Suomenruotsalaista kaksinaismoralismia, osa 3

Olen aikaisemminkin kirjoittanut suomenruotsalaisesta kaksinaismoralismista (täällä ja täällä). Nyt seuraa lisää herkullista tutkimustietoa. Kullervokalervonpoika kirjoittaa blogissaan seuraavaa:

Kolme neljästä ruotsinkielisestä katsoo, että ulkomaalaisten lisääntyvä muutto Suomeen tuo maahamme hyödyllisiä kansainvälisiä vaikutteita. Koko väestöstä tuota mieltä on harvempi kuin joka toinen...Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia. Karkeasti ottaen voi sanoa, että korkeintaan joka kymmenes naapurimme saa olla värillinen.

No niin. Eli, suomenruotsalaiset ovat sitä mieltä, että on hienoa, että Suomeen tulee kaikenlaisia ulkomaalaisia hillumaan ja rikastuttamaan kulttuuriamme, kunhan nämä ulkomaalaiset eivät vain tule asumaan sinne, missä bättre folk itse asustelee. Voiko oikeasti enää tekopyhempää ja omahyväisempää porukkaa olla kuin tämä yksi kansanryhmä?

Toistan aikaisemman haasteeni suomenruotsalaisille: Koska puhutte niin paljon suvaitsevaisuudesta ja siitä, miten hienoa toiseus on ja miten sitä pitää vaalia, niin miksette ota vaikka vain puolta Suomen somaliväestöstä omiin kuntiinne? Eikös saariston pikkukylä saisi ihanaa väriä ja värinää, kun paikalle tulisi vaikka vain muutama sata luku- kirjoitus- ja kielitaidotonta kamelikuskia nostamaan sosiaaliturvaa? Tehän voisitte sitten näyttää, miten nämä ihmiset kotoutetaan hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa. Ihan kädestä pitäen.

Miten on? Vai jätättekö jatkossakin mokuintoilun vain sanojen asteelle ja sen ongelmat kantaväestön kannettaviksi omista suurista puheistanne huolimatta?