Hämmästyttää, kun netissä törmää kirjoitukseen, joka on kuin itse kirjoittamani. Hienoa nähdä, että miesasiastakin puhutaan edes jossain jotain, eikä aina vain jauheta femakkojen valheita. Syitä puhua miesten asemasta ja oikeuksista on nimittäin enemmänkin kuin tarpeeksi. Ihan vaan tilastojenkin valossa.
On häiritsevää, että miesten pitää vaatia oikeuksiaan. Siis kyse ei ole siitä, etteikö oikeuksia noudatettaisi vaan siitä, että miehillä ei alunperinkään juurikaan ole oikeuksia - vaan ainoastaan velvollisuuksia ja vastuita. Femakkojen höpötys ja poliittinen korrektius kätkee nämä karut tosiasiat taakseen, väittäen, että nainen on se sorrettu sukupuoli Suomessa. Monessa maassa nainen on kiistatta sorrettu sukupuoli, mutta ei todellakaan Suomessa (ks. tämä, tämä ja tämä linkki). Suomessa sorrettu sukupuoli on mies.
Sukupuoleen perustuvan syrjinnän uhrina nähdään siis aivan väärä sukupuoli, mutta sen lisäksi, kukaan ei tunnu tajuavan, miten ongelma saataisiin ratkaistua. Ei ihme, että suossa ollaan ja syvällä.
Suomessa ei oikeastaan mikään taho tai toimitsija edes halua miesten ja naisten tasa-arvoa, vaan kaikki eri "asian tiimoilla" meuhkaavat tahtovat vain toiselle sukupuolelle erityisvapauksia ja oikeuksia toiseen nähden. Nostetaan esille näennäisiä epäkohtia ja vaaditaan kompensaatiota niihin. Kaikkein helpointa kun olisi vain lakkauttaa kaikenlainen sukupuoleen perustuva erottelu valtion osalta ja kohdella kaikkia ihmisiä tasavertaisina yksilöinä. Mutta sitä ei kannata kuin muutama sekopäiseksi leimattu libertaari, kuten allekirjoittanut.
Olisihan se "kamalaa", jos vaikkapa naiset joutuisivat asevelvollisiksi ja miehet pitämään pitkiä isyyslomia vauvaa hoitaen. Tai jos naisten "raiskaus" ja "perheväkivalta" huutoihin alettaisiin suhtautumaan asiaan kuuluvalla skeptisyydellä ja miehiä alettaisiin kohtelemaan "pehmeämmin" ilman "äijäkulttuuriajattelua" niin kouluissa kuin laitoksissakin. Ehei, helpompaa on vain vaatia omalle sukupuolelle lisää etuoikeuksia tai vastuiden välttämisiä ja huutaa kuorossa, miten toiselta sukupuolelta pitää saada jotain pois. Silloin ei tarvitse katsoa peiliin ja nähdä omia puutteita ja omaan sukupuoleen liitettyjä yhteiskunnan ja kulttuurin antamia etuja, joita toista sukupuolta olevilla ei ole.
Mikäli luitte yhtään tuota linkittämääni juttua, niin hoksasitte, että juuri tästä asiasta siinä on kyse. Miehet eivät ole vaatimassa mitään erityisoikeuksia tai vapauksia naisiin nähden, vaan pelkästään, että miehiä ja naisia kohdeltaisiin samoin kriteerein. Onko se liikaa vaadittu?
PS. Jos minä olisin nainen, kokisin kyllä naisia halventavana kaikenlaisen naisten hyysäämisen. Ajatus siitä, että miesten kuuluu mennä armeijaan loukkaisi kyllä minua, koska sehän viestittää selvästi, ettei naisista ole siihen hommaan, joten parempi antaa miesten hoitaa se. Loukkaantuisin myös ajatuksesta, että naiset eivät omin avuineen pärjää työelämässä vaan heitä pitää yhteiskunnan kaikin tavoin tukea eteenpäin. Kokisin jokaisen almun ja poikkeuksen, joka liittyy sukupuoleen, olevan implisiittinen vihjaus siitä, että naiset ja miehet eivät ole yhtä hyviä, koska ei kahden tasaväkisen välillä tarvitse kumpikaan mitään tasoituksia.
On häiritsevää, että miesten pitää vaatia oikeuksiaan. Siis kyse ei ole siitä, etteikö oikeuksia noudatettaisi vaan siitä, että miehillä ei alunperinkään juurikaan ole oikeuksia - vaan ainoastaan velvollisuuksia ja vastuita. Femakkojen höpötys ja poliittinen korrektius kätkee nämä karut tosiasiat taakseen, väittäen, että nainen on se sorrettu sukupuoli Suomessa. Monessa maassa nainen on kiistatta sorrettu sukupuoli, mutta ei todellakaan Suomessa (ks. tämä, tämä ja tämä linkki). Suomessa sorrettu sukupuoli on mies.
Sukupuoleen perustuvan syrjinnän uhrina nähdään siis aivan väärä sukupuoli, mutta sen lisäksi, kukaan ei tunnu tajuavan, miten ongelma saataisiin ratkaistua. Ei ihme, että suossa ollaan ja syvällä.
Suomessa ei oikeastaan mikään taho tai toimitsija edes halua miesten ja naisten tasa-arvoa, vaan kaikki eri "asian tiimoilla" meuhkaavat tahtovat vain toiselle sukupuolelle erityisvapauksia ja oikeuksia toiseen nähden. Nostetaan esille näennäisiä epäkohtia ja vaaditaan kompensaatiota niihin. Kaikkein helpointa kun olisi vain lakkauttaa kaikenlainen sukupuoleen perustuva erottelu valtion osalta ja kohdella kaikkia ihmisiä tasavertaisina yksilöinä. Mutta sitä ei kannata kuin muutama sekopäiseksi leimattu libertaari, kuten allekirjoittanut.
Olisihan se "kamalaa", jos vaikkapa naiset joutuisivat asevelvollisiksi ja miehet pitämään pitkiä isyyslomia vauvaa hoitaen. Tai jos naisten "raiskaus" ja "perheväkivalta" huutoihin alettaisiin suhtautumaan asiaan kuuluvalla skeptisyydellä ja miehiä alettaisiin kohtelemaan "pehmeämmin" ilman "äijäkulttuuriajattelua" niin kouluissa kuin laitoksissakin. Ehei, helpompaa on vain vaatia omalle sukupuolelle lisää etuoikeuksia tai vastuiden välttämisiä ja huutaa kuorossa, miten toiselta sukupuolelta pitää saada jotain pois. Silloin ei tarvitse katsoa peiliin ja nähdä omia puutteita ja omaan sukupuoleen liitettyjä yhteiskunnan ja kulttuurin antamia etuja, joita toista sukupuolta olevilla ei ole.
Mikäli luitte yhtään tuota linkittämääni juttua, niin hoksasitte, että juuri tästä asiasta siinä on kyse. Miehet eivät ole vaatimassa mitään erityisoikeuksia tai vapauksia naisiin nähden, vaan pelkästään, että miehiä ja naisia kohdeltaisiin samoin kriteerein. Onko se liikaa vaadittu?
PS. Jos minä olisin nainen, kokisin kyllä naisia halventavana kaikenlaisen naisten hyysäämisen. Ajatus siitä, että miesten kuuluu mennä armeijaan loukkaisi kyllä minua, koska sehän viestittää selvästi, ettei naisista ole siihen hommaan, joten parempi antaa miesten hoitaa se. Loukkaantuisin myös ajatuksesta, että naiset eivät omin avuineen pärjää työelämässä vaan heitä pitää yhteiskunnan kaikin tavoin tukea eteenpäin. Kokisin jokaisen almun ja poikkeuksen, joka liittyy sukupuoleen, olevan implisiittinen vihjaus siitä, että naiset ja miehet eivät ole yhtä hyviä, koska ei kahden tasaväkisen välillä tarvitse kumpikaan mitään tasoituksia.
