoksen syynä lienee IOM2015 raportti, joka vääntää
rautalangasta jääräpäisimmillekin vakuutuslääkäreille,
miten vakavasta sairaudesta on kysymys. Ulkomaisten asiantuntijalääkäreiden
mukaan parasta, mitä yhteiskunta voisi SEID-potilaille tehdä, on,
että se antaisi kaikille siihen sairastuneille sairaseläkkeen, koska
todennäköisyys työkyvyn täydelle palaamiselle on olematon.
Suurinosa
(noin ¾) SEID:iin sairastuneista aikuisista ei parane koskaan edes osittain
työkykyisiksi, ainakaan nykyisin yleisesti käytössä olevilla
hoitomenetelmillä. Varhainen diagnosointi, tehokas hoito ja liitännäissairauksien
hyvä hoitaminen parantaa kuitenkin potilaan toimintakykyä ja voi ehkäistä
sairauden pahemista. Tukea antava keskusteluterapia, potilaan kokonaisvaltainen
hyvä hoito ja sosioekonomiset tuet voivat ehkäistä SEID-potilaan
mielenterveysongelmia, syrjäytymistä ja parantaa hänen toimintakykyään.
Tärkeintä on, että potilas ei ylitä havaitsemaansa ja oppimaansa
toimintakykyään, jotta kykenee edes sen vähäisen toimintakyvyn
puitteissa, mitä hänellä vielä on, jotenkin toimimaan mahdollisimman
vähäisen ulkopuolisen avun turvin, ilman, että siitä seuraa
voimakasta uupumusta ja kunnon romahtamista. Vähitellen toimintakyky voi
pikkuhiljaa kasvaa, joskin se ei yleensä milloinkaan saavuta sairastumista
edeltävää tasoa SEID-potilailla.
Lasten
osalta SEID ilmeisesti voi parantua jopa kokonaan, tai ainakin muuttua oireettomaksi
jopa vuosikausiksi. Lapset myös sietävät yleensä paremmin
erilaisia lääkityksiä (ADHD-lääkkeet, masennuslääkkeet,
jne.) ilman sivuvaikutuksia tai kunnon myöhempää (6-24kk) romahtamista.
Lastenkin hoidossa pätevät samat periaatteet kuin aikuisten hoidossa:
Tärkeintä on, ettei ylitetä omaa kestokykyä ja mahdollinen
liikunnan lisäys, jos sitä edes yritetään, suoritetaan erittäin
hitaasti, erittäin varovaisesti ja erittäin pitkän ajan kuluessa.
Selkeä osa (50%?) lapsista voi parantua täysin spontaanisti SEID-oireyhtymästä
muutamassa vuodessa hoidosta tai sen puutteesta riippumatta!
Laaja-alaiset
oireet ja laaja-alaiset liitännäissairaudet, sekä pitkä
sairastumisen kesto yleensä heikentävät paranemisennustetta olennaisesti.
Parhaiten SEID:sta parantuvat lapset ja ne henkilöt, joiden oireilu on
ollut suhteellisen lievää ja ilman mittavia liitännäissairauksia.
Toivoa
on silti olemassa, koska SEID tutkitaan entistä enemmän ja erilaisia
hoitoja testataan yhä. Esimerkiksi Rituksimabi-hoito saattaa lähitulevaisuudessa
mullistaa SEID-potilaiden hoidon ja palauttaa suuren joukon potilaita työkykyisiksi!
Myös erilaiset immunostimulanttihoidot (esim. LDN) kehittyvät koko
ajan ja saattavat tuoda lähitulevaisuudessakin merkittävää
apua SEID-potilaille.
LÄÄKETIETEEN
JULKAISUJA
Myalgic
encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome and encephalomyelitis disseminata/multiple
sclerosis show remarkable levels of similarity in phenomenology and neuroimmune
characteristics
http://www.biomedcentral.com/1741-7015/11/205
ARTIKKELEITA
MEDIASSA
"Effective
Treatment of Chronic Fatigue & Fibromyalgia"
Hyvää
tietoa etenkin CFS:n kokonaisvaltaisista vaikutuksista kehon toimintaan ja oireisiin.
Paljon hyviä huomioita siitä, miten CFS-potilailla "palaa sulake",
eli kropan sietokyky ylittyy ja tästä seuraa sitten erilaisia oireita
ja reaktioita. Mukana hieman soopaa ja hypervitaminisaation jne. ylistystä
oireiden hoidossa, mutta muuten oikein hyvä video. Antaa hyvän kokonaiskuvan
ja käsityksen siitä, mihin ja miksi ja miten tämä sairaus
vaikuttaa, eikä vain käsittele sairautta "pelkästään
uupumuksen" näkökulmasta.
https://www.youtube.com/watch?v=KuIRDzUDO3o
LINKKEJÄ
JA RYHMIÄ
CFS-verkko
Suomalainen
CFS-verkko on perustettu toukokuussa 2006. Sivustoa ylläpitää
- ja käytännössä kaiken sisällön on luonut, foorumin
sisältöä, videoita, potilaiden tarinoita ja yhtä artikkelia
lukuunottamatta - Maija Haavisto, toimittaja, kääntäjä ja
lääketiedekirjoittaja, joka on sairastanut CFS:ää vuodesta
2000
http://cfs.gehennom.org/
Facebook-ryhmä:
Krooninen väsymysoireyhtymä (CFS) / Systeeminen rasitusintoleranssi
(SEID)
Suomalainen
ryhmä, jossa jaetaan tietoa, tukea ja vinkkejä kroonista väsymysoireyhtymää
sairastaville ja heidän läheisilleen. Ryhmässä pyritään
antamaan parhainta saatavilla olevaa näyttöön perustuvaa (tai
muutoin hyvin luotettavaksi katsottavaa) tietoa sairaudesta, sen diagnostiikasta
ja hoitomenetelmistä. Pyrimme myös jakamaan tukea ja antamaan neuvoja
ko. sairaudesta kärsiville ja heidän läheisilleen, sekä
lisäämään yleistä tietoisuutta ko. sairaudesta ja sen
hoidosta niin terveysalan ammattilaisten, median kuin tavallisten ihmistenkin
keskuudessa.
https://www.facebook.com/groups/cfsfinland/
Suomen
CFS-Yhdistys
Potilasyhdistys
perustettiin syksyllä 2013 auttamaan ja tukemaan sairaudesta kärsiviä
potilaita.
http://cfs.suntuubi.com/
SEID
PEREHTYNEITÄ LÄÄKÄREITÄ
Helsingin Uniklinikka
http://www.uniklinikka.fi/
Sitratori
3, (2.-3.krs), 00420 HELSINKI, Puh: 0102311480
- Markku
Partinen (Professori, neurologi, jne. Pandemrix-SEID/ASIA/ yhteydet!)
- Gabrielle Sved (neurologi, unilääketieteen erityispätevyys)
Unesta Oy
http://www.unesta.fi
Näsilinnankatu
48 D, 4. krs, 33200 TAMPERE, Puh: 0400538747
- Olli
Polo (lääketieteen tohtori, professori, fysiologian dosentti, keuhkosairauksien
erikoislääkäri,
unilääketieteen erityispätevyys, jne.)
POIKKEAVUUDET SELKÄYDINNESTEESSÄ LIIKUNNAN JÄLKEEN
SEID
TYYPILLINEN RUUMIINRAKENNE