Kirjoitin jo sodan alkuvaiheessa “Lukuisia huomioita Ukrainan sodasta” ja miltei vuosi sitten “Miksi Ukrainaa ei auteta tarpeeksi – ja miten Ukrainaa pitäisi auttaa?”, joissa käsittelin jo tätä aihepiiriä, mutta lienee taas aika palata asian pariin. Ukrainan kauan hehkutettu vastahyökkäys ei ole onnistunut murtamaan ryssien puolustuslinjoja, eikä saamaan aikaan syvää läpimurtoa. Tilanne uhkaa jämähtää asemasodaksi ja kulutustaisteluksi, joka ei ole Ukrainan etu, eikä tavoite. Jotain tarvitsisi tehdä toisin – ja olisi pitänyt tehdä toisin, mutta mitä?
Ukrainan olisi pitänyt heti sodan alettua / tulisi siirtyä viimeistään
nyt totaaliseen sotaan, mobilisoida koko kansakunta, kansa ja teollisuus
sotatoimien palvelukseen muodossa tai toisessa. Nythän monin paikoin
ihmiset elävät varsin normaalia elämää, ravintolat ovat auki, yliopistot
toimivat, teollisuus toimii kuten ennen sotaa, jne. Jos ja kun koko
reilusti yli 30 miljoonaa maassa ukrainan hallussa pitämillä alueilla
olevaa ukrainalaista mobilisoitaisiin sodan tarpeisiin, saataisiin
aikaan vaikka ja mitä. Miksi näin ei ole tehty? Pelätäänkö moraalin
kärsivän, jos sotatoimet alkaisivat koskettaa kaikkia? Suomessahan on
varauduttu totaaliseen sotaan, jossa koko 15-65v väestö mobilisoidaan
sodan tarpeisiin erilaisiin tehtäviin, sekä useilla teollisuuden aloilla
on mm. valmiussopimukset mm. teräsbetonielementtien sarjatuotantoon
linnoittamista varten.
Ukrainan pitäisi ottaa käyttöön yleinen asevelvollisuus ja kouluttaa
pikaisesti runsaasti sotilaita tehokkailla ja moderneilla
koulutusmenetelmillä (esim. Suomen armeijasta oppia ottaen). Nyt on jo
hukattu puolitoista vuotta aikaa tässä suhteessa, ja olisi voitu
helposti kouluttaa kolme laadukasta erää sotilaita ja nostaa
eksponentiaalisesti koulutettavien määrää joka vuosi. Zelenskyi on
puhunut, että Ukraina pyrkii miljoonan sotilaan armeijaan, mutta epäilen
pahasti, että siihen on vielä pitkä matka, koska koulutettuja joukkoja
ei ole tarpeeksi. Ulkomailta pitäisi myös tietenkin pyytää koulutusapua,
sitä olisi varmasti saatavilla mm. Suomesta. Jos ja kun Ukrainalla
olisi vaikkapa 1,2 miljoonan sotilaan armeija, se voisi helposti pitää
linnoitetuissa asemissa ryssän vastaisilla rajoillaan miinoitteidensa
takana vaikka vain 200000 sotilasta ollen varma, että ryssä ei niistä
läpi pääse, sekä keskittää toinen 200000 sotilasta miehittyjä alueita
vastaan, sekä 200000 sotilasta hyökkäykseen niihin. Loput eli se toinen
puoli armeijasta voisi koko ajan olla levossa, kierrossa, koulutuksessa,
jne. ja tarvittaessa nopeasti kutsuttaessa palvelukseen uhanalaisille
alueille.
Ukrainan tulisi ja olisi pitänyt jo aikapäiviä sitten linnoittaa kaikki
ei-aktiiviset rintamanosat (Venäjän ja Valko-Venäjän vastaiset rajat)
voimakkaasti kenttä- ja kiintein linnoittein syvyyteen asti, sekä
varustaa ne huomattavan laajoilla ja syvillä miinakentillä. Samalla
tapaa, miten ryssä on valtaamansa alueet linnoittanut tässä reilun
vuoden aikana. Tässä “totaalinen sota” ja “yleisen asevelvollisuuden
massa-armeija” toimisi oikein hyvin, kun linnoitteita ja suojia
rakentaisi miljoonia ukrainalaisia, sekä maan rakennusteollisuus ja
miinoituksia tekemään ja linnoitteita miehittämään riittäisi sitten
pienempi määrä sotilaita ja pääosa joukoista voitaisiin keskittää
hyökkäykseen ryssän hallussaan pitämiä alueita vastaan.
Ukrainan olisi pitänyt / pitäisi ostaa tai saada sotilaiden
perusvarustusta näin suurelle armeijalleen. Rynnäkkökivääreitä, sinkoja,
konekivääreitä, olkapääohjuksia, miinoja, tykkejä tai edes
kranaatinheittimiä, jne. Suurin osa tästä armeijasta ei tarvitse
modernia aseistusta edes, eikä edes raskasta aseistusta, koska sen
tehtävänä on lähinnä sitoa ryssän joukkoja ja estää niiden yllättävät
hyökkäykset linnoitetuissa asemissaan miinoitteiden takana. Runsaasti
aseistusta pitää kuitenkin varata siltä varalta, että ryssä saa jossain
läpimurron ja pitää nopeasti aseistaa esim. suuri kaupunki
puolustustaisteluun tai sissisotaan miehittäjää vastaan. Tätä kalustoa
on pikkurahalla saatavilla mistä päin maailmaa tahansa. Tilanne ei toki
ole nytkään huono, mutta se voisi olla paljon, paljon parempi.
Ukrainan ja sen liittolaisten olisi pitänyt haalia pitkin maailmaa
kaikki irti liikenevä “raskas itäkalusto” panssareita,
miehistönkuljetusajoneuvoja, tykkejä, ammuksia, lentokoneita, kaikkea
raskasta kalustoa. Vaikka kalusto saattaisi olla huonossa kunnossa, sen
voisi aina kunnostaa tai käyttää edes varaosina Ukrainan armeijalle.
Koska kalusto olisi ennestään tuttua ja hinta edullinen ja saatavuus
suuri, voitaisiin tällä määrällä luoda “määrä on laatua” eri puolille
Ukrainaa taisteleville perusjoukoille. On suorastaan hämmästyttävää,
miten vähän Ukraina on saanut maailmalta “raskasta itäkalustoa”
armeijalleen, vaikka puoli maailmaa on tuota varustusta täynnä ja
varmasti valmiita luopumaan siitä dollaritukkua vastaan!
Ukrainan tulisi pitää pääosa länsimaisella kalustolla varustetuista
iskukykyisistä joukoistaan reservissä, käyttää niitä välillä rintamalla
taistelukokemusta saamassa ja jotain yksittäisiä läpimurtoja
tukkimaan…eikä kuluttaa niitä kulutussotaan ryssän hyökkäyksiä vastaan
tai yrityksissä murtaa vahvasti linnoitetut ja miinoitetut
puolustusasemat, kuten se nyt tekee. Kun sitten aika olisi kypsä ja
ryssän joukot kulutettu ja tuhottu loppuun, voitaisiin näillä
iskukykyisillä joukoilla antaa lopullinen armonisku ja voittaa sota
nöyryyttäen Putin ja ryssät kertakaikkisesti.
Ukrainan tulisi pyrkiä murtoon nimenomaan keskittämällä tykistöä ja panssareita, sekä iskeä rajusti yhteen kohteeseen siroteammuksia, ilmapommituksia, jne. käyttämällä, eikä koettaa hivuttautua hitaasti pienillä ryhmillä eteenpäin. Toki tämä edellyttäisi, että laajat miinakentät saataisiin raivattua hiljaisuudessa tai sitten vauhdilla raivauskalustolla ja että tehokasta tykistöä jouduttaisiin vetämään vastatykistötoiminnasta pois muualta rintamia. Mikäli sitten joudutaan olosuhteiden pakosta sotimaan I MS tavalla, tulisi myös oikeasti sotia sillä tapaa: Hivuttautua kaivamalla vihollisen asemia kohti, tehdä tunneleita, perustaa linnoitettuja asemia, jne. jota Ukraina ei niin ikään ole tällä hetkellä tekemässä!
Ukrainan tulisi viedä sota Venäjän puolelle entistä röyhkeämmin. Iskuja
ryssän siviilikohteisiin, lämmönjakeluun, sähköverkkoon, jne. sekä
rynnäköitä rajakaupunkeihin jne. yms. Voisipa jonkin suuremmankin
hyökkäyksen sinne laittaa pystyyn, vaikka niillä parhailla joukoillaan
ja edetä syvällekin Venäjän alueelle – jonka jälkeen poltetun maan
taktiikalla vetäytyminen sieltä…tai raju linnoittautuminen ja alueelle
oleilemaan jääminen. Tämä aiheuttaisi ainakin kolme erittäin
positiivista asiaa: 1) Putinin valta horjuisi, kun ihmiset
ymmärtäisivät, miten kykenemätön Putin on suojelemaan venäläisiä ja
hallitsemaan Venäjää. 2) Ryssien olisi pakko siirtää entistä enemmän
joukkojaan suojelemaan Ukrainan vastaista rajaansa ja nämä joukot
olisivat tietenkin pois taistelemasta Ukrainassa. 3) Ryssät saisivat
itse kokea sodan kauhuja ja luultavasti syntyisi Venäjän sisäisiä
pakolaisaaltoja, levottomuuksia ja epävarmuutta, mikä nakertaisi koko
Venäjän valtiota sisältä päin.
Ukraina toimii siltä osin järkevästi, että se koettaa kuluttaa ryssän
joukkoja, aiheuttaen suuria materiaalisia ja miehistötappioita ryssälle,
sekä nakertaen sen huoltoa ja johtoporrasta aina, kun siihen on
tilaisuus. Ryssillä ei ole loputtomasti mahdollisuutta mobilisoida
sotilaita rintamalle ja miehistöpula on jo alkanut näkyä selvästi ja
tilanne on koko ajan pahenemaan päin. Mutta pelkällä kulutussodalla ei
tätä sotaa voiteta, ei ainakaan nopeasti. Toki, kun enempää kalustoa ei
ole ulkomailta saatu, voi olla, että muuhun ei pystytäkään, kuin
hitaaseen kulutussotaan, jolla Venäjä raadellaan henkitoreisiinsa ja
Ukraina toivon mukaan ei päädy aivan samaan tilaan?
Mikäli ei enempään kyetä näillä resursseilla, pitäisi Ukrainan kylmästi
vaatia esim. kiirehtimistä F-16 hävittäjien osalta ja vaatia mm. A-10
rynnäkkökoneita, sekä jatkaa kulutustaistelua siihen asti, kunnes selkeä
ylivoima on saatu aikaan näillä ja muilla länsikalustolla, vaikka se
veisi vuosiakin. Lopulta länsimaisten hävittäjien ja tehokkaan tykistön
avulla voidaan ilmaylivoimalla massapommittaa auki hyökkäysuria niin
pitkälle, kuin vain tarvetta löytyy ja saattaa ryssät samaan
tilanteeseen, missä Irakin armeijan joukot olivat Persianlahden sodan
lopussa. Ehkä tämä onkin se, mitä salaa kulisseissa suunnitellaan, koska
sitä suurempi ryssien ja Putinin nöyryytys tulisi sitten olemaan?
- Ukraina ei pelkää sodan eskaloitumista. Ukrainan pitäisi saada länsi
ymmärtämään, ettei lännenkään pidä moista pelätä. Tämä seikka voi olla
jopa kaikkein ratkaisevin Ukrainan voittoa ajatellen: Lännen on
ymmärrettävä tosiasiat, panostettava armeijoihinsa ja toimitettava
kaikki liikenevä kalusto Ukrainaan käytettäväksi lännen vihollista
vastaan. Samalla länsimaille tulisi tehdä selväksi, että mikäli
länsimaat eivät aio apua antaa nopeammin ja voimakkaammin, niin tämä
sota on sitten tässä ja länsi häviää, koska Ukrainalla ei ole intressiä
sotia sotia lännen vihollista vastaan ilman lännen yksimielistä ja
voimakasta tukea. Länsimaat on ajettava puun ja kuoren väliin ja
pakotettava tekemään valintansa asian suhteen. Kaikki ulinat
“Zelenskyille ei mikään riitä” pitää kuitata vaan kylmästi toteamalla
tyyliin:”Tulkaa itse kokeilemaan tänne” tai “Helppo teidän siellä sanoa,
päästetäänkö ryssä teidän rajalle asti niin katsotaan mitä itse
tuumaatte?” jne. kovaa tekstiä vaan. Samalla on syytä muistuttaa
länsimaisia toimittajia ja myös Yhdysvaltoja siitä, miten paljon nämä
ovat hukanneet rahaa kehitysyhteistyöhön, Irakin ja Afganistanin sotaan,
etelä-Euroopan konkurssikypsien valtioiden pelastamiseen,
pakolaiskriisiin yms. hullutuksiin ja pyydettävä vertaamaan näitä
Ukrainan vaatimuksiin ja sijoituksen “tuottoon”. Niin kauan, kun Ukraina
vain passiivisesti ottaa vastaan mitä tarjotaan, eikä isoon ääneen
vaadi enempää, ei Ukraina tietenkään tule saamaankaan enempää.
Ukrainan sota on siinä mielessä äärimmäisen turhauttava seurattava ainakin minulle, kun tiedän, että mikäli Ukraina olisi toiminut oikein sodan alussa / ennen sotaa ja mikäli länsi olisi tarttunut heti tiukasti asiaan ja alkanut laajamittaisesti avustaa Ukrainaa, niin sota olisi jo ohitse. Pakolaiskriisi olisi ohitse. Energiakriisi olisi ohitse. Ihmisten kärsimykset Ukrainassa ja jopa (valitettavasti) Venäjällä olisivat ohitse. Ukraina ja länsimaat haaskasivat aikaa, tekivät pahoja virhearvioita ja pelkäsivät täysin turhaan Venäjän “eskalaatiota”. Sotaa on kohta käyty kaksi vuotta ja tässä ajassa Ukrainalla voisi olla 200-300 modernia länsimaista hävittäjää (F-16, Gripen, F/A-18, jne.), reilusti yli miljoonan miehen hyvin koulutettu armeija, ohjuksia ja muuta jolla iskeä vaikka Moskovaan asti ja niin paljon lennokkeja ja elektronista sodankäynnin kykyä, että mitään asemasotaa ei olisi koskaan voinut tulla. Luultavasti koko Ukrainan alue olisi jo vapautettu Krimiä myöden ja Putin hirtetty Kremlin lipputankoon.
Mutta ei, niin ei. Näillä mennään. Lopputulos ei luultavasti muutu siltikään miksikään, mutta siihen pääseminen vaatii nyt aivan turhan paljon aikaa, rahaa ja kuolleita ukrainalaisia. Typerää. Hullua. Kuka tästä hyötyy?