GnuPG/PGP avaimeni sekoilua

Huomasin vasta nyt sattumalta, että käyttämäni GnuPG/PGP avaimen asetukset olivat hieman oudosti ja huonosti. Jostain syystä kyseisen avaimen tarjoamia ja siis käytettävissä olevia symmetrisiä salausalgoritmejä olivat vain IDEA ja 3DES. Yleensä käyttämäni PGP-ohjelma oli määritellyt avaimet kyllä aivan oikein, mutta ilmeisesti jostain syystä GPG4win oli sekoillut avaimen kanssa jotakin myöhemmin. Mitään muuta selitystä tapahtuneelle minä en ainakaan keksi.

Onneksi tuli huomattua tämä pieni sekaannus. IDEA ja 3DES ovat sinällään vielä ihan ok salausalgoritmejä, mutta nykyään on käytössä vielä paljon parempia ja vahvempia salausalgoritmejä, kuten AES256 ja Twofish. Päivitinkin salausavaimeni nyt niin, että ne suosittelevat ensisijaisesti käyttämään AES, Twofish ja 3DES algoritmeja ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Näin tietoturva pysyy näiltä osin niin hyvänä kuin vain mahdollista.

Mikäli sinulla on jo salausavaimeni, kannattaa poistaa se tai ainakin päivittää se tuolla avaimellani. Avaimen sormenjälki on sama, koska itse julkisen avaimen sisältöön tämä muutos ei vaikuta, vaan ainoastaan avaimen muihin tietoihin. Mikäli sinulla ei ole koskaan ollutkaan salausavaintani, niin suosittelen nyt lataamaan sen ja opettelemaan käyttämään PGP:tä tai GPG4win -ohjelmia, jotta sinäkin voit viestitellä minulle ja muillekin ihmisille luottamuksellisesti.

Jos moisten ohjelmien lataaminen ja käyttäminen tuntuu liian vaikealta, muista, että voit aina kirjoittaa minulle viestin Privnoteen ja lähettää viestiisi ohjaavan linkin minulle vaikka sähköpostitse. Tällöinkin tietoturva on melko hyvä, eikä ole juurikaan pelkoa siitä, että joku voisi lukea minulle tarkoitetun viestisi. Niinhän se olla pitää. Sähköpostiviesti kulkee pitkin nettiä ja luultavasti luetaan ja tallennetaan useita kertoja eri tahojen toimesta eri tarkoituksia varten, joten sen käyttäminen ilman salausta on todella huolimatonta. Vaikka sinulla ei olisikaan omasta mielestäsi mitään salattavaa, minä ainakin koen, että minulla on...myös niiden viestien osalta, joita vastaanotan Sinulta.

Lastensuojelusysteemin järkeistäminen

Viime aikoina mediassa on kuohunut lastensuojelun ympärillä. On ollut videoita lasten"suojelu" laitoksesta karanneiden lasten hakemisesta väkisin kotoaan, puhetta lasten"suojelun" kovista aseista vanhempia ja lapsia kohtaan, perheille suunnattujen "tuki"toimien mielivaltaisesta käytöstä perheitä vastaan, byrokratiasta, epäoikeudenmukaisuudesta ja lasten parhaasta ynnä muusta. Faktaa on, että lastensuojelun asiakkaiden määrä on kasvanut vuosien saatossa huimasti, samoin lastensuojelun kustannukset. Todennäköistä on, että lasten pahoinvointi on lisääntynyt yhdessä perheiden ja koko yhteiskunnan pahoinvoinnin kanssa. Paljon on pielessä.

Tarkoitukseni on ottaa esille muutamia konkreettisia asioita, jotka ainakin minusta tuntuvat suurimmilta ongelmakohdilta sekä tuoda niihin järkeviä ratkaisuvaihtoehtoja. Ratkaisuvaihtoehdot eivät välttämättä ole mitenkään libertaareja, vaan enemmänkin käytännönläheisiä ja välittömästi toteuttamiskelpoisia. Toisaalta, on syytä pitää mielessä, että libertaarissakin valtiossa lapsia suojellaan, eikä suinkaan hylätä katuojiin kuten monet demarit tuntuvat aina ajattelevan, menetelmät toki voivat olla hyvinkin erilaisia kuin mitä nykyään käytettävissä on.

• Nykyään kunta saa valtiolta rahaa jokaisesta huostaanotetusta lapsesta. Tämä rahasumma on selvästi suurempi, kuin mitä huostaanotosta aiheutuu kunnalle kustannuksia kyseisen lapsen osalta. Kunnalle ei lasten huostaanotto ole siis suinkaan rasite vaan tuottoisaa bisnestä, joka tuo paitsi rahaa kunnan kassaan, niin myöskin työllistää suuren joukon byrokraatteja ja sossutanttoja.

Ehdotan, että valtion maksamaa tukea leikattaisiin niin, että se kattaisi esimerkiksi vain 75% huostaanotosta aiheutuvista kustannuksista, jolloin toisaalta pieni kunta ei joudu vararikkoon äkkinäistenkin huostaanottojen vuoksi, mutta toisaalta ei pääse niillä tienaamaankaan. Pitkällä juoksulla tämä järkeistää toimintaa. Tai ainakin sen pitäisi järkeistää toimintaa, kun sentään jonkinlaista budjettikuria ja resurssointia pitäisi ylläpitää lypsykonemaisen toiminnan sijaan.

• Lastensuojelu on pitkään nojannut yhdistyksiin ja säätiöihin, joiden tarkoituksena on ainakin alunperin ollut pyyteettömästi edistää lasten ja perheiden parasta. Nykyään lastensuojelusta sijoitusperheineen, lastensuojelulaitoksineen ja muineen on tullut bisnestä, jonka veronmaksajat avokätisesti maksavat. Ikäänkuin tässä mallissa ei sinällään olisi jo jotain pahasti pielessä, mutta ongelmia aiheuttavat lisäksi erilaisten asiaan liittyvien tahojen, kuten sossutanttojen, kuntapäättäjien, hallintoviranomaisten ja lastensuojelulaitosten väliset tiiviit taloudelliset, viralliset ja epäviralliset suhteet. Piiri-pieni-pyörii, mulle-sulle-hyvävelikerho pahimmassa tapauksessa.

Ehdotan, että eri tahojen väliset kytkökset nostetaan pöydälle kaikissa kunnissa. Esteellisyyskysymykset selvitetään ja käydään tarkkaan läpi, tarvittaessa rikosoikeudellisin menettelyin. Hyvävelisysteemiä on Suomessa ihan tarpeeksi kaikilla tasoilla, eikä sitä varmasti saada kokonaan kitkettyä pois, mutta lasten kohdalla olisi oltava erityisen tarkkana, koska seuraukset voivat olla katastrofaaliset lasten kannalta!

• Lastensuojelussa osa lapsista sijoitetaan ns. pitkäaikaisen lastensuojelun piiriin, kun on selvää, että vanhemmista ei ole nyt eikä jatkossakaan lapsesta huolehtimaan. Nämä lapset laitostutetaan tai sijoitetaan sijoitusperheeseen, joka puolestaan tienaa sijoitettavasta lapsesta melko avokätisesti. Samaan aikaan Suomessa on valtavasti pariskuntia, jotka haluaisivat adoptoida lapsia. Tässä on melkoinen ristiriita.

Ehdotan, että laitossijoituksen tai sijoitusperheen sijasta pitkäaikaista lastensuojelua tarvitsevat lapset annettaisiin adoptioon, täysin riippumatta heidän biologisten- tai kasvattivanhempien mielipiteestä asian suhteen. Lapselle laitosta tai sijoitusperhettä huomattavasti parempi paikka kasvaa ja kehittyä on rakastavien vanhempien luona, jotka nimenomaan haluavat itselleen lasta, mutta eivät syystä tai toisesta pysty tai halua sellaista itselleen hankkia. Adoptiovanhemmat antaisivat lapselle oikean perheen, jossa hän voisi kasvaa ja kehittyä mahdollisimman normaalisti. Adoptioprosessia pitäisi vauhdittaa merkittävästi nykyisestä, nykyisin adoptiolapsen saaminen kestää vuosikausia.

• Lastensuojeluun liittyy byrokratiaa ja hitautta, jonka seurauksena esimerkiksi huostaanotoista valittaminen ja niiden saaminen kumotuksi kestää usein kuukausimääriä. Lisäksi huostaanoton purkumääräyksen toimeenpanossakin annetaan jopa kuukausien takaraja. Lapsi on siis täysin pätemättömin syin huostaanotettuna kuukausikaupalla, vaikka huostaanoton perusteet on kumottu kokonaan. Lisäksi huostaanottoja voidaan tehdä aina uudestaan ja uudestaan, joista jokaisen purkamiseen pitää lasten vanhempien käydä aina uusi ja uusi oikeustaistelu.

Ehdotan, että lasten huostaanottopäätöksistä tehtävät valitukset otettaisiin kiireellisiksi jutuiksi oikeuksissa ja ne käsiteltäisiin aina mahdollisimman nopeasti. Kumotut huostaanottopäätökset pitäisi toimeenpanna välittömästi, eikä minkään mielipuolisen pitkän ajan kuluessa. Mikäli lapsesta tehty huostaanottopäätös on kumottu oikeudessa, uutta huostaanottopäätöstä ei lastensuojelutaho voisi tehdä kyseisestä lapsesta, ellei kyseessä ole akuutti, todistettavissa oleva hätätilanne. Mikäli lastensuojelu tekee huostaanottopäätöksen perheen toisesta lapsesta, olisi huostaanotosta oikeuteen valitettaessa oikeuden otettava vahvasti huomioon aikaisempi, toisesta perheen lapsesta tehty huostaanoton kumoamispäätös.

• Lastensuojelun kulut ovat nousseet, osittain tapausten lisääntymisen vuoksi, mutta varmasti myöskin menetelmien ja työvoiman vuoksi. Samalla lastensuojelun teho ei kuitenkaan ole parantunut yhtään vaan on käynyt jopa päinvastoin. Pätevistä johtavista sosiaalitantoista on pulaa ja toisaalta ruohonjuuritason työntekijöiltä vaaditaan valtavasti ammattitaitoa ja koulutusta. Lastensuojelulaitoksia nousee tiuhaan tahtiin, vaikka lapsia ja perheitä voitaisiin useasti edullisemmin ja tehokkaamin hoitaa heidän omassa kodissaan. Lastensuojelusta on tullut kovin virallista, laitoskeskeistä, mukatehokasta ja tarkkaa puuhaa byrokratioineen kaikkineen. Kaikki nämä nostavat kustannuksia.

Ehdotan, että lastensuojelussa tehtäisiin tarkempi jaottelu sen suhteen, minkälaista hoidon tarvetta lapsilla on ja minkälaista ammattitaitoa sen toteuttaminen vaatisi. Jokainen huostaanotettu lapsi pitäisi pikaisesti tutkia psyykkisten ja neurologisten sairauksien varalta, eikä automaattisesti olettaa kaiken johtuvan vain perheestä tai huonosta kasvatuksesta. Psyykkisesti huomattavasti oireilevat lapset tarvitsevat lastenpsykiatrista hoitoa, eivät psyykkisistä sairauksista tietämättömien sossutanttojen kasvatuksellista paapomista. Sama pätee tietysti myös esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöisiin lapsiin, jotka tarvitsisivat tehokasta lääkehoitoa huostaanottojen ja vanhempien syyllistämisen sijaan. Toisaalta ne lapset, joiden lastensuojelullinen tarve liittyy enemmänkin vanhempien kyvyttömyyteen hoitaa lapsiaan, voitaisiin hoitaa huomattavasti kevyemmin, esimerkiksi arjessa mukana olevien, maalaisjärkeä ja lastenhoitokokemusta omaavien tukihenkilöiden ja vapaaehtoisten toimesta. Ei lasten hoitaminen ole mitään rakettitiedettä, se on onnistunut selkopäisiltä ihmistä vuosimiljoonien ajan ilman yhtään paperia, tutkintoa, byrokratiaa ja erityisolosuhteita. Jokainen parin-kolmenkin terveen ja kunnollisen lapsen omassa elämässään kasvattanut aikuinen on sata kertaa parempi lasten- ja perheenhoitaja, kuin vuosikausien yliopistokoulutuksen käynyt lapseton ja naimaton sosiaalitantta.

• Lastensuojelun työntekijöillä ei välttämättä ole omakohtaista kokemusta lapsista, lapsiperheen arjesta ja siihen liittyvistä haasteista. Tietämys on hyvin pitkälti teoreettista ja siltäkin osin kasvatukselliseen ja sosiaaliseen sektoriin painottuvaa. Ymmärrystä psyykkisistä sairauksista ja neurologisista ongelmista ei välttämättä ole lainkaan.

Ehdotan, että mihinkään vastuulliseen lastensuojelun työntekijän virkaan (esim. päättämään huostaanotoista) ei tulisi ikinä valita henkilöä, jolla ei ole itsellään vähintään yhtä, mieluiten kahta lasta ja jolla ei ole osoittaa jonkinlaista tietämystä myös psykiatrian ja neurologian alalta. Muutoinkin lastensuojeluhenkilöstön osalta olisi painotettava asianmukaisen koulutuksen lisäksi työntekijän omaa elämänkokemusta. 40-vuotiaalla 2 lapsen isällä/äidillä on huomattavasti paremmat edellytykset toimia lastensuojelussa kuin koulusta juuri valmistuneella 25-vuotiaalla lapsettomalla miehellä/naisella on.

• Lastensuojelussa on töissä valtavasti epäpäteviä työntekijöitä ja vastuussa olevat sosiaalitantat ovat valtavan työpaineen alaisina. Epäpätevät työntekijät tekevät helposti vääriä johtopäätöksiä ja hoitosuosituksia, eikä vastuussa olevilla sosiaalitantoilla ole riittävästi aikaa käydä kriittisesti näitä johtopäätöksiä läpi. Järjestelmä itsessään ei siedä kritiikkiä eikä kykene kriittisesti itse arvioimaan omaa toimintaansa, joten vääristä päätöksistä pidetään kiinni tiukasti, eikä omia virheitä myönnetä.

Ehdotan, että pätevien työntekijöiden määrää pyritään kaikin keinoin lisäämään ja lastensuojelutoimintaa seuraamaan otetaan jokin ulkopuolinen taho, joka valvoo lastensuojelun toimintaa samalla tapaa, kuin esimerkiksi Valvira valvoo sairaaloiden ja hoitohenkilöstön toimintaa. Valvovan tahon tulee myös toimia potilasasiamiehen tavoin ja kyetä neuvomaan perheitä, jotka ovat joutuneet lastensuojelutoimenpiteiden kohteiksi, sekä ajaa heidän asiaansa selvissä väärinkäytöksissä ja virheissä, jotta kalleilta ja pitkiltä oikeusprosesseilta vältyttäisiin.

• Huostaanottoja tehdään kovin vaihtelevin perustein. Siinä missä toisaalla lapsi voi olla heitteillä kadulla tai vanhempien tappeluiden välissä vuosikausia ilman, että lastensuojelu puuttuu asiaan, voidaan toisissa tapauksissa lapset ottaa huostaan vain sen vuoksi, että he ovat leikkineet "väärässä paikassa" tai vain ulkopuolisten ilmiantojen perusteella. Selkeät määritelmät ja perustelut siitä, milloin huostaanotto on oikeasti välttämätöntä ja milloin ei, ei joko ole olemassakaan tai niitä ei ainakaan noudateta.

Ehdotan, että kiireellisiä huostaanottoja voitaisiin tehdä vain ja ainoastaan akuuteissa tilanteissa, joissa todistettavasti lapsen turvallisuus on välittömästi jollakin tapaa vakavasti uhattuna. Mitkään mutu- tai ilmiantoperusteet eivät saisi ikinä kelvata kiireellisen huostaanoton perusteluksi, vaan on nimenomaan kyettävä osoittamaan selkeät todisteet asiasta (tyyliin: Teidän perheen isä makaa sammuneena tuolla sohvalla ja äiti lähti pubiin ryyppäämään, jättäen pienet lapset kotiin sammuneen isän kanssa). Ei-kiireellisissä huostaanotoissa puolestaan tulisi aina ensin tehdä tarkat olosuhdeselvitykset ja lasten psykiatriset ja neurologiset tutkimukset ennen kuin päätöstä huostaanotosta voitaisiin tehdä. Tarvittaessa perhettä olisi näiden tutkimusten aikana tuettava kodinhoitajan tms. toimesta.

• Lastensuojelun sossutantoilla on tapana toimia kuin poliisi toimii: Etsiä kaikkia mahdollisia merkkejä syyllisyydestä johonkin, mutta jättämällä samalla kokonaan huomioimatta syyllisyyttä vastaan puhuvia seikkoja. Näin vanhemmista, lapsista ja koko perheestä tulee kirjattua ja huomioitua vain negatiivisia asioita. Analogiana sairaanhoitoon voisi todeta, että potilasta ei ikinä päästettäisi sairaalasta pois, koska mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän voidaan löytää jotain pieniäkin sairauksia, joita pitää hoitaa (ja jostain kumman syystä nimenomaan pitämällä potilas sairaalassa).

Ehdotan, että sossutantat velvoitettaisiin raportoimaan puolueettomasti kaikista perheen, vanhempien ja lasten asioista, eikä vain keskittymään negatiivisiin seikkoihin. Raportit, joissa ei ole tasapuolisesti mainittu myös positiivisia asioita, tulee kokonaan sivuuttaa ja niiden laatijaa pitää tehtäväänsä soveltumattomana sosiaalityöntekijänä. Vain näin tekemällä saadaan totuudenmukainen kuva perheen tilanteesta, heikkouksista ja vahvuuksista, eikä vain perhettä mollaavaa virheitä etsivää ja löytävää tunkiota. Yksikään perhe ei ole täydellinen, kaikista perheistä löytyy negatiivisia asioita ja sitä enemmän, mitä enemmän niitä pengotaan.

Kiihottava t-paita kokeiltu!

Koska Suomessa ilmeisesti nettilinkin jakaminen kiihottavaan kirjoitukseen on rikos, kannustin kaikkia jakamaan tuota itselleni 50 päiväsakon verran tuomiota tuonutta kiihottavaa kirjoitustani linkkinä entistä laajemmalle yleisölle. Kaiken kaikkiaan reilut viisikymmentä ihmistä jakoikin kyseisen linkin. Poliisi saa nyt pitää hauskaa kaikkien näiden "epäiltyjen" kanssa ja ehkä tajuaa itsekin hommansa toivottomuuden internetin edessä. Joko syyttäjä heittää homman roskakoriin tai joudutaan pitämään käräjät kaikille 50 syytetylle linkin jakamisesta netissä! Hah!

Tietenkin on olemassa mahdollisuus, että Suomi ei ole oikeusvaltio vaan mielivaltainen tyrannia ja vain minua tutkitaan ja tuomitaan linkin levittämisestä, muiden päästessä kuin koira veräjästä. Ei olisi suinkaan ensimmäinen kerta, kun näin käy Suomessa. Suomen oikeuslaitoksella ja viranomaisilla on kumma tapa valikoida ketkä kelpaavat uhreiksi ja syyllisiksi rikoksiin ja ketkä eivät. Esimerkiksi Seppo Lehdon "valeblogien uhreiksi" kelpasi vain yhteiskunnan kerma, tavallisia kansalaisia joita Lehto oli blogeissaan pilkannut, ei hyväksytty asianosaisiksi kyseiseen juttuun lainkaan, vaikka nämä itse sitä vaativat poliisille ja syyttäjälle! Toisaalta kyseisen oikeudenkäynnin seurauksena netistä poistettiin mm. Olavi Mäenpään oma blogi, koska sen arveltiin olevan Seppo Lehdon tekemä pilablogi - vaikka Mäenpääkin vakuutti viranomaisille sen olevan nimeomaan hänen oma bloginsa! Mielivaltaa. Tyranniaa. Sitä tämä systeemi on. Laki ei ole kaikille sama eikä kohtelu ole kaikille sama.

Kävi niin tai näin, kiitoksia kaikille kiihottavan linkin jakoon osallistuneille!

Kielletyn linkin levittäminen netissä ei kuitenkaan riitä minulle. Haluan, että se leviää myös katukuvassa. Ihan vaan koska fuck you Gestapo ja sensuuri. Nostinkin panoksia vähän lisää: Tilasin erän t-paitoja, joissa on paitsi lyhytlinkki, niin myös QR-koodattu linkki kiihottavaan kirjoitukseeni vittuilutekstien ja minun pärstäni kera. Mikäli niistä tulisi hyviä ja käyttökelpoisia, mikäs sen mukavampaa kuin pistää kiihottava paita päälle kaupungille mennessä. Sitten voisi vielä erikseen aina kysyä kadulla poliisiviranomaiselta, mitä he tuumaavat kyseisestä kiihottavasta paidasta ja voisivatko he kirjata siitä rikosilmoituksenkin. Samalla moinen paita herättää varmasti ulkopuolistenkin huomiota ja kiinnostusta tähän mielipuolisuuteen, mikä on tietysti tärkeää.

DHL töppöili oikein olan takaa, kun se koetti saada toimitettua tilaamaani koe-erää kiihotuspaitoja. Vihdoin ja viimein sain paidat itselleni, kun ne olivat ensin kiertäneet takaisin Saksaan ja sieltä jälleen takaisin Suomeen ja lähipostiini. DHL ei jostain syystä pystynyt toimittamaan niitä osoitteeseeni, koska kuvitteli, ettei sitä ole olemassakaan. Aivan käsittämätöntä sekoilua ja aikaa kului ja kului. No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Koe-erä paitoja saapui siis perille lopulta. Paitojen laatu on hyvä. Kuvat ja tekstit ovat täsmälleen kuten pitikin olla. Tämän vuoksi olenkin tilannut lisää paitoja, jotta voin jakaa niitä muutamille kiinnostuneille ihmisille. Mikäli itseäsi kiinnostaa ko. paita niin laita viestiä vaikkapa sähköpostiini. Jos haluat tukea taisteluani tätä mielipuolisuutta vastaan, niin voit tietysti maksaa paidan, lahjoittaa minulle (bitcoin tai tilisiirtokin käy) tai sitten tilata itse kyseisiä paitoja suoraan täältä haluamallasi värillä ja koolla.

Nyt on mahdollista pukea päälle kesäksi aidosti kiihottava paita! :-)

Totalitarismi etenee Ruotsissa - maahanmuuttopolitiikankin arvostelu kriminalisoidaan

Luin kauhuissani tämän uutisen, en voinut uskoa sitä todeksi, mutta koska samasta asiasta uutisoitiin muuallakin, pakko se on uskoa. Ruotsissa tulee loppuvuodesta voimaan laki, joka kieltää maahanmuuttopolitiikan arvostelun ja poliitikkojen toimet joilla asiaan ei puututa.

Viimeisetkin sananvapauden rippeet on siis Ruotsista hävitetty, koska kansalle on käymässä selville, millainen helvetti mokutuksesta ja mamutuksesta seuraa. Mokutuksen ja mamutuksen valtionuskontoa yritetään pitää yllä väkivalloin, sensuurilla ja koko kansan jatkuvalla aivopesulla. Se ei onnistu, joten otetta tiukennetaan ja tiukennetaan, kuten kaikissa totalitaarisissa paskavaltioissa.

Koska Ruotsissa ei enää sallita edes mamutuksen ja mokutuksen arvostelua, demokratiassa poliittiset keinot vaikuttaa mamutukseen ja mokutukseen ovat käytännössä poistettu. Ruotsalaisten mahdollisuus muuttaa mamutus ja mokutuspolitiikkaa laillisin keinoin on nyt käynyt käytännössä mahdottomaksi. Tämä tarkoittaa, että ruotsalaisten ainoa keino muuttaa näitä asioita ja palauttaa maahan myös sananvapaus on (aseellinen) vallankumous. Muita vaihtoehtoja ei enää ole. Laillisia keinoja vaikuttaa asiaan ei ole, koska maahanmuutosta kriittinen keskustelu on laissa jatkossa kielletty. Ruotsissa alkaa toivottavasti pian sisällissota, mitään muuta ei ole enää tehtävissä asioiden korjaamiseksi.

Tämä on karua faktaa, uskotte te sitä tai ette. Tähän on tultu. Suomenkin tulevaisuus näyttää valitettavasti samanlaiselta kuin Ruotsin, ellei täällä todella nopeasti muuteta suuntaa näissä asioissa.

Kaikki laittamaan kapuloita tuulivoimalan rattaisiin ja allekirjoittamaan addressi!

Menkääs kaikki piruuttanne kirjoittamaan addressi hullunmyllyvoimaloiden rakentamista vastaan! Hullunmyllyvoimaloita on tarkoitus rakentaa Pyhärantaan jopa 650m päähän asutuksesta, vaikka STM:n mukaan etäisyys asutukseen pitäisi olla vähintään 2km. Rakennuttajataho kiertää säädöksiä pilkkomalla voimalapuiston pienempiin osin pitkin Pyhärantaa, jotta koko Pyhärannan maisema saadaan tuhottua ja asukkaat terveyshaittojen piiriin. Törkeätä. 

Itse olen työmatkojen puitteissa ajellut Pyhärannasta harva se kerta. Mukavaa, rauhaisaa luontoa, pirusti hirviä ja peuroja. Eivät sinne tuulivoimalat kuulu. Jos kuuluvat yhtään mihinkään. Aivan sama asutko itse Pyhärannassa vai oletko koskaan edes käynyt siellä. Pistetään stoppi tälle hullutukselle. Samalla säästyy verovaroja, koska tuulivoiman rakentamista ja tuotantoa tuetaan voimakkaasti verovaroista.

http://www.adressit.com/vastalause_tuulivoiman_rakentamisesta_pyharantaan

Addressiin voi kirjoittaa nimensä 5.5.2014 saakka, joten aikaa ei ole paljon! Nimiä on nyt 716 kpl, mutta Pyhärantakin on pieni kunta, vain 2200 asukasta. Kunnanhallitus on ehkä vielä mahdollista saada järkiinsä saattamalla massiivinen nimitulva tuonne addressiin. Kylläpä vituttaa kusipäitä kunnanhallituksessa, jos sinne saisi vaikka enemmän vastustajia kuin mitä koko kunnassa on asukkaita!