SYSTEEMINEN
RASITUSINTOLERANSSISAIRAUS (SEID-OIREYHTYMÄ)
ent.
krooninen väsymysoireyhtymä (CFS) / myalginen enkefalomyeliitti
(ME)
eng. Systemic Exertion Intolerance Disease (SEID),
Systeeminen
rasitusintoleranssisairaus (tästä
lähin käytetään termiä SEID)
on metabolinen,
neuroendokrinologinen
ja neuroimmunologinen,
voimakkaasti
invalidisoiva
somaattinen
(eli fyysinen)
pitkäaikaissairaus,
jota sairastaa 0,5-3%
väestöstä. Se
kytkeytyy osittain vielä tuntemattomilla tavoilla
pehmyt/sidekudossairauksiin ja erilaisiin
suolisto-ongelmiin.
Uusimman tutkimusnäytön perusteella SEID:ssa voisi olla kyseessä
jonkinlainen infektion laukaisema hypotalamuksen toimintahäiriö
yhdistettynä solutason aineenvaihduntaongelmaan,
joka puolestaan laukaisee liitännäisoireita- ja sairauksia ympäri
kehoa.
SEID
on huonosti tunnettu sairaus, johon liittyy paljon väärinkäsityksiä.
SEID-potilas ei ole masentunut, laiska, kärsi burn-outista tai
somatisaatiohäiriöstä. SEID ei
myöskään ole
ns. ”toiminnallinen
sairaus” tai
”luulosairaus”:
SEID syntymekanismia ei vielä varmuudella
tarkkaan tunneta, mutta
sen oireet, oireiden aiheuttajat ja oireiden yhteys rasitukseen jne.
on pystytty luotettavasti osoittamaan, samoin potilaiden kliiniset
löydökset täsmäävät potilaiden oireiden ja sairauden
vaikeusasteen kanssa.
SEID:iin
ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Hyvällä oireiden mukaisella
hoidolla ja liitännäissairauksien tehokkaalla hoitamisella
SEID-potilaan toimintakykyä voidaan ainakin
hieman parantaa ja
ylläpitää, osalla jopa teoriassa niin paljon, että
SEID-diagnostiset kriteerit eivät enää täyty. Lapsilla
ja nuorilla SEID
voi parantua toisinaan jopa spontaanisti, mutta aikuisilla
SEID aiheuttaa yleensä pysyvän työkyvyttömyyden, noin
90% yli 3v sairastaneista aikuisista on pysyvästi ja vakavasti
vammautuneita (https://doi.org/10.1093/qjmed/90.3.223),
yleensä täysin
työkyvyttömiä,
osa jopa täysin vuodepotilaita.
SEID on erittäin
voimakkaasti potilaan elämänlaatua rajoittava sairaus,
toimintakykyä ja pärjäämistä jne. mittaavien mittareiden mukaan
se on pahempi kuin diabetes, HIV,
MS-tauti, syöpä,
(http://dx.doi.org/10.1371%2Fjournal.pone.0132421)
jne. Tästä
huolimatta eläkevakuutuslaitokset
ja lääkärit harvoin suostuvat myöntämään edes kuntoutustukia
SEID-diagnoosilla, eivätkä välttämättä edes osaa määritellä
sille oikeaa
diagnoosikoodia (G93.3 virusinfektion jälkeinen väsymysoireyhtymä,
ks. https://www.nap.edu/read/19012/chapter/4),
vaan potilas leimataan usein
psyykkisesti sairaaksi
(F48.0 neurastenia), jääden
myös ilman
tukea, hoitoa ja seurantaa,
joita psykiatrisille potilaille kuitenkin
annetaan.
”(Institute
of Medicine 2015)
Raportin keskeinen sanoma on, että krooninen väsymysoireyhtymä on
vakava, krooninen, monimutkainen ja monisysteeminen sairaus, joka
rajoittaa usein ja merkittävästi sairastuneen elämää...Krooninen
väsymysoireyhtymä on todellinen sairaus, ja se voi tehdä
potilaasta vuoteenoman...IOM:n
raportti kirkastaa väsymysoireyhtymän todelliseksi sairaudeksi ja
mahdollistaa tehokkaan hoidon tutkimisen...Potilaat
ansaitsevat parempaa, mitä meillä nyt on tarjolla.”
-
Duodecim-lehti
17/2015
"Parantavia
hoitoja ei krooniseen väsymysoireyhtymään ole,
eivätkä käytössä olevat hoitokeinot näytä olevan kovinkaan
tehokkaita edes oireiden lievitykseen."
-
Krooninen väsymysoireyhtymä. Etiologia, diagnostiikka, hoito sekä
kuntoutusinterventiot,
2017.
(KELA:n julkaisu)
”Krooninen
väsymysoireyhtymä (chronic fatigue syndrome, CFS) on vakavasti
elämää rajoittava elimellinen (fyysinen) sairaus, jota psyykkiset
syyt eivät selitä...Useimmat ovat pitkiä aikoja työ- ja
opiskelukyvyttömiä, vaikka työt eivät olisi fyysisesti raskaita.
Sosiaalivakuutusetuuksien, kuten hoitokustannusten ja
apuvälinekulujen korvausten ja eläkkeen, saaminen CFS:n takia on
Suomessakin tuottanut ongelmia. Etuuksia haettaessa on tärkeää,
että tätä varten lausunnon antava lääkäri tuntee sairauden ja
sen kriteerit ja osaa kuvata oireiden voimakkuuden ja sairauden
ennusteen hyvin vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreille.”
-
Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto: Krooninen
väsymysoireyhtymä 21.6.2017.
Tiivis
tietopaketti CFS / ME / SEID liittyen
|
ALTISTAVAT
TEKIJÄT SAIRASTUNEELLA TAI LÄHISUVUSSA
Naissukupuoli,
ikä 13-16v tai 28-34v puhkeamishetkellä, yliliikkuvat nivelet,
side/pehmytkudossairaudet, fibromyalgia, autismikirjon häiriöt,
alhainen verenpaine, endometrioosi, ärtyvän suolen oireyhtymä.
LAUKAISEVAT
TEKIJÄT
Usein
pitkä ja/tai raju bakteeri- tai virusinfektio (esim. mykoplasma,
mononukleoosi, borrelioosi, sytomegalovirus, EBV, jne.), toisinaan
vain lyhyt, epämääräinen ”räkätauti”. Myös homealtistus,
rokote, fyysinen trauma tai pitkään jatkunut stressireaktio voi
laukaista etenkin niillä, joilla on altistavia tekijöitä.
TYYPILLISIÄ
OIREITA
Liikunta
tai muu fyysinen rasitus ei
tuota mielihyvää (ns. endorfiinihumala) vaan seurauksena etenkin
viiveellä (8-48h) pahoinvointia, uupumusta, särkyä, univaikeuksia,
dysautomian
jne.
pahentumista.
Oireiden tulo viiveellä
vaikeuttaa rasituksen ja oireiden yhteyden löytymistä. Fyysisen
rasituksen jatkaminen tai lisääminen voi pahentaa oireilua ja
sairautta sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. Rasituksen
sieto voi olla hyvin heikko, potilas
ei välttämättä
kykene samana päivänä
käymään suihkussa ja kaupassa uupumatta.
Osa
potilaista täysin vuodepotilaita, osalla
oireet lieviä ja voivat toimia miltei normaalisti, etenkin jos
oppineet rajoittamaan toimintaansa ja välttämään liikuntaa.
Kuumassa oleminen (esim.
sauna) pahentaa miltei aina
oireilua potilailla,
usein nopeastikin. Voimakas suolan himo erittäin
tyypillinen löydös.
Muisti- ja keskittymisvaikeudet (ns.
aivosumu),
pahimmillaan poissaolokohtauksien tai unihalvauksien kaltaiset tilat
yleisiä etenkin
vaikeasti sairailla.
Aistiyli- tai aliherkkyydet tai niiden pahentuminen yleistä.
Kipuilu, etenkin jomottava, jäytävä, kylmänväreinen kipu
lihaksissa, nivelissä, hermosärkyinä
ja uudenlaisina päänsärkyinä
tyypillistä.
Laajaa ja monimutkaista
dysautonomiaa: Pulssi ja
verenpaine ei nouse eikä laske normaalisti, usein
jopa päinvastoin (pulssi
korkea levossa seisten,
mutta matala rasituksessa),
verenpaine romahtelee
etenkin uupuessa, hermosto yliaktiivinen ja
hidas reagoimaan (potilas ”herää hitaasti” ja ”nukahtaa
hitaasti”) jne.
Rytmihäiriöt tavallisia, etenkin iltaisin tai rasituksen aikana tai
sen jälkeen. Univaikeudet laajoja, vaikeuksia nukahtaa ja ylläpitää
vuorokausirytmiä, usein ”levottomat jalat”-oireilu vaikeuttaa
nukkumista entisestään, eikä unilääkkeistä usein mitään apua.
Unen laatu tutkitusti
heikkoa ja uni ei piristä
juuri lainkaan ja potilas kokee usein olevansa parhaimmillaan
iltaisin ja heikoimmillaan aamuisin. Usein
heikentynyt alkoholin
sietokyky. Joskus
imusolmukkeiden
suurentuminen tai aristaminen, etenkin kaulan alueella. Joillakin
potilailla esiintyy pientä
kuumeilua tai alilämpöä
jatkuvasti tai
rasituksen jälkeen, mutta
infektiotaudeissa tms. usein
kääntyy selvästi
alilämmöksi, potilailla
on harvoin korkeaa kuumetta
(yli 38C) SEID puhkeamisen
jälkeen!
Lämmönsäätely voi olla pielessä, sairauden alkuvaiheessa etenkin
voi olla ”aina kuuma” ja
korkea verenpaine elimistön yrittäessä kompensoida ja lisätä
tehoja, toisaalta
ääreisverenkierron heikkous voi aiheuttaa kylmiä varpaita ja
sormia. Suoliston toiminnan häiriöitä, IBS,
ummetusta, ripulia, viljojen
sietokyky toisinaan heikko.
Silmien auki pitäminen voi
olla vaikeaa, silmät usein
siristävät.
DIAGNOSTISET
KRITEERIT
Potilaalla
pitää ilmetä G93.3
täyttymiseksi kaikki
seuraavat oireet: 1)
Selittämätön ja yli 6kk jatkunut uupumus, 2)
Fyysisen rasituksen (pahentama) jälkeen/viiveellä tuleva
huonovointisuus/uupumus,
3)
Virkistämätön uni. Potilaalla pitää sen lisäksi ilmetä joko:
A)
Kognitiivisen suorituskyvyn laskua TAI B)
Epänormaaliutta verenpaineen suhteen / ortostaattista intoleranssia
/ POTS
tms.
(Beyond
Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an
Illness. http://www.nap.edu/openbook.php?record_id=19012)
Ennen
diagnoosin antamista suljettava pois ja hoidettava mm. borrelioosi,
HIV, mykoplasma, sekä aivolisäkkeen vajaatoiminta, anemia,
hemokromatoosi, keliakia, kilpirauhasen vajaatoiminta (myös T3),
masennus, MS-tauti, uniapnea,
MCAS ja
eri lihastaudit (esim. myasthenia gravis).
Mikäli em. sairauksia löytyy, mutta niiden hyvä hoito ei poista
SEID oireita, myös SEID-diagnoosi (ICD-10: G93.3) tulee asettaa.
EROTUSDIAGNOSTIIKKA
-
Autismikirjon
häiriöt ovat yleisiä SEID-potilailla ja
oireilu voi muistuttaa joiltain
osin SEID:ia.
Autismikirjon oireilu ei kuitenkaan pahennu liikunnasta tai
kuumasta (kuten
SEID:in) ja autismikirjoisen
kokema uupumus helpottaa usein muutamissa tunneissa (toisin kuin
SEID-uupumus). Autismikirjon
häiriö ja oireet ovat myöskin olleet potilaalla syntymästä
lähtien, SEID ei ole.
-
Hypersomniassa
potilas on unelias ja väsynyt, eikä hän
kärsi
muista, laaja-alaisista oireista kuten SEID:ssa. Vastoin yleistä
harhakäsitystä, SEID-potilas
ei sinällään ole "väsynyt"
(paitsi jos kärsii pahoista univaikeuksista), vaan nimenomaan
uupunut ja pahoinvoiva,
etenkin rasituksen jälkeen.
-
Kilpirauhasen
vajaatoiminnassa luonnollisesti oireilu poistuu tai merkittävästi
lievittyy lääkehoitokokeilun (T4 tai T3) myötä, eikä rasitus
tai kuuma pahenna oireita.
-
Kroonistuneeseen
borrelioosiin liittyy usein erilaisia halvausoireita, sekä
vaikeaselkoisia neurologisia oireiluja ja rasitus tai kuuma ei
yleensä pahenna oireilua samalla tapaa kuin SEID:ssa.
-
Masennusta
esiintyy SEID-potilailla, mutta seurauksena, ei syynä oireisiin.
Erotusdiagnostiikka SEID:sta on yksinkertaista: Masentunut
ei esim. halua liikkua, eikä koe nautintoa asioista, kun taas
SEID-potilas haluaa liikkua ja nauttii asioista, mutta ei oireidensa
vuoksi pysty liikkumaan, eikä hoitamaan asioitaan. Lisäksi
liikunta parantaa tai ainakin ylläpitää masennuspotilaan kuntoa,
kun taas SEID-potilaan kunto romahtaa liikunnasta. Masentunut
ei myöskään kaipaa sosiaalisia kontakteja, SEID-potilas kaipaa,
mutta ei usein jaksa niitä huonosta fyysisestä kunnostaan johtuen
tai on oppinut vähitellen välttämään niitä, jottei hänen
kuntonsa romahda.
Kuuma ei myöskään pahenna masennuspotilaan oireita, toisin kuin
SEID-potilaan.
-
Narkolepsiassa
potilas nukahtelee ennalta-arvaamattomasti tai esim.
mielenliikutuksen jälkeen ja narkolepsia voidaan todeta
asianmukaisilla testeillä. SEID-potilas voi nukahdella päivisin,
koska hän kärsii pahoista univaikeuksista ja unen laatu on
heikkoa, eikä se liity narkolepsiaan.
-
PANS/PANDAS
oireilussa samoja piirteitä, mutta oireilu yleensä alkanut
rokotteen jälkeen (HPV?) ja erottuu
omaksi sairaudekseen, usein kuitenkin näiden lisäksi myös SEID
voi puhjeta.
-
Sidekudossairauksien,
fibromyalgian
ja SEID
erotusdiagnostiikka on vaativaa ja usein SEID-potilailla on myös
näitä
sairauksia.
Useissa
sidekudossairauksissa ja
fibromyalgiassa liikunta
ei kuitenkaan pahenna oireita, vaan päinvastoin lievittää niitä.
Laaja
autoimmuunitutkimus (Pt-AIT-L) on suositeltavaa
tehdä.
Kuuma harvoin pahentaa sidekudossairauksista kärsivien oireita.
-
Sydänsairaudet,
POTS, jne. usein oireita tai seurausta SEID:sta, eivätkä
itse selitä kaikkia
oireita.
-
Syöttösolutautien
(MCAS / MCAD) oireilu hyvin samanlaista, erotusdiagnostiikka
vaativaa.
-
Uniapnean
oireet
usein pahentuvat SEID:sta johtuen, mutta uniapnea
ei kuitenkaan aiheuta esim. rasituksen tai
kuumuuden jälkeistä pahoinvointia
ja uupumusta.
Uniapnean oireet lisäksi helpottuvat mm. CPAP-hoidolla tai
hammaskiskolla, SEID oireet luonnollisesti eivät helpota näilläkään
hoidoilla.
-
Urheiljan
ylikuormitustila muistuttaa hyvin paljon SEID:ia, mutta
ylikuormitustila menee ohitse miltei itsestään melko lyhyessä
ajassa. Mikäli henkilö kykenee harrastamaan merkittävästi jotain
urheilua, hän yksinkertaisesti ei voi kärsiä SEID:sta. Toki
jotkut urheiljat jatkavat urheilua väkisin SEID:iin sairastuttuaan,
romahduttaen kuntonsa tai aiheuttaen jopa kuolemaan johtavia
rytmihäiriöitä jne.
LUOTETTAVIA
TUTKIMUSLÖYDÖKSIÄ SEID-POTILAILLA
1)
Toistettu
kliininen rasituskoe (0h, 24h ja 48h) ja siinä selviäminen: Kunto
romahtaa SEID-potilaalla toisessa ja etenkin kolmannessa kokeessa,
muissa sairauksissa kunto ei yleensä romahda. Potilaan
tulisi levätä huolellisesti, mieluiten useita päiviä tai niin
pitkään, että uupumusoireilu helpottaa, ennen 0h koetta. IOM2015
mukaan
yksi tärkein testi SEID määrittämiseen.
-
Beyond
Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an
Illness (2015), Institute of Medicine. Washington, DC: The National
Academies Press, 2015, sivu 82-83.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25695122
2)
Kehon
kaikissa soluissa vähemmän toimivia TRPM3-reseptoreita kuin
terveillä henkilöillä.
-
Impaired
calcium mobilization in natural killer cells from chronic fatigue
syndrome/myalgic encephalomyelitis patients is associated with
transient receptor potential melastatin 3 ion channels. Clin Exp
Immunol. 2017 Feb; 187(2): 284–293.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5217865/
3)
Veren
metabolisissa merkkiaineissa poikkeavuuksia, jopa 96%
diagnosointitarkkuus.
-
Metabolic
profiling indicates impaired pyruvate dehydrogenase function in
myalgic encephalopathy/chronic fatigue syndrome.
4)
25
eri peptidin pitoisuuksissa
ja suhteissa
verestä poikkeavuuksia,
yli
90% diagnosointitarkkuus.
5)
Suoliston
bakteerifloorassa
poikkeavuuksia. Bakteerifloora köyhä,
vajausta etenkin tulehdusta lievittävien bakteerien pitoisuuksissa.
PH voi olla epänormaali. Suoliston bakteeriflooran diagnostiikalla
jopa 83% diagnosointitarkkuus.
6)
Sytokiinipitoisuudet
(Th-1, Th-2) koholla taudin alkuvaiheessa,
alhaalla kun sairastettu yli 3v.
IL-12p40 ja
CSF-1
huomattavasti koholla. Tiettyjen
sytokiinien määrä korreloi taudin vakavuuden kanssa.
7)
NK-solujen
toiminnan teho (ei määrä) alhaisempi kuin terveillä, CD4
T-solujen määrä korkeampi ja CD8 T-solujen määrä alhaisempi
kuin terveillä myös
ns. tappajasolujen alentuma (cd57) yleinen löydös.
8)
Selkäydinpunktio:
Lymfosyyttien, IL-10, laktaatti, proteiinien pitoisuudet koholla,
etenkin rasituksen jälkeen. Li-IgG-Oc mahdollisesti
toisinaan poikkeava,
etenkin voimakkaan rasituksen jälkeen?
9)
Ortostaattinen
stressitesti, ns. kallistustesti ja/tai POTS-testi: Verenpaine
romahtaa SEID-potilailla, pulssi nousee yli 120.
-
Beyond
Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an
Illness (2015), Institute of Medicine. Washington, DC: The National
Academies Press, 2015,
sivu
107-119.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25695122
10)
Kuvantamiskokeet:
3 teslan MRI, PET tai neuroSPECT voi näkyä samanlaisia löydöksiä
kuin MS-taudissa, lisäksi poikkeavuuksia ja/tai paksuuntumista
oikean puolen otsalohkon ja ohimolohkon välisessä hermoradassa,
tulehdustiloja gliasolujen lähellä, otsalohkon ja aivorungon
alueella heikentynyttä veren virtausta ja hidastunutta
glukoosiaineenvaihduntaa (etenkin
liikunnan aikana tai jälkeen),
sekä
muita löydöksiä. Löydökset
näkyvät sitä voimakkaammin, mitä kauemmin sairautta on
sairastettu ja mitä vakavampi se on, parhaiten ja ensiksi ne
näkyvät PET/neuroSPECT:ssä ja vasta myöhemmässä vaiheessa 3
teslan MRI:ssä.
-
Myalgic
encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome and encephalomyelitis
disseminata/multiple sclerosis show remarkable levels of similarity
in phenomenology and neuroimmune characteristics.
https://doi.org/10.1186/1741-7015-11-205
-
Right
Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome.
http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
-
Cerebral
Blood Flow Is Reduced in Chronic Fatigue Syndrome As Assessed by
Arterial Spin Labeling. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21167506-
Observer
independent analysis of cerebral glucose metabolism in patients with
chronic fatigue syndrome. Neurol Neurosurg Psychiatry
2003;74:922–928. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12810781
-
Neuroinflammation
in Patients with Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis:
An 11C-(R)-PK11195 PET Study.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24665088
-
Neurologic Abnormalities in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic
Fatigue Syndrome: A Review
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29348374
MUITA
MAHDOLLISIA
TUTKIMUSLÖYDÖKSIÄ
SEID-POTILAILLA
-
Adrenaliinialtistustesti:
30ug adrenaliinia sc, laskee usein pulssia ja verenpainetta
SEID-potilaalla.
EEG:ssä
pidentynyttä uneen vaipumisen aikaa, alfa-vaiheen päällekkäisyyttä
tai häiriöitä delta-uneen, häiriöitä etenkin uupuneena tai
rasituksessa tai sen jälkeen.
-
EKG:ssä
pieniä muutoksia QT-ajassa (lyhentynyt QT-aika). Rasitus-EKG:ssä
rytmihäiriöitä ja muita sydänongelmia, jotka pahentuvat
rasituksen lisääntyessä.
-
Vähäinen
Na ja K-eritys / vrk (suolahävikki)
-
ENMG
voi tuoda esille lihasten huonon kunnon ja muita ongelmia.
-
Happisaturaatio
usein normaalia hieman alhaisempi, etenkin uupumuksen ollessa
voimakasta ja fyysisessä rasituksessa tai jälkeen.
-
Kaulavaltiimot
voivat olla
normaalia selvästi ahtaammat.
-
Pulssi
ei välttämättä nouse eikä laske yhtä voimakkaasti kuin
normaalilla ihmisellä potilaan (tietoisesti) kiihdyttäessä tai
hidastaessa hengitysrytmiään. Pulssi ei välttämättä nouse
normaalisti, vaikka henkilö rasittaa itseään.
-
Selkäranka
tai kaularanka voivat olla "kasassa" tai "vääntyneet".
-
Ulostetutkimukset
voivat
tuoda esille epänormaalin PH:n ja puutteita tulehdusta lievittävien
bakteerien määrässä.
-
Verenpaine
yleensä tavanomaista matalampi normaalisti ja etenkin uupumuksen
ollessa voimakasta, mutta verenpaine voi olla myös tavanomaista
korkeampi potilaan voidessa paremmin (ts. elimistö ”taistelee
vastaan”). Verenpaine ei välttämättä nouse fyysisen rasituksen
seurauksena.
-
Veriarvoissa:
B-CRP voi olla lievästi koholla, hs-CRP parempi indikaattori.
fB-Leuk ja B-Diffi-KD (erittelylaskenta) usein
poikkeavuuksia, esim.
L- ja B-lymfosyyttien
määrässä (usein koholla). S-Ferrit,
P-Hb,
S-Prealb
usein matala,
voivat
liittyä myös E-MCH,
E-MCV, E-MCHC, E-RWR poikkeavuuksiin,
mahdollisesti B-vitamiinien imeytymishäiriöiden(kin) kautta.
Vähäinen
Na ja K eritys vuorokaudessa (suolahävikki). S-Korsol,
S-T3r, S-T3-V usein
pieniä
poikkeavuuksia, joihin
S-TBG, S-T3Ab tai S-T4Ab eivät anna selitystä. P-ACTH,
S-ALAT, S-ASAT, S-Testo,
S-DHEA-S, S-Alb, B-Eryt ja B-HKR toisinaan pieniä poikkeavuuksia.
Immunologisissa
tutkimuksissa voi löytyä ”selittämättömiä” pieniä
poikkeavuuksia,
esim. P-hs-IgA, S-IgE, S-IgG-Sc, P-IgM, Li-IgG-Oc, etenkin
jos potilas on juuri rasittanut itseään.
Laaja autoimmuunitutkimus (Pt-AIT-L) suositeltavaa
tehdä joka tapauksessa.
B-Pyruv
ja S-Leptin mahdollisesti selvästi
koholla SEID-aineenvaihduntaongelmien
vuoksi.
TOIMIVIA
LÄÄKINNÄLLISIÄ
HOITOMENETELMIÄ
"Valvira
ei hyväksy tai hylkää, tai hyväksy ja kiellä hoitomuotoja -
mutta Valviran tehtävä on puuttua silloin tilanteeseen, kun potilas
saa...sellaista hoitoa, joka on potilaalle selvästi vaarallisempaa
kuin itse sairaus...".
-
Valviran ylilääkäri Markus Henriksson (IL-DOC 8.3.2015)
Lääkärin
tulee hoitaa potilasta kaikin käytettävissä olevin keinoin, ei
siis vain niillä, jotka ovat ”yleisesti käytössä”.
SEID-potilaalla(kin) on
oikeus saada (myös muut) sairautensa ja oireensa asianmukaisesti
hoidettua, eikä lääkärillä ole oikeutta kieltäytyä hoitamasta
tai seuraamasta potilaan vointia. Tarvittaessa lääkärin tulee
ohjata potilas eteenpäin (esim.
HAKE), mikäli hänen
tietotaitonsa ei riitä tämän hoitamiseen. Ideaalitilanteessa
SEID-potilasta hoitaisi fysiatrista, neurologista,
infektiolääkäristä, keuhkolääkäristä ja mahdollisesti myös
psykiatrista koostuva hoitotiimi yhdessä sosiaali ja/tai
vammaispuolen kanssa.
-
ADHD-lääkkeet
(metyylifenidaatti jne.) voivat tilapäisesti auttaa etenkin
nuorilla, romahduttavat usein kunnon 6-24kk kuluttua.
-
Adrenaliini,
20-30ug sc. auttaa nukahtamaan iltaisin ja öisin.
-
Anaboliset
steroidit (pregnenolone, DHEA, jne.) voivat ylläpitää kuntoa ja
estää lihaskatoa.
-
Antibiootit
(esim. klaritromysiini
ja
tetrasykliinipohjaiset) ja antiviraalit (ribanoviriini,
isoprinosiini, valgansikloviiri, amantadiini) voivat helpottaa
oireita hyvin
pitkinä kuureina,
ilmeisesti vaikuttaen suoliston immuunijärjestelmään ja ehkä
myös kroonistuneisiin tulehduksiin. Toisaalta
tietyt antibiootit (etenkin fluorokinolonit, esim. Tavanic) voivat
romahduttaa potilaan voinnin.
-
-
Dopamiiniagonistit
(Sifrol Depot) voivat joillakin potilailla auttaa huomattavasti
oireisiin.
-
Gaba-järjestelmään
vaikuttavat lääkkeet (Lyrica, Baklofeeni, jne.)
voivat lievittää
aistiyliherkkyyksiä.
-
Immunoglobuliini
(IVIG-hoito) ja immunostimulanttihoidot voivat auttaa suurestikin
joitain SEID-potilaita, mutta vaihtelevuus ilmeisesti suurta. Osa
SEID-potilaista on saanut IVIG-hoitoja mm. HYKS infektiopolilla,
mutta ilmeisesti kalliin hinnan vuoksi näistä on alettu luopumaan.
-
Kalsiumsalpaajista
lamotrigiini ja nifedipiini voivat helpottaa suurestikin oireita,
ilmeisesti liittyen niiden TRPM3-reseptoreihin kohdistamaan
vaikutukseen.
-
Ketamiini
(matala-annoksinen, kuureina) mahdollisesti hyvinkin tehokas
SEID-oireisiin.
-
Kilpirauhashormonit
voivat auttaa, jos hormonipitoisuudet ovat alhaiset (mutta yhä
rajoissa).
-
Kortikosteroidit
voivat auttaa, etenkin jos kortisolipitoisuudet ovat alhaiset (mutta
yhä rajoissa).
-
-
Masennuslääkkeistä
pienet
annokset toimivat usein suuria paremmin SEID:ssa. Lähinnä
venlafaksiini,
duloksetiini ja bupropioni voivat auttaa tilapäisesti tehostamalla
sympaattisen hermoston toimintaa, mutta pitkäaikainen käyttö voi
romahduttaa kunnon (6-24kk
kuluttua).
Tratsodoni hyvin siedetty ja etenkin LDN:n kanssa voi helpottaa
selvästi oireita, sekä
parantaa unen laatua.
Mahdollisesti milnasipraani myös hyödyllinen. Trisykliset
voivat
helpottaa nukahtamista ja lievittää hermosärkyjä, etenkin
nortriptyyli voi olla tehokas.
-
Matala-annoksinen
naltreksoni (LDN) 1,5mg kolme kertaa päivässä kokemusperäisesti
tehokas hoito.
Annosnosto hitaasti viikkojen aikana. Jotkut
kokevat 4,5mg kerran vuorokaudessa annostelun parempana,
joillekin ilta-annos ja joillekin aamuannos sopii paremmin.
Teho perustuu mahdollisesti immuunipuolustusta stimuloivaan
vaikutukseen ja
neurologista tulehdusta lievittäviin ominaisuuksiin.
Suomessa lääkärit arastelevat LDN:n käyttöä, vaikka
esimerkiksi Norjassa yli 70% kaikista terveyskeskuslääkäreistä
on määrännyt LDN:ää joskus
potilailleen
(http://dx.doi.org/10.1002/pds.4110).
-
Modafiniili
helpottaa usein
päiväaikaista
väsymystä (ei yleensä
uupumusta!)
ja ”aivosumua”.
-
Nitrosidit
voivat helpottaa joillain potilailla, mutta vaarana on verenpaineen
romahdus.
-
-
Rintatolimod
(Ampligen) tehokas suurella osalla (30-40%) SEID-potilaista ja
hyväksytty
käyttöön Argentiinassa vaikeasti sairaiden SEID-potilaiden
hoitoon
-
Syklofosfamidi
mahdollisesti hyvinkin potentiaalinen
joillakin SEID-potilailla.
-
Lisäravinteet
yms: B-vitamiinilisät voivat helpottaa aivosumua,
probioottivalmisteet suoliston bakteeriflooraa, Ubikinoni Q10
mahdollisesti lievittää oireita suurina annoksina. Myös
D-Riboosi, L-Karnitiini, L-Tyrosiini ja magnesium voivat lievittää
hieman oireilua.
TOIMIVIA
MUITA
HOITOMENETELMIÄ
-
Akupunktio
voi lievittää oireita joillakin SEID-potilailla, vaikutus perustuu
ilmeisesti samaan kuin LDN:n vaikutus,
mutta varmaa tietoa asiasta ei ole.
-
Aivojen
transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito (TMS) tai aivojen
sähköshokkihoito (ECT) voivat lievittää oireita joillain
potilailla
ainakin tilapäisesti.
-
Hapetus
happiviiksillä tai ääritapauksessa maskilla, helpottaa yleensä
kaikkien SEID-potilaiden vointia nopeasti,
mutta vain tilapäisesti.
-
Lepo
(Aggressive
Rest
Therapy,
ART)
jossain
määrin toimiva
hoitomuoto, joka tehokkaasti estää voinnin romahtamista
entisestään ja edistää palautumista voinnin romahduksesta:
Levätään tarpeeksi, vältetään fanaattisesti
kaikkea
rasitusta
totaalisesti,
kunnes vointi helpottaa
ja varotaan tämän jälkeen rasittamasta itseään liikaa.
Aikaa voi kulua kuukausiakaupalla.
-
Niskaan
kohdistuva selkäydinkanavan laajentamisleikkaus voi
helpottaa oireita merkittävästi.
-
Sokeri,
joko juotuna tai infuusiona parantaa usein tilapäisesti etenkin
potilaan ”aivosumua” ja voi lievittää myös muita oireita.
Joillakin sokerilla on täysin päinvastainen vaikutus ja sokerin
liiallisessa käytössä on myös lihomisvaara.
-
Suolavesi
(0,9%), joko juotuna 1-2l/vrk tai iv. Lisää veren volyymiä ja
verenpainetta, lievittäen SEID ja
POTS oireita
tehokkaasti
ja turvallisesti,
mutta
vain tilapäisesti miltei
kaikilla SEID-potilailla
https://doi.org/10.1007/s10840-017-0225-y
-
Pacing
& Graded Activity (PGA)
jossain
määrin toimiva,
mutta
haastava,
kuntouttava
hoitomuoto: Muistuttaa ART:ia, mutta sillä erotuksella, että
pyritään
kartoittamaan,
ylläpitämään
ja
mahdollisuuksien mukaan
lisäämään omaa aktiviteettia,
eikä levätä yhtään enempää, kuin on ehdottomasti pakko levätä
(jottei vointi romahda).
Eroaa GET (Graded
Exercise
Therapysta)
siinä, että rasitusta ei lisätä automaattisesti, kaavamaisesti,
runsaasti
tai
välttämättä ei lisätä rasitusta lainkaan jos vointi ei sitä
salli,
vaan keskitytään enemmänkin vain löytämään se toimintakyky ja
rasituksensietotaso, jolla potilaan vointi pysyy mahdollisimman
oireettomana. PGA on hyvin haastavaa, koska pienikin muutos
elämäntilanteessa, muu sairaus tms. voi helposti suistaa potilaan
yli
sietokykynsä
ja aikaansaa romahduksen.
https://www.mesupport.co.uk/index.php?page=pacing-graded-activity
-
Pallolaajennus
ahtaisiin kaulavaltimoihin tai CSVI/TVAM hoidoilla hypotalamukseen,
voi auttaa useita SEID-potilaita.
-
-
Psykoterapia
voi auttaa potilasta löytämään ja hyödyntämään omia
voimavaroja ja tulemaan sinuiksi sairautensa kanssa, sekä
helpottaa masennusta, mutta
itse sairautta tai sen oireita sillä ei voida helpottaa
tai
sairautta mitenkään parantaa.
-
Ulosteensiirto
auttaa
usein
etenkin
suolisto-ongelmista kärsiviä
SEID-potilaita,
jopa yli
60%
hyötyy pysyvästi ja
vielä suurempi osa ainakin
tilapäisesti
-
Viljaton
ruokavalio ja/tai luolamiesruokavalio, helpottaa etenkin
suolisto-ongelmista kärsiviä
potilaita.
Joidenkin potilaiden vointi paranee ketoosissa huomattavasti.
-
Sosioekonominen
tuki: Kotipalvelut, lastenhoitoapu, kuntoutustuki/sairaseläke,
sosiaalietuuksista huolehtiminen jne. vähentävät SEID-potilaan
kuormitusta ja
mahdollistavat potilaan hyvin rajallisten voimien paremman käytön,
sekä pienentävät riskiä esimerkiksi masennukseen ja itsemurhaan
(itsemurhariski
7-kertainen http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)00270-1).
KÄYTÄNNÖN
OHJEITA HOIDOSTA JA TOIMEENTULOSTA SEID-POTILAALLE
1)
Vie aina uudelle lääkärillesi tämä opus, koska täältä löytyy
olennaiset tiedot ko. sairaudesta ja lähteitä lisätietojen
hakemiseen. Lääkärit eivät yleensä tunne SEID:ia kovinkaan
hyvin, eivätkä etenkään sen hoitovaihtoehtoja. Todennäköisesti
olet ensimmäinen potilas ko. lääkärille, jolla on SEID.
2)
Pyydä, että sairautesi selvitetään ja lääkäri ohjaa sinut
eteenpäin, jos ja kun ei itse osaa sairauttasi diagnosoida tai
hoitaa. Yleislääkäri tai työterveyslääkäri ei ole riittävä
taho hoitamaan näin monimutkaista sairautta. Parasta olisi päästä
keuhkosairauksien erikoislääkärin, neurologin, tai infektiotautien
lääkärien hoitoon. Mahdollisesti paras lääkäri voisi kuitenkin
olla fysiatri. Yleensä myös psykiatria voidaan tarvita hoidossa
mukana. Ideaalisesti saisit hoitotiimin, jossa olisi eri lääkäreitä,
mutta käytännössä joudut tyytymään yhteen lääkärin. Kun
selvä epäily SEID:sta on tehty, joko ko. erikoislääkärin tai
oman lääkärisi toimesta, sinut voidaan myös ehkä ohjata
”Harvinaisten sairauksien yksikköön” (HAKE).
3)
Pyydä,
että
päädiagnoosikoodiksesi merkitään G93.3, kuten pitäisi, tai edes
”epäily G93.3” tms. Sivudiagnooseiksi sitten muut merkittävät
sairaudet ja oireet, joita luultavasti sinulta löytyy. Näin
olennaisin asia pysyy koko ajan esillä ja nähdään, mihin asiat
liittyvät.
4)
Pyydä,
että
myös muut sairautesi selvitetään ja hoidetaan. Usein
SEID-potilailla on uniapneaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa (myös
T3!), masennusta, unihäiriöitä, levottomia jalkoja,
pehmytkudossairauksia, infektioita, jne. Se, että sinulla on annettu
SEID-diagnoosi, ei saa estää sinua saamasta hoitoa muihin
sairauksiisi ja oireisiisi. Niiden hoitaminen parantaa myös
yleiskuntoasi, vaikka se ei SEID:ia parannakaan, eikä ehkä
työkykyäsi palauta. Muista mainita lääkärille, että
hoitosuositukset ovat vain suosituksia, eivät sitovia! Sinua voidaan
hoitaa myös muilla menetelmillä, kuin niissä mainituilla (jotka
etenkin SEID osalta ovat täysin virheelliset ja suorastaan
vaaralliset!). Lääkärit eivät ole aina täysin tietoisia, että
asia on näin, eivätkä ehkä uskalla hoitaa sinua esim. LDN:llä,
stimulanteilla, happirikastimella
tms., jos et osaa sitä vaatia.
5)
Sairaslomaa
saa melkein millä tahansa diagnoosilla, mutta kun sairasloma-ajan
maksimit tulevat täyteen, sinun pitää hakea ensin sairaspäivärahaa
Kelasta ja kun sen maksimiaika tulee täyteen, kuntoutustukea (ts.
määräaikainen sairaseläke) työvakuutustaholtasi tai Kelasta.
Näiden saaminen voi olla kiven takana, jos lääkäri ei osaa
perustella riittävän hyvin työkykyäsi ja laittaa ”oikeita”
diagnoosikoodeja hakemukseesi. Yleensä on hyödyksi, mitä useampi
diagnoosikoodi lääkärintodistuksessa on, joskus sinne pitää
laittaa psykiatrian diagnoosi, jotta saat kuntoutustukea.
6)
Sairaspäivärahaa
ja/tai kuntoutustukea pitää AINA hakea hyvissä ajoin ennen vanhan
umpeutumista. Hakemukset pitäisi jättää VIIMEISTÄÄN KAKSI
KUUKAUTTA ENNEN kuin vanha umpeutuu. Näin se ehditään käsitellä
ja ehdit tarvittaessa valittaa päätöksestä, ennen kuin
rahantulosi katkeaa.
7)
Jos
kuntoutustukesi hylätään, valita aina päätöksestä ja käytä
mm. tässä oppaassa olevia perusteluita ja lähteitä. Ilmoittaudu
silloin työttömäksi työnhakijaksi (kyllä, typerää, tiedän,
mutta näin tämä menee) työvoimatoimistoon, jotta voit saada edes
työttömyyskorvausta (kyllä, voit saada työttömyyskorvausta,
vaikka sinulla olisi vakityö, jos olet työkyvytön, mutta et saa
kuntoutustukea). Selvitä myös mahdollisuutesi saada asumistukea ja
toimeentulotukea, etenkin sairaskuluihisi.
8)
Vaadi
kuntasi sosiaalipuolelta ”Palvelusuunnitelma vammaiselle”, jos ja
kun tarvitset apuja kotiaskareissa, lastenhoidossa, kaupassa
käynnissä, jne. Kunnan on se tehtävä, jos sitä vaadit. Siinä
selvitetään, mitä apuja voisit tarvita ja mitä voisit saada.
Apuja kannattaa ottaa vastaan, koska se helpottaa omaa vointiasi ja
jaksamista, sekä lisäksi ”todistaa eri tahoille”, että olet
huonossa kunnossa.
9)
Hae
Kelalta ”Yli 16-vuotiaan hoitotukea” jos olet vielä työelämässä
ja ”Eläkettä saajan hoitotukea” jos olet kuntoutustuella tai
sairaseläkkeellä. Toimita riittävät paperit, joilla osoitat, että
sinulla on ulkopuolisen avun tarvetta ja kustannuksia
sairastelustasi. Tähän auttaa juurikin edellä mainittu
”Palvelusuunnitelma vammaiselle”, toimita siitä kappale Kelaan.
Voit saada verotuksessa vähennystä sairauskuluistasi, termi on
"Veronmaksukyvyn alentumisvähennys", sekä ansiotuloissa
myös "invalidivähennyksen" (kuntoutustuessa se on
automaattisesti 100%). Verovähennyksillä saat helposti satojen
eurojen veronpalautukset itsellesi.
10)
Sinulla
on oikeus nauhoittaa, myös salaa, kaikki lääkärin- sossun- jne.
tapaamisesi. Mikäli epäilet, että sinua kohdellaan epäasiallisesti
tai lääkäri ”väärinymmärtää” asioistasi, sinun kannattaa
nauhoittaa salaa ko. tilanteet. Nauhoitusta voit käyttää myöhemmin
hoitovirhevalituksen tai kantelun tekemisessä. Valita
epäasiallisesta kohtelusta tai tutkimatta/hoidotta jättämisestä
aina eteenpäin,
käytä potilasasiamiestä apunasi.
KÄYTÄNNÖN
OHJEITA LÄÄKÄRILLE JA HOITOHENKILÖKUNNALLE SEID-POTILASTA VARTEN
1)
Potilaan moninainen oireilu voi olla vaikeaselkoista ymmärtää ja
selvittää. Varaa potilasta kohden riittävästi aikaa. Liian vähän
aikaa vain aiheuttaa uusintakäyntejä, jotka ovat myös potilaalle
raskaita, kun samoja asioita joudutaan taas käymään läpi
uudelleen ja uudelleen.
2)
Pyri selvittämään oireilun alkamisajankohtaa ja sitä edeltäviä
sairauksia, sekä potilaan ja lähiomaisten sairaushistoriikkia.
Niistä löytyy usein selkeitä altistavia ja laukaisevia tekijöitä
sairaudelle. Potilas ei välttämättä osaa kertoa tai muista
tarkasti näitä tietoja, koska oireilu on voinut alkaa salakavalasti
jo vuosikausia sitten ja lähiomaistenkaan sairauksista ei ehkä ole
tietoa.
3)
Keskity etenkin niihin oireisiin, joita ei ”virallisissa
diagnoosikriteereissä” mainita lainkaan, mutta esim. tässä
tietopaketissa on kerrottu. Ne helpottavat huomattavasti sairauden
tunnistamista potilailla, vaikkei virallista diagnoosia niiden
perusteella voi tehdä.
4)
Sulje pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa vastaavanlaisia
oireita, vaikka niitä onkin lukuisia. SEID-diagnoosia ei pidä antaa
liian heppoisin perustein, se ei ole ”romukoppadiagnoosi”, joka
annetaan, kun ei osata selittää potilaan oireita!
5)
Mikäli potilaalla vaikuttaa olevan SEID, oleta välittömästi, että
kaikki aikaisemmat diagnoosit potilaan kuntoon liittyen ovat
"virhediagnooseja" (etenkin masennus, somatisaatiohäiriö,
unihäiriöt, jne.), sillä ne suurella todennäköisyydellä ovat
joko kokonaan vääriä, tai ainakaan eivät pääsyy potilaan
oireisiin, vaan korkeintaan seurausta perussairaudesta eli SEID:stä.
6)
Useista hoidoista ei ole apua tai ne joudutaan sivuoireiden vuoksi
lopettamaan. Älä silti jätä potilasta ilman hoitoja ja tukea,
vaan pyri parhaasi mukaan edes lievittämään oireita kaikin
mahdollisin keinoin. Ohjaa tarvittaessa potilas eteenpäin. Huolehdi
vähintään sosioekonomisista asioista ja seurannasta, jotta potilas
ei jää tyhjän päälle!
7)
Mikäli potilas ei tule vastaanotolle, älä oleta, että hän on
parantunut. Hän ei välttämättä kuntonsa vuoksi kykene tulemaan
vastaanotolle sovitusti, tai on turhautunut ja vaihtanut lääkäriä
tai koko hoitopaikkaansa. Jos potilas tulee vastaanotolle, muista,
että näet silloin potilaan yleensä vain poikkeuksellisen hyvässä
kunnossa. Hän on luultavasti levännyt päiväkausia päästäkseen
vastaanotolle ja on vastaanoton jälkeen useita päiviä erittäin
heikossa kunnossa.
8)
Potilas on usein oikeasti ja peruuttamattomasti täysin työkyvytön.
Tästä ei kuitenkaan valitettavasti seuraa, että hän olisi
automaattisesti oikeutettu sairaspäivärahaan, kuntoutustukeen tai
työkyvyttömyyseläkkeeseen. Oireilu ja toimintakyky on osattava
perustella lääkärintodistuksiin hyvin ja joukkoon on usein saatava
lukuisia muita somaattisia ja psykiatrisiakin diagnooseja, jotta
potilas voi saada hänelle kuuluvat tuet. Hyvän B/C-todistuksen
laatiminen voi olla haastavaa.
9)
Potilas todennäköisesti tietää sairaudestaan (mutta vain siitä!)
huomattavasti enemmän kuin sinä ja monet muut lääkärit tietävät.
Käytä tätä tietoa hyväksesi parhaasi mukaan.
10)
Viralliset suomalaiset hoitosuositukset eivät yleensä omaa uusinta
tietoa tästä sairaudesta. Eivät, vaikka ne olisi julkaistu
äskettäin. Potilasjärjestöt ovat perustellusti kritisoineet
niiden sisältöä ja niiden luomaa mielikuvaa sairaudesta ja sen
hoidosta. Muista, että suositukset ovat joka tapauksessa vain
suosituksia, eivät määräyksiä.
PS.
Kun luet jonkun asiantuntijana esiintyvän lääkärin kirjoittamaa
tekstiä tai kuuntelet hänen puhettaan SEID:sta sairautena ja hänen
esittämistä hoitomuodoista SEID-potilaille, kysy häneltä:"Montako
SEID-potilasta olet hoitanut ja miten monta SEID-potilasta olet
parantanut pysyvästi työkykyiseksi SEID:sta?". Vastauksesta
tuollaiseen kysymykseen voi tehdä varsin pitävät johtopäätökset
paitsi SEID:sta, niin myöskin kyseisen kollegan todellisesta
tietämyksestä SEID:iin ja sen hoitamiseen liittyen.
NETTILINKKEJÄ