Helsingin Sanomat julkaisi juuri laajan tutkimuksen, josta käy ilmi, että terveyskeskuksissa on esimerkiksi kaksi- tai kolme kertaa enemmän henkilöstöä kuin mitä tarvitaan. Leikkauksia tehdään melkein puolet enemmän kuin keskimäärin muualla Euroopassa (ilman hyötyä). Lääkäreiden ottavat potilaita vastaan hitaasti ja tutkimuksia tehdään aivan liikaa. Myös potilaspaikkoja (vuodeosastolla) on aivan liikaa.
Toisalta, yleensä valitetaan - ja tiedetään - että sairaanhoitajista on valtavaa pulaa, etenkin terveyskeskusten vuodeosastoilla ja paikkoja ei ole potilaille. Niin ikään tutkimukset kertovat, että Suomessa julkinen terveydenhuolto toimii "tehokkaasti" verrattuna muihin Euroopan maihin. Mistä nyt sitten oikein on kysymys? Miten nämä väittämät sopivat yhteen? Uutisoiko HS asian nyt ihan oikein?
Ongelmana ei sinällään ole tämän tutkimuksen mukaan koko julkinen terveysala, vaan nimenomaan vanhusten makuuttaminen sairaaloiden vuodeosastoilla, joka sitoo valtavasti hoitohenkilökuntaa ja rahaa. Vanhukset pitäisi saada koti- tai laitoshoitoon, mutta koska paikkoja ei ole ja kotihoito aivan retuperällä, vanhukset toisaalta menevät huonoon kuntoon ja päätyvät vuodeosastolle ja toisaalta joutuvat jäämään sinne koska muualla(kaan) ei paikkoja ole. Byrokratia ja kelvoton johtaminen aiheuttaa sen, että turhia tutkimuksia tehdään ja aikaa kuluu yksinkertaisessakin asiassa paperisodan käymiseen.
Missään em. asiassa ei ole mitään järkeä, mutta tunnetusti julkinen sektori ei toimi mitenkään järkevästi. Sen ei tarvitse, koska se ei ole todellisuudessa tulosvastuullinen, eikä se oikein voi olla edes. Naurettavat keskinäiset riitelyt ja pelleilyt johtamisessa sekoittavat pakkaa entisestään. Homma ei vain toimi kunnolla, aivan kuten se ei toiminut DDR:ssä eikä Neuvostoliitossakaan.
Järkevää olisi panostaa edulliseen kotihoitoon, sekä kalliimpaan laitoshoitoon ja toisaalta lopettamalla kuolemassa olevien vanhojen ihmisten (väkisin hengissä kituuttamisen pitkittämiseksi) tehdyt kalliit hoidot ja tutkimukset. Näin vältyttäisiin vielä suuremmalta laskulta. Resurssit voitaisiin ohjata ennaltaehkäisevään tai kuntoa ylläpitävään hoitotyöhön, palvelun laadun parantamiseen ja lasten ja nuorten mielenterveystyöhön jne. jne.
Paras vaihtoehto olisi yksinkertaisesti ottaa kunta kokonaan pois kuvioista sekoilemasta. Yksityinen terveyspalveluista vastaava taho ei halua tuhlata rahaa, vaan hoitaa mahdollisimman järkevästi, tehokkaasti ja edullisesti potilaansa. Jos se ei sitä tee, sen kilpailijat veisivät siltä asiakkaat ja se menisi konkurssiin. Kunnat voisivat esimerkiksi alkujaan ottaa kaikille asukkailleen tietyt ehdot täyttävät sairasvakuutussopimukset yksityisistä vakuutusyhtiöistä (kilpailuttamalla avoimesti tietysti). Sitten kuntalaiset voisivat hoidattaa itseään kyseisen vakuutusehtojen mukaisesti missä yksityisessä puljussa esimerkiksi haluavat, tai erikseen määrätyissä paikoissa. Vakuutusyhtiö pystyisi arvioimaan hoidon tarpeen ja kustannukset ja tekemään sopimukset sen mukaan - ja jos ei pysty - toinen vakuutusyhtiö kilpailee asiakkaat itselleen!
Kunnan terveydenhuollolla ei ole kilpailijaa, koska sen asiakkailla ei ole - kiitos valtion verotuksen ja muun talouden toiminnan häiritsemisen - varaa mennä muualle. Kunnan terveystoimella on monopolia lähellä oleva asema, joka väistämättä johtaa tehottomuuteen ja järjettömyyteen, koska markkinainformaatio ja mekanismit eivät pääse toimimaan ja resurssit allokoitumaan optimaalisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti