Kokemuksiani Lubuntu Linuxista

Olen aikaisemminkin testaillut erilaisia Linuxeja, mutta testit ovat olleet pettymyksiä. Eivät enää. Olen nyt käyttänyt useita viikkoja vain Lubuntu Linux -käyttöjärjestelmää ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Lubuntu on Ubuntu-tuoteperheen versio, josta on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Se on eräällä tapaa siis perussettiä, kevyt, turvallinen ja erittäin helppokäyttöinen. Niin ja tietenkin ilmainen ja viimeisen päälle ylläpidetty ja tuettu.

Lubuntu on niin kevyt, että uudella tietokoneella se pyörii käsittämättömän nopeasti verrattuna mihin tahansa Windowsiin, uusimmista Windowseista nyt puhumattakaan. Jos siis arvelet, että tarvitset tehokkaamman tietokoneen, etenkin läppärin, niin mieti uudelleen. Ehkä tarvitset vain tehokkaamman käyttöjärjestelmän. Etenkin nyt, kun Windows XP:n päivitysten tuki alkaa loppua, voi uudelle ja kevyelle käyttöjärjestelmälle olla paljonkin kysyntää raskaiden Windows Vistan, Windows 7 ja Windows 8 sijaan.

Koska Lubuntusta on karsittu kaikki ylimääräinen pois, siinä on myös huomattavan vähän hyökkäyspintaa ja näin ollen se on periaatteessa käyttövalmis ja turvallinen sellaisenaan, ilman mitään ihmeellisempiä säätöjä. Käytännössä on kuitenkin järkevää asentaa Gufw-palomuurin säätöohjelma ja laittaa se estämään kaikki saapuvat yhteydet koneelle, sekä laittaa kaikki ohjelmisto päivitykset asentumaan automaattisesti (software updater). Siinä onkin sitten oikeastaan kaikki, mitä peruskäyttäjän tarvitsee tietoturvan suhteen murehtia.

Vaativampi käyttäjä voi valita koko kiintolevyn salauksen tai vain oman hakemistonsa salauksen asennusvaiheessa (tai kikkailla sen päälle myöhemminkin). Hän voi myös asentaa esimerkiksi ClamAV virustentorjuntaohjelman ja Bleachbit pyyhintäohjelman. Netin käytön anonymoidakseen voi myös käyttää OpenVPN-pohjaisia palveluita (esim. IPredator) ja tietenkin Tor Browser Bundlea. Lubuntuun on helppo asentaa myös esimerkiksi Truecrypt ja Gnu Privacy Assistant salausta varten.

Suurinosa kaikista ohjelmista on asennettavissa suoraan Ubuntun ohjelmakeskuksesta, joka on Lubuntussa sisäänrakennettuna. Se on ikäänkuin Google Play, Mac App Store tai Windows Store...mutta se ei vaadi mitään rekisteröitymistä, kirjautumista, eikä muitakaan tietoja sinusta! Tarjolla on ilmaisia ohjelmia niin toimistoon, videoiden katseluun ja editointiin, kuvankäsittelyyn ja...no, ihan kaikkea mahdollista. Ohjelmat ovat ulkonäöltään ja toiminnaltaan hyvin samanlaisia kuin vastaavankaltaiset ohjelmat Windowsissa ovat. Lisäksi kaikki Ubuntun ohjelmakeskuksesta asennetut ohjelmat pysyvät aina ajantasalla automaattisesti.

Mikäli vanha Windows koukuttaa yhä, tai haluat esimerkiksi pelata sen vanhoja pelejä, voi Lubuntuunkin aina asentaa Windows-emulaattorin, tuttavallisesti sanottuna Winen. Sen kanssa kikkailemalla onnistuu vanhojenkin pelien tai uusienkin Windows-ohjelmien ajaminen kätevästi. Tietoturvan kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana, koska Wine voi saastua Windowsin haittaohjelmista siinä missä Windowskin!

Sitten se huono uutinen. Mikäli haluat käyttää Lubuntua, englanninkielen perusteiden osaaminen on tarpeen. Ubuntu ja sen ohjelmat löytyvät toki suomenkielisenäkin, mutta Lubuntussa homma pyörii pääsääntöisesti englannilla. Sinällään tämä on hyvä asia englantia osaaville, koska yksi asia, jossa Linux pieksee Windowsin 10-0 on asiantuntevan tuen tarjonta. Ubuntun foorumeilta ja toki netistä löytyy hetkessä ratkaisu mihin tahansa pulmatilanteeseen, ihan ihmisten vastaamana. Myös vastaavia suomenkielisiä foorumeita löytyy toki netistä niitä hakevalle. Vastaavankaltaista palvelua on turha odottaa Microsoftin tuotteille.

Lubuntun voi asentaa cd-levyltä, muistitikulta tai muistikortilta. Yksinkertaisimmillaan asennus ja lataaminen käy niin, lataat vain levykuvan ja poltat sen levykuvana rompulle ja käynnistät tietokoneen siltä käsin. Itse käytin muistikorttiasennusta, koska tässä läppärissä ei ole cdrom-asemaa. Lubuntua ei ole myöskään pakko asentaa heti, sitä voi rauhassa koekäyttää asennusmedialta käsin ja tutustua siihen niin paljon kuin haluaa. Sen voi myös myös asentaa Windowsin rinnalle jos niin haluaa. Periaatteessa asennus onnistuu myös ulkoiselle muistitikulle tai muistikortille, mikä tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden käynnistää tietokone turvallisesti aivan eri käyttöjärjestelmään joka sen omalla kiintolevyllä majailee.

Paras paikka kaivaa lisätietoa ja kokemuksia Linuxista ja etenkin (L)Ubuntusta lienee suomalainen nettisivusto http://www.ubuntu-fi.org ja wiki-sivusto http://wiki.ubuntu-fi.org. Youtubesta löytyi vielä suomeksi selitetty tutustuminen Lubuntuun.

Tuomioistuinkäsittely pidetty - mitä jäi käteen?

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että oikeuskäsittely pidetty, mutta sitten muistin jälleen, että Suomessa ei ole oikeuslaitosta, koska oikeuttahan se ei tunnetusti jaa. Sanotaan siis, että tuomioistuinkäsittelyni liittyen tähän tapaukseen oli tänään täällä Raumalla. Noin parin tunnin mittaista verovarojen tuhlausta oli paikalla oli yleisönä vain kolme henkilöä, eikä mediaa tapaus kiinnostanut, mustamaalaukseni tapahtui jo aikaisemmin paikallislehden jutussa.

Minulla ei ollut asianajajaa, joten sain hoitaa ja etenkin puhua itse asiani. Vaikka perusasiat oikeudenkäynnin touhuista ja kulusta tiesin toki ennestäänkin, oli tapahtuma tietysti hieman haastava ja vähän jännittäväkin. Haastava ja jännittävä siksi, että, että osaanko ja muistanko sanoa olennaiset asiat oikeassa kohdassa ja vastata kaikkiin syyttäjän esittämiin väitteisiin riittävän kattavasti. Koska tiedän olevan oikeassa väitteissäni ja pidän sanomisiani sananvapauteen kuuluvina, minulla ei ollut sen puolesta mitään pelättävää. Seisoin puolustamassa oikeaa asiaa. Täysin riippumatta syyttäjän, tuomioistuimen tai minkä tahansa muun tahon tai keiden tahansa muiden ihmisten mielipiteestä kyseiseen asiaan.

Prosessina juttu eteni byrokraattisesti syytekohtien lukemisena ja toistelemisena ja vaatimusten esittämisenä ja vahvistamisena jne. Itse asiasta syyttäjä totesi kaiken sen, joka jo aikaisemmin on tullut todetuksi, hokien loputtomasti kaikissa kohdin väitettä, jonka mukaan koko kirjoitukseni oli suunnattu nimenomaisesti maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, pakolaisia, islaminuskoisia jne. tms. vastaan. Vastasin tietysti kategorisesti, että syyttäjä on väärässä, kirjoitukseni oli suunnattu pedofiilejä ja etenkin ko. jutussa mainittua 20 henkilön roskasakkia kohtaan, joka raiskasi yhden ja ahdisteli seksuaalisesti suurta joukkoa pikkutyttöjä kylpylässä. Mitä tuomioistuin siitä sitten tulkitsee, jää nähtäväksi.

Syyttäjän toimista paistoi läpi jonkinlainen osaamattomuus tai perehtymättömyys itse juttuun ja sananvapausasioihin. Sinällään se on ymmärrettävää, koska syytteen oli laatinut Mika Illman ja paikallinen syyttäjä vain ajoi sitä Illmannin puolesta. Oli valitettavaa, ettei Illman itse saapunut paikalle, olisi ollut hupaisaa saada lyödä jauhoja kyseisen sananvapauden vihollisen suuhun. Mutta ei minun käräjäni kaiketi ollut tarpeeksi korkean profiilin juttu, että Hänen Pyhyytensä ja Armonsa, Suomen Ajatuspoliisin Pääinkvisiittori, Mika Illman (ks. Illmanismi) olisi viitsinyt vaivautua paikalle tulemaan.

Yksi hupaisa episodi oikeudenkäynnissä oli, kun syyttäjä veti hihastaan paperin, jossa oli muuta blogissani ollutta materiaalia. Ajattelin ensin kieltää sen käyttämisen oikeudessa, koska siitä ei ole ollut mitään mainintaa kuulustelupöytäkirjassa eikä syytekirjelmässä, mutta kun kuulin mitä syyttäjä oli kaivanut esille, annoin homman olla ja edetä, naurua pidätellen. Syyttäjä kysyi minulta, tai tarkemmin sanottu totesi halveksuvasti, että minun käsitykseni sananvapaudesta on tämmöinen joka blogissanikin lukee:"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa." Ilmeisesti syyttäjän tarkoitus oli saattaa minut huonoon valoon ja vihjata oikeudelle, että haistatan pitkät Suomen sananvapauslainsäädännölle ja yleiselle käsitykselle siitä, mitä sananvapauteen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu.

Minun oli hupaisaa todeta, että olen todella pettynyt syyttäjään, mikäli hän on eri mieltä sananvapaudesta tuon lauseen kanssa. Sanoin, että minä olen tuota mieltä sananvapaudesta ja niin on Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinkin ja onneksi sillä, mitä mieltä syyttäjä tai oikeuslaitos siitä on, ei ole mitään merkitystä, koska EIT:n näkemykset jyräävät heidän näkemyksensä aina ja kaikissa tilanteissa. Koko lainaushan (jonka oikeudessa kerroinkin) on peräisin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta ja se kuului:

"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa."
- Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin

Että silleen.

Toinen hupaisa kohta oli, että vaikka syyttäjä vaati langettavan tuomion tullessa minua poistamaan kyseiset kohdat blogistani, hän ei esittänyt tämän vaatimuksen tueksi mitään uhkasakkoa tms. Käräjätuomari kyseli vielä, että onko jotain sanktiovaatimuksia tämän tueksi tms. mutta syyttäjä haparoi ja totesi, että ei ole. Eli, vaikka (kun) oikeus tuomitsisi minut poistamaan ko. jutun blogistani, sen poistamatta jättäminen ei tule aiheuttamaan minulle mitään ikäviä seuraamuksia (kuten vaikkapa lisäsakkoja tms.). Hahahahahaa! Amatöörimäistä. Mutta kiva tietysti minun kannaltani.

Jään odottelemaan tuomiota. Tuomio annetaan kansliapäätöksenä 7.11.2013.