Sairaslomista ja järjen käytöstä

Satuin törmäämään Uusi-Suomi sivustolla mielenkiintoiseen uutiseen sairaslomakäytännöistä teollisuudessa ja julkisella sektorilla. Teollisuudessa duunarit joutuvat ilmeisesti toimittamaan jo ensimmäisestä sairaspäivästä lähtien lääkärintodistuksen, kun taas toimihenkilöt teollisuudessa ja kaikki työntekijät julkisella sektorilla saavat yleensä sairastaa 1-3vrk kerrallaan (3 tai 5 kertaa vuodessa) ilman lääkärintodistusta. Olen kuullut, että esimerkiksi Ruotsissa julkisella puolella voi olla poissa 1-5vrk kerrallaan vaikka miten monta kertaa vuoden aikana. Kuulostaa oudolta ja se totta puhuenkin onkin sitä.

Omakohtaisena kokemuksena voin kyllä todeta, että julkisella sektorilla on typerää myös se, kun vaikkapa meikäläisen kärsimästä migreenistä johtuen pitäisi alkaa hakemaan sairaslomapapereita "omailmoituspäivien" täytyttyä. Minkä helvetin takia? Ei yksikään lääkäri voi todeta minun kärsivän/kärsineen migreenistä, eikä todeta, etten kärsi/kärsinyt siitä. Sairaslomapaperin saan automaattisesti siis aina. Samahan tilanne käytännössä on kaikilla, jotka menevät valittamaan vaikka mahatautia tms. Ongelmaksi tulee tietysti tässä(kin) tapauksessa myös se, että pelkästään lääkäriin lähteminen pahentaa sairauden oireita, kun pitäisi pystyä lepäämään ja seurauksena on, että yhden päivän sairaslomasta tuleekin 2 päivän sairasloma voinnin huononemisen seurauksena...puhumattakaan, miten epämiellyttävää on lähteä kotoa lääkäriin kipeänä. Hullua hommaa.

Mikä sitten olisi hyvä ja tasapuolinen vaihtoehto?

No, tietysti se, että työntekijä ja työnantaja sopivat keskenään haluamallaan tavalla ko. asiasta joko itse tai valitsemansa neuvottelukumppanin kanssa. Näinhän ei ole nyt tilanne, vaan ammattiliitoilla on erityisvapauksia kuten mm. lakko-oikeus, eikä työnantaja saa esimerkiksi kieltäytyä palkkaamasta ammattiliittoon kuuluvaa töihinsä (tai kieltämään työsopimuksessaan työntekijäänsä liittymään ammattiliittoon). Julkisella puolella myös politiikka ja byrokratia näyttelevät tietysti omaa sairasta osaansa tässä kaikessa. Kaiken yläpuolella on tietysti sitten vielä erikseen Suomen laki, joka mm. kieltää "syrjinnän" (eli erilaisten työehtojen käytön eri työntekijöille jne.). Suomessa ei ole siis mahdollisuutta päättää näistä(kään) asioista henkilökohtaisesti tai edes kollektiivisesti, vaan kaikki perustuu pohjimmiltaan pakkoon. Tämän seurauksena tietysti ei synny myöskään kilpailua ja kehittämistä tällä saralla, kun erilaisia malleja ei tule käytettäväksi ja niiden tuloksia arvioitaviksi parhaan lopputuloksen saamista ajatellen.

Millaisen sairaslomakäytännön minä sitten ottaisin käyttöön, jos minulla olisi oma firma ja voisin täysin vapaasti päättää asiasta? Vaikka asia tietysti riippuisi monista muistakin tekijöistä, niin en usko, että ainakaan nykyisenlaiset käytännöt kelpaisivat minulle lainkaan. Ne ovat liian yksioikoiset ja typerät.

Kannattaisin systeemiä, jossa voisi olla poissa töistä ilman mitään lääkärinpapereita tietyn lukumäärän ajan vuodessa (hieman alle keskiarvon sairaspoissaoloista ko. alalla tms.), esimerkiksi 10 vrk. Ne, jotka ovat terveitä, voisivat tietysti pitää ko. päivät vapaina vaikkapa seuraavien lomiensa yhteydessä tai ottaa vapaapäivät halutessaan rahana. Ylimeneviltä sairastumispäiviltä voisi sitten vaikkapa saada alennettua palkkaa (jokaista erillistä sairaspoissaoloa kohden), esim. 1. päivältä -33%, 2. päivältä -50%, 3. päivältä -66% ja 4. päivä alkaen ei palkkaa lainkaan. Ilman mitään lääkärintodistusta siis. Lääkärintodistuksella voisi sitten saada vaikkapa miten monelta päivältä tahansa (per sairaus) esimerkiksi tuon -33% palkasta. Näin työntekijöiden ei tarvitsisi juosta lääkärissä hakemassa turhia papereita ja toisaalta järjestelmä olisi mahdollisimman oikeudenmukainen myös niitä kohtaan, jotka pitävät terveydestään huolta eivätkä sairastele niin paljon. Madallettu palkka ylimeneviltä sairaspäiviltä ja lääkärintodistuksellakin hankituilta sairaspäiviltä takaisi, että harva viitsii turhaan hakea sairaslomiakiaan.

Systeemi olisi siis varsin yksinkertainen ja tasapuolinen, vai kuinka?