28. elokuuta 2014

Sodan uhka pahenee, mutta Suomi nukkuu

Suomen ilmatilaa on loukattu jo kolme kertaa viikon sisällä Venäjän toimesta. Samaan aikaan Venäjän panssarivaunut vyöryvät Ukrainaan ja Venäjän erikoisjoukot ovat alkaneet mellastamaan itä-Ukrainassa entistä avoimemmin. NATO puolestaan harjoittelee parhaillaan Suomessa ja Suomen NATO-yhteistyötä ollaan tuntuvasti tiivistämässä ensi viikolla! Myös Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä ollaan tiivistämässä. Yhdysvallat on lisäksi sijoittamassa panssarivaunuja Baltian maihin ja Norjaan. Baltian maat ovat myös halukkaita julistamaan Venäjä-mieliset "kansantasavallat" terroristijärjestöiksi. YK:n turvallisuusneuvosto on kokoontunut hätäkokoukseen Ukrainen kriisin vuoksi. Ainiin ja Helsingissä on "häiriöitä televisiolähetyksissä", sattumalta tietenkin juuri nyt.

"Does it ring a bell?"


Entä mitä Suomen Puolustusvoimat tekee? Ei mitään. Mitä puolustusvoimien uusi komentaja tekee? Ei mitään. Mitä presidentti Niinistö tekee? Ei mitään. Mitä puolustusministeri tekee? Ei mitään. Mitä eduskunta tekee? Ei mitään. Mitä kansa tekee? Shoppailee "Putin-juustoja" ja juo kaljaa.

Maanpuolustusalueiden komentajilla (ja vast.) on mahdollisuus määrätä omalla käskyllään alueella reserviläisiä palvelukseen, sekä tehostaa muutoinkin valmiutta, täysin ilman ylempien esimiesten tai poliitikkojen lupaa tai hyväksyntää. Puolustusvoimien komentajalla on mahdollisuus määrätä reserviläisiä palvelukseen ja kohottaa valmiustilaa, ilman poliitikkojen lupaa tai hyväksyntää. Presidentillä on mahdollisuus määrätä valmiustilan kohottamisesta, reserviläisten palvelukseen kutsumisesta ja vaikka poikkeustilalain käyttöönotosta ilman eduskunnan, hallituksen tai Puolustusvoimien lupaa tai hyväksyntää. Puolustusministerillä on mahdollisuus määrätä reserviläisten palvelukseen kutsumisesta tai valmiuden kohottamisesta, ilman minkään tahon lupaa tai hyväksyntää. Eduskunnalla on mahdollisuus tehdä puolestaan ihan mitä se vain haluaa, vaikka määrätä puolustustilalain säädökset käyttöön tai lisämäärärahoja Puolustusvoimille mm. kalustohankintoihin ja valmiuden nostosta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Mutta kukaan ei tee mitään. Mikään taho Suomessa ei tee mitään. Ei, vaikka mikä tahansa näistä tahoista ja henkilöistä voisi aivan itsekseen, ilman kenenkään toisen lupaa tai kenenkään toisen kiellosta huolimatta, määrätä puolustusvalmiutta kohotettavaksi. Mutta ei niin ei. Mitään ei tehdä. Ei yhtään mitään.

Aivan kuten Baltian maat vuonna 1939. On täysin kiistämätön historiallinen tosiasia, että mikäli Suomi ei olisi Mannerheimin nimenomaisesta painostuksesta ja määräyksistä johtuen kohottanut valmiuttaan huomattavasti vuonna 1939, olisimme olleet aivan samassa tilassa kuin Baltian maat olivat vuonna 1940 ja sen jälkeen. Vain kohotettu valmius, puolustukseen ryhmitetyt joukot ja sotatalouden alkuunpaneminen pelasti Suomen Neuvostoliiton miehitykseltä. Suomessakin oli vuonna 1939 paljon poliitikkoja ja sotilaitakin, joiden mielestä valmiutta ei pidä kohottaa, koska se "provosoi Neuvostoliittoa", mutta onneksi täällä moiset soraäänet saatiin nujerrettua...Baltian maissa valmiutta ei kohotettu, jotta "ei provosoitaisi Neuvostoliittoa" ja seuraukset olivat sen mukaiset. Miehitys. Suomi on nyt samalla tiellä kuin Baltian maat olivat vuonna 1939. Täällä ei ole mitään opittu historiasta.

Suomen olisi pitänyt jo välittömästi Krimin tapahtumien johdosta nostaa valmiustasoaan "tehostetusta valmiudesta" "korotetun valmiuden" tasolle, eli kutsua nopeasti palvelukseen saatavaa kriittistä henkilöstä palvelukseen maanpuolustuskyvyn kohottamiseksi ja puolustustahdon osoittamiseksi. Venäjän armeijan nyt vyöryessä itä-Ukrainaan ja ilmatilanloukkausten lisääntyessä on minusta selvää, että valmiustasoa tulisi välittömästi kohottaa "suojajoukkovalmiuteen" saakka. Samalla määrärahoja tulisi pikaisesti nostaa ja tehdä ylimääräinen budjettierä kriittisten kalustohankintojen (kertasingot, olkapääohjukset, ilmataisteluohjukset, jne.) pikaiseksi toteuttamiseksi. Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja etenkin nuorisotyöttömyys tuntuu olevan suurenakin päänvaivana, joten reserviläisten kutsuminen palvelukseen tuskin aiheuttaa mitään muutosta yhteiskunnan normaaliin toimintaan.

Suomella on, toisin kuin monella muulla maalla, hyvin tehdyt suunnitelmat kohotettua valmiutta ja sotatilaa varten. Lainsäädäntö mahdollistaa myös joustavan valmiuden kohottamisen. Taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta kun meillä kerran on varaa jakaa miljardikaupalla rahaa etelä-Euroopan paskamaille, kehitysapuun sekä "kulttuuriamme rikastuttavien moniosaajien" elättämiseen, on vaikeaa perustella, etteikö sitä olisi laittaa myös maanpuolustukseemme. Puolustustahto on korkealla. Maanpuolustuskyky ei ole paras mahdollinen, mutta kaukana pahimmasta mahdollisesta ja maanpuolustuskyvyn puutteet liittyvät lähinnä kalustoon (jota on onneksi mahdollista hankkia vielä pikaisesti lisää).

Sotilaat ja poliitikot vain ovat täysin munattomia ja selkärangattomia, eivätkä anna mahdollisuutta puolustusvalmiuden ja puolustuskyvyn kohottamiseen. Kyseinen toiminta on minun silmissäni jo törkeän maanpetoksen tunnusmerkit täyttävää toimintaa. Vai mitä mieltä itse olette? Rikoslaki määrittelee maanpetoksen:
"Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa...ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea...Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa."

Myös esimerkiksi "Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen" saattaa rikosnimikkeenä tulla kysymykseen jo pelkästään parhaillaan menossa olevan sotilasliitto NATOn sotaharjoituksen ja tulevan NATO-yhteistyön laajentamisen vuoksi.

Toivon hartaasti, että joku tulee järkiinsä jossain ja puolustusvalmiutta ja puolustuskykyämme kohotetaan välittömästi ja tuntuvasti. Ei olisi myöskään pahitteeksi rakentaa Mannerheimin patsaan viereen hirttolava näitä maanpettureita varten, jotta kansantribunaalin tuomiot heille voidaan saattaa välittömästi täytäntöön. Samalla annettaisiin ulkomaita myöden asianmukaista signaalia siitä, mitä mieltä kansa on tämmöisestä kansankunnan turvallisuudella leikkimisestä.

10. elokuuta 2014

Miljardeja paskamaiden tukemiseen, vaikka maanpuolustus riutuu


Jälleen pistää vihaksi lukea uutisia. Suomi ottaa itse yhä lisää velkaa, jotta voimme tukea Euroopan paskavaltioita miltei 8 miljardilla eurolla. Samaan aikaan maanpuolustuksemme tilanne on heikko ja Euroopan yllä leijuvat 3. maailmansodan enteet.

Esimerkiksi yksi tukimaista, Kreikka, on itse varustautunut oikein huolella sotaan jo viimeiset 25 vuotta ja se onkin yksi syy Kreikan taloudelliseen ahdinkoon. Suomi ja suomalaiset siis tinkivät omasta puolustusvoimien kalustosta ja määrärahoista, jotta esimerkiksi Kreikka voi varustaa omaa armeijaansa kuten tähänkin asti on tehnyt. Eikö tämä ole jo maanpetoksellista toimintaa?

Mitä Suomen puolustusvoimille voisi hankkia tällä rahasummalla? Otan esimerkkiluettelon maavoimien ostoista, joita olisi syytä tehdä ja jotka voisi tuolla 8 miljardin summalla kaikki hankkia sen sijaan, että ne käytetään muiden EU-maiden tukemiseen:

      100 kpl Leopard 2A6 panssarivaunu, 800M€
      200 kpl CV9030 FIN rynnäkköpanssarivaunu, 600M€
      900 kpl AMV panssaroitu miehistönkuljetusvaunu + Protector M151 E2 torni, 900M€
      600 kpl Eurospike pst-ohjuksen laukaisulaite + useita ohjuksia, 300M€
      600 kpl Stinger it-ohjuksen laukaisulaite + useita ohjuksia, 600M€
        80 kpl ASRAD-R ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, 840M€
  12000 kpl NLAW kertasinko/pst-ohjus, 360M€
120000 kpl M72 kertasinko, 100M€
120000 kpl Taistelijan varustus M05, 600M€
120000 kpl Pohjamiina, 120M€
500000 kpl Viuhkapanos, 120M€
        60 kpl HIMARS raketinheitin + monipuolinen ammusvalikoima, 1200M€
      180 kpl Patria Nemo kranaatinheitin + monipuolinen ammusvalikoima, 480M€

        90 kpl PzH2000 panssarikanuuna, 600M€
    1600 kpl M982 Excalibur tykistön täsmäammus, 75M€
    2400 kpl SMArt 155 tykistöammus pst-ammus, 300M€

Kuvaamillani hankinnoilla voitaisiin, olemassa oleva varustus huomioon ottaen, varustaa kaikki Suomen 3 valmiusprikaatia ja 2 mekanisoitua taisteluosastoa uusilla panssarivaunuilla (n. 40 kpl) ja uusilla rynnäkköpanssarivaunuilla (n. 60 kpl). Mekanisoidut taisteluosastot saisivat lisäksi miehistönkuljetukseen ja tiedustelukäyttöön olemassa olevat BMP-2 rynnäkköpanssarit ja MTLB-kuljetuspanssarit (n. 300 kpl), valmiusprikaatien saadessa miehistönkuljetukseen uudet AMV:t (n. 300 kpl). Jokainen valmiusprikaati ja mekanisoitu taisteluosasto saisi niin ikään 12 kpl (3 patteria) ASRAD-R ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, sekä kannettavat panssari- ja ilmatorjuntaohjukset komppaniatasolle. Kaikki nämä yhtymät olisivat myös varustettu huipputehokkaalla ja taistelunkestävällä tykistöllä (6 kpl HIMARS, 18 kpl PzH2000, 36 kpl Patria NEMO), johon olisi käytettävissä runsaasti ns. älyammuksia. Kaikille näiden yhtymien sotilaille saataisiin myös luotisuojaliivit, pimeänäkölaitteet ja kertasingot, sekä kosolti miinoja.

Tällä hetkellä näillä joukoilla ei ole moisia varusteita kuin nimellisesti, vaikka näiden joukkojen pitäisi nimenomaan olla sodanajan joukkojemme iskukykyisin ja parhaiten varustettu "nyrkki"! Materiaalia jäisi vielä näistä hankinnoista roppakaupalla ylimääräistäkin, annettavaksi esimerkiksi alueellisten taisteluosastojen tai paikallisjoukkojen käyttöön, joiden panssarintorjunnassa sekä lähi-ilmatorjunnassa on nykyään erittäin vakavia puutteita. Niin ikään nykyisin jo käytössä olevaa kalustoa, kuten vedettävää tykistöä ja panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja vapautuisi alueellisten joukkojen ja paikallisjoukkojen käyttöön runsaasti. Lisäksi esimerkiksi vanhoja Leopard 2A4 panssarivaunuja voitaisiin käyttää koulutuskäytössä sekä lavetteina käyttöikänsä loppuun asti. Ilmatorjuntaa ja raketinheittimiä jäisi vielä lisäksi ylijohdon käyttöön enemmänkin kuin riittävästi.

Näillä hankinnoilla olisi siis merkittävää vaikutusta maavoimien taistelukykyyn. Nämä eivät ole mitään nappikauppoja, vaan olisivat huomattava parannus nykytilanteeseen. Tämän tyyppinen materiaalihankinta palvelisi suoraan kokonaismaanpuolustusta ja nimenomaan Suomen puolustusta maahyökkäystä vastaan. Tämä erotuksena kansainvälisen merirosvojahdin tai kriisinhallinta tai NATO-kiiman verrattuna, joihin nykyään rahat ja materiaalit tuhlataan. Esittämäni materiaali säilyisi käyttökelpoisena jopa kolmisenkymmentä vuotta.

Mutta ei siinä mitään, annetaan vaan mieluummin Kreikalle ja muille paskavaltioille rahaa, jotta Kreikka voi jatkaa ylisuuren armeijansa varustamista ja velkaantumista entiseen tapaan. Jyrki Katainen nauraa partaansa palkkioksi saadun kallispalkkaisen komissaarin paikalta ja muut maanpetturit yhtyvät naurukuoroon suomalaisten hyväuskoisuutta ihmetellen.

3. elokuuta 2014

On https ja sitten on https...

Olen suunnilleen vuoden välein kirjoittanut internetin tietoturvasta, liittyen erityisesti SSL/TLS salaukseen ja sen toteutukseen nettisivuilla. Yleensä siksi, että näissä on ollut ongelmia ja mokia, joita ei pitäisi yhdenkään selkopäisen tietoturvavastaavan tehdä. Kuten tapauksissa "Suomalaisissa nettipankeissa vakavia tietoturvaongelmia", "Nordean verkkopankin tietoturvaongelmat" ja "Viranomaiset eivät osaa tehdä turvallisia nettipalveluita". Positiivista oli, että sentään parannustakin saatiin aikaan jollakin sektorilla, kuten "Viranomaiset ovat parantaneet nettipalveluidensa turvallisuutta".

No nyt lienee taas aika palata samaan aihepiiriin. Apunani oli tällä kertaa Calomel SSL Validation, joka onkin erinomainen työkalu paitsi ko. salauksen vahvuuden selvittämiseen, niin myöskin ei-toivottujen paskasalausten helppoon estämiseen Firefox-selaimesta. Kyseisen apuvälineen käyttö kertoo yhdellä vilkaisulla (ikonin väri) salauksen tason missä tahansa käyttämässäsi nettipalvelussa ja sitä klikkaamalla saa helposti lisätietoja asiasta. Kyseisen apuvälineen käyttö nostaa ainakin minulla nopeasti verenpainetta, kun käy ilmi, että sivustojen ylläpitäjät ja tietoturvavastaavat viittaavat kintaalle vahvalle salaukselle ja tietoturvalle.

Esimerkiksi ja vertailun vuoksi vaikkapa Nordean nettipankki vs SSL Labsin nettisivut:


















Tämä on hyvin tyypillinen löytö, enkä jaksanut lähteä edes penkomaan muita nettipankkeja ja sivustoja vastaavien varalta. Mitä tuo kaikki sitten tarkoittaa Suomeksi? Avataan hieman käsitteitä:

Perferct Forward Secrecy (PFS) tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vaikka palvelin vaarantuisi jonakin päivänä niin, että sen salausavaimet päätyisivät hakkerille, niin mikäli PFS on käytössä, tämä ei siltikään vaaranna aikaisemmin ko. palvelimelle tehtyjä yhteydenottoja eli niiden salausta. Ilman PFS:ää on mahdollista käyttää vaarantunutta salausavainta purkamaan kaikki palvelimen kanssa ikinä sillä käyty viestintä. PFS huolehtii käytössä ollessaan siitä, että jokainen yhteys palvelimelle (tarkemmin sanottuna "Key Exchange") muodostetaan "kertakäyttöisiä" epäsymmetrisiä salauksia käyttäen (DHE tai mieluiten ECDHE, "pitkäaikaisen" RSA: sijaan), jotka tuhotaan käytön jälkeen. Näin ollen niiden turvaama tieto pysyy salassa, vaikka palvelimen pääsalausavaimet joskus myöhemmin vaarantuisivatkin. Tämä on erinomainen ominaisuus, koska milloinkaan ei voi tietää, murtuuko jokin palvelin tai sen salausavain jälkikäteen. Tämän ominaisuuden käyttöönotto ei mitenkään ihmeemmin syö palvelimen resursseja tms. eli on aivan itsestään selvää, että se tulisi ehdottomasti ottaa käyttöön kaikissa https-yhteyksissä! Jostain syystä esimerkiksi Nordea ei kuitenkaan tee näin.

Ciphersuite kertoo salaussysteemipaketin, jota kyseinen nettisivusto käyttää. Salaussysteemipaketti on sarja tiettyjä valmiita ja tarkkaan määriteltyjä paketteja, joita myös selaimen asetuksista voi hienosäätää joko käyttöön tai käytöstä pois. Key Exchange kertoo, millä menetelmälllä "pääsalausavain" vaihdetaan tai luodaan palvelimen ja käyttäjän välillä. Signature kertoo puolestaan, mitä salausta palvelin käyttää todentamaan itsensä asiakkaalle digitaalisella allekirjoituksella. Bulk Cipher on se salausalgoritmi, jota siis käytetään tuolla "pääsalausavaimella" salaamaan suurinosa kaikesta tiedonsiirrosta asiakkaan koneelta palvelimelle saakka. MAC tarkoittaa kryptografista tiivistefunktiota, jolla varmistetaan viestien eheys (jottei viesti ole muuttunut matkan varrella) sekä yhdessä digitaalisen allekirjoituksen (signature) kanssa viestien todennus (että viestin on todella lähettänyt palvelin eikä joku muu).

RSA on vanhaa ja hidasta ja turvallisuudeltaan heikompaa (toki vielä aivan riittävää) käytettäväksi etenkin palvelimen tunnistamisessa, verrattuna elliptisten käyrien salaukseen (ECC), kuten ECDSA. Myös vanhempaa DSA:ta voidaan käyttää palvelimen tunnistamiseen, mutta se on sen verran heikkoa, että sen käytöstä on syytäkin ollut luopua pikkuhiljaa ECDSA:n eduksi. Avaintenvaihdossa (Key Exchange) RSA ei myöskään mahdollista PFS:ää, vaan PFS vaatii aina joko pelkän vanhamuotoisen DHE (Diffie-Hellman), tai uudemman ECDHE (elliptisten käyrien Diffie-Hellman) salauksen käytön kertakäyttöisen "pääsalausavaimen" siirtämiseksi turvallisesti käyttäjälle.  Pelkällä RSA:lla voidaan kuitenkin, laiskanmiehenversiossa, hoitaa sekä palvelimen tunnistautuminen että "pääsalausavaimen" vaihtaminen käyttäjän ja palvelimen välillä, siksipä ehkä sen käyttö siinä tarkoituksessa onkin (mm. Nordealla) houkuttelevaa. Tietoturvan kannalta se on kuitenkin todella huono ajatus. Tietoturvan kannalta luultavasti paras vaihtoehto olisi käyttää yhdistelmää ECDSA_ECDHE, joka on myös palvelinta huomattavasti vähemmän resursseja kuluttavaa, kuin vanha ja hidas RSA-salaus.

Mainitsemani "pääsalausavain" on siis salausavain, joka siis vaihdetaan/muodostetaan palvelimen ja käyttäjän välillä ja sillä salataan pääosa kaikesta tietovirrasta netin ylitse https-yhteyksissä. "Pääsalausavainta" sitten käytetään symmetrisellä salausalgoritmilla, kuten vaikkapa RC4, AES tai Camellia. RC4 on jonosalain, jonka turvallisuus lienee vähän niin ja näin (toki sitäkään ei ole "vielä murrettu", mutta väärin käytettynä ja sovellettuna se on hyvin riskialtis). AES ja etenkin sen SSL Labsissakin käytetty versio, AES_128_GCM_SHA256 puolestaan on hyvin turvallinen ja takaa myös osaltaan viestin eheyttä, eli tekee viestien muuttamisesta ja väärentämisestä vaikeampaa ja salauksesta tietyllä tapaa voinee sanoa, "vakaampaa". Periaattessa AES_256 olisi vahvempaa salausta, mutta ottaen huomioon RSA, DSA, DHE, ECDSA ja ECDHE avainten vahvuuden, joka ei yleensä ole reaalimaailmassa kuin saman verran kuin AES_128, tällä ei ole käytännön merkitystä. Camelliaa harvemmin tapaa netissä käytettävän, vaikka se ilmeisesti on yhtälailla vahva tai jopa vahvempi kuin AES-salaus on. Muitakin vaihtoehtoja symmetriseksi salausalgoritmeiksi toki on, mutta ne ovat harvinaisempia käytössä.

MAC:ssa on myöskin valinnanvaraa palvelimilla. On MD5, SHA-1 ja SHA-256/384, sekä eksoottisempi AEAD. Näistä MD5 on täysin epäturvallinen, SHA-1 turvallisuus on riittämätön, SHA-256/384 on hyvä ja luultavasti uusi AEAD on kaikkein paras. Yleisimmin käytössä on juurikin SHA-1, kuten Nordeankin tapauksessa, kenties siksi että se on "vanha ja tuttu" tiivistefunktio. SHA-256/384 tekee kuitenkin tuloaan, joskin turhaan, koska sen sijaan voisi siirtyä suoraan käyttämään AEAD:tä.

Sertifikaattiauktoriteeteista (CA) ja palvelinten avainten varmentamisesta on myös syytä puhua. Aina välillä tulee ilmi tapauksia, joissa sertifikaattiauktoriteetin avaimia on käytetty väärentämään palvelinten sertifikaatteja. Nämä ovat vaarallisia hyökkäyksiä, koska selaimet tuppaavat luottamaan sertifikaattiauktoriteetin digitaalisiin allekirjoituksiin, eli siihen, että tietyn palvelimen X avain on oikeasti sen palvelimen avain, koska tämä (CA) niin digitaalisella allekirjoituksellaan varmistaa. Tähän sudenkuoppaan on olemassa muutamia vastatoimia, kuten selaimen pitäminen päivitettynä (jolloin väärät sertifikaatit ja CA:ta on päivitetty sinnekin) tai esimerkiksi HTTPS Everywhere lisäosan käyttäminen (ja siinä SSL Observatory). Mikäli tämmöinen hyökkäys sattuu kohdistumaan nettisivulle jota käytät, millään salauksen vahvuudella tai menetelmillä ei ole luonnollisestikaan mitään suojaa eikä merkitystä. Onneksi nämä ovat kuitenkin harvinaisia hyökkäyksiä. Yleisempiä tälle sektorille sijoittuvia ongelmia ovat hyökkäykset, joissa CA puuttuu tai on väärä ja näistä selain osaa kyllä varoittaa käyttäjää normaalitilanteissa.

Avainten koosta sitten vielä muutama sananen. RSA:n, DHE:n ja DSA:n avainkoon tulisi aina olla vähintään 2048 bittiä. ECC:ssä puolestaan avainkoon tulisi olla vähintään luokkaa n. 250 bittiä, mieluusti toki yli 500 bittiä. RC4, AES ja Camellia puolestaan käyttävätkin aina 128 tai 256 bittistä salausta, joka onkin riittävää. Tiivistefunktioissa tulisi käyttää vähintään 256 bittistä vaihtoehtoa, kuten SHA-256/384 tai AEAD. Huomaa, että tiivistefunktioista SHA-1 on vain 160 bittinen ja muutenkin epäturvallinen MD5 vain 128 bittiä!

Yleensä salauksen "bittimääräisellä" vahvuudella ei ole ongelmia nettipalveluissa eikä käytännössäkään, vaan salauksen puutteet ovat aivan jossain muualla...kuten juuri PFS:n käyttämättömyydessä ja huteran RC4 käytössä, puhumattakaan murtuneen MD5 tai huteran SHA-1 tiivistefunktioiden käytössä! Mitään käytännön syytä olla käyttämättä suurikokoisia avaimia ei oikeastaan ole olemassakaan, koska nopeuserot ovat täysin mitättömät. Itse asiassa esimerkiksi ECC:n 500+ bittinen avain on jopa nopeampi käyttää kuin vaikkapa 4096 bittinen RSA.

Kuten jo totesin, mitään järkeviä syitä käyttää heikkoja avaimia tai avainkokoja ei oikein olemassakaan. Tällä sektorilla olevat puutteet, kuten tässä tapausesimerkissä Nordean suhteen, kertovat vain karua kieltään kyseisen nettipalvelun ylläpitäjän viitseliäisyydestä ja tietoturvataidoista. Asiat olisi melko helppo ja vaivatonta korjata, siten pitäen huolta siitä, että salaus ei ainakaan petä. Ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan.

28. heinäkuuta 2014

"Lastensuojelun tilanne huolestuttaa" - Facebook ryhmä

Facebookista löytyy kaikenlaista, kuten esimerkiksi ryhmä "Lastensuojelun tilanne huolestuttaa". Liityin ko. ryhmään, kun netissä vouhotettiin lastensuojelun epäkohdista, turhista huostaanotoista, viranomaisten mielivallasta ja muusta asiaan liittyvästä. Ryhmästä löytyikin paljon informaatiota asioihin liittyen, yleensä tosin vain sen toisen osapuolen kertomana, mutta tämä ei minua haitannut, koska en yleensä hurahda uskomaan anekdootteihin. Seurailin ryhmässä käytävää keskustelua ja asioita sivusilmällä, välillä oikaisten jotain väärinkäsityksiä, joita siellä pompsahti esille ja kertoilin omia kokemuksiani lastensuojelualan puljussa työskennelleenä. Kaiken kaikkiaan ryhmä oli varsin antoisaa luettavaa ja seurattavaa.

No, aivan puun takaa sain sitten kenkää ko. ryhmästä. Eikä vain kenkää, vaan minut pistettiin kokonaan blokkiin, eli en pystynyt edes lukemaan ko. ryhmän viestejä enkä edes käymään ko. ryhmän sivulla! En oikein ymmärtänyt, mistä nyt oli kysymys, koska olin postannut ryhmään todella harvakseltaan ja lähinnä notkunut siellä.

EDITOITU 6.9.2014
Sain selvyyden erottamiselleni nyt myöhemmin. Kyse oli ollut jonkinlaisesta väärinkäsityksestä ja ylilyönnistä, jota minulle pahoiteltiin. Jäsenyyteni ko. ryhmään palautettiin. Nettikeskustelujen perusteella ilmeisesti myös muita henkilöitä on ryhmästä aikaisemmin erotettu ylivarovaisten  ha ylireagoivien ylläpitäjien toimesta. Sinällään toki hyvä näin päin. Toivottavasti ylläpito osaa jatkossa pitää paremmin näppinsä kurissa sieltä bännäysnapilta, jotta asiallinen keskustelu ja aiheen seuraaminen saa jatkua.

Oman panokseni lastensuojelun ongelmakohdista käytävään keskusteluun annoin aikaisemmassa blogikirjoituksessani tovi sitten, sopii lukaista sekin jos aihepiiri kiinnostaa.

24. heinäkuuta 2014

Eduskunnan oikeusasiamies vastasi pikana

Tein vain pari viikkoa sitten kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle liittyen ns. linkkikiihotusjuttuuni. Tai tarkemmin sanottuna siihen, että ketään muuta linkin jakanutta ei epäillä rikoksesta eikä olla kutsumassa poliisikuulusteluihin kuin minut. Vastaus tuli pikana.

Lyhyesti sanottuna, oikeusasiamies ei tee asialle mitään, koska poliisi (mukamas) "yhä arvioi esitutkintakynnystä" näiden muiden linkkien jakaneiden osalta. Tietenkään oikeusasiamies ei viitsinyt ottaa mitään kantaa siihen, miksi MINUN kohdallani moista "arviointia" ei tarvitse toteuttaa eli miksi minua vastaan juttua voidaan surutta ajaa. Sehän tietenkin oli se olennaisin pointti tuossa kantelussani. Hienosti taas viranomaiset välttävät vastuutaan ja suojelevat toinen toisiaan.

Alla vastaus kokonaisuudessaan:

Taitaakin seuraavaksi olla aika tehdä kantelu poliisihallitukselle siitä, että poliisi kohtelee epätasa-arvoisesti eri ihmisiä, ajaen päätäpahkaa juttua minua vastaan, vaikka ei tee mitään muille saman asian tehneille ihmisille. No, katsotaan, koska sellaisen jaksaisi vittuilumielessä väsätä. Eihän sillä tietenkään mitään vaikutusta yhtään mihinkään ole, koska viranomaiset suojelevat toisiaan ja voivat muutenkin tehdä ihan mitä niitä huvittaa tässä maassa.

20. heinäkuuta 2014

Rauman SM-Huolto vaikenee

Kirjoitin blogissani reilu kuukausi sitten Rauman SM-Huoltoon liittyvästä episodista. Rauman SM-Huoltohan uhkasi minua oikeustoimilla, mikäli en poista useita vuosia vanhaa kirjoitustani, jossa arvostelin heidän huoltopalveluidensa laatua (lähinnä kylläkin haukuin paskaa Nokian puhelinta, mutta anyway). SM-Huollon edustaja Mika Sosalan uhkauksista huolimatta mitään ei ole kuulunut sen enempää Nokian, kuin SM-Huollon asianajajien taholta korvausvaatimusten muodossa. Jotenkaan en usko, että tulee kuulumaankaan.

Entisen asiakkaan uhkailu ei tepsi ja internet-maailmassa sellaisella on omat seurauksensa. Katsoin mielenkiinnolla, että SM-Huolto tekikin jo muuttoa selvästi pienempiin tiloihin (ent. Peppina) ja kauemmas ydinkeskustasta. Ilmeisesti toiminta ei ole ollut kovin kannattavaa, eikä se varmasti tule sellaista olemaankaan, mikäli SM-Huolto jatkossakin uhkailee asiakkaitaan oikeustoimin (niin, eikä osaa korjata vikoja kännykästä jotka sen pitäisi korjata). Ihmiset äänestävät jaloillaan. Streisandin ilmiö toimii. Kannattaa edelleenkin välttää tuossa puljussa asioimista, eli osoitteessa Kalliokatu 24, 26100 Rauma.

9. heinäkuuta 2014

Kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle poliisin harjoittamasta ajojahdista minua kohtaan

Kerroin aikaisemmin blogissani, että olen saamassa todennäköisesti uuden kiihotustuomion, koska jaoin linkkiä kiihottavaan kirjoitukseeni netissä. Koska uuden tuomion saaminen linkin jakamisesta vanhaan kirjoitukseen (tai ylipäätään mihinkään) on täysin absurdia totalitarismia, kehoitin muitakin ihmisiä jakamaan ko. linkkiä netissä, jotta saamme ilmeisen toimettomalle ja liioissa määrärahoissa lilluvalle poliisikoneistolle lisää hommia tehtäväkseen. 48 muuta ihmistä jakoikin ko. linkit ja teki siis de facto saman kuin minä, eräässä mielessä jopa pahemmin kuin minä, koska he jakoivat nuo linkit tietoisina siitä, ettei niitä selvästikään saa jakaa.

Poliisi ei ole kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa tuota 48 muun henkilön suorittamaa "kiihottamista kansanryhmää vastaan". Poliisi ei ole tutkimassa niitä, poliisi ei ole kirjannut niistä rikosilmoituksia, eikä poliisi ole kuulustelemassa ketään rikoksesta epäiltynä (tai muutenkaan) niihin liittyen. Ei, vaikka lähetin kaikille asiaa tutkiville poliiseille kuvankaappaukset ko. linkkien jaoista ja ko. henkilöiden nimistä ja yhteystiedoista ja nimenomaisesti kehoitin poliiseja tutkimaan, onko kyseessä nyt rikos kun kerran minunkin kohdallani poliisin mielestä on.

Tämä ei kuitenkaan saanut vielä minulta ns. pinnaa palamaan, vaan oli vain jälleen muistutus minulle siitä, jonka jo tiedänkin: Suomi ei ole oikeusvaltio ja poliisiin ei voi luottaa. Poliisi on Suomessa lauma virkapukuun sonnustautuneita mafian kätyreitä, jotka ovat aivan yhtä valmiita viemään minut, sinut tai kenet tahansa vaikka hiekkakuopan reunalle ammuttavaksi jos "laki ja määräykset sitä edellyttäisivät".

Minun pinnani paloi, kun minut kutsuttiin poliisikuulusteluihin. Soitin kuulustelua edeltävänä päivänä ja ilmoitin asiallisesti poliisille, että en aio tulla poliisikuulusteluihin, koska poliisi ei kerran ketään muutakaan kuulustele asian tiimoilta kuin minua. Poliisi selitteli vähän jotain ja ilmoitti sitten, että minut tullaan hakemaan kuulusteluihin (kotoa) tai minusta laitetaan etsintäkuulutus.

Hakemaan väkisin kotoa poliisikuulusteluun?!? Etsintäkuulutus?!? Minkä vuoksi? Koska en ole suostunut saapumaan poliisikuulusteluihin linkin jakamisesta netissä! Linkin, jonka jakamisesta ei ole muille sitä jakaneille tulossa mitään seuraamuksia, ei tutkintaa, ei epäilyä, ei kuulustelua, ei mitään! Miksi helvetissä minun pitäisi alistua moiseen epätasa-arvoiseen kohteluun?!? Miksei poliisi kohtele ihmisiä tasavertaisina? Miksi minun tekemäni asia on rikos, mutta muiden tekemänä se ei ole edes tutkinnan arvoinen asia?!?

Alla kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle:

1. Viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava taho, jonka toimintaa arvostelette.
Vanhempi konstaapeli Jarno Saarinen (Helsingin poliisilaitos), ylikonstaapeli Matti Keskitalo (Lounais-Suomen poliisilaitos) ja vanhempi konstaapeli Kimmo Hiltula (Rauman poliisilaitos).

2. Jos kantelu koskee viranomaisen menettelyä, jota pidätte lainvastaisena, selostakaa tarkemmin
Vanhempi konstaapeli Jarno Saarinen Helsingin poliisilaitokselta on kirjannut minusta  rikosilmoituksen 31.3.2014. Tutkinta on siirtynyt (minun osaltani?) Lounais-Suomen  poliisilaitokselle ja ylikonstaapeli Matti Keskitalon hoidettavaksi. Asiaa hoitaa täällä Raumalla (pyyntö saapua poliisikuulusteluihin) Rauman poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Kimmo Hiltula.

Poliisi tutkii ja epäilee minua minua rikoksesta (kiihottaminen kansanryhmää vastaan) Facebookissa jakamani nettilinkin vuoksi. Minut on asiasta jo pyydetty poliisikuulusteluihinkin. Kuitenkaan poliisi ei millään muotoa tutki, epäile, eikä pyri kuulustelemaan niitä vähintään 48 muuta ihmistä, jotka myös ovat kyseisen linkin netissä jakaneet. Olen näiden muiden henkilöiden tiedot sekä kuvankaappaukset heidän jakamistaan linkeistä lähettänyt sekä Saariselle että Keskitalolle ja vaatinut heitä ryhtymään vastaaviin toimiin myös näitä muita henkilöitä kohtaan, mutta he eivät ole näin tehneet.

3. Miksi menettely tai päätös on mielestänne lainvastainen?
Suomen perustuslaki, 2.luku 6§
Valtion virkamieslaki, 4.luku 11§ ja 14§
Poliisilaki, 1.luku 2§, 3§, 6§ ja 9§

Kansalaisia tulee kohdella yhdenvertaisesti lain edessä. Ei voi olla mahdollista, että minua tutkitaan ja epäillään rikoksesta, sekä kutsutaan poliisikuulusteluihin, minun jaettuani nettilinkin, kun samalla 48 muuta ihmistä on todistettavasti jakanut saman nettilinkin samassa tarkoitusperässä samalla nettifoorumilla (Facebook, osa toki jakoi myös netissä avoimestikin), eikä heitä tutkita eikä epäillä mistään rikoksesta.

Mikäli poliisiviranomainen katsoo, ettei tapauksessa ole syytä epäillä rikosta tai teko on niin vähäinen, ettei tutkintaa siitä tarvitse jatkaa, on saman johtopäätöksen koskettava KAIKKIA kyseisen nettilinkin jakaneita tahoja, eli myös minua.

Mikäli poliisiviranomainen katsoo, että tapauksessa on syytä epäillä rikosta, eli rikosilmoitus tulee tehdä ja tutkintaa tehdä sekä kuulustella epäiltyjä, on saman johtopäätöksen koskettava KAIKKIA kyseisen nettilinkin jakaneita, eikä vain minua.

4. Oletteko kannellut tai valittanut asiasta jo muulle viranomaiselle?
Kaikille em. henkilöille Facebookin ja sähköpostin välityksellä. Em. henkilöt ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa ja sitä, miksi muita ei asian tiimoilta tutkita ja miksi heistä ei ole tehty rikosilmoitusta.

Odotan mielenkiinnolla, mitä seuraa. Niin tai näin, kyseessä on jo nyt win-win tilanne minulle ja tappiotilanne poliisille. Faktat ovat pöydässä, reaktiot nähty, sotkun selvittelyä ja selittelyä ja siitä seuraavaa huumoria odotellaan vielä.

18. kesäkuuta 2014

Rauman SM-Huolto uhkaa korvausvaatimuksilla, koska haukuin heidät blogissani

Annoin muutama vuosi sitten täällä blogissani negatiivista palautetta Raumalla sijaitsevasta SM-Huolto -nimisestä firmasta. Kyseinen pulju korjailee elektroniikkaa, kaiketi lähinnä puhelimia ja tietokoneita ja ehkä televisioita sun muita. Tyypillinen pikkuinen elektroniikka-alan korjauspulju siis kaiken kaikkiaan. Haukuin kyseisen puljun, koska se sössi kerta toisensa jälkeen puhelimeni takuukorjauksen jne. kuten voitte lukea itse kyseisestä blogikirjoituksestanikin.

Kyseisestä puljusta otettiin minuun myöhemmin yhteyttä ja pyydettiin poistamaan ko. kirjoitus netistä. Syy oli ilmeisesti se, että kirjoitukseni on aika korkealla hakutuloksissa, kun heidän firmasta jotain tietoja netistä hakee. En tietenkään poistanut kirjoitusta, koska palautetta saa ja kuuluukin antaa (ihan julkisesti) firmoista ja niiden toiminnoista, jotta asiakkaat osaavat äänestää lompakollaan.

Tänään, vuosia tuon tapahtuman jälkeen, sähköpostiini tupsahti tämmöinen viesti, jossa uhataan lakimiehellä ja korvausvaatimuksilla, mikäli en poista kyseistä kirjoitustani kahden viikon kuluessa. Lukaiskaapa itse, mitä Mika Sosala minulle kirjoittaa:



























Vastasin Mika Sosalalle lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Kiitos päivän parhaista nauruista! Laitankin tämän viestisi heti blogiini muidenkin tiedoksi ja nauruksi. Kuinka tyhminä te oikein minua pidätte?
T: Markus"

SM-Huolto sijaitsee Kalliokadulla, Apteekki Minervan ja DNA:n myymälän välissä, joten sinne voi vahingossa eksyä, jos ei pidä varansa. Jokainen edes suht' koht' selväjärkinen ihminen osaa tämän kaiken luettuaan entistä varmemmin jättää käyttämättä SM-Huollon palveluita. Yritys, joka ei osaa hommiaan, ei kestä kritiikkiä ja uhkailee vuosien päästäkin juristilla ja korvausvaatimuksilla heille esitetystä kritiikistä, ei ansaitse asiakkuuttanne. Äänestäkää jaloillanne ja valitkaa jokin muu firma elektroniikkanne hoitajaksi.

21. toukokuuta 2014

GnuPG/PGP avaimeni sekoilua


Huomasin vasta nyt sattumalta, että käyttämäni GnuPG/PGP avaimen asetukset olivat hieman oudosti ja huonosti. Jostain syystä kyseisen avaimen tarjoamia ja siis käytettävissä olevia symmetrisiä salausalgoritmejä olivat vain IDEA ja 3DES. Yleensä käyttämäni PGP-ohjelma oli määritellyt avaimet kyllä aivan oikein, mutta ilmeisesti jostain syystä GPG4win oli sekoillut avaimen kanssa jotakin myöhemmin. Mitään muuta selitystä tapahtuneelle minä en ainakaan keksi.

Onneksi tuli huomattua tämä pieni sekaannus. IDEA ja 3DES ovat sinällään vielä ihan ok salausalgoritmejä, mutta nykyään on käytössä vielä paljon parempia ja vahvempia salausalgoritmejä, kuten AES256 ja Twofish. Päivitinkin salausavaimeni nyt niin, että ne suosittelevat ensisijaisesti käyttämään AES, Twofish ja 3DES algoritmeja ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Näin tietoturva pysyy näiltä osin niin hyvänä kuin vain mahdollista.

Mikäli sinulla on jo salausavaimeni, kannattaa poistaa se tai ainakin päivittää se tuolla avaimellani. Avaimen sormenjälki on sama, koska itse julkisen avaimen sisältöön tämä muutos ei vaikuta, vaan ainoastaan avaimen muihin tietoihin. Mikäli sinulla ei ole koskaan ollutkaan salausavaintani, niin suosittelen nyt lataamaan sen ja opettelemaan käyttämään PGP:tä tai GPG4win -ohjelmia, jotta sinäkin voit viestitellä minulle ja muillekin ihmisille luottamuksellisesti.

Jos moisten ohjelmien lataaminen ja käyttäminen tuntuu liian vaikealta, muista, että voit aina kirjoittaa minulle viestin Privnoteen ja lähettää viestiisi ohjaavan linkin minulle vaikka sähköpostitse. Tällöinkin tietoturva on melko hyvä, eikä ole juurikaan pelkoa siitä, että joku voisi lukea minulle tarkoitetun viestisi. Niinhän se olla pitää. Sähköpostiviesti kulkee pitkin nettiä ja luultavasti luetaan ja tallennetaan useita kertoja eri tahojen toimesta eri tarkoituksia varten, joten sen käyttäminen ilman salausta on todella huolimatonta. Vaikka sinulla ei olisikaan omasta mielestäsi mitään salattavaa, minä ainakin koen, että minulla on...myös niiden viestien osalta, joita vastaanotan Sinulta.

18. toukokuuta 2014

Lastensuojelusysteemin järkeistäminen

Viime aikoina mediassa on kuohunut lastensuojelun ympärillä. On ollut videoita lasten"suojelu" laitoksesta karanneiden lasten hakemisesta väkisin kotoaan, puhetta lasten"suojelun" kovista aseista vanhempia ja lapsia kohtaan, perheille suunnattujen "tuki"toimien mielivaltaisesta käytöstä perheitä vastaan, byrokratiasta, epäoikeudenmukaisuudesta ja lasten parhaasta ynnä muusta. Faktaa on, että lastensuojelun asiakkaiden määrä on kasvanut vuosien saatossa huimasti, samoin lastensuojelun kustannukset. Todennäköistä on, että lasten pahoinvointi on lisääntynyt yhdessä perheiden ja koko yhteiskunnan pahoinvoinnin kanssa. Paljon on pielessä.

Tarkoitukseni on ottaa esille muutamia konkreettisia asioita, jotka ainakin minusta tuntuvat suurimmilta ongelmakohdilta sekä tuoda niihin järkeviä ratkaisuvaihtoehtoja. Ratkaisuvaihtoehdot eivät välttämättä ole mitenkään libertaareja, vaan enemmänkin käytännönläheisiä ja välittömästi toteuttamiskelpoisia. Toisaalta, on syytä pitää mielessä, että libertaarissakin valtiossa lapsia suojellaan, eikä suinkaan hylätä katuojiin kuten monet demarit tuntuvat aina ajattelevan, menetelmät toki voivat olla hyvinkin erilaisia kuin mitä nykyään käytettävissä on.

  • Nykyään kunta saa valtiolta rahaa jokaisesta huostaanotetusta lapsesta. Tämä rahasumma on selvästi suurempi, kuin mitä huostaanotosta aiheutuu kunnalle kustannuksia kyseisen lapsen osalta. Kunnalle ei lasten huostaanotto ole siis suinkaan rasite vaan tuottoisaa bisnestä, joka tuo paitsi rahaa kunnan kassaan, niin myöskin työllistää suuren joukon byrokraatteja ja sossutanttoja.
Ehdotan, että valtion maksamaa tukea leikattaisiin niin, että se kattaisi esimerkiksi vain 75% huostaanotosta aiheutuvista kustannuksista, jolloin toisaalta pieni kunta ei joudu vararikkoon äkkinäistenkin huostaanottojen vuoksi, mutta toisaalta ei pääse niillä tienaamaankaan. Pitkällä juoksulla tämä järkeistää toimintaa. Tai ainakin sen pitäisi järkeistää toimintaa, kun sentään jonkinlaista budjettikuria ja resurssointia pitäisi ylläpitää lypsykonemaisen toiminnan sijaan.

  • Lastensuojelu on pitkään nojannut yhdistyksiin ja säätiöihin, joiden tarkoituksena on ainakin alunperin ollut pyyteettömästi edistää lasten ja perheiden parasta. Nykyään lastensuojelusta sijoitusperheineen, lastensuojelulaitoksineen ja muineen on tullut bisnestä, jonka veronmaksajat avokätisesti maksavat. Ikäänkuin tässä mallissa ei sinällään olisi jo jotain pahasti pielessä, mutta ongelmia aiheuttavat lisäksi erilaisten asiaan liittyvien tahojen, kuten sossutanttojen, kuntapäättäjien, hallintoviranomaisten ja lastensuojelulaitosten väliset tiiviit taloudelliset, viralliset ja epäviralliset suhteet. Piiri-pieni-pyörii, mulle-sulle-hyvävelikerho pahimmassa tapauksessa.
Ehdotan, että eri tahojen väliset kytkökset nostetaan pöydälle kaikissa kunnissa. Esteellisyyskysymykset selvitetään ja käydään tarkkaan läpi, tarvittaessa rikosoikeudellisin menettelyin. Hyvävelisysteemiä on Suomessa ihan tarpeeksi kaikilla tasoilla, eikä sitä varmasti saada kokonaan kitkettyä pois, mutta lasten kohdalla olisi oltava erityisen tarkkana, koska seuraukset voivat olla katastrofaaliset lasten kannalta!

  • Lastensuojelussa osa lapsista sijoitetaan ns. pitkäaikaisen lastensuojelun piiriin, kun on selvää, että vanhemmista ei ole nyt eikä jatkossakaan lapsesta huolehtimaan. Nämä lapset laitostutetaan tai sijoitetaan sijoitusperheeseen, joka puolestaan tienaa sijoitettavasta lapsesta melko avokätisesti. Samaan aikaan Suomessa on valtavasti pariskuntia, jotka haluaisivat adoptoida lapsia. Tässä on melkoinen ristiriita.
Ehdotan, että laitossijoituksen tai sijoitusperheen sijasta pitkäaikaista lastensuojelua tarvitsevat lapset annettaisiin adoptioon, täysin riippumatta heidän biologisten- tai kasvattivanhempien mielipiteestä asian suhteen. Lapselle laitosta tai sijoitusperhettä huomattavasti parempi paikka kasvaa ja kehittyä on rakastavien vanhempien luona, jotka nimenomaan haluavat itselleen lasta, mutta eivät syystä tai toisesta pysty tai halua sellaista itselleen hankkia. Adoptiovanhemmat antaisivat lapselle oikean perheen, jossa hän voisi kasvaa ja kehittyä mahdollisimman normaalisti. Adoptioprosessia pitäisi vauhdittaa merkittävästi nykyisestä, nykyisin adoptiolapsen saaminen kestää vuosikausia.

  • Lastensuojeluun liittyy byrokratiaa ja hitautta, jonka seurauksena esimerkiksi huostaanotoista valittaminen ja niiden saaminen kumotuksi kestää usein kuukausimääriä. Lisäksi huostaanoton purkumääräyksen toimeenpanossakin annetaan jopa kuukausien takaraja. Lapsi on siis täysin pätemättömin syin huostaanotettuna kuukausikaupalla, vaikka huostaanoton perusteet on kumottu kokonaan. Lisäksi huostaanottoja voidaan tehdä aina uudestaan ja uudestaan, joista jokaisen purkamiseen pitää lasten vanhempien käydä aina uusi ja uusi oikeustaistelu.
Ehdotan, että lasten huostaanottopäätöksistä tehtävät valitukset otettaisiin kiireellisiksi jutuiksi oikeuksissa ja ne käsiteltäisiin aina mahdollisimman nopeasti. Kumotut huostaanottopäätökset pitäisi toimeenpanna välittömästi, eikä minkään mielipuolisen pitkän ajan kuluessa. Mikäli lapsesta tehty huostaanottopäätös on kumottu oikeudessa, uutta huostaanottopäätöstä ei lastensuojelutaho voisi tehdä kyseisestä lapsesta, ellei kyseessä ole akuutti, todistettavissa oleva hätätilanne. Mikäli lastensuojelu tekee huostaanottopäätöksen perheen toisesta lapsesta, olisi huostaanotosta oikeuteen valitettaessa oikeuden otettava vahvasti huomioon aikaisempi, toisesta perheen lapsesta tehty huostaanoton kumoamispäätös.

  • Lastensuojelun kulut ovat nousseet, osittain tapausten lisääntymisen vuoksi, mutta varmasti myöskin menetelmien ja työvoiman vuoksi. Samalla lastensuojelun teho ei kuitenkaan ole parantunut yhtään vaan on käynyt jopa päinvastoin. Pätevistä johtavista sosiaalitantoista on pulaa ja toisaalta ruohonjuuritason työntekijöiltä vaaditaan valtavasti ammattitaitoa ja koulutusta. Lastensuojelulaitoksia nousee tiuhaan tahtiin, vaikka lapsia ja perheitä voitaisiin useasti edullisemmin ja tehokkaamin hoitaa heidän omassa kodissaan. Lastensuojelusta on tullut kovin virallista, laitoskeskeistä, mukatehokasta ja tarkkaa puuhaa byrokratioineen kaikkineen. Kaikki nämä nostavat kustannuksia.
Ehdotan, että lastensuojelussa tehtäisiin tarkempi jaottelu sen suhteen, minkälaista hoidon tarvetta lapsilla on ja minkälaista ammattitaitoa sen toteuttaminen vaatisi. Jokainen huostaanotettu lapsi pitäisi pikaisesti tutkia psyykkisten ja neurologisten sairauksien varalta, eikä automaattisesti olettaa kaiken johtuvan vain perheestä tai huonosta kasvatuksesta. Psyykkisesti huomattavasti oireilevat lapset tarvitsevat lastenpsykiatrista hoitoa, eivät psyykkisistä sairauksista tietämättömien sossutanttojen kasvatuksellista paapomista. Sama pätee tietysti myös esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöisiin lapsiin, jotka tarvitsisivat tehokasta lääkehoitoa huostaanottojen ja vanhempien syyllistämisen sijaan. Toisaalta ne lapset, joiden lastensuojelullinen tarve liittyy enemmänkin vanhempien kyvyttömyyteen hoitaa lapsiaan, voitaisiin hoitaa huomattavasti kevyemmin, esimerkiksi arjessa mukana olevien, maalaisjärkeä ja lastenhoitokokemusta omaavien tukihenkilöiden ja vapaaehtoisten toimesta. Ei lasten hoitaminen ole mitään rakettitiedettä, se on onnistunut selkopäisiltä ihmistä vuosimiljoonien ajan ilman yhtään paperia, tutkintoa, byrokratiaa ja erityisolosuhteita. Jokainen parin-kolmenkin terveen ja kunnollisen lapsen omassa elämässään kasvattanut aikuinen on sata kertaa parempi lasten- ja perheenhoitaja, kuin vuosikausien yliopistokoulutuksen käynyt lapseton ja naimaton sosiaalitantta.

  • Lastensuojelun työntekijöillä ei välttämättä ole omakohtaista kokemusta lapsista, lapsiperheen arjesta ja siihen liittyvistä haasteista. Tietämys on hyvin pitkälti teoreettista ja siltäkin osin kasvatukselliseen ja sosiaaliseen sektoriin painottuvaa. Ymmärrystä psyykkisistä sairauksista ja neurologisista ongelmista ei välttämättä ole lainkaan.
Ehdotan, että mihinkään vastuulliseen lastensuojelun työntekijän virkaan (esim. päättämään huostaanotoista) ei tulisi ikinä valita henkilöä, jolla ei ole itsellään vähintään yhtä, mieluiten kahta lasta ja jolla ei ole osoittaa jonkinlaista tietämystä myös psykiatrian ja neurologian alalta. Muutoinkin lastensuojeluhenkilöstön osalta olisi painotettava asianmukaisen koulutuksen lisäksi työntekijän omaa elämänkokemusta. 40-vuotiaalla 2 lapsen isällä/äidillä on huomattavasti paremmat edellytykset toimia lastensuojelussa kuin koulusta juuri valmistuneella 25-vuotiaalla lapsettomalla miehellä/naisella on.

  • Lastensuojelussa on töissä valtavasti epäpäteviä työntekijöitä ja vastuussa olevat sosiaalitantat ovat valtavan työpaineen alaisina. Epäpätevät työntekijät tekevät helposti vääriä johtopäätöksiä ja hoitosuosituksia, eikä vastuussa olevilla sosiaalitantoilla ole riittävästi aikaa käydä kriittisesti näitä johtopäätöksiä läpi. Järjestelmä itsessään ei siedä kritiikkiä eikä kykene kriittisesti itse arvioimaan omaa toimintaansa, joten vääristä päätöksistä pidetään kiinni tiukasti, eikä omia virheitä myönnetä.
Ehdotan, että pätevien työntekijöiden määrää pyritään kaikin keinoin lisäämään ja lastensuojelutoimintaa seuraamaan otetaan jokin ulkopuolinen taho, joka valvoo lastensuojelun toimintaa samalla tapaa, kuin esimerkiksi Valvira valvoo sairaaloiden ja hoitohenkilöstön toimintaa. Valvovan tahon tulee myös toimia potilasasiamiehen tavoin ja kyetä neuvomaan perheitä, jotka ovat joutuneet lastensuojelutoimenpiteiden kohteiksi, sekä ajaa heidän asiaansa selvissä väärinkäytöksissä ja virheissä, jotta kalleilta ja pitkiltä oikeusprosesseilta vältyttäisiin.

  • Huostaanottoja tehdään kovin vaihtelevin perustein. Siinä missä toisaalla lapsi voi olla heitteillä kadulla tai vanhempien tappeluiden välissä vuosikausia ilman, että lastensuojelu puuttuu asiaan, voidaan toisissa tapauksissa lapset ottaa huostaan vain sen vuoksi, että he ovat leikkineet "väärässä paikassa" tai vain ulkopuolisten ilmiantojen perusteella. Selkeät määritelmät ja perustelut siitä, milloin huostaanotto on oikeasti välttämätöntä ja milloin ei, ei joko ole olemassakaan tai niitä ei ainakaan noudateta.
Ehdotan, että kiireellisiä huostaanottoja voitaisiin tehdä vain ja ainoastaan akuuteissa tilanteissa, joissa todistettavasti lapsen turvallisuus on välittömästi jollakin tapaa vakavasti uhattuna. Mitkään mutu- tai ilmiantoperusteet eivät saisi ikinä kelvata kiireellisen huostaanoton perusteluksi, vaan on nimenomaan kyettävä osoittamaan selkeät todisteet asiasta (tyyliin: Teidän perheen isä makaa sammuneena tuolla sohvalla ja äiti lähti pubiin ryyppäämään, jättäen pienet lapset kotiin sammuneen isän kanssa). Ei-kiireellisissä huostaanotoissa puolestaan tulisi aina ensin tehdä tarkat olosuhdeselvitykset ja lasten psykiatriset ja neurologiset tutkimukset ennen kuin päätöstä huostaanotosta voitaisiin tehdä. Tarvittaessa perhettä olisi näiden tutkimusten aikana tuettava kodinhoitajan tms. toimesta.

  • Lastensuojelun sossutantoilla on tapana toimia kuin poliisi toimii: Etsiä kaikkia mahdollisia merkkejä syyllisyydestä johonkin, mutta jättämällä samalla kokonaan huomioimatta syyllisyyttä vastaan puhuvia seikkoja. Näin vanhemmista, lapsista ja koko perheestä tulee kirjattua ja huomioitua vain negatiivisia asioita. Analogiana sairaanhoitoon voisi todeta, että potilasta ei ikinä päästettäisi sairaalasta pois, koska mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän voidaan löytää jotain pieniäkin sairauksia, joita pitää hoitaa (ja jostain kumman syystä nimenomaan pitämällä potilas sairaalassa).
Ehdotan, että sossutantat velvoitettaisiin raportoimaan puolueettomasti kaikista perheen, vanhempien ja lasten asioista, eikä vain keskittymään negatiivisiin seikkoihin. Raportit, joissa ei ole tasapuolisesti mainittu myös positiivisia asioita, tulee kokonaan sivuuttaa ja niiden laatijaa pitää tehtäväänsä soveltumattomana sosiaalityöntekijänä. Vain näin tekemällä saadaan totuudenmukainen kuva perheen tilanteesta, heikkouksista ja vahvuuksista, eikä vain perhettä mollaavaa virheitä etsivää ja löytävää tunkiota. Yksikään perhe ei ole täydellinen, kaikista perheistä löytyy negatiivisia asioita ja sitä enemmän, mitä enemmän niitä pengotaan.