Kerronpa erään tarinan, johon olen saanut perehtyä yhteydenoton kautta. Tarina kertoo siitä, miten ei-uskovainen nuori mies joutuu viranomaismielivallan ja virkarikosten kohteeksi, koska seurustelee tytön kanssa. Peloittava, mutta opettavainen esimerkki siitä, miten Suomi ei todellakaan ole oikeusvaltio ja miten viranomaisten mielivalta, salailu ja toistensa suojelu Suomessa de facto toimii.
Nuori mies alkoi tutustumaan ja myöhemmin viettämään aikaansa paria kuukautta vaille 16-vuotiaan tytön kanssa. Seurustelu ja seksi tuli kuvioihin myöhemmin, tytön ollessa jo yli 16v. Tytön isä tuntee monia vanhoillislestadiolaisia, mutta tytön perhe ei kuitenkaan kuulu ko. lahkoon, vaikka ev.lut. kirkkoon kuuluukin. Tytön isä ei voinut hyväksyä suhdetta miehen kanssa mm. ikäerosta ja kirkkoon kuulumattomuudesta johtuen. Isä halusi muutenkin totaalisesti kontrolloida tyttöä ja häntä avusti tässä tytön sisko, joka oli isänsä kanssa samoilla linjoilla. Erinäisten vaiheiden kautta seurustelu olikin tästä syystä välillä katkolla ja jatkui myöhemmin salassa.
Tytön isän sietokyky ylittyi, kun he olivat saaneet tietää, että heidän (tällä hetkellä jo 19-vuotias) tyttönsä seurusteli yhä tämän miehen kanssa, vaikka hän oli luvannut suhteen jo lopettaa. Vanhemmat saivat tämän selville asettamalla tytön puhelinliittymään Soneran seurantapalvelun, jonka avulla tytön isä kykeni seuraamaan koko ajan netistä, missä tyttö liikkui. Tämä onnistui ilmeisesti Soneran liikkeessä ja on mielenkiintoinen sattuma, että Soneran liike antaa isän laittaa täysi-ikäisen tyttärensä puhelimeen tämän tietämättään seurantapalvelun. Kun kävi selville, että tyttö oli ollut miehen luona, isä raivostui. Koska tyttö ei kuitenkaan vanhempiensa vaatimuksesta huolimatta suostunut seurustelua lopettamaan, vanhemmat pistivät isomman vaihteen silmään ja tämä tehtiin myös miehelle selväksi, jotta tämä varmasti tietää, että "uskovaiset usutetaan niskaasi ja sinut tullaan leimaamaan".
Tytön isä houkutteli vieläpä miehen luovuttamaan omat aseensa pois, koska valehteli, ettei voisi antaa tyttärensä seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on aseita kotona. Mies myöntyi tähän ja arveli, että voisi jatkaa seurustelua kaikesta huolimatta, kun tämä kompastuskivi on saatu korjattua. Todellisuudessa kävi kuitenkin niin, että kun hän oli aseensa luovuttanut pois, tytön isä alkoi lähetellä miehelle toistuvasti tappouhkauksia ja muuta solvauksia, koettaen yhä saada seurustelun loppumaan. Nämä tappouhkaukset ja muut johtivat lopulta siihen, että tämän isän omat aseet (!!!) otettiin häneltä pois poliisin toimesta.
Tytön isä peloitteli ja pakotti tytön poliisiasemalle tekemään raiskausilmoituksen, jonka mukaan tyttö olisi raiskattu tämän "kirkkoon kuulumattoman" miehen toimesta kesällä 2010. Poliisi koetti saada suostuteltua tytön muuttamaan kertomustaan niin, että vaikuttaisi, kuin mitään seurustelua ja muuta ei olisi ollutkaan, vaan kyseessä olisi "puskaraiskaustapaus", jolloin tapauksen ajaminen läpi olisi helpompaa. Tyttö ei tähän kuitenkaan taipunut. Myöhemmin poliisi koetti tytön isän kehoituksesta ja ohjeistamana manipuloida tyttöä, väittäen miehen olevan äärioikeistolainen ammattirikollinen, sarjapedofiili, ateisti ja jumalan hylännyt jne. Myös monet muut poliisit uskoivat näitä väitteitä, vaikka niiltä ammuttiinkin pohja pois, koska poliisit uskovat sokeasti toistensa kertomuksia kaikesta. Todellisuudessa mies oli opiskelija, joka oli juuri siirtynyt työelämään, eikä hänellä ollut mitään rikostaustaa (huom. aseitakaan ei saa, jos on rikostaustaa tai edes epäilyjä rikostaustasta), puhumattakaan mistään "aikaisemmista pedofilian uhreista" tms. Vanhoillislestadiolainen poliisi uskoi kuitenkin kaikki nämä valheet ja piti miehen toimintaa muutenkin kaameana, koska mies ei kuulunut kirkkoon ja on isän kertoman mukaan kriminaali. Jotkut poliisit sentään ymmärsivät, ettei näillä väitteillä ole perää ja koko rikosilmoitus on naurettava, mutta eivät uskaltaneet eivätkä voineet puuttua asiaan, koska suojelivat virkaveljiään ja ilmeisesti myös pelkäsivät vanhoillislestadiolaisia.
Juttu oli alunperinkin kovin hataralla pohjalla. Kaksi viikkoa väitetyn raiskauksen jälkeen tyttö oli näet muuttanut miehen kanssa asumaan yhteen (ja seurustelu jatkuukin vielä seuraavat kolme vuotta erinäisissä muodoissaan) ja muutenkin ollut koko ajan yhteydessä mieheen. Tyttö katui rikosilmoitusta ja meni myöhemmin uudestaan poliisin juttusille (tällä kertaa eri poliisin puheille) ja perui aikaisemmin tehdyn raiskausilmoituksen. Tyttö selitti poliisille kyseessä olleen perättömän ilmiannon ja miten hän oli siihen isänsä pakottamana ajautunut. Tutkintailmoitukseen kirjattiin, että syyttäjältä pyydetään lupaa olla tutkimatta tapausta asianomistajan omasta pyynnöstä. Tapahtumaketju on kuitenkin jo pyörähtänyt päälle, koska vanhoillislestadiolaiset viranomaiset ovat sen ottaneet hampaisiinsa. Se, että tyttö on ollut seurustelun alussa juuri ja juuri alle 16v antaa tähän muodollisen tekosyyn ja nyt "tekijää" epäilläänkin siis raiskauksen sijaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jälkimmäinen kun on yleisen syyttäjän alainen rikos, joten sitä voidaan ajaa asianosaisen (tytön) tahdon vastaisestikin eteenpäin. Lain mukaan yli 16-vuotiaan seksisuhde alle 16-vuotiaan välillä ei ole rikos, jollei kyseessä ole todellakin seksuaalinen hyväksikäyttö, eli esim. kehitystason ero ei ole merkittävä jne. Se, että sekä tyttö että mies molemmat vakuuttavat, että kyseessä on ollut normaali seurustelusuhde, ei vaikuta mitään, koska sen ei haluta vaikuttavan mitään. Se, että todellisuudessa seksiä ei harrastettu ennen kuin tyttö oli jo täyttänyt 16 vuotta, ei vaikuta mitään, koska sen ei haluta vaikuttavan mitään. Leimat on lyöty miehen otsaan viranomaisten keskuudessa, eikä kukaan viranomainen epäile toisten viranomaisten lyömiä leimoja lainkaan.
Poliisi kutsuu miehen kuulusteluihin vasta 8kk rikosilmoituksen jättämisen (ja sen jo tultua perutuksi tytön taholta) jälkeen. Kuulusteluissa ja myös muissa yhteyksissä poliisi uhittelee miehelle, että hän on uskovainen (vanhoillislestadiolainen) ja pitää huolta siitä, että juttua tulee käsittelemään myös samaa vanhoillislestadiolaisuutta olevat uskonveljet ja sisaret. Niin tapahtuukin. Rikosylikonstaapeli, kihlakunnansyyttäjä ja käräjätuomari ovat kaikki vanhoillislestadiolaisia. Myös jo aikaisemmin esitetyt leimat ammattirikollisuudesta ja äärioikeistolaisuudesta nostetaan taas esille ja yritetään niitä käyttämällä peloitella, painostaa ja leimata miestä. Siitä, että mies ei kuulu kirkkoon ja että hänen väitetään harrastaneen seksiä alaikäisen tytön kanssa, nostetaan hirveää meteliä ja asiaa pidetään suurena syntinä. Surkuhupaisaa on, että sama syyttäjä ja tuomari ovat myös olleet syyttämässä ja tuomitsemassa muita vanhoillislestadiolaisten piirissä sattuneita lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä viime vuosina. Tästä tulee tietenkin väistämättä mieleen, onko näissäkään kaikissa syytöksissä ja tuomioissa ollut perää vai onko osa niistäkin vain vastaavanlaisia ajojahteja ei-uskovaisia tai uskostaan hairahtuneita entisiä vanhoillislestadiolaisia vastaan? Tai moniko tosiuskovainen vanhoillislestadiolainen on jäänyt tuomitsematta näissä tapauksissa tai saanut lievemmän tuomion siksi, että syyttäjä ja tuomari ovat uskonveljiä? Sattumaa tämä kaikki tuskin on.
Oikeudenkäynnissä, ennen kuin virallinen osuus alkaa ja nauhurit laitetaan nauhoittamaan, miestä haukutaan tuomarin toimesta uskonnottomaksi, ihmetellään, miksei hän kuulu kirkkoon ja miksei usko jumalaan jne. Mies joutuu tukalaan asemaan paitsi vanhoillislestadiolaisen tuomarin ja syyttäjän vuoksi, niin myös siksi, että syyttäjä esittää vanhoillislestadiolaisen poliisin väärentämän kuulustelupöytäkirjan todisteena miehen syyllisyydestä. Sama nimittely ja epäasiallinen kysely ja syyttely jatkuu myös oikeudenkäynnin jälkeen, kun nauhurit on jo kytketty pois päältä. Kuten arvata saattaa, mies tuomitaan tässä farssissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (jota siis ei ole tapahtunut).
Valtakunnansyyttäjävirasto katsoo, että sillä ei ole asiassa näyttöä, että olisi tapahtunut rikosta asiakirjaväärennöksen ja/tai virkarikoksen osalta.
Mies kantelee Oikeuskanslerinvirastoon viranomaismielettömyydestä ja väärennöksestä ja siitä, että sitä ei tutkita lainkaan, vaikka kyseessä on ilmiselvä poliisin suorittama virkarikos.
Oikeuskanslerinvirasto kieltäytyy tutkimasta asiaa, koska miehellä ei ole esittää todisteita siitä, että kuulustelupöytäkirjaa on väärennetty. Todisteita ei ole tietenkään esittää, koska poliisi kieltäytyy jatkuvasti luovuttamasta alkuperäistä kuulustelupöytäkirjaa tutkittavaksi vaan antaa vain kopion - eli sen väärennetyn version. Valtakunnansyyttäjä, sen enempää kuin Oikeuskanslerikaan, eivät vaadi poliisia esittämään alkuperäistä kuulustelupöytäkirjaa missään vaiheessa, vaikka juuri se todistaisi kiistattomasti, miten asian laita oikeasti on! Sen sijaan kantelun tehneeltä mieheltä vaaditaan moista todistetta esitettäväksi - todistetta, joita viranomaiset tietävät, hän ei voi esittää, koska hänelle ei sitä poliisin tarvitse antaa!
Viranomaisten logiikka on "aukotonta": Todisteita vaaditaan tai ei suostuta tutkimaan, mutta todisteita ei tietenkään ole esittää, koska poliisi kieltäytyy antamasta niitä, vedoten siihen, että kopio kelpaa, vaikka nimenomaan tarkoitus olisi tutkia, vastaako kopio ja alkuperäinen toisiaan! Kun todisteita ei ole esittää, viranomaisten ei tarvitse tutkia asiaa ja koko homma voidaan haudata totaalisesti! Tyypillinen byrokraattinen virkarikoksen hautaustoimitus siis.
Prosessi on viranomaisrikollisuuden osalta nyt käsitelty loppuun, mutta oikeusmurhan uhrin varsinainen oikeusjuttu on vielä kesken hovioikeudessa. Toivoa sopii, että siellä tapaukseen tulee jotain järkeä. Vanhoillislestadiolaiset tuskin ovat sentään hovioikeusjärjestelmää saaneet miehitettyä. Toisaalta, mikäli hovioikeus vapauttaa miehen, niin silloin hovioikeus joutuu epäsuorasti myöntämään tapahtuneet viranomaismielipuolisuudet, joten tätä tuskin tulee tapahtumaan. Korppi ei korpin silmää noki ja kuten sanoin, viranomaiset eivät halua paljastaa keskuudessaan olevaa mädännäisyyttä, koska sitä on niin paljon, että luottamus koko systeemiin romahtaisi. Siis niiden keskuudessa, joilla sitä vielä on olemassa. Minulla ainakaan ei ole jo omakohtaistenkin kokemusteni osalta.
Mielenkiintoinen piirre tapaukseen liittyen on se, että miehen isä on jo eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli (evp.). Hän osaa kertoa koko poliisitutkintaprosesseista ja tätä kautta koko systeemin yhdestä olennaisimmasta ongelmakohdasta seuraavaa:
Mitään puolueetonta tutkintaa ei ole edes ylipäätään olemassa. Jokaisen rikosasian alustavassa selvittelyssä, jolloin päätetään aloitetaanko tutkinta vai ei, ratkaistaan viranomaiskanta – syytön vai syyllinen. Tätä kutsutaan tutkintalinjan valinnaksi ja tällöin tutkinta käynnistetään. Rikostutkijoilla on jo monta vuotta ollut tulosvastuu. Tämä lasketaan jokaisen poliisin osalta ns. selvitysasteena, eli kuinka monta epäilyä ja mikä prosenttiosuus johtaa langettavaan tuomioon. Tämä selvitysaste vaikuttaa urakehitykseen, mutta niistä saa myös tulospalkkioita. Eli riihikuivaa rahaa jos epäilty saa tuomion.
Tällä tapaa toimivat viranomaiset ja "oikeus"laitos Suomessa. Hyvävelisysteemi pyörii, virkarikoksia tehtaillaan omien uskonnollisten harhakuvitelmien vuoksi, epäiltyjä leimataan mielipuolisesti täysin ilman mitään perustetta ja jutut runnotaan väkisin "oikeus"prosessin läpi. Viranomaiset suojelevat kaikki toisiaan, eivätkä uskalla paljastaa keskuudestaan löytyviä virheitä. Viranomaisten omat henkilökohtaiset mieltymykset ja uskomukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten ihmisen asia tulee käsitellyksi ja ratkaistuksi. Valittamiset eivät auta. Byrokratia on aukotonta ja itseään suojelevaa.
