Miten demokratia voi toimia, kun suurinosa ihmisistä on väärässä?

Demokratian ihanuus ja kuviteltu ylivertaisuus perustuu pariin hassuun olettamukseen. Yksinkertaistaen ne ovat jotain semmoisia kuin:

1) Kansan suuret rivit tietävät joukkona keskimäärin kuitenkin, mikä on parasta.

2) Kun kansa saa äänensä kuuluviin ja sen tahtoa noudatetaan, yhteiskuntarauha pysyy.

No, uusin tutkimustieto kumoaa heti kättelyssä ensimmäisen argumentin: Suurinosa ihmisistä on oikeasti pihalla kuin lumiukko maansa asioista. Konkreettisempi esimerkki Suomesta kertoo, että esimerkiksi suurinosa suomalaista ei edes tiedä, mitkä puolueet ovat Suomen hallituksessa ja 3/4 suomalaista ei tiedä, mikä on eduskunnan tehtävä. Kun vielä ottaa huomioon, että poliitikkoihin luottaa vain 8% suomalaista ja silti vuodesta toiseen täsmälleen samat puolueet ja poliitikot kiikkuvat vallan kahvassa, pitäisi tyhmemmänkin tajuta, että tässä yhtälössä on jotain aika pahasti pielessä. Kansa ei tiedä, eikä tajua ja on täysin ristiriitainen toimissaan.

Lainataanpa sellaista vanhaa juoppoa kuin Winston Churchill. Hänellä nimittäin oli pari painavaa pointtia asiaan:

"The best argument against democracy is a five-minute conversation with the average voter."
- Winston Churchill

"It has been said that democracy is the worst form of government except all the others that have been tried."
- Winston Churchill

Valitettavasti herra Churchill ei ollut kuullutkaan sellaisesta asiasta kuin klassinen liberalismi / libertarismi, joten hänelle annettakoot anteeksi tuo toinen lausahdus. Libertarismissa kenelläkään, ei edes enemmistöllä, ole oikeutta loukata ihmisten perusoikeuksia, eli omaisuuden ja fyysisen koskemattomuuden suojaa (ellei ihminen ole itse sitä ennen loukannut muiden vastaavaa suojaa). Libertarismissa oikeastaan hallintoa ja valtiota ei sellaisena kuin suurinosa sen mieltää, ole edes olemassakaan vaan toiminta perustuu ihmisten suoriin ja epäsuoriin vapaaehtoisiin sopimuksiin (kunhan ketään ei ryöstetä, pahoinpidellä tai huijata).

Kakkosväite, eli väite, jonka mukaan demokratia edistää yhteiskuntarauhaa, kun kaikki saavat äänensä kuuluviin, on jopa edellistä absurdimpi. Ensinnäkin, esimerkiksi allekirjoittanut on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan ja lukuisa joukko muitakin ihmisiä on saanut myös tuomion esimerkiksi uskonrauhan rikkomisesta. Ääntään ei saa de facto kuuluviin, jos poliisi tulee ja pamputtaa kun avaat suusi. Toiseksi, esimerkiksi suurta huomiota saaneet kansalaisaloitteet eivät ole johtaneet yhtään mihinkään, vaan ne on surutta silputtu eduskunnassa. Kolmanneksi, harmaan keskimääräisen enemmistön rauhaa varmasti edistää se, että he saavat pakottaa kaikki vähemmistön tahtoonsa enemmistön tyrannian kautta, mutta edistääkö se oikeasti myös vähemmistöjen osalta yhteiskuntarauhaa? Epäilen, että ei edistä. Vapaus edistäisi, mutta sitähän ei ainakaan nykyinen Suomen demokratia tarjoa. Loppupeleissä kansa ei suoranaisesti Suomessa kyllä edes päätä yhtään mistään, koska Sveitsin mallin mukaisia sitovia kansaäänestyksiä ei täällä pidetä.

Ainiin muuten, meinasi unohtua Hitler-kortti. Muistakaan aina, että Hitler pääsi valtaan demokratian keinoin ja Hitler noudatti lakeja. Niin ja vain muutamia prosentteja saksalaisista oli natsipuolueen jäseniä, mutta silti natsit saivat vallan ja tekivät mitä tekivät.

Voisin toki jatkaa demokratian nuijimista pidempäänkin, mutta onneksi minulla on asiaan liittyen jo pari kirjoitusta ennestään blogissani, joten demokratiauskovaiset voivat paneutua niihin: Mistä enemmistön valta saa oikeutuksensa? & Edustuksellisen demokratian ongelmia.