Työhulluus ei kannata

Sattumalta törmäsin tähän Tietoviikon kirjoitukseen ja se hieman herätti minua pohtimaan taas asioita. Lyhykäisyydessään asian ydin on siinä, että kannattaako tehdä hullun lailla töitä koko ikänsä vaiko ei? Kannattaako se taloudellisesti, elämänlaadullisesti tai edes sosiaalisesti? Käsittääkseni yleisesti ottaen ei kannata. Ei ainakaan himoverottaja Suomessa.

Väännetään hieman kärjistettyä rautalankaa taas. Jos oletetaan, että lukion ja ammattikorkean tai yliopistotutkinnon suorittanut valmistuu ja pääsee työelämään mukaan vaikkapa 25-vuotiaana. No, siinä sitten ihmetellään ja haetaan töitä ja perustetaan perhettä. 30-vuotiaana on sitten edessä ison asunnon hankinta, jonka asuntovelkoja sitten maksetaankin seuraavat 25 vuotta. Paiskitaan töitä niska limassa, pihistellään euroja ja 55-vuotiaana koittaakin sitten onni ja autuus: Velaton talo ja lapset ovat muuttaneet muualle.

No, sitten tietysti lisäkuluja tulee asunnon tässä vaiheessa kuuluvaan remontointiin ja lasten koulutuksen ja muun taloudelliseen tukemiseen. Myös oma rapistuva terveys syö rahaa ja vaivaa. Pian ollaankin jo sitten eläkkeellä ja taas kituutellaan pienellä eläkesummalla päivästä toiseen. Jos säästöjä on kertynyt, ne menevätkin kohta oman terveyden hoitamiseen, viime kädessä palvelukotiasumiseen tai muuhun. Perikunnalle jää ehkä perittäväksi se asunto, joka jo vaatiikin sitten remonttia ja josta pitää tietysti maksaa perintöverotkin.

Kannattaako oikeasti hypätä tuohon oravanpyörään mukaan?

Suomessa ei työnteolla pääse rikastumaan kuin harvoilla aloilla. Omakohtainen esimerkkini muistutti taas tästä, kun palkkani lisät tulivat tililleni ja palkkakuitti ropsahti postiluukusta sisälle. Erilaisia veroja lisistä meni n. 30%. Tämä siis siitäkin huolimatta, että en kuulu ammattiliittoon enkä kirkkoon, jotka veloittaisivat vielä n. 3% lisää palkastani itselleen. Kun lomaltapaluurahat tulevat, niistäkin menee tuo sama n. 30% valtion karvaiseen kouraan.

Kaikesta ekstrasta, jota siis töissäni teen, valtio vie kolmasosan. Tietysti se vie saman myös palkastani, mutta jos pohditaan nyt vaan näitä ekstroja. Ylitöitä, pyhätöitä, yötöitä, iltatöitä ja sen semmoisia. Todellisuudessa hyödyn niistä vain 2/3 niiden sisällöstä. Kiitos siitä, että olen uudenvuoden, viikonloput ja yöt töissä, onkin vain 2/3 todellisuudessa siitä nimellisestä rahallisesta kiitoksesta, mikä minulle siitä suodaan. (Ei sinällään, minulle tuokin toki kelpaa ja aivan sama milloin olen töissä, en nyt siitä purnaa huom.)

Nyt mielenkiintoinen huomio, miten voisin kiertää verotusta tältä osin: Mikäli en ottaisikaan näitä lisiä rahana vaan aikahyvityksenä, saisin vapaa-aikaa enemmän. Vapaa-ajastani verokarhu ei vie 30%. Ähäkutti! Saisin kolmisen viikkoa lisää lomaa, jos ottaisin lomarahani aikana, huomatkaa, kolmisen viikkoa, kuten pitäisi, eikä 2 viikkoa, koska verottaja ei vapaa-ajastani voi verottaa tuota 30% pois!

Tietysti nyt tulee "pieni" ongelma: Kiitos Tehyn typerän sopimisen, työnantajani ei suostu antamaan lomarahoja aikana...työnantaja on sopinut Tehyn kanssa, ettei lomarahoja voi ottaa aikana ulos! Tämä siis siitä huolimatta, etten ole Tehyn jäsen enkä tälläkään hetkellä "nauti" Tehyn työsopimuksen (paska)korotuksista. Kiitos Tehyn mafian, olen pakotettu ottamaan lomarahani rahana, josta verottaja varastaa 30% pois. Kuulostaa suorastaan salaliitolta, jolla estetään työntekijöitä kiertämään verotusta laillisesti ja viettämään enemmän vapaa-aikaa. Tehy siis haluaa pakottaa sairaanhoitajat vaikka uupumaan työssään ja pitävän mahdollisimman vähän vapaata!!! Taas yksi syy lisää erota Tehystä ja liittyä YTK:hon, arvoisat kollegani.

No, yötyöt saa ainakin aikahyvityksinä pois, jos ei niitä rahana halua. Täytyy alkaa jatkossa ottamaan ne sellaisina aina. Silloin jää verottaja nuolemaan näppejään ja minä saan lisää vapaa-aikaa. Nyt tietysti joku alkaa heti huolestumaan, että silloinhan tulotasoni putoaa. Entä sitten? Jos tulotasoni putoaa satasen tai pari kuussa ja saan siitä hyvästä lisää vapaa-aikaa, niin... Itse asiassa, kun tulotasoni putoaa, myös verotukseni kevenee. Heh.

Mikä on vapaa-ajan arvo rahallisesti sitten? Miettikääpä sitä jokainen omalta kohdaltanne. En usko, että se kovin pieneksi muodostuu.

No, lasketaan päinvastoin, eli mitä on työajan arvo rahallisesti sitten. Laskin aikanaan, että mikäli jään työttömäksi, saisin ansiosidonnaista kouraani sen verran, että kiitos alhaisemman verotuksen, nettotulotasoni putoaisi kuukaudessa jotain 450 euroa. Kauheaa, eikö vaan? No, tehdäänpä hauska laskutoimitus, jota ihan oikeasti harva ymmärtää tehdä: Mikä on se nettomääräinen hyöty, jonka saan per tunti kun käyn töissä? Kun erotus on rahassa 450 euroa kuussa ja kuukaudessa tulee työtunteja jotain 150 (kun lomat huomioidaan), niin 450/150=3€ per tunti. Kun olen töissä, en siis tienaa sitä jotain 13€/h mikä tuntipalkkani lienee, vaan todellisuudessa tienaan vain 3€/h, eli 3 euroa tunnissa enemmän kuin jos viettäisin vain vapaa-aikaa työttömänä.

Kannattaako 3€/h paiskia töitä miltei 40 tuntia viikossa, kun vaihtoehtona on maata kotona ja tehdä kaikkea kivaa...harrastaa, nähdä kavereita, lepäillä, juhlia, hoitaa kuntoaan, viettää rentoa vapaa-aikaa? Miettikää näitä asioita ihan oikeasti.

Mikä on sen vapaa-ajan arvo? Kannattaako töitä oikeasti edes tehdä, ainakaan kovinkaan paljon? Kannattaako hypätä oravanpyörään mukaan ja paiskia niska limassa töitä, kun lopputulos on joka tapauksessa sama: Rahaa ei kovin paljon jää säästöön ja eläkkeellä ollessa sitä ei kuitenkaan ole riittävästi säästössä. Koko elämä menee työtä tehden, vapaa-ajan ja sosiaalisten suhteiden kärsiessä työnteosta, ilman mitään konkreettista ja tuntuvaa hyötyä. Kannattaisiko sijoittaa enemmän vapaa-aikaan ja tähän hetkeen, kuin yrittää epätoivoisesti säästää niska limassa raataen jotain tulevaan, kun kuitenkin yhteiskunta huolehtii jos et säästä?

Ongelmana on pohjimmiltaan se, että Suomessa valtio verottaa ja säätelee niin paljon, ettei työn tekeminen ole kovin kannattavaa. Ei työnantajalle, eikä työntekijälle. Sosiaaliturva on toisaalta niin hyvä ja kattava, ettei töitä tarvitse edes tehdä. Kattavan sosiaaliturvan rahoittamiseksi pitää verottaa hulluna niitä, jotka tekevät töitä. Kyseessä on itseään toteuttava noidankehä, joka ei kannusta ketään selkopäistä ihmistä työllistämään eikä tekemään töitä.

Mikäli työllistämiskustannukset olisivat pienemmät ja/tai palkat joustaisivat, töitä riittäisi kaikille, jolloin kaikkien työpanos tulisi hyödyttämään yhteiskunnan hyvinvointia hukkaan menemisen sijasta. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ja valtion toiminta työmarkkinoilla ei auta - vaan haittaa työtöntä ja tuhlaa verovaroja. Lisäksi sosiaaliturva on hidas reagoimaan, koska äkillisesti työttömäksi joutuva tai muutoin rahapulaan joutunut ihminen joutuu odottamaan jopa pari kuukautta ennen kuin saa hänelle kuuluvia työttömyysetuuksia.

Tasavero ja/tai negatiivinen tulovero kannustaisi kaikkia ihmisiä aina, kaikissa tilanteissa, tekemään mahdollisimman paljon töitä. Toisaalta se myös yksinkertaistaisi ja nopeuttaisi sosiaaliturvaa tilanteessa, jossa jostain syystä töitä ei ole tarjolla. Mikäli myös sosialistinen eläkejärjestelmä korvattaisiin yksityisellä, voisi jokainen helposti itse suunnitella, miten aikoo oman elämänsä työn ja vapaa-ajan ja tulevaisuuden suhteen arvottaa. Nykyisenkaltaiset tuloloukut ja hullutuksen katoaisivat. Samalla tosin voisi muutamasta tuhannesta muutamaan kymmeneen tuhanteen byrokraattia potkia pihalle valtion ja kuntien hallinnoista ja sosiaalitoimesta, koska yksinkertainen sosiaaliturva yhdessä yksityisen eläkejärjestelmän kanssa ei tarvitse tehotonta byrokratiaa verovaroja haaskaamaan.